¡Tequila!
Syksyn 2007 työkeikka Monterreyhin avasi silmäni ja etenkin suuni tequilalle. Myöhempien reissujen myötä olen päässyt tutustumaan jaloon juomaan sen syntyseudullakin ja projekti jatkuu toki edelleen. Koto-Suomessa tarjonta on tällä hetkellä vielä heikkoa, baareissa on tyypillisesti tarjolla jotain pistävää blancoa eikä Alkon valikoimakaan loistava ole, vaikka tiettyä kohennusta on sentään tapahtunut. Tässä kootusti kaikkien iloksi joitakin faktoja sekä havaintoja.
Valmistus
Tequilaa valmistetaan siniagaavesta (agave tequilana) — ei siis kaktuksesta, kuten monesti luullaan — jota kasvatetaan Jaliscon, Nayaritin, Guanajuaton, Michoacánin ja Tamaulipasin osavaltioissa. Itse tislaamot ovat keskittyneet Jaliscoon, mutta vähäisempää tuotantoa on myös Guanajuatossa ja Tamaulipasissa. Intiaanit eivät tunteneet tislaamista, joten tequila on itse asiassa espanjalaisten siirtomaaisäntien keksintö, joka tunnettiin alkuaikoina nimellä vino mezcal. Jotta juomaa voidaan kutsua tequilaksi täytyy sen raaka-aineiden sisältää vähintään 51 prosenttia siniagaavea. Muualla Meksikossa tehtyjä tequilaa muistuttavia agaave-pohjaisia juomia kutsutaan mm. nimillä mezcal tai raicilla. Itse Tequilan kylä sijaitsee Jaliscossa, lyhyen bussimatkan päässä Guadalajarasta.
Turisti agaavepellolla Tequilan kylässä. Agaavet tässä vasta nelivuotiaita. Vieressä vanhoja el jimadorin työkaluja.
Agaave on viljoihin tai viinirypäleisiin verrattuna hidaskasvuinen, sillä se vaatii noin kymmenen vuotta tuottaakseen satoa. Kypsästä agaavesta käytetään hyväksi sen sokeripitoinen ydin. Sadonkorjuuvaiheessa el jimador huhkii pellolla ja katkoo pitkät terävät lehdet pois lapiota muistuttavalla työkalulla. Kypsät, noin koripallon kokoiset halkaistut ytimet (piñas) paistetaan ensin uunissa pehmeiksi ja sitten murskataan mehun erottamiseksi. Tässä vaiheessa maku muistuttaa lähinnä makeaa naurista eikä vielä tequilaa laisinkaan. Perinteistä murskaamista hevosen pyörittämällä myllynkivelläkin vielä ilmeisesti jossain käytetään, mutta suurissa tislaamoissa homma hoituu koneellisesti.
Agaaven ytimiä. Tuoreita ja paistettuja ytimiä uunissa. Viimeisenä vanha hevoskäyttöinen murskain.
Ytimistä saatu mehu laitetaan seuraavaksi suuriin avonaisiin käymissammioihin, joihin johdetaan happea. Käymisen alkuvaiheessa mehu on vielä vaaleaa, mutta muuttuu loppua kohden ruosteenpunaiseksi. Valmis käymistuote tislataan kolonneissa kahteen kertaan (jopa kolmeen kertaan tislaamistakin harrastetaan, joskin harvoin) ja kypsytetään tammitynnyreissä, joista tarttuu makua ja väriä tequilaan. Käyttämällä esim. vanhoja konjakkitynnyreitä saadaan makua sävytettyä kypsytyksen aikana. Myös tynnyrin koko merkitsee, sillä suuresta tynnyristä tarttuu makua vähemmän suhteessa nestemäärään. Vastatislattu tequila on kirkasta, mutta muuttuu kypsytyksen myötä keltaisen kautta ruskeaksi. Valmiin juoman alkoholipitoisuus on noin 40%. Sitkeän harhaluulon mukaan pulloihin laitetaan toukka kertomaan juoman laadusta, mutta kyseessä on lähinnä markkinointitemppu ja lisäksi kyse on eri juomasta, nimittäin mezcalista. Arvokkaista aidoista tequilapulloista ei matosia löydy.
Tislauskolonneja ja tammisia kypsytystynnyreitä. Oikealla pullo valmista añejo-tequilaa laatikossaan.
