Kolmen viikon pyr\u00e4hdys Meksikoon oli taas avartava, vaikka valitettavasti suurin eksotiikka maasta on jo ehtinyt h\u00e4lventy\u00e4kin. Suurimman osan ajasta olin perinteisesti Cuernavacassa, mutta my\u00f6s nelisen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Oaxacassa, miss\u00e4 tuli n\u00e4hty\u00e4 monenlaista. Kiinnostavinta antia olivat Monte Alb\u00e1n isoine raunioineen, perinteinen villan v\u00e4rj\u00e4ys- ja kudontaprosessi sek\u00e4 tietysti mezcalin valmistus.<\/p>\n
Mezcal, kuten tequilakin, tehd\u00e4\u00e4n agaavesta, mutta ei samasta lajikkeesta. Ensinn\u00e4 pi\u00f1at paistetaan kiviuunissa, jonka aikana mukaan tarttuu savun makua, joka onkin juomalle tyypillinen. Sen j\u00e4lkeen ytimet murskataan (pikkutislaamoissa edelleen perinteisesti hevosen py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kivell\u00e4) ja laitetaan k\u00e4ymissammioihin. Lopulta mezcal tislataan ja kypsytet\u00e4\u00e4n tammitynnyreiss\u00e4. Isoja koneistettuja tislaamojakin on olemassa, mutta pienet perinteiset putiikitkin n\u00e4yttiv\u00e4t olevan varsin yleisi\u00e4. Tietty\u00e4 turistien huijaamista tuli kyll\u00e4 havaittua: tislaamojen myym\u00e4l\u00f6iss\u00e4 ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 myynniss\u00e4 omaa tuotetta, eik\u00e4 kapasiteetti olisi niin suureen myyntiin ja monipuoliseen valikoimaan riitt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n. Veikkaisin, ett\u00e4 turisteille myyd\u00e4\u00e4n tehdastuotetta ja paikallisille parempaa kotitekoista \ud83d\ude42<\/p>\n