Mutta ennen legendaa vielä muutama fakta:

Kummituseläintä kohtaan tunnettu pelko ja kunnioitus sekä siitä kerrotut lukemattomat tarinat johtunevat osaltaan sen isoista, pyöreistä mulkosilmistä, joiden pupillit nopeasti laajenevat ja supistuvat valoisuuden mukaan. Paikalliset asukkaat uskovat sielunvaellukseen ja pitävät kummituseläintä jonkin pahantekijän jälleenruumillistumana, jolla on yliluonnollisia voimia.

Sumatralla tätä eläintä kutsutaan nimellä "pieni leijona", "singapua". Ikivanhan tarun mukaan kummituseläin on alun perin ollut yhtä iso kuin leijona, mutta sittemmin kutistunut vähitellen rotan kokoiseksi.

Alkuasukkaat pelkäävät kummituseläintä niin kovasti, että lähtevät heti riisipelloiltaan jos näkevät sen puunlatvassa, varmoina siitä, että heidän päälleen on langennut pahan silmän katse.

1600-luvulla malaijit uskoivat varmasti, että kummituseläin syö puuhiiltä. Sille maistuvat kuitenkin paremmin pikkujyrsijät ja hyönteiset.