Juominen
Tequilaa voi toki hörppiä kukin omalla tyylillään tai vaikka juomasekoituksessa kuten margaritassa tai tequila sunrisessä, mutta lienee yhtä kaikki hauska tietää, miten sitä alkuperämaassa juodaan. Tyypillinen lasi on kuusi senttilitraa vetävä shottilasi, caballito, joita löytyy joka lähtöön koristeltuna. Kalliimpia tequiloja nautitaan puolestaan aromilaseista, joissa tuoksu ja maku pääsevät oikeuksiinsa. Virallinen aromilasi muistuttaa lähes täysin sherrylasia, mutta joidenkin asiantuntijoiden mielestä brandylasi sopii maisteluun paremmin. Omasta puolestani sanoisin, että brandylasi kerää uumeniinsa turhan tyrmäävät alkoholihuurut tuoksun arviointia varten. Tequilan kylässä näin pieniä matalia jalallisia laseja (ks. kuva) ja Don Julion kalliit aromilasit ovat puolestaan jalattomia. Ihan pelkkää hienostelua mukin valinta ei ole, sillä tequilasta haihtuvat höyryt katoavat caballitosta nopeasti eikä siinä ole myöskään helppo pyöritellä juomaa makujen vapauttamiseksi tai koostumuksen tarkkailemiseksi.
Riedelin aromilasit ovat kohtuuttoman kalliita ja hankalasti saatavia, joten jokin kompromissi on paikallaan. Sherrylasit tai viskille tarkoitetut aromilasit toimivat varsin hyvin. Myös pieni ylöspäin kapeneva samppanjalasi voisi tulla kyseeseen. Itse päädyin Schott Zwieselin sherrylaseihin, joita saa noin seitsemään euroon ainakin Stockalta – itse asiassa Meksikossa ihan samoja myytiin tequilalaseina 🙂
Vasemmalla pari pulloa ja shottilaseja. Keskellä turisti cantinassa. Oikealla lisää pulloja.
Yksinkertaisimmillaan tequilaa juodaan sinältään siemaillen ilman lisukkeita. Kerralla kippaaminen voi vaikuttaa retevältä, mutta ei ole sen enempää tarkoituksenmukaista kuin aitoakaan (kuka vetää kalliita mallasviskejäkään shotteina?), jollei kyseessä ole ryyppääminen tai huono tequila, jota ei ole tarkoitus liiemmin maistella. Lisukkeeksi voi halutessaan ottaa limetinlohkon — ei siis suinkaan sitruunaa. Kädenselältä litkittävä suola ei ole aivan pelkkä turistiklisee, vaan suolaa voi ripotella mausteeksi vaikkapa siihen limettiinsä tai limettimehuun, jos sen on tilannut erikseen. Juomatavat vaihtelevat Meksikossakin, joten mitään yhtenäistä etikettiä ei sinänsä ole olemassakaan.
Toinen tyypillinen lisuke on punainen sangrita, joka pohjautuu tomaattimehuun. Muita mausteita ovat mm. appelsiinimehu, suola ja chili. Kaupoissa myydään valmiita sekoituksia, mutta itse valmistaminenkaan ei ole vaikeaa vaikkapa Wikipedian reseptin perusteella. Sangritaa voi siemailla tequilan kanssa vuorotellen makua pehmentämässä ja korostamassa. Näiden yhdistelmänä on vielä Bandera de México, jossa juodaan kolmesta eri lasista vuorotellen sangritaa, tequilaa ja limettimehua Meksikon lipun värejä mukaellen.
Luokitukset
Autenttisinta makua etsivän kannattaa pitäytyä 100 % siniagaavesta valmistetuissa merkeissä eli puro de agavessa. Pullon kyljessä lukee joko “100% agave” tai “100% puro de agave”. Jos tekstiä ei löydy, niin silloin tuote ei ole pelkästä agaavesta tehty — tislaamot muistavat kyllä näin tärkeästä asiasta mainita. Pahaa-aavistamatonta kuluttajaa yritetään usein huijata esim. sanomalla juoman olevan “elaborado de agave azul”. Puro de agavea voidaan pullottaa ainoastaan Meksikossa ja siitä ei ole gold-versiota. Mixtoiksi kutsutaan puolestaan niitä tequiloja, joissa on alle 100% ja vähintään 51% siniagaavea raaka-aineena. Lisäkkeenä mixtoissa on käymisvaiheessa yleensä ruokosokeria, joka tekee tuotannosta halvempaa ja mausta tyypillisesti häijyn imelän.
