{"id":5208,"date":"2018-01-02T01:29:40","date_gmt":"2018-01-01T23:29:40","guid":{"rendered":"http:\/\/www.kameli.net\/marq\/?p=5208"},"modified":"2018-01-08T12:50:17","modified_gmt":"2018-01-08T10:50:17","slug":"vuosi-2017-lusittu","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.kameli.net\/marq\/?p=5208","title":{"rendered":"Vuosi 2017 lusittu"},"content":{"rendered":"

Sellainen vuosi oli se. 2017 on nyt ainakin suoritettu<\/em>, jos ei ehk\u00e4 eletty<\/em>. Hiukan ehdin alkuvuodesta toivoa, ett\u00e4 v\u00e4it\u00f6ksen j\u00e4lkeen pahin rytin\u00e4 laantuisi, mik\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n toteutunut lainkaan. Paljon on ainakin tapahtunut yhden vuoden aikana. 2018 saisi puolestani olla asteen lunkimpi, vaikka haasteita on jo n\u00e4k\u00f6piiriss\u00e4 niin opetuksen, tutkimuksen kuin vanhemmuudenkin saralla.<\/p>\n

T\u00f6iss\u00e4 ja tutkimuksen tantereilla<\/h3>\n

Vuotta eniten m\u00e4\u00e4ritt\u00e4nyt seikka oli edelleen jatko-opintojen paketointi, joka onneksi toteutuikin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 heti 22 vuoden opiskelujen j\u00e4lkeen (johon toki on sis\u00e4ltynyt 1x DI, 1x TaM sek\u00e4 1x TkL). Nuhaisena v\u00e4ittelyn j\u00e4lkeen ensimm\u00e4inen karonkka Porissa, sitten j\u00e4lkikaronkka Helsingiss\u00e4 ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 suoraan opettamaan viikon intensiivikurssia. Pieni julkisuuspiikki tuli ja meni, mutta v\u00e4ikk\u00e4rin<\/a> yli 5000 latauksen perusteella aihe on kiinnostanut muitakin kuin mediaa. Opiskelijuutta on sen verran vaikea j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kokonaan taakseen, ett\u00e4 rupesin sent\u00e4\u00e4n suorittamaan Aallon 25 opintopisteen laajuista pedapakettia.<\/p>\n

V\u00e4it\u00f6skirjan viimeistely vei sik\u00e4li paljon aikaa ja voimia, ett\u00e4 muu kirjoittelu sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottelemaan aikaa parempaa. Teron kanssa saimme kuitenkin kev\u00e4\u00e4n kuluessa toimitettua WiderScreenin tekstitaideaiheisen teemanumeron<\/a>, josta tuli hauska ja v\u00e4rik\u00e4s kokoelma tiedett\u00e4 sek\u00e4 taidetta. Vuoden ainoaksi journopapruksi j\u00e4i\u00a0Pac-Man for the VIC-20<\/a>, mutta pelikilpailuaiheinen konffapaperi<\/a> tilkki vajetta hieman. Tekniikan Waiheita<\/a> julkaisi lis\u00e4ksi lektioni. Vuoden kohokohtia oli Z\u00fcrichissa j\u00e4rjestetty tietoteknisi\u00e4 alakulttuureja k\u00e4sitellyt tutkijatapaaminen<\/a>, mink\u00e4 lis\u00e4ksi py\u00f6r\u00e4hdin Graffathonissa sek\u00e4 Aarhusissa kutsuttuna puhujana.<\/a><\/p>\n

