.Markku Reunanen.

Charade Kids retrospective

Some of the riddles were in English, too. Here’s a few of them. Not quite as innovative as the Finnish ones, which just highlights how difficult wordplay is in a non-native language.

(more…)

Add comment October 7th, 2012

Kuva-arvoitus-retrospektiivi

Keväällä 2009 tuli työstettyä lisurin lisäksi ahkerasti kuva-arvoituksia Facebookin ryhmään Ismon kuva-arvoitukset sekä spin-offeihin Charade kids ja Musakuvavisa. Tässä joitakin – mielestäni – onnistuneimpia tekeleitäni kootusti. Vastaukset postauksen lopussa piilossa (valkoista tekstiä valkoisella pohjalla).

(more…)

2 comments October 6th, 2012

Raspi ja emulaattorit

Eräs potentiaalisesti mielenkiintoinen käyttökohde Raspberry Pi:lle on emulointi. Vanhojen koneiden pelit ja demot saisi periaatteessa menemään aidosti 50 Hz kuvaputkella, mikä näyttää aivan erilaiselta kuin littunäytöllä hyppivä palikkainen vieritys. Kokeilin ensi hätään muutamaa tyypillistä emulaattoria ja tässä tulokset:

• BSNES – vaatii X:n eikä tunnu toimivan sieltäkään
• DOSBox – porukan selvästi parhaita. Bubble Bobble pyöri melkein hyvin ja Populous ok jopa tuplapikseleillä. Näppis ei toimi suorilta, joten konffista pitää vaihtaa usescancodes=false.
• Fuse (Spectrum) – äänet naksuvat satunnaisesti, muuten ilmeisen käyttökelpoinen
• Mednafen (useita konsoleita) – paketinhallinnasta tulee onnettoman vanha versio ja uuden käännös toppaa muistin loppumiseen
• openMSX – omalta osaltani tämä olisi kiintoisimpia, mutta borderissa on outoja palkkeja eivätkä äänet toimi
• ScummVM – kaipa tämäkin voidaan laskea emulaattoriksi. Näyttää videomonitorissa kauniilta ja futaa niin hyvin, että tuli hakattua Monkey Island taas kerran läpi.
• Stella (Atari 2600) – kilahtaa heti alkuunsa

Kuusneloselle ei ollut paketinhallinnassa toistaiseksi tarjolla sen enempää VICEä kuin Frodoakaan. Eli eipä järin hääviltä näytä tällä erää. X on niin vähän kiihdytetty, että sen alta ei kannata kuvitella paljon mitään käyttävänsä, ja SDL:n konsoliversio taas ei tue laitteistolla skaalaamista overlayllä tai ES:llä, mikä pakottaa etenkin isoilla tarkkuuksilla kohtuuttoman hitaaseen pikselien softalla tuplaamiseen. Videopiirin käyttäminen voi olla ongelmallista eri palikoiden lisenssien takia, joten en lähde arvailemaan, miten tilanne ratkaistaan. Paras vaihtoehto olisi, jos käyttiksen SDL hoitaisi konversiot ja skaalaukset, ettei jokaisen emulaattorijengin tarvitsisi tehdä erillistä versiota.

Add comment September 5th, 2012

Rasperiin mä kaipaan niin

Pitkän odottelun jälkeen sain lopulta itsekin käsiini Raspberry Pi:n. Suuren kysynnän ja alakanttiin mitoitetun tuotannon vuoksi saatavuus oli huono koko kevään ja Farnellilla oli tarjota lähinnä postituslistalle liittymistä, eikä alkuperäinen tilaukseni ole vieläkään saapunut. Firmoja sen sijaan palvellaan hyvin ja sitä kautta tilatessa tuli nopeasti. Hintakin on hinautunut koko ajan vähän ylöspäin: webasivulla puhutaan 35 dollarista ilman veroja, mutta lopulliseksi hinnaksi tuli omalla kohdallani nelisenkymmentä juroa ja onpa noista enemmänkin kuulemma maksettu.