Perinteinen luokitus on neliportainen, mutta tarkkuuden nimissä ja kaupallisista syistä on hiljattain (2006) lisätty uusi luokka erittäin pitkään kypsytetyille tequiloille. Tequilan luokituksia myöntää ja valvoo tuottajien yhteinen elin (Consejo Regulador del Tequila) ja hyväksytyn merkin etiketissä lukee täten sekä CRT että NOM (Norma Oficial Mexicana). NOM:n yhteydessä on myös valmistajalle annettu numerokoodi. Hyväksytyissä pulloissa on Meksikossa lisäksi vielä neliskulmainen hologrammitarra.
- Blanco (valkoinen) eli plata (hopea) eli silver. Hyvin vähän tai ei ollenkaan kypsytetty kirkas tequila, jossa on vahva agaaven maku. Tyypillisesti halpaa, vaikka monia arvostettuja ja kalliita kirkkaita tequilojakin on olemassa. Jos tilaat Suomessa baarissa tequilaa, niin saat luultavasti juuri tätä.
- Joven (nuori) eli oro (kulta) eli gold. Muistuttaa värinsä puolesta kypsytettyjä tequiloja, mutta on itse asiassa blancoa, johon on sotkettu lisäaineita kuten karamelliväriä tai siirappia värin ja maun vuoksi — eli todennäköisesti huonompaa kuin aito blanco. Gold-tequilat ovat aina mixtoja, muissa luokissa on molempia tyyppejä.
- Reposado (levännyt). Vähintään kaksi kuukautta tynnyrissä kypsytetty, blancoa huomattavasti pehmeämpi tequila. Hinnaltaan hiukan kalliimpi, mutta Meksikossa siltikin puoli-ilmainen; 90 cl peruspullon saa helposti kymmenellä eurolla.
- Añejo (vuoden kypsynyt). Vähintään vuoden kypsytetty, tyypillisesti ruskehtava, pehmeä ja kallis tequila.
- Extra añejo tai maduro (kypsä). Vähintään kolmen vuoden ikäinen hifi-tequila.
Viskin ja konjakin tapauksessa pidempi kypsytys – hivenen yleistäen – kohentaa makua, mutta tequilan osalta tilanne on mutkikkaampi. Kypsytys kylläkin pehmentää juomaa, mutta samalla menetetään potkua ja alkuperäistä agaaven makua. Samasta syystä extra añejo on viimeinen laatuluokitus: pidempi kypsytys vain pilaisi tequilan. Osa añejoista on suorastaan laimeita, joten korkeampi hinta ei ole automaattisesti mikään laadun tae.
Merkkejä
Eri merkkejä on satoja erilaisia: pienissä kyläpahasissakin kun on omia paikallisia merkkejään, joten tämä luettelo on väistämättä pieni ja epätäydellinen. Omista mieltymyksistäni ja kustannussyistä johtuen painotus on lähinnä reposadoissa. Samasta tuotelinjasta on yleensä olemassa blanco-, reposado- ja añejo-versiot, joiden välillä voi olla suuriakin laatueroja. Netistä löytyvillä harrastajien sivuilla asiaan on paneuduttu asianmukaisella vakavuudella, joten googletus auttaa tiedonjanoista. Kiitokset Petrille lisäarvosteluista!
- 100 Años Reposado. Eräs Sauzan merkeistä. Lähtee liikkeelle makeana ja päätyy kuivan pippuriseksi. Kannattaa pitää varansa, sillä mixto-versio on lähes identtisessä pullossa.
- 100 Años Reposado (mixto). Makea ja maanläheinen tuoksu. Aluksi makea ja aavistuksen karvas, loppua kohti lähinnä karvas. Eipä kummoinen.
- 1800 Añejo. Alkaa miellyttävästi makeana ja kääntyy sitten nopeasti lähinnä pippuriseksi eikä aukea siitä enempää. Ei pahaakaan, mutta añejoksi simppeli — hyvät reposadot yltävät vähintään samaan.
- 1800 Blanco. Eipä tästä mitään suuria luonnehdintoja irtoa, kuivahko kelpo blanco.
- 1921 Reposado. Kullankeltainen, tuoksultaan kuivahko ja aavistuksen rusinainen. Lähtee makeana liikkeelle ja jatkaa polttavan täyteläisenä. Maussa lisäksi öljyisyyttä ja loppua kohti happamuuttakin. Tequila.netin hifistien suosikkeja.