S\u00e4hk\u00f6postin ja palaverien m\u00e4\u00e4r\u00e4n moninkertaisti se, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4dyin kes\u00e4ll\u00e4 New Media Design and Productionin p\u00e4\u00e4ainevastaavaksi. Siin\u00e4 miss\u00e4 vaikkapa TTY:ll\u00e4 p\u00e4\u00e4aineet olivat l\u00e4hinn\u00e4 kurssikasoja, meill\u00e4 ne ovat pikemminkin kuin pieni\u00e4 koulutusohjelmia, joihin on kuhunkin erillinen opiskelijavalinta. En oikein tied\u00e4, paransiko t\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 el\u00e4m\u00e4nlaatuani, mutta ainakin voin nyt yritt\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ryhtiliikett\u00e4 jonkun aikaa paikallaan polkeneelle p\u00e4\u00e4aineelle. Vuoden 2018 alusta aloitan my\u00f6s Taikin akateemisten asioiden komiteassa, mik\u00e4 toivottavasti ei tarkoita paljon enemp\u00e4\u00e4 kuin harvakseltaan kokouksissa istumista.<\/p>\n

2018 tuo mukanaan muitakin uusia ammatillisia kuvioita, sill\u00e4 aloitan Turun yliopiston leiviss\u00e4 50% tutkijatohtorina pelikulttuureja tutkivassa Akatemian huippuyksik\u00f6ss\u00e4<\/a>. Ajoitus on hyv\u00e4, sill\u00e4 nyt v\u00e4ittelyn j\u00e4lkeen pit\u00e4isikin ker\u00e4t\u00e4 hiukan akateemista l\u00e4ski\u00e4 tulevia koitoksia varten. Lehtoraatin (yliopistonlehtoraatin!) ja tutkimuksen yhteensovittaminen voi olla haastavaa, mutta eip\u00e4 n\u00e4it\u00e4 paikkoja usein tulla tarjoamaan, joten tilaisuus on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4ksi.<\/p>\n

Skenetyst\u00e4 ja retroa<\/h3>\n

Koodihommat j\u00e4iv\u00e4t jokseenkin v\u00e4hiin, mutta eiv\u00e4t t\u00e4ysin nolliin: kyh\u00e4simme Vammala Partyille pikku intron nepalle<\/a>, Assemblyille ihan kelpo\u00a0dossidemon<\/a>, ja PETSCII-editorikin<\/a> eteni taas jonkun verran. Ahkerimmin skenetin PETSCII-taiteen puolella: osallistuin viiteen eri kilpailuun (osaan useammalla kuvalla) ja per\u00e4ti voitin kompon Australiassa pidetyill\u00e4 Syntaxeilla<\/a>. Ilahduttavaa on my\u00f6s ollut n\u00e4hd\u00e4, kuinka Emil on innostunut tekstigrafiikasta ja tehnyt samoihin kilpailuihin omia t\u00f6it\u00e4\u00e4n \u2013 kuusivuotiaalle on toki aika brutaali vastus aikuisissa graafikoissa, joten katsotaan jaksaako motivaatio edelleen pysy\u00e4 yll\u00e4. Aika monet omista kuvistani ovat olleet pseudo-3D:t\u00e4, ja teinp\u00e4 pari stereogrammiakin, mutta niihin ei ole mitenk\u00e4\u00e4n tarkoitus j\u00e4m\u00e4ht\u00e4\u00e4 yksinomaisesti.<\/p>\n

Vuoden partykalenteriin mahtui jo mainittujen Vammala Partyn ja Assemblyn lis\u00e4ksi Zoo<\/a>, joka oli j\u00e4lleen mukava nepaeinarien tapaaminen Viialassa. Kirjoittelin t\u00e4nne blogiin jo pienen raportin<\/a>, mink\u00e4 lis\u00e4ksi melko sama teksti p\u00e4\u00e4tyi englanninkielisen\u00e4 my\u00f6s Vandalism Newsiin<\/a>. Graffathonin voinee niin ik\u00e4\u00e4n laskea partyksi, vaikka sen toinen jalka seisookin tukevasti hackathonien tontilla. Kuskasin Emilin Assemblyille ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, ja ensi kes\u00e4n\u00e4 menn\u00e4\u00e4n suurella varmuudella uudestaan, kun n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 oli natiaisellekin paljon.<\/p>\n

