Pekat nähty

December 21st, 2014

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun sain katseltua läpi jonkun ohjaajan koko tuotannon. Kyseessä siis tietysti Sam “Pekkis” Peckinpah, joka oli entuudestaan tuttu lähinnä länkkäriensä vuoksi. Tässä totaalisen subjektiivinen ranking-listani Pekan leffoista (mukana myös tv-leffa Noon Wine):

  1. The Wild Bunch (1969) – Yllätyksetön valinta, mutta minkäs teet, kun tämä vaan on paras
  2. The Ballad of Cable Hogue (1970) – Harvinaisen humoristinen ja lupsakka länkkäri, joka osoittaa, että Pekka haltsasi farssinkin
  3. Straw Dogs (1971) – Junttilan ahdistava tunnelma puskee ruudulta aidosti läpi
  4. Cross of Iron (1977) – Raadollista sotaa, pikkiriikkisen arvattava ja ylipitkä lopusta
  5. Ride the High Country (1962) – Pekan länkkärien parhaasta päästä tämäkin revisionismeineen
  6. Pat Garrett and Billy the Kid (1973) – Pitäisi katsoa jo uudestaan, meni pitkälti ohi
  7. Bring Me the Head of Alfredo Garcia (1974) – Meksikonostalgiaa ja happoilua, jees jees
  8. The Getaway (1972) – Ei mikään merkkiteos, mutta kelpo rikostarina kuitenkin. Keskivaiheilla toisteinen.
  9. Noon Wine (1966) – Lyhyt, mutta mukava pätkä
  10. Junior Bonner (1972) – Villi länsi loppuu taas kerran, lähinnä perhedraama
  11. Convoy (1978) – Ajellaan rekalla ja ajellaan rekalla, esi-Tarantino
  12. Major Dundee (1965) – Tämä jätti kylmäksi, ei edukseen erottuva ratsuväkitötöily
  13. The Deadly Companions (1961) – Varhainen tekele, tyyli on vielä hakusessa
  14. The Osterman Weekend (1983) – Jää niin kovin sekavaksi
  15. The Killer Elite (1975) – Ikävää metailua ja melko mitäänsanomaton juoni, ei sytytä tämäkään

Työn jälki on ollut totisesti hyvin vaihtelevaa. Joskus ongelmana lienee ollut lähtökohtaisesti huono käsis. Vanhimmille pätkille voi antaa monenlaista anteeksi oppivuosien nimissä, mutta jonkinlainen notkahdus tapahtui myös loppua kohti; Pekkiksen parhaat vuodet ajoittuvat selkeästi 1970-luvun alun molemmin puolin. Jonkin verran järjestykseen vaikutti epäilemättä krooninen länkkärifanituksenikin.

Lopuksi haastan Petri S:n ja Tero H:n tekemään vastaavan listan 🙂

Filed under: leffat

3 Comments Add your own

  • 1. Tero Heikkinen  |  December 21st, 2014 at 10:50 pm

    Osa leffoista kyllä pitäisi nähdä uudestaan ennenkuin tähän lähtee, mutta mutu on nyt tällainen:

    1. The Wild Bunch (1969) – Kaipa se kuitenkin paras on.
    2. Pat Garrett and Billy the Kid (1973) – Vähän epätasainen, mutta mielestäni emotionaaliset kutit osuu sen verran kohdalleen että täytynee edelleen pitää toisiksiparhaana SP-leffana. +Coburn
    3. Cross of Iron (1977) – Parhaita sotaleffoja, ja Coburn rulettaa. Muistaakseni pikkasen täytettäkin leffassa mutta tiivistyy taas loppumetreillä.
    4. Straw Dogs (1971) – Heittäytyy loppupuolella pikkuisen absurdinkin puolelle, mutta varsin hyvin orkestroitu ahdistavan tunnelman kiristäminen toimii alusta loppuun.
    5. The Ballad of Cable Hogue (1970) – Mukavan “erilainen” Peckinpah-leffa, mutta ehkä symboleilla pelailu (auto, bensa-asema jne) loppupuolella ei sitten ollutkaan makuuni.

    Jossain näillä main menee (molempiin suuntiin häilyvä) raja todella hyvien ja vain ok-hyvien Peckinpah leffojen välillä.