- 30-30 Reposado. Vaalea väri, miedosti sitruksinen tuoksu. Pehmeä, polttava ja tamminen, loppua kohti kääntyy kuivemmaksi. Hyvä halvan hintaluokan reposado.
- 7 Leguas Reposado. Tuoksu hedelmäisen agaaveinen. Maku alkaa lievästi makeana ja jatkuu pitkään täyteläisen voimakkaana. Aivan lopussa aavistuksen karvas. Keskihintaisten reposadojen kärkikastia.
- 901 Blanco. Kolmeen kertaan tislattu blanco, joka on siitä huolimatta varsin voimakas: öljyinen, makea ja pippuriseen vivahtavan katkerakin. Tuoksu iskee samoin lasista nenään voimalla.
- Agavita Blanco. Polttava ja viinainen mixto.
- Alebrijes Blanco. Happaman tuoksuinen Alebrijes on öljyinen, yrttinen ja mukavalla tavalla polttava.
- Alebrijes Reposado. Mielikuvituseläinten nimikkojuoma on vaalea ja tuoksuu makealta, ehkä jopa hunajaiselta. Suutuntuma on jokseenkin öljyinen ja maku omintakeinen, pippurisen mausteinen.
- Antigua Cruz Silver. Tämäkkä suoraviivainen kelpo perusblanco.
- Aqua Riva Reposado. Öljyisen hapan tuoksu. Maku samoilla linjoilla, mutta pehmeä yhtä kaikki.
- Arcano Reposado. Aluksi kevyt ja hiukan hunajainen, loppua kohti pippurinen agaaven maku. Hyvä edullinen perustequila.
- Arette Reposado. Tuoksuu sitruksiselta agaavelta. Alkupotkussa puuta, loppua kohti kääntyy tunkkaiseksi.
- Caballito Cerrero Reposado. Mainio kevyesti tuoksuva ja varsin pehmeä reposado hintahaitarin halvemmasta päästä. Pieni agaaven vivahde ja lähes huomaamaton jälkimaku.
- Cabo Wabo Reposado. Monella foorumilla kehuttu, joten pitihän tätä toki kokeilla. Öljyinen alku, joka kääntyy pian polttavaksi kypsäksi agaaveksi. Lopulta Cabo Wabo taittuu pitkään viipyileväksi, jopa hieman tunkkaiseksi jälkimauksi. Oikein kelpo juoma, muttei kenties ihan yllä hintansa ja maineensa tasalle.
- Calle 23 Reposado. Kursailematon halvemman pään perusreposado. Makea tuoksu, maku suorasukainen, hapan ja makeahko.
- Casco Viejo Blanco (mixto). Puolivahingossa ostamani halpa mixto. Tuoksuu happamalta agaavelta, maistuu polttavan viinaiselta ja toffeisen makealta. Enintään sekoituksiin.
- Casco Viejo Blanco. Vertailukohdaksi saman sarjan aito asia. Toffeiseen vivahtavan makeahko ja loppua kohti hapan, käypä perusblanco.
- Casco Viejo Reposado. Tallinnasta löytynyt saman tuotesarjan parempi malli, tehty 100% agaavesta. Hivenen pontikkainen tuoksu, maku lähtee viinaisen yrttisenä ja muuttuu siitä sitten polttavan pehmeäksi. Ei mutkikas, mutta ei pahakaan.
- Cazadores Blanco. Hapanimelä ja polttavan tämäkkä. Loppua kohti pippurinenkin.
- Cazadores Reposado. Nojaa vahvasti blancon suuntaan vaalean värinsä, voimakkaan hedelmäisen makunsa ja tuoksunsa puolesta, mutta ei mitenkään pahassa mielessä.
- Chimayo Blanco. Lämmin, öljyinen ja mukavan täyteläinen blanco, jossa aavistus happamuutta sivussa.
- Chimayo Reposado. Tuoksuu varsin omintakeisesti kahvilikööriltä(!). Lähtee öljyisen mietona ja kääntyy makean yrttikseksi. Maku säilyy varsin pitkään.
- Cofradia Blanco. Aika erikoinen tuote: tuoksussa on nahkaa ja puuta ja jopa hevosenlantaa. Maku happamahko ja kypsän puinen.
- Corazón de Agave Reposado. Kaikin puolin kelpo perustequila, tosin reposadoksi tumman värinen. Alkaa öljyisen kepeänä ja viipyilee polttavana sekä lievän happamana pitkään.