Retrohankinnat ovat edelleen j\u00e4iss\u00e4, kun mihink\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 mahdu mit\u00e4\u00e4n. Kuusnepalle tilasin moduuliporttiin ekspanderin sek\u00e4 verkkokortin, mutta niihin tutustuminen on toistaiseksi j\u00e4\u00e4nyt pintapuoliseksi. Verkkokortille olisi tavoitteena koodata jotain ihan itse, kunhan aika ja inspiraatio vaan sattuisivat yhteen. Nurkkiin p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s Schneider EuroPC, joka on sekin saanut n\u00f6k\u00f6tt\u00e4\u00e4 toistaiseksi rauhassa.\u00a0Retrobright-kokeilu<\/a> oli isoimpia projektejani, ja asensin Atariin samalla tuttuun tapaan Ultimate-muistinlaajennuksen.<\/p>\n

Leffoja, leffoja<\/h3>\n

Kaiken muun ohessa ehdin katsella kohtuullisen paljon elokuviakin \u2013 tai ehk\u00e4 pit\u00e4isi sanoa, ett\u00e4 ne olivat l\u00e4hes pakollinen vastapaino stressaavalle arjelle. Osansa saivat niin scifi, lastenanimaatiot, draama kuin suomalaiset sotilasfarssitkin<\/a>(!), mutta p\u00e4\u00e4paino oli tavalliseen tapaan l\u00e4nkk\u00e4reiss\u00e4, joita taisin katsella noin sadan pintaan. Mit\u00e4\u00e4n uusia merkkiteoksia ei tullut vastaan sen enemp\u00e4\u00e4 uusissa kuin vanhoissakaan filkoissa, joten genren parhaimmisto lienee jo tukevasti kartoitettu. Mielenkiintoisimpia l\u00f6yd\u00f6ksi\u00e4 olivat kenties\u00a0Black Robe<\/a>\u00a0(ei kovin l\u00e4nkk\u00e4ri), Brimstone<\/a>, Zandy’s Bride<\/a>\u00a0(pikemminkin draama) sek\u00e4 The Violent Men<\/a>. Sek\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 syksyll\u00e4 j\u00e4rk\u00e4ttiin j\u00e4lleen l\u00e4nkk\u00e4rimaratonit, jotka olivat j\u00e4lleen vuoden pikku kohokohtia.<\/p>\n

Kohensin kotiteatteria pikku askelin: vanha ongelmainen Optoman XGA-tykki vaihtui hiukan tarkempaan HD-malliin (k\u00e4ytettyn\u00e4 saatu sekin), jolla saa sein\u00e4lle my\u00f6s isompaa kuvaa. Harmillista kyll\u00e4 uudempi tulokas on jonkin verran vanhaa \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4mpi, mink\u00e4 toisinaan huomaa hiljaisissa kohdissa. Radiotehnikan neukkukajarien diskanttista toistoa saapui lis\u00e4ksi t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4ytetty subbari, jonka my\u00f6t\u00e4 r\u00e4j\u00e4hdyksiin ym. efekteihin tuli odotetusti eloa. Optimaalisia asetuksia t\u00e4ytyy viel\u00e4 etsiskell\u00e4: hiukan ylikorostunut bassop\u00e4\u00e4 on ok elokuville ja lis\u00e4\u00e4 el\u00e4myksellisyytt\u00e4, mutta musiikkia kuunnellessa ylikorostus ottaa korvaan. J\u00e4lkiviisautena totesin, ett\u00e4 vanhoista kajareistakin sai houkuteltua lis\u00e4\u00e4 ala\u00e4\u00e4ni\u00e4 esiin vahvistimen asetuksilla, mutta toki alimmat murinat j\u00e4iv\u00e4t silti kuulematta.<\/p>\n\n\t\t