    6. Bring Me the Head of Alfredo Garcia (1974) – Taas loppupää hitusen ontuu, mutta hikinen tunnelma pitää kaikenkaikkiaan otteessaan
    7. The Getaway (1972) – Hyvin tyylikäs ja hallittu alku, mutta loppupuolisko jotenkin lerpahtaa
    8. Ride the High Country (1962) – Joitain intensiivisiä hetkiä mutta ei erityisen mieleenpainuva
    9. Convoy (1978) – “Allegorinen” ulottuvuus ja tarinan paisuminen syventää tätä muuten aika kliseistä rekkaleffaa
    10. Junior Bonner (1972) – Kenties parempi elokuva kuin kuvittelen, mutta teemat ei oikein koskettaneet itseä.
    11. Noon Wine (1966) – Vaikea sijoittaa listalle, ihan sympaattinen pätkä sinänsä kyllä.

    Sitten aletaan mennä jo vähän voe voe-kategoriaan:

    12. The Osterman Weekend (1983) – Scifihtävät videopelleilyt tekevät tästä vähän “kultimman”, muuten kait Killer Elite voisi olla jopa parempi. Juoni (ja ne videotoilailut) tuntuu sitä järjettömämmältä mitä pitempään asiaa miettii.
    13. The Killer Elite (1975) – Pekkis tuntuisi dekonstruoivan aktion-pätkää: piinallisen yksityiskohtainen kuvaus luotihaavoista toipumisesta, sylkee kungfu jne. leffojen päälle, ja muita erikoisuuksia, mutta toisaalta entäpä sitten.
    14. Major Dundee (1965) – En oikeastaan muista tästä paljon mitään, elokuva taisi repeillä vähän sinne sun tänne, lienikö ollut kovinkaan Peckinpahin hallussa.
    15. The Deadly Companions (1961) – Ei myöskään mikään muistettava pätkä.

  • 2. marq  |  December 22nd, 2014 at 10:27 pm

    Lähinnä vivahde-eroja näyttää olevan: suunnilleen samat on ylä- ja alapäässä, mutta eri järjestyksessä. Arvoin viime metreille Olkikoirien ja Rautaristin keskinäistä järjestystä, mutta Dogit veivät sitten voiton ehjemmällä kokonaisuudella.

  • 3. Petri  |  January 26th, 2015 at 3:33 pm

    1) The Wild Bunch (1969) – Melko selkee valinta. Ohjaajan magnum opus, jolle tasolle hän ei enää koskaan yltänyt – eikä yltänyt kovin moni muukaan.
    2) Straw Dogs (1971) – Kontroversiaalinen, mutta äärimmäisen toimiva
    3) The Ballad of Cable Hogue (1970) – Kieli poskessa tehty, mutta ei liikaa. Unohdettu klassikko.
    4) Cross of Iron (1977) – Henkilökohtaisesti yksi parhaimmista sotaelokuvista ikinä.
    5) Pat Garrett and Billy the Kid (1973) – Teki aikoinaan kovan vaikutuksen
    6) Ride the High Country (1962) – Hyvä länkkäri kätevästi paketoitunut
    7) Bring Me the Head of Alfredo Garcia (1974) – Tyly ja väkivaltainen, happoa tosiaan mukana
    8) The Getaway (1972) – Steve McQueenilta hyvä rooli. Kelpo rikospätkä
    9) Noon Wine (1966) – Ei hirveästi pituutta, mutta hyvin ammattitaitoisesti tehty
    10) Major Dundee (1965) – Pikkaisen kuivahkon oloinen, ei herätä mitään kovin myönteisiä mielikuvia
    11) Convoy (1978) – Rekkaa, rekkaa, rekan perään. Ohjaajan ote alkaa taas pahasti lipsua.
    12) Junior Bonner (1972) – Draamaa, vähän tylsä
    13) The Osterman Weekend (1983) – Terveytensä pilanneen vittuuntuneen ohjaajan viimeinen ponnistus jää kovin keskeneräiseksi
    14) The Killer Elite (1975) – Puuduttavaa kerrontaa
    15) The Deadly Companions (1961) – Kiinnostavasta alusta huolimatta häiritsevän epätasapainoinen

Kommentin kirjoitus

You must be logged in to post a comment.

RSS feed for comments on this post.

Kommenttien virta

Aiheet