- Corralejo Añejo. Voimakkaan agaaveinen, mutta kypsyneen pehmeä. Väriltään varsin vaalea.
- Corralejo Blanco. Makeaa kanelin ja agaaven tuoksua, maku hiukan öljyinen ja varsin pehmeä. Kelpo blanco.
- Corralejo Reposado. Voimakkaanpuoleinen, mutta pysyy silti miellyttävänä koko matkan. Peräisin poikkeuksellisesti Guanajuaton osavaltiosta.
- Curado Blanco. Värinsä puolesta näyttää reposadolta ja maun puolesta samoin: tätä lienee vähän kypsytetty. Toisaalta mukana on blancolle tyypillisesti reippaasti ehtaa agaavea. Mielenkiintoinen välimalli.
- Don Alvaro Blanco. Puisen rusinainen tuoksu, maku hyvin omintaikeinen: melkein kuin yrttilikööriä tai Zubrowkaa kiskoisi.
- Don Augustín Reposado. Happaman agaaveinen tuoksu, vihertävä väri. Lähtee yrttisenä ja muuttuu polttavan makeaksi.
- Don Fabricio Reposado. Varsin perustequila, mutta ei huonossa mielessä. Keskivaiheilla pitkä tukeva potku.
- Don Julio Blanco. Kelpo puro agave -blanco, hiukan kuivan puolella.
- Don Julio Reposado. Vaalea, jopa hiukan vihertävä väri. Maussa monta kerrosta, itse tunnistan alkupotkun jälkeen ainakin kuivan agaaven, tammen ja pippuria. Laatukamaa hiljalleen siemailtavaksi.
- Don Kiko Añejo. Pehmeä ja tummanruskea Tequilan kylästä löytynyt merkki. Sekä koostumus että maku jokseenkin öljyisiä. Helppoa juotavaa.
- Don Kiko Reposado. Polttava ja maukas perustequila, ilmeisesti Tequilan kylän paikallinen merkki.
- Don Ramón Reposado. Tuoksuu agaaven lisäksi hivenen makealta. Maku aluksi miedon agaaveinen, loppua kohden karvaampi. Öljyinen tuntuma suussa.
- El Jimador Añejo. Añejomaisen ruskea väri, paksu koostumus. Tuoksu mutkattoman agaaveinen ja makea. Maku yhtä lailla mutkaton, pehmeä ja loppua kohti puinenkin. Öljyinen suutuntuma. Selvä jatkumo saman sarjan reposadosta.
- El Jimador Blanco. Puhtaan agaaven ja ehkä pykälän voin tuoksuinen. Napakka hyvä perus-blanco ilman erityisiä piirteitä.
- El Jimador Reposado. Varsin edullinen — Meksikossa — ja etenkin hintaansa nähden hyvä. Pitkään aukeava vahva, hiukan savuinen agaaven jälkimaku. Kannattaa olla tarkkana, sillä tästä on myös mixto-versio.
- El Tesoro de Don Felipe Blanco. Kukkainen ja hapan agaaven tuoksu. Öljyisehkö suutuntuma, miellyttävän pehmeä maku, joka kääntyy polttavaksi loppua kohti.
- El Ultimo Agave Reposado. Varsin hapanta agaavea kautta linjan.
- Espolón Añejo. Kukkaisen tuoksuinen, kullankeltainen. Pehmeä, mutta voimakas agaaveinen maku, joka jatkuu pitkänä juurekseen päättyvänä jälkimakuna. Makeakin. Poistui Alkon valikoimista kesällä 2011 (nyyh!).
- Espolón Blanco. Öljyinen ja mukavan runsas, viipyilee pitkään polttavana ja hiukan happamanakin.
- Evolución 501 Reposado. Vaaleanvihreä, savuisen agaaven tuoksuinen. Potkaisee viinan ja agaaven polttavalla sekoituksella, mutta sävy on miellyttävä. Lopussa ripaus pippuria.
- Gran Centenario Azul (reposado). Muistuttaa vahvasti Gran Centenario Reposadoa, miedosti agaaveinen lämmin ja pitkä maku.
- Gran Centenario Plata (blanco). Kaikin puolin pehmeä, mainio perusblanco. Pykälän imelä, selkeä agaaven maku.