Paketista kuoriutui pieni piirilevy, joka ensi silmäyksellä tuo mieleen aika lailla Arduinon. Pelkän laitteen lisäksi tarvitaan yhtä sun toista roinaa: microUSB-kaapeli tai -laturi virralle, Ethernet-piuha, näyttöjohto, näppäimistö (ehkä hiirikin) sekä SD-muistikortti. Kaikkea tätä oli onneksi nurkissa, joten käyttöönoton kanssa ei tullut ylimääräistä viivettä. Raspbian-image lataukseen, kortille dumppaus ja kone buuttasi. Näytön asetuksia piti vähän säätää, sillä vakiona videolähdöstä tulee NTSC:tä ja borderit ovat kohtuuttoman pienet, joten kuva menee joka puolelta näytön reunojen yli. Asetukset ovat paikassa /boot/config.txt ihan selkokielisinä ja kun osio on vielä FAT-muotoinen, niin jotain sählättyään tilanteen pääsee helposti korjaamaan kortinlukijan avulla. Toinen oleellinen työkalu on raspi-config. Päädyin lopulta käyttämään videomonsua, koska sellainen pöydällä joka tapauksessa nököttää, eikä littunäytössäni ole soveltuvia liittimiä kuin DVI, joka on jo Linux-peeseen käytössä. 640×480-resolla kuva on varsin käyttökelpoinen, eikä edes interlacen vipatus menoa juuri haittaa. HDMI:n kautta tuli kuvaa ihan yskimättä (mitä ei voi sanoa muista omistamistani ARM-laudoista) ainakin 1920×1080 saakka.

Tällä hetkellä ohjelmistotuki on vielä vahvasti työn alla, joten kaikkea ei kannata kuvitella saavansa valmiina. Esimerkiksi X ei ole kiihdytetty, joten se on lähes käyttökelvottoman hidas. Graafisten ohjelmien käyttöä rajoittaa joka tapauksessa pieni 256 megatavun muisti, josta videopiiri vielä haukkaa oletuksena 64 megaa. Itse en äksää hirveästi edes kaipaa – eipä tuollaista laitetta hankita työpöytäkäyttöön. Toinen kompastuskivi liittyy ihan siihen, että SD-kortit (ja luultavasti myös sen ohjain) ovat hitaanpuoleisia, joten etenkin io-painotteiset toiminnot kestävät kauan. Muistiakin on niin vähän, ettei sitä oikein riitä välimuistiksi. Tuhnuisuuden vastapainoksi SoC:ssa on tuki mm. H264:n purkamiselle, joka pikku demon perusteella pyöritti hyvälaatuista traileria yskimättä koko ruudulla. XBMC:stä on tekeillä Raspille optimoitu versio, joten laite voisi tietyin rajoituksin sopia myös joka kodin mediakeskukseksi(tm). Emulaattorikäyttöön 700 MHz piiri ei ole ihan omimpiaan, mitä kompensoisi ainakin teoriassa se, että PAL-tilat saisi näytettyä aidolla taajuudella.

Tuttuun tapaan piti tietysti yrittää portata Raspille joku oma tekele. X:n alla SDL toimii kuten missä hyvänsä Linux-koneessa, mutta lopputulos jää hitaaksi ja tökkiväksi. Mukana tuleva SDL tukee myös konsolia fbdevin kautta, mutta se puoli on hieman työläämpi käytettävä: resoa ei voi muuttaa lennossa eikä SDL käytä laitteiston skaalauksia tm. mihinkään, vaan kaikki on tehtävä itse. Grafiikkasivuja ei ainakaan toistaiseksi tueta ja vsynciä ei saa noin vain luettua, joten hieman askarteluksi meni. 2D-tekeleidenkin osalta olisi varmaan parasta tehdä ruutupuskuri OpenGL ES:n tekstuurilla, sillä muuten ei ole toivoa tukea isoja tarkkuuksia tai välttää raster splittejä (ruudunvirkistysrepeilyä?). Hauskana yksityskohtana laitetta itseään voi käyttää softien kääntämiseen ilman sen suurempaa tarvetta ristiinkääntäjän virittelylle.

