{"id":108,"date":"2009-01-15T19:29:43","date_gmt":"2009-01-15T17:29:43","guid":{"rendered":"http:\/\/www.kameli.net\/marq\/?page_id=108"},"modified":"2026-02-15T21:54:36","modified_gmt":"2026-02-15T19:54:36","slug":"tequila","status":"publish","type":"page","link":"http:\/\/www.kameli.net\/marq\/?page_id=108","title":{"rendered":"\u00a1Tequila!"},"content":{"rendered":"

Syksyn 2007 ty\u00f6keikka Monterreyhin avasi silm\u00e4ni ja etenkin suuni tequilalle.\u00a0My\u00f6hempien reissujen my\u00f6t\u00e4 olen p\u00e4\u00e4ssyt tutustumaan jaloon juomaan sen syntyseudullakin ja projekti jatkuu toki edelleen. Koto-Suomessa tarjonta on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 viel\u00e4 heikkoa, baareissa on tyypillisesti tarjolla jotain pist\u00e4v\u00e4\u00e4 blancoa eik\u00e4 Alkon valikoimakaan loistava\u00a0ole, vaikka tietty\u00e4\u00a0kohennusta on sent\u00e4\u00e4n tapahtunut. T\u00e4ss\u00e4 kootusti kaikkien iloksi joitakin faktoja sek\u00e4 havaintoja.<\/p>\n

Valmistus<\/h3>\n

Tequilaa valmistetaan siniagaavesta (agave tequilana) — ei siis kaktuksesta, kuten monesti luullaan — jota kasvatetaan Jaliscon, Nayaritin, Guanajuaton, Michoac\u00e1nin ja Tamaulipasin osavaltioissa. Itse tislaamot ovat keskittyneet Jaliscoon, mutta v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4\u00e4 tuotantoa on my\u00f6s Guanajuatossa ja Tamaulipasissa. Intiaanit eiv\u00e4t tunteneet tislaamista, joten tequila on itse asiassa espanjalaisten siirtomaais\u00e4ntien keksint\u00f6, joka tunnettiin alkuaikoina nimell\u00e4 vino mezcal<\/em>. Jotta juomaa voidaan kutsua tequilaksi t\u00e4ytyy sen raaka-aineiden sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 51 prosenttia siniagaavea. Muualla Meksikossa tehtyj\u00e4 tequilaa muistuttavia agaave-pohjaisia juomia kutsutaan mm. nimill\u00e4 mezcal tai raicilla. Itse Tequilan kyl\u00e4 sijaitsee Jaliscossa, lyhyen bussimatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Guadalajarasta.<\/p>\n

\"Agaavepelto\"<\/a>\u00a0\"Jimadorin
\n<\/a>Turisti agaavepellolla Tequilan kyl\u00e4ss\u00e4. Agaavet t\u00e4ss\u00e4 vasta nelivuotiaita. Vieress\u00e4 vanhoja el jimadorin<\/em> ty\u00f6kaluja.<\/p>\n

Agaave on viljoihin tai viiniryp\u00e4leisiin verrattuna hidaskasvuinen, sill\u00e4 se vaatii noin kymmenen vuotta tuottaakseen satoa. Kyps\u00e4st\u00e4 agaavesta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksi sen sokeripitoinen ydin. Sadonkorjuuvaiheessa el jimador<\/em> huhkii pellolla ja katkoo pitk\u00e4t ter\u00e4v\u00e4t lehdet pois lapiota muistuttavalla ty\u00f6kalulla. Kyps\u00e4t, noin koripallon kokoiset halkaistut ytimet (pi\u00f1as<\/em>) paistetaan ensin uunissa pehmeiksi ja sitten murskataan mehun erottamiseksi. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa maku muistuttaa l\u00e4hinn\u00e4 makeaa naurista eik\u00e4 viel\u00e4 tequilaa laisinkaan. Perinteist\u00e4 murskaamista hevosen py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 myllynkivell\u00e4kin viel\u00e4 ilmeisesti jossain k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, mutta suurissa tislaamoissa homma hoituu koneellisesti.<\/p>\n

\"Agaaven<\/a>\u00a0\"Uunit\"<\/a>\u00a0\"Myllynkivi\"<\/a>
\nAgaaven ytimi\u00e4. Tuoreita ja paistettuja ytimi\u00e4 uunissa. Viimeisen\u00e4 vanha hevosk\u00e4ytt\u00f6inen murskain.<\/p>\n

