{"id":3756,"date":"2015-01-02T16:14:38","date_gmt":"2015-01-02T14:14:38","guid":{"rendered":"http:\/\/www.kameli.net\/marq\/?p=3756"},"modified":"2015-01-11T15:33:09","modified_gmt":"2015-01-11T13:33:09","slug":"lankkariahmintaa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.kameli.net\/marq\/?p=3756","title":{"rendered":"L\u00e4nkk\u00e4riahmintaa"},"content":{"rendered":"

Vuosi 2014 kului pitk\u00e4lti l\u00e4nnenelokuvien \u00e4\u00e4rell\u00e4: uusia leffoja tuli katseltua hiukan vajaat 170 kappaletta ja siihen p\u00e4\u00e4lle viel\u00e4 kerrattua jokunen aiemmin n\u00e4hty. T\u00e4llaisen ahnehtimisen j\u00e4ljilt\u00e4 uskaltanee jo sanoa tuntevansa ainakin useimmat klassikot. Hetkitt\u00e4in meni kuriositeettien kalasteluksi ja suosikkiohjaajien v\u00e4hemm\u00e4n tunnettujen tekeleiden p\u00f6yhimiseksi, mutta ei t\u00e4ss\u00e4 genreen ole viel\u00e4 ehtinyt kyll\u00e4sty\u00e4. Vuoden aikana pidettiin my\u00f6s kaksi “kellon ymp\u00e4ri” -l\u00e4nkk\u00e4rimaratonia, joka osoittautui toimivaksi ja hauskaksi formaatiksi. Kahden ekan maratonin setit olivat seuraavanlaiset:<\/p>\n

Kev\u00e4t 2014<\/strong><\/p>\n

    \n
  1. Alamo<\/em> (1960)<\/li>\n
  2. Ruoska<\/em> (High Plains Drifter) (1973)<\/li>\n
  3. Sheriffi<\/em> (High Noon) (1952)<\/li>\n
  4. Huuliharppukostaja<\/em> (Once Upon a Time in the West) (1968)<\/li>\n
  5. Keoma<\/em> (1976)<\/li>\n
  6. Bandidas<\/em> (2006)<\/li>\n
  7. Speedy Gonzales \u2013 noin 7 veljeksen poika<\/em> (1970)<\/li>\n<\/ol>\n

    Syksy 2014<\/strong><\/p>\n

      \n
    1. Mies joka ampui Liberty Valancen<\/em> (The Man Who Shot Liberty Valance) (1962)<\/li>\n
    2. Missouri palaa<\/em> (The Missouri Breaks) (1976)<\/li>\n
    3. Rio Bravo<\/em> (1959)<\/li>\n
    4. Valdez \u2013 puoliverinen<\/em> (Chino) (1973)<\/li>\n
    5. Seitsem\u00e4n rohkeata miest\u00e4<\/em> (The Magnificent Seven) (1960)<\/li>\n
    6. Noon Wine<\/em> (1966)<\/li>\n
    7. Purgatory<\/em> (1999)<\/li>\n<\/ol>\n

      Ja seuraava on jo suunnitteilla t\u00e4m\u00e4n vuoden kev\u00e4\u00e4lle. Ideana on ollut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 klassikoita ett\u00e4 niiden v\u00e4liss\u00e4 marginaalisempaa, k\u00f6k\u00f6mp\u00e4\u00e4 tai uudempaa tuotantoa. Uusia mielenkiintoisia l\u00f6yd\u00f6ksi\u00e4 vuonna 2014 olivat (perus-Leonet, -Peckinpahit ja -Fordit tuli n\u00e4hty\u00e4 jo 2013):<\/p>\n

        \n
      • 1970-luvun vastakulttuuriset happol\u00e4nkk\u00e4rit. Parhaiten mieleen j\u00e4iv\u00e4t ainakin\u00a0Kid Blue <\/em>(1973), The Missouri Breaks<\/em>\u00a0(1976) ja Zachariah <\/em>(1971).<\/li>\n
      • A Man from the Boulevard des Capucines<\/em> (1987). Erikoinen ironinen neukkup\u00e4tk\u00e4, joka kyseenalaistaa l\u00e4nnenkliseit\u00e4 ja pohtii rivien v\u00e4liss\u00e4 elokuvataiteen historiaa.<\/li>\n
      • Day of the Outlaw<\/em>\u00a0(1959). Vahvatunnelmainen talvip\u00e4tk\u00e4, joka ei lerpahda hetkeksik\u00e4\u00e4n.<\/span><\/li>\n
      • Lawman<\/em> (1971). Lainvalvonnan problematiikkaa puntaroimassa Robert Ryan ja Burt Lancaster.<\/li>\n
      • No Name on the Bullet<\/em> (1959). Pyssysankari saapuu kyl\u00e4seen ja pist\u00e4\u00e4 paikan sekaisin, mutta kuka lopulta onkaan paha?<\/li>\n
      • Open Range<\/em> (2003). Ehk\u00e4p\u00e4 lajityypill\u00e4 on viel\u00e4 toivoa, kun nyky\u00e4\u00e4nkin tulee edelleen katsottavaa kamista.<\/li>\n
      • The Big Country<\/em> (1958). Id\u00e4n kermaperse saapuu \u2013 taas \u2013 kovaan l\u00e4nteen, mutta ei olekaan niin nysv\u00e4 kuin milt\u00e4 ensin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/li>\n
      • The Cowboys<\/em> (1972). Poikien kasvutarina, johon pystyi jopa jossain m\u00e4\u00e4rin samaistumaan. Yll\u00e4reit\u00e4kin tiedossa.<\/li>\n
      • The Gunfighter<\/em> (1950). Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n revisionistinen vuosiluvun huomioiden. El\u00e4kkeelle halajavaa pyssysankaria on my\u00f6hemmin kloonattu ahkerasti.<\/li>\n
      • The Proposition<\/em> (2005). Ilmeinen l\u00e4nkk\u00e4ri, vaikka sijoittuukin Australiaan. T\u00e4st\u00e4 ei paljon r\u00e4k\u00e4isemm\u00e4ksi mene.<\/li>\n<\/ul>\n

        Uusia l\u00e4nkk\u00e4reit\u00e4 tulee sen verran harvakseltaan, ett\u00e4 niit\u00e4 on ainakin helppo seurata. T\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestyneet The Salvation<\/em> ja The Homesman,\u00a0<\/em>viimevuotinen The Lone Ranger<\/em>\u00a0sek\u00e4 parin vuoden takainen Django Unchained<\/em> kieliv\u00e4t jonkinlaisesta pikku renessanssista \u2013 ja Deadwoodia<\/em>\u00a0on seurannut moni t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin. 60\/70-lukujen taitteen kaltaista kultakautta tuskin en\u00e4\u00e4 tullaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, mutta liev\u00e4\u00e4 virkoamista on sent\u00e4\u00e4n havaittavissa. Omassa tuntemuksessa suurin aukko on 50-lukua edelt\u00e4viss\u00e4 jenkkip\u00e4tkiss\u00e4, jotka ulottuvat kauas mykk\u00e4elokuvan aikaan saakka. V\u00e4lill\u00e4 niit\u00e4kin tulee hankittua, mutta kaikkiaan oletan, ett\u00e4 kyseisest\u00e4 aikakaudesta saa riitt\u00e4v\u00e4n kuvan kohtuullisen rajallisellakin katselulla.<\/p>\n\n\t\t