6 comments September 1st, 2012

Kymmenen kärki

Kaikenlaisia listoja on hauska kirjoitella, joten pistetään tällä kertaa parin vuoden länkkärien koluamisen jälkeen Kymmenen katsomisen arvoista länkkäriä. Yritän olla tasapuolinen, mutta odotettavissa voi olla sittenkin hivenen Clintin yliedustusta. Sen suuremmitta selittelyittä aikajärjestyksessä:

1. Sheriffi (High Noon), Fred Zinnemann, 1952
2. Rio Bravo, Howard Hawks, 1959
3. Seitsemän rohkeata miestä (The Magnificent Seven), John Sturges, 1960
4. Mies joka ampui Liberty Valancen (The Man Who Shot Liberty Valance), John Ford, 1962
5. Hyvät, pahat ja rumat (Il buono, il brutto, il cattivo), Sergio Leone, 1966
6. Hirttäkää heidät! (Hang ‘Em High), Ted Post, 1968
7. Huuliharppukostaja (C’era una volta il West), Sergio Leone, 1968
8. Hurja joukko (The Wild Bunch), Sam Peckinpah, 1969
9. Ruoska (High Plains Drifter), Clint Eastwood, 1973
10. Lainsuojaton (The Outlaw Josey Wales), Clint Eastwood, 1976

Huhhuh. Vaikea pitäytyä kymmenessä – monta suosikkia oli pakko pudottaa kylmästi pois – mutta säännöistä ei tingitä 🙂 Listasta tuli oikeastaan aika konservatiivinen ja ennalta arvattava, minkä ei kuitenkaan tarvi olla huono juttu, sillä hyvät leffat ansaitsevat kiitosta huolimatta siitä, onko niistä tullut kliseitä tai ei.

3 comments August 26th, 2012

Toinen Ammu

Hankin keväällä kertarytinällä kaksikin Amstrad CPC 6128:aa, koska en oikein luottanut siihen, että saisin yhdellä yrittämällä toimivan. Toinen oli englantiversio CRTC0:lla ja toinen hiukan eksoottisemmin espanjaversio CRTC1:llä. Ammuskene on jossain määrin jakautunut näyttöpiirien suhteen – on nimittäin olemassa produja, jotka ehdottomasti vaativat jomman kumman CRTC:n. En saanut enkkukoneella ajettua esimerkiksi From Scratchia. 3″ korpuille on mälsä yrittää kirjoitella mitään netistä ladattua, mutta HxC teki elämästä helpompaa.

Kun enkkukone osoittautui toimivaksi, niin spaniardi unohtui puoleksi vuodeksi töihin retrohenkiseksi työpöydän koristeeksi. Nyt tarjoutui kuitenkin tilaisuus myydä El Ammu hyvään kotiin, joten ei muuta kuin masiina testiin. Ensimmäinen silmin havaittavana ero kahden koneen välillä on tietysti näppäimistön kieli. Espanja on sen verran suuri kielialue, että sille kannatti tehdä oma näppäimistönsä (tai sitten kyse oli tuontipolitiikasta tms.). Niinpä omana nappinaan on mm. ñ ja toimintonäppäimissä lukee mais, intro, copia jne. Kuoretkin on tehty kokonaan omat eikä pelkkä näppäimistö, sillä liittimien kuvaukset ovat espanjaksi. Ehkä suurin yllätys oli se, että näppäimistöissä on täysin erilainen tuntuma: brittikoneessa on hieman muovinen mutta ihan käyttökelpoinen näppis, kun taas spaniardissa jäykkä, jota saa todella punnertaa.