Ytimist\u00e4 saatu mehu laitetaan seuraavaksi suuriin avonaisiin k\u00e4ymissammioihin, joihin johdetaan happea. K\u00e4ymisen alkuvaiheessa mehu on viel\u00e4 vaaleaa, mutta muuttuu loppua kohden ruosteenpunaiseksi. Valmis k\u00e4ymistuote tislataan kolonneissa kahteen kertaan (jopa kolmeen kertaan tislaamistakin harrastetaan, joskin harvoin) ja kypsytet\u00e4\u00e4n tammitynnyreiss\u00e4, joista tarttuu makua ja v\u00e4ri\u00e4 tequilaan. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 esim. vanhoja konjakkitynnyreit\u00e4 saadaan makua s\u00e4vytetty\u00e4 kypsytyksen aikana. My\u00f6s tynnyrin koko merkitsee, sill\u00e4 suuresta tynnyrist\u00e4 tarttuu makua v\u00e4hemm\u00e4n suhteessa nestem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Vastatislattu tequila on kirkasta, mutta muuttuu kypsytyksen my\u00f6t\u00e4 keltaisen kautta ruskeaksi. Valmiin juoman alkoholipitoisuus on noin 40%. Sitke\u00e4n harhaluulon mukaan pulloihin laitetaan toukka kertomaan juoman laadusta, mutta kyseess\u00e4 on l\u00e4hinn\u00e4 markkinointitemppu ja lis\u00e4ksi kyse on eri juomasta, nimitt\u00e4in mezcalista. Arvokkaista aidoista tequilapulloista ei matosia l\u00f6ydy.<\/p>\n

\"Kolonnit\"<\/a>\u00a0\"Tynnyrit\"<\/a>\u00a0\"Jose<\/a>
\nTislauskolonneja ja tammisia kypsytystynnyreit\u00e4. Oikealla pullo valmista a\u00f1ejo-tequilaa laatikossaan.<\/p>\n

Juominen<\/h3>\n

Tequilaa voi toki h\u00f6rppi\u00e4 kukin omalla tyylill\u00e4\u00e4n tai vaikka juomasekoituksessa kuten margaritassa <\/em>tai tequila sunrisess\u00e4<\/em>, mutta lienee yht\u00e4 kaikki hauska tiet\u00e4\u00e4, miten sit\u00e4 alkuper\u00e4maassa juodaan. Tyypillinen lasi on kuusi senttilitraa vet\u00e4v\u00e4 shottilasi, caballito<\/em>, joita l\u00f6ytyy joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n koristeltuna. Kalliimpia tequiloja nautitaan puolestaan aromilaseista, joissa tuoksu ja maku p\u00e4\u00e4sev\u00e4t oikeuksiinsa. Virallinen aromilasi<\/a> muistuttaa l\u00e4hes t\u00e4ysin sherrylasia<\/a>, mutta joidenkin asiantuntijoiden mielest\u00e4 brandylasi sopii maisteluun paremmin. Omasta puolestani sanoisin, ett\u00e4 brandylasi ker\u00e4\u00e4 uumeniinsa turhan tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4t alkoholihuurut tuoksun arviointia varten. Tequilan kyl\u00e4ss\u00e4 n\u00e4in pieni\u00e4 matalia jalallisia laseja (ks. kuva) ja Don Julion<\/em> kalliit aromilasit ovat puolestaan jalattomia. Ihan pelkk\u00e4\u00e4 hienostelua mukin valinta ei ole, sill\u00e4 tequilasta haihtuvat h\u00f6yryt katoavat caballitosta<\/em> nopeasti eik\u00e4 siin\u00e4 ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n helppo py\u00f6ritell\u00e4 juomaa makujen vapauttamiseksi tai koostumuksen tarkkailemiseksi.<\/p>\n

Riedelin aromilasit ovat kohtuuttoman kalliita ja hankalasti saatavia, joten jokin kompromissi on paikallaan. Sherrylasit tai viskille tarkoitetut aromilasit toimivat varsin hyvin. My\u00f6s pieni yl\u00f6sp\u00e4in kapeneva samppanjalasi voisi tulla kyseeseen. Itse p\u00e4\u00e4dyin Schott Zwieselin sherrylaseihin<\/a>, joita saa noin seitsem\u00e4\u00e4n euroon ainakin Stockalta \u2013 itse asiassa Meksikossa ihan samoja myytiin tequilalaseina \ud83d\ude42<\/p>\n

\"Tequilaa<\/a>\u00a0\"Cantina\"<\/a>\u00a0\"Kymmenen<\/a>
\nVasemmalla pari pulloa ja shottilaseja. Keskell\u00e4 turisti cantinassa<\/em>. Oikealla lis\u00e4\u00e4 pulloja.<\/p>\n