- Gran Centenario Reposado. Hyvä ja edullinen, mutta ei kovin erottuva perustequila, jossa on pitkähkö jälkimaku.
- Grillos Platinium (blanco). Tuotesarjan nimi on oikeastaan “Tequila Grillos”. Mukava yrttisen agaaveinen tuoksu. Makukin samoin yrttinen sekä pehmeä.
- Hacienda de Tepa (reposado). Kukkaisen tuoksuinen ja vaalea, maku viinainen ilman isompia vivahteita.
- Herencia Mexicana Reposado. Nimi ei ole ainakaan järin vaatimaton. Vaalea, tuoksuu happamalle agaavelle. Makukin happaman puolella ja pitkään lämmittävä. Perushyvä.
- Herradura Antiguo (reposado). Tuomitsin tämän jo liian kuivaksi, mutta ilmeisesti kyseessä oli hapettunut pullo. Uudemmassa tarkastelussa kelpo juoma: lähtee hedelmäisen makeana ja kääntyy siitä voimakkaan täyteläiseksi. Vaalean kellertävä.
- Herradura Blanco. Tuoksu voimakas, pirtuisen agaaveinen ja hieman kukkainen. Maultaan todella polttava, mutta sävyltään kuitenkin pehmeä.
- Herradura Reposado. Monen meksikolaisen suosikki. Täyteläinen, hedelmäinen ja miellyttävällä tavalla makea. Tuoksuu lievästi happaman hedelmäiseltä.
- Huani Blanco. Alkon valikoimista bongattu pikkupullo. Mielenkiintoisia piirteitä blancoksi: agaavepellon tuoksua, lähtee mietona ja muuttuu nahkaisen täyteläiseksi.
- Jose Cuervo Especial (blanco). Hivenen raaka agaaven tuoksu. Maku polttavan karvas agaave — ei sentään imelä, vaikka onkin halpa mixto.
- Jose Cuervo Especial (reposado). Maailmalla paljon myyty edullinen ihan kelpo mixto-tequila, ei parane sekoittaa saman merkin goldin kanssa. Maultaan juureksinen ja maanläheinen.
- Jose Cuervo Reserva de la Familia Añejo. Vihertävän ruskea, mausteisen tuoksuinen. Maku tammen ja mausteiden sekainen, alussa aavistuksen makea. Kelpo juotavaa, tosin kallis design-tuote laatikkoineen.
- Jose Cuervo Tradicional (reposado). Vaaleankeltainen ja kuivahko.
- Joyas de México (blanco) (myös “República Méxicana”). Pullosta pelmahtaa esiin poikkeuksellisen voimakas agaaven tuoksu. Maku lähtee petollisesti öljyisenä ja pehmeänä, kunnes pitkään viipyilevä polttava potku hiipii kielelle.
- KAH Blanco. Tämän tunnistaa helposti keraamisesta pääkallopullosta. Kinuskinen tuoksu, miellyttävä edelleen kinuskinen ja hapan, pitkään viipyilevä maku.
- Kirkland Blanco. Mukavasti lämpimän agaaveinen.
- Kirkland Reposado. Aluksi öljyisen mauton, minkä jälkeen alkaa poikkeuksellisen pitkä karvaahko agaaven jälkimaku.
- Kirkland Añejo. Costcon oma merkki, “Pirkka-tequila”. Ei kuitenkaan mitään bulkkia, vaan yllättäen ehta puro de agave. Rusinainen tuoksu, maku lähtee öljyisenä ja muuttuu pian makean hapanimeläksi agaaveksi. Ei mikään mutkikas tuote.
- La Puerta Negra Reposado. Perusvarma ja simppeli. Lähtee mietona ja kääntyy pian pitkään viipyväksi, pippurisen karvaaksi. Hiukan ummehtunut agaaveinen tuoksu.
- Leyenda del Milagro Reposado. Vaalea, happaman agaaven tuoksuinen. Maku lähtee liikkeelle öljyisen laimeana, mutta ryhdistäytyy siitä nopeasti lämpimäksi agaaveksi.
- Los Arango Reposado. Täyteläisen alkupotkun jälkeen poikkeuksellisen pitkä happamahko pippurinen jälkimaku. Ei peräisin Jaliscosta vaan Guanajuatosta.
- Los Tres Toños Reposado. Kullankeltainen, tuoksuu omalaatuisen kermaiselle. Maku polttava, yrttinen sekä hivenen kitkerä. Suutuntuma öljyinen.
