Uusi vuosi toi n\u00e4emm\u00e4 mukanaan my\u00f6s uuden, t\u00e4ysin erilaisen WordPressin editorin: katsotaanpa, miten t\u00e4ll\u00e4 yrittely sujuu. Joka tapauksessa on taas jo l\u00e4hes perinteisen vuosikatsauksen aika, kun kalenteri n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kahtatuhatta ja yhdeks\u00e4\u00e4toista.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4llimm\u00e4inen fiilis viime vuodesta on kiireess\u00e4 ja puolivillaisesti tekeminen. Ty\u00f6ajan puolittaminen Aallon lehtoraatin ja TY:n tutkijatohtorin pestin<\/a> v\u00e4lill\u00e4 osoittautui viel\u00e4 odotettuakin hankalammaksi, ja k\u00e4rsij\u00e4n\u00e4 on saanut olla etenkin j\u00e4lkimm\u00e4inen. Tutkimust\u00f6ill\u00e4 kun on harvoin tulenpalava kiire ja pakko, toisin kuin koulutusohjelman lukuisilla vuosittaisilla prosesseilla (joiden p\u00e4\u00e4lle hallinnosta satelee tietysti kaikenlaista muuta tasaiseen tahtiin).<\/p>\n\n\n\n Opetushommista ei ole paljonkaan kerrottavaa: kurssit py\u00f6riv\u00e4t, hallinto jauhaa, s\u00e4hk\u00f6posti laulaa, ja kokouksia ym. kissanristi\u00e4isi\u00e4 olisi enemm\u00e4n kuin mihin kohtuudella jaksaa osallistua. Monen vuoden odottelun j\u00e4lkeen Taik siirtyi lopulta uuteen rakennukseensa, joka on viel\u00e4 hahmottumaton sek\u00e4 aika ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen, mutta ollaanpa sent\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen saman katon alla. Toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitseva kauppakeskus ravintoloineen el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 paikkaa ja helpottaa p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Suurimpana plussana itselleni on tietysti mainittava metroasema, joka on nopeuttanut ty\u00f6matkaa ja poistanut yhden vaihdon kokonaan.<\/p>\n\n\n\n Sain viime vuonna kaiken muun sivussa kasaan per\u00e4ti 15 opintopistett\u00e4 pedagogisia opintoja, joten j\u00e4ljell\u00e4 on en\u00e4\u00e4 yksi kurssi, opetusharjoittelu. Sen j\u00e4lkeen plakkarissa pit\u00e4isi olla Aallon 25 nopan laajuinen pedagoginen kokonaisuus, jota enemp\u00e4\u00e4 ainakaan tuolla ei vaadittane. Kursseista on ollut hy\u00f6ty\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin oman opetuksen tukena ja eritoten siksi, ett\u00e4 on tullut tavattua paljon muita opettajia. Silti ei k\u00e4y kiist\u00e4minen, ett\u00e4 kasvatustiede tuntuu kuivalta aiheelta. Osa puuduttavuudesta selittyy ihan suomen kielen ominaisuuksillakin, kun pedagogiikkaa k\u00e4sittelev\u00e4 teksti on suunnilleen t\u00e4llaista: “Oppijan oppiminen ja opettajan opettajuus opetusmenetelmien oppimisstrategiassa opettaa opiskelijan oppimistyylin oppivelvollisuutta.”<\/p>\n\n\n\n Tutkimusta syntyi v\u00e4hemm\u00e4n kuin toivoin, ja hitaiden toimitusprosessien takia paprut, kuten tekstitaide- ja l\u00e4nkk\u00e4ripeliartikkeli, ilmestynev\u00e4t vasta ensi vuonna. T\u00e4n\u00e4 vuonna sent\u00e4\u00e4n pihalle ehtiv\u00e4t Suomen varhaisia pelikilpailuja k\u00e4sittelev\u00e4 pl\u00e4j\u00e4ys<\/a> sek\u00e4 vaivalla v\u00e4\u00e4nnetty Replay-kirja-arvio<\/a>. Graffathonissa<\/a> tuli py\u00f6r\u00e4hdetty\u00e4 kertomassa demoty\u00f6kalujen historiasta.<\/p>\n\n\n\n Aika heikkoa, muttei sent\u00e4\u00e4n ihan olematonta t\u00e4ll\u00e4 saralla. Kuten CSDb:st\u00e4 n\u00e4kyy<\/a>, tein l\u00e4hinn\u00e4 satunnaista PETSCII-grafiikkaa kuusneloselle. Uutena aluevaltauksena olin mukana j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 konkarien kanssa PETSCII-levynkansikilpailua<\/a>, joka liittyi Suomen pelimuseon levynkansin\u00e4yttelyyn<\/a>. Kyh\u00e4stin yhden kannen kokeeksi itsekin, mutta ehk\u00e4p\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4 ei ole se minun omin alueeni. Editorini<\/a> kehitys on ollut hieman j\u00e4iss\u00e4 \u2013 edelleen \u2013 mutta ahkerat artistit ovat taas v\u00e4\u00e4nt\u00e4neet sill\u00e4 monenlaista hienoa vuoden mittaan.