Noh, ei muuta kuin piuhat kiinni ja kones käyntiin. Kuva tuli, ääntä kuului ja näppäimistö toimi, mikä oli melkein enemmän kuin uskalsin toivoa. Sitten alkoikin säätörumba, sillä levari ei edes inahtanut. 12 voltin piuhasta oli liitin rikki, mutta laatikoita penkomalla löytyi onneksi juuri sopiva korvike, mikä ei kuitenkaan tilannetta kohentanut. Siispä HxC kiinni ja uusi yritys. Tunnelma lähestyi aallonpohjaa, kun HxC:kään ei ladannut yhtään mitään – onko tässä jotain oikein kunnolla rikki? Iso-Britannian edustaja ajeli puolestaan ohjelmia aivan iloisesti samoilla asetuksilla.

HxC:n toimimattomuus selittyi lopulta sillä, että ulkoisen levyaseman liitin oli yksinkertaisesti törkyinen vuosia varastossa pölyynnyttyään. Sisäisen levarin toimimattomuus oli silti huono merkki. Tulin testanneeksi yleismittarilla eBaystä hankitun kotitekoisen muuntajahökötyksen ja kävi ilmi, että 12V oli kylmänä huonon juotoksen vuoksi. Kolvi kuumaksi ja vualaa: kaikki toimii! Seuraavaksi piti vielä opetella, miten kopioidaan muistikortilta image oikealle korpulle. Ratkaisu löytyi lopulta CP/M Utilities -levyltä, jossa majailee disckit3. Siinäpä se, kone on lähtövalmis, ¡Hasta luego!

Add comment August 23rd, 2012

Kuvapankki-FITA, osa 2

Jäi eilisestä satsista vielä jokunen yli, joten laitetaan loputkin. Vähintäänkin kummallisia otoksia sakista löytyy – vaikea keksiä, missä tilanteessa nuo olisivat luonteva kuvavalinta. Bisnesmiehiä on mukana hämmästyttävän paljon, mikä alkaa haiskahtaa jonkun sortin kliseeltä (tähtää korkealle, tähtää tulevaisuuteen, uravalinnan napakymppi tms.).

(Mikä näissä muka pielessä on? Ihan oikealtahan ainakin osa näyttää. Tyyppivikoja ovat oikeakätisen jousi vasenkätisellä, jänteen vetäminen koko nyrkillä, nuolen pitely peukalo-etusormiotteella, nuoli väärällä puolella jousta tai tähtäimen päällä, jousi ylösalaisin/vaakasuorassa, nuolen kannattelu etusormella, alaspäin osoittava vetokäden kyynärpää ja puuttuva nuolihylly)

Add comment July 30th, 2012

Jouskarin symboliikka

Allaolevista hömppäkuvista voi tehdä muitakin päätelmiä, kuin että kuvaajat ja mallit eivät tiedä lajista juuri mitään. Jostain syystä noita otoksia on kuitenkin kuvapankit väärällään, eikä varmastikaan pelkästään jousiammunta-aiheisten juttujen täytteeksi. Millaista symboliikkaa kuviin on ladattu: mitä merkitsevät jousi ja nuoli?

• Metsästystä ja vaaraa – mm. nainen jousineen puun takana piilossa
• Tarkkuutta, taitoa sekä keskittymistä – pukumiehet ovat selvästi päteviä tyyppejä, samoin mustiin pukeutunut nainen
• Tulevaisuuteen tähtäämistä – samat pukumiehet, nuo tulevaisuuden tekijät
• Klassista kauneutta – kauniisti kaartuva jouskari puolialastomien naisten käsissä
• Atleettisuutta ̣– stadionilla ampuva anorektikko sekä yläosaton lonkkareineen
• Alkukantaista eksotiikkaa – mm. oksilla koristeltu bikinibeibi
• Aggressiota ja voimaa – etenkin miesten kuvat
• Historiaa ja mystiikkaa– “keskiaikaisiin” kaapuihin puketuneet naiset, haltiat
• Lapsuuden nostalgiaa – pikkupojat kömpelösti yrittelemässä
• Kokemuksen tuomaa varmuutta – ikäihmiset ja jousi
• Harrastuksissa rentoutumista – lunkit ampujat ulkona, aurinkokin paistaa
• Komiikkaa – tarkoituksellisen kömpelöt ammuskelijat, vastakohtana taidolle, tarkkuudelle ym.