- Lunazul Blanco. Öljyisen paksu ja pitkään pippurisen polttava.
- Lunazul Reposado. Simppeli peruspluttana. Tuoksussa hapanta agaavea, kuten maussakin. Yllättävän makea kaiken päälle.
- Maestro Tequilero Tequila Reposado. Helppo juotava. Pääasiassa lämmin, maku pehmeä ilman mitään erityispiirteitä.
- Ocho Blanco. Öljyinen ja lämmin, pehmeä. Loppua kohti kaartaa kepeästi kuivaan agaaveen.
- Ocho Reposado. Yksinkertainen, miellyttävä ja pitkään polttava.
- Olmeca Altos Reposado. Tuore tulokas Alkossa. Öljyinen ja maukas, mutta samalla simppeli ja aavistuksen kitkerä perustekiila.
- Olmeca Reposado. Pääasialliset maut viina ja kuiva agaave. Mixtoista häijyyttä toki.
- Orendain Blanco. Halpa mixto, lienee lähinnä drinksuihin tarkoitettu. Omalaatuinen savukalan tuoksu. Maku pääasiassa polttava ja taustalla agaaveinen sekä hedelmäisen makea.
- Ópalo Azul (reposado). Etenkin reposadoksi varsin pehmeä ja miellyttävä.
- Patrón Añejo. Kukkainen ja toffeisen karamellinen tuoksu, maku lähtee liikkeelle makeana ja kääntyy hiljalleen kohti happamampaa yrttistä. Öljyinen suutuntuma.
- Patrón Reposado. Karamellinen tuoksu. Maku lähtee liikkeelle öljyisen pehmeänä ja muuttuu nopeasti pitkään polttavaksi agaaveksi.
- Patrón Silver. Alkon para 100% agaave -blanco, valitettavasti hirvittävän hintainen. Hitusen kellertävä väri, tuima agaaveinen tuoksu. Mielenkiintoinen viljainen alkumaku, joka muuttuu sitten makean yrttiseksi loppua kohti. Pehmeä blancoksi, lienee jonkun aikaa kypsytetty.
- Real Hacienda (reposado). Aluksi kukkainen ja kevyt, loppua kohti maistuu lämmin agaave ja aivan viimeinen vaikutelma on karvas. Hitusen öljyinen, hinnaltaan varsin edullinen.
- Reserva del Señor Blanco. Mieto tuoksu, hyvin erikoinen, suorastaan ei-tequilamainen yrttinen ja makea maku.
- Reserva del Señor Añejo. Helsingissä baarissa bongattu. Kaunis kultainen väri, tuoksu hapan agaave. Alussa jopa pykälän katkera maku, mutta laantuu siitä sitten hitaasti miellyttävän pehmeäksi.
- San José Blanco. Ylikypsän agaaven ja ksylitolipurkan tuoksuinen. Tuntuu suussa öljyiseltä. Maku etenee viinaisen makeasta yrttisen karvaaseen. Kohtuullisen monipuolinen ollakseen mixto-blanco.
- San Matías Reposado. Vaaleankeltainen, pontikkaiselta tuoksahtava mixto. Maku tunkkainen ja jonkin verran imelä. Loppua kohti polttaa suuta ja jättää ikävän jälkimaun.
- Sauza Blanco. Kuiva ja viinainen, pitkä pippurinen lämmin jälkimaku. Mixto, kuten arvata saattaa.
- Sauza Conmemorativo Añejo. Tuoksu karvaahko. Alussa makea, sitten pirteän hapan ja loppua kohti kääntyy öljyiseksi agaaveksi. Aivan viimeiseksi pippuriakin. Mixto.
- Sauza Gold. Makean agaaveinen tuoksu. Hapanimelä ja lopuksi jättää ikävähkön jälkimaun. Tietenkin mixto.
- Sauza Hacienda Reposado. Hunajaisen imelä ja lievästi viinaisen polttava.
- Sauza Hornitos Reposado. Sauzan perusmalli. Vaalea, kepeä, lähinnä agaaveinen ja hivenen viinainen. Suutuntuma öljyinen. Jälkilöylyissä maistuu pippurikin. Ok.
- Sauza Tres Generaciones Añejo. Varsin vaaleankeltainen ollakseen añejo. Miedosti kukkainen tuoksu, paksu koostumus. Täyteläisen makea, loppua kohti polttava ja ripauksen pippurinen — tyypillinen simppeli Sauza. Ei sinänsä huono tuote, mutta ei korkean hintalappunsa arvoinen.