Yksinkertaisimmillaan tequilaa juodaan sin\u00e4lt\u00e4\u00e4n siemaillen ilman lisukkeita. Kerralla kippaaminen voi vaikuttaa retev\u00e4lt\u00e4, mutta ei ole sen enemp\u00e4\u00e4 tarkoituksenmukaista kuin aitoakaan (kuka vet\u00e4\u00e4 kalliita mallasviskej\u00e4k\u00e4\u00e4n shotteina?), jollei kyseess\u00e4 ole ryypp\u00e4\u00e4minen tai huono tequila, jota ei ole tarkoitus liiemmin maistella. Lisukkeeksi voi halutessaan ottaa limetinlohkon — ei siis suinkaan sitruunaa. K\u00e4densel\u00e4lt\u00e4 litkitt\u00e4v\u00e4 suola ei ole aivan pelkk\u00e4 turistiklisee, vaan suolaa voi ripotella mausteeksi vaikkapa siihen limettiins\u00e4 tai limettimehuun, jos sen on tilannut erikseen. Juomatavat vaihtelevat Meksikossakin, joten mit\u00e4\u00e4n yhten\u00e4ist\u00e4 etiketti\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 ole olemassakaan.<\/p>\n

Toinen tyypillinen lisuke on punainen sangrita<\/em>, joka pohjautuu tomaattimehuun. Muita mausteita ovat mm. appelsiinimehu, suola ja chili. Kaupoissa myyd\u00e4\u00e4n valmiita sekoituksia, mutta itse valmistaminenkaan ei ole vaikeaa vaikkapa\u00a0Wikipedian reseptin<\/a> perusteella. Sangritaa voi siemailla tequilan kanssa vuorotellen makua pehment\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja korostamassa. N\u00e4iden yhdistelm\u00e4n\u00e4 on viel\u00e4 Bandera de M\u00e9xico<\/em>, jossa juodaan kolmesta eri lasista vuorotellen sangritaa, tequilaa ja limettimehua Meksikon lipun v\u00e4rej\u00e4 mukaellen.<\/p>\n

Luokitukset<\/h3>\n

Autenttisinta makua etsiv\u00e4n kannattaa pit\u00e4yty\u00e4 100 % siniagaavesta valmistetuissa merkeiss\u00e4 eli puro de agavessa. <\/em>Pullon kyljess\u00e4 lukee joko “100% agave”<\/em> tai “100% puro de agave”. <\/em>Jos teksti\u00e4 ei l\u00f6ydy, niin silloin tuote ei ole pelk\u00e4st\u00e4 agaavesta tehty — tislaamot muistavat kyll\u00e4 n\u00e4in t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 asiasta mainita.<\/em> Pahaa-aavistamatonta kuluttajaa yritet\u00e4\u00e4n usein huijata esim. sanomalla juoman olevan “elaborado de agave azul”<\/em>. Puro de agavea <\/em>voidaan pullottaa ainoastaan Meksikossa ja siit\u00e4 ei ole gold-versiota. Mixtoiksi<\/em> kutsutaan puolestaan niit\u00e4 tequiloja, joissa on alle 100% ja v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 51% siniagaavea raaka-aineena. Lis\u00e4kkeen\u00e4 mixtoissa on k\u00e4ymisvaiheessa yleens\u00e4 ruokosokeria, joka tekee tuotannosta halvempaa ja mausta tyypillisesti h\u00e4ijyn imel\u00e4n.<\/p>\n

Perinteinen luokitus on neliportainen, mutta tarkkuuden nimiss\u00e4 ja kaupallisista syist\u00e4 on hiljattain (2006) lis\u00e4tty uusi luokka eritt\u00e4in pitk\u00e4\u00e4n kypsytetyille tequiloille. Tequilan luokituksia my\u00f6nt\u00e4\u00e4 ja valvoo tuottajien yhteinen elin (Consejo Regulador del Tequila<\/em>) ja hyv\u00e4ksytyn merkin etiketiss\u00e4 lukee t\u00e4ten sek\u00e4 CRT ett\u00e4 NOM (Norma Oficial Mexicana<\/em>). NOM:n yhteydess\u00e4 on my\u00f6s valmistajalle annettu numerokoodi. Hyv\u00e4ksytyiss\u00e4 pulloissa on Meksikossa lis\u00e4ksi viel\u00e4 neliskulmainen hologrammitarra.<\/p>\n