<\/p>\n\n\n\n Kaapit ovat sen verran t\u00e4ynn\u00e4 kaikenlaista (joutilasta) retrotietskaa, ettei niit\u00e4 voi en\u00e4\u00e4 suurelti haalia; parempi olisi pist\u00e4\u00e4 nykyisetkin edes satunnaiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Kuusneloseen keskittyminen on tapahtunut hieman vahingossa, mutta onhan se itsellenikin nostalginen laite, mink\u00e4 lis\u00e4ksi harrastajayhteis\u00f6 on useimpiin muihin verrattuna hyvin aktiivinen.<\/p>\n\n\n\n Skenetykseksi voinee jossain m\u00e4\u00e4rin laskea my\u00f6s tiimin serverin, kamelin<\/a>, p\u00e4ivityksen, joka ei ollut kenties hauskinta kes\u00e4lomanviettoa, mutta jonkun sekin piti tehd\u00e4. Uusi p\u00f6ntt\u00f6 tuntuu nyt puksuttavan vakaasti, tilaa on hulppeasti, ja webasivut latautuvat pikavauhtia. Toivon silti, ettei moiseen perkeleelliseen savottaan tarvi taas muutamaan vuoteen ryhty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kuten lukijat ovat varmaan huomanneet, shakki nielaisi ison osan vuoden 2018 harrastustunneista. Palaan aiheeseen pidemm\u00e4n kaavan kautta my\u00f6hemmin, mutta jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa on todettava, ett\u00e4 oppii sit\u00e4 viel\u00e4 aikuisenakin. Vuosi sitten en osannut edes s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 kunnolla ja nyt olen jo r\u00e4pik\u00f6inyt melko urhoollisesti huomattavasti<\/em> kovempitasoisia pelaajia vastaan ihan oikeissa kisoissa. Perheen varsinainen lahjakkuus on kyll\u00e4kin poitsu, mutta siit\u00e4kin aiheesta lis\u00e4\u00e4 tuonnempana.<\/p>\n\n\n\n S\u00e4\u00e4nn\u00f6t, strategia, taktiikka ym. ovat vuosisataisesta pelist\u00e4 vain er\u00e4it\u00e4 ulottuvuuksia. N\u00e4in aikuisena ja historiaan(kin) suuntautuneena paljon kiinnostavaa on l\u00f6ytynyt my\u00f6s shakin historiasta, kulttuurista ja tietysti ihastuttavista peliv\u00e4lineist\u00e4 eri tyyleineen, k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksineen ja muotoiluratkaisuineen. N\u00e4ist\u00e4 asioista ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole tietoa edes aktiivisilla pelaajilla \u2013 olen turhaan koittanut kysell\u00e4 senioreilta esimerkiksi suomalaisten shakkinappien alkuper\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Scifi ja l\u00e4nkk\u00e4rit dominoivat edelleen vuoden genrevalikoimaa. Mit\u00e4\u00e4n suuria uusia Western-helmi\u00e4 ei tainnut oikeastaan tulla vastaan, mutta Shalako<\/a> oli ainakin odottamaton kummajainen roolituksensa vuoksi, mink\u00e4 lis\u00e4ksi Into the Badlands<\/a> ilahdutti happol\u00e4nkk\u00e4rien yst\u00e4v\u00e4\u00e4. Uuden koulun tuotoksista Hostiles<\/a> oli kelpo, jos nyt ei klassikkosarjaa, ja The Ballad of Lefty Brown<\/a> rosoisessa realismissaan ehdottomasti parhaasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Kaikenlaista kuraakin tuli sitten katseltua toki ajanvietteeksi. Tuttuun tapaan py\u00f6riv\u00e4t my\u00f6s l\u00e4nkk\u00e4rimaratonit, joita oli j\u00e4lleen kaksi \u2013 osallistujam\u00e4\u00e4r\u00e4 molemmissa harvinaisen korkea, joten traditio saanee jatkua 2019.<\/p>\n\n\n\n Kahta intressi\u00e4 yhdistellen tulin katselleeksi my\u00f6s kolmisenkymment\u00e4 shakkileffaa. Urakointi ei ollut aivan pelkk\u00e4\u00e4 viihdett\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaan n\u00e4ist\u00e4 on tarkoitus ammentaa johonkin, viel\u00e4 tuntemattomaan tutkimukseen ainakin taustatietoa. Shakki ei sin\u00e4ns\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n genre, mutta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon siit\u00e4kin on tehty elokuvia, puhumattakaan satunnaisempien esiintymisien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Harvempi n\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n on mik\u00e4\u00e4n merkkiteos, mutta itselleni k\u00e4rkikastia edustivat The Dark Horse<\/a> sek\u00e4 The Luzhin Defense.<\/a><\/p>\n\n\n\n\t\tT\u00f6it\u00e4 ja tutkimusta<\/h3>\n\n\n\n
Retroa ja skenetyst\u00e4<\/h3>\n\n\n\n
\u0448\u0430\u0445\u043c\u0430\u0442\u044b<\/h3>\n\n\n\n
El\u00e4v\u00e4\u00e4 kuvaa<\/h3>\n\n\n\n