Tulipas niitä paljon. Paljon tiivistyy sanapareihin mies-nainen, moderni-historiallinen, nuori-vanha, osaava-kömpelö, hyökkäävä-rauhallinen, rento-keskittynyt, vahva-heikko sekä luonnollinen-keinotekoinen. Erääksi lukumenetelmäksi soveltuisi myös skemaattisuus-ikonisuus-jatkumo: kuinka keinotekoinen tai aito tilanne on ja miksi? Onko mukana synteesiä, abstrahointia ja selittävyyttä?

2 comments July 30th, 2012

Jouskarointia kuvapankkien tyyliin

Eipä näihin paljon lisättävää, katsokaa itse. Sen verran voisi yrittää ottaa lajista selvää ennen näpsyn ottamista, ettei vaikkapa jääkiekkoaiheiseen kuvaan laitettaisi luistimia käsiin ja kypärää jalkaan. Kyllä näistä ainakin yhdet naurut irtosi.

Add comment July 29th, 2012

YouTuben kanssa sinuiksi

Tulee hieman luddiittifiilis, kun myönnän, että en ole ennen tätä kesää lähettänyt YouTubeen videon videota itse. Yritin aikanaan tehdä tunnuksen, mutta se meni jostain syystä pieleen, eikä minulla ollut Linuxiin tai Mäkille kunnollista videoedikkaakaan asennettuna. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että Google-tunnarini oli muuttunut YouTube-kelpoiseksi ja kun vielä asentelin Linuxille viikko sitten Kdenliven (sekä totuin sen kummallisuuksiin), niin homma lähti lopulta käyntiin. Tähän asti olen gräbbäillyt lähinnä vanhoja Fit- ja Vammala party -produja, joita voi katsella kanavalta.

Mitenkään ongelmatonta tuubin kanssa säätäminen ei ole ollut: upload-kikkale ottaa kyllä vastaan ihan mitä hyvänsä formaattia ja kuvakokoa, mutta lopputulos voi olla hirveän huono. Etenkin 50 Hz liikkuvat pehmeät retrokoneiden efektit tökkivät ikävästi ja muutenkin kuvanlaatu menee usein melkoiseksi mössöksi. Lähtöpäässä on vielä suurempia haasteita, kun yrittää saada vanhoista MS-DOS- ja Linux-tuotoksista jotain järkevää videota ulos. DOSBoxin videokaappaus on verrattain hyvä, mutta se saattaa hidastaa itse demoa liikaa eikä se pärjää kummallisten ruututilojen kanssa. Linux-tuotoksia olen kaapannut jokseenkin onnistuneesti gtk-recordMyDesktopilla, jonka pitäisi saada myös äänet mukaan. Näin ei kuitenkaan tunnu tapahtuvan, vaan musiikit on pahimmillaan tallennettava toiselle koneelle ihan piuhan yli äänittämällä. Kdenlivessä ei ole valmiina sopivia profiilia kummallisille vanhoille näyttötiloille, mutta onneksi niitä on helppo tehdä itsekin.

Positiivisesti ajatellen tässä tulee sentään tehtyä hyödyllistä taltiointia, etenkin kun ne hyvälaatuiset sössimättömät videot laittaa talteen. Vanhoja demoja ei voi yleensä ajaa ilman työlästä emulaattorien kanssa tusaamista, joten video on monessa mielessä hyvä vaihtoehto. Tuubiin on helppo laittaa linkki ja sitä kautta saavutettavuus paranee, kun nykylaitteista käytännössä kaikki pystyvät sieltä pätkiä toistamaan.

Add comment July 26th, 2012