- Sauza Tres Generaciones Plata. Karamellinen agaaven tuoksu. Maku miellyttävän pehmeä ja polttava, lämmittää kurkussa pitkään. Pehmeyttä selittää se, että tislaus on tehty poikkeuksellisesti kolmeen kertaan. Hyvä blanco.
- Sauza Tres Generaciones Reposado. Sarjan keskimmäisessä on yllättävän paljon terää. Kaikkiaan suoraviivainen, mutta maussa häivähtää marjaisuutta. Tämäkin kolmeen kertaan tislattu.
- Scorpion Gold. Vaaleankeltainen väri, happaman agaaveinen tuoksu. Maku mixtolle tyypillisesti imelä ja lisäksi karvas.
- Sierra Antiguo Añejo (mixto). Tummanruskea, pehmeä ja juureksinen. Positiivinen yllätys silveriin verrattuna, vaikka mixto tämäkin. Nähty hyllyssä ainakin Ruoholahden Alkossa.
- Sierra Antiguo Añejo. Nähtävästi tästä on agaave-versiokin. Yksinkertainen yrttinen maku, loppua kohti jopa hiukan kitkerä.
- Sierra Milenario Blanco. Sitä parempaa Sierraa eli 100% agaavesta tehtyä Milenario-sarjaa. Lähtee vahvasti öljyisenä, jonka päälle potkaisee happamalla, yrttisellä agaavella. Maku viipyilee pitkään. Ei kannata pelätä Sierran huonoa mainetta, sillä tämä on laatukamaa.
- Sierra Milenario Extra Añejo. Düsseldorfin lentokentältä tärpännyt edullinen extra añejo. Tuoksussa hiukan vaniljaa, maku yksinkertaisen pehmeä ja loppua kohti rusinainen.
- Sierra Reposado. Laimea ensivaikutelma, maku jonkin verran juureksinen. Mixto.
- Sierra Silver. Kypsymättömältä agaavelta maistuva saippuainen mixto. Helposti tunnistettavissa muovisesta sombrerosta. Yleinen Suomen baareissa.
- Sombrero Negro Blanco. Raa’an agaaven makuinen, ei kovin viinainen mixto.
- Tapatio Blanco. Omalaatuinen tervaan vivahtava tuoksu. Suutuntuma lähtee öljyisen mietona, mutta kääntyy sitten vahvan yrttiseksi agaaveksi. Lämmittää pitkään.
- Tapatio Reposado. Varsin vaalea väriltään. Sekä tuoksu että maku vahvasti yrttisiä.
- Tierra Mojada (reposado). Tuoksuu vahvasti agaavelta, maku suorastaan pontikkaan vivahtavan tiukka ja agaaveinen. Pienen totuttelun jälkeen menettelee.
- Tres Sombreros Blanco. Hapan tuoksu, maku lähinnä öljyinen ja karvaahko. Tallinnasta tuotu perusblanco.
- Two Fingers Silver. Agaaven makuista viinaa. Mixto.
- Viva Mexico Blanco. Normaali agaaveinen tuoksu. Öljyinen, pehmeä, loppua kohti hieman hapan. Mukava perusblanco.
Mitä sitten kannattaisi hankkia, jos haluaa kokeilla hyvää tequilaa(tm)? Itse kullakin on mieltymyksensä, mutta Alkon valikoiman varassa elävälle suosittelisin tällä hetkellä Corazón de Agavea, Espolónia ja Ocho-sarjaa. Patrón-sarja on niin ikään asiallista juotavaa, mutta täysin ylihinnoiteltu — silveristä on sentään olemassa pikkupullo. Todennäköisesti näitä ei hyllystä löydy, joten pitää tilata.
Lentokentillä myydään usein ainakin Patrón-perhettä. Ravintoloiden osalta Helsingissä palvelee Cantina West, jossa tosin on syytä pitäytyä blancoissa hirvittävän hinnoittelun vuoksi. Muita mahdollisuuksia ovat Patrona sekä Taqueria Pueblo. Juomasekoituksiin käy sitten melkein mikä hyvänsä, kun tequilan aromi ei ole niissä muutenkaan pääosassa.
Jokunen linkki
- Academia Mexicana del Tequila
- Consejo Regulador del Tequila
- Tequila: In Search of the Blue Agave
- Tequila.net
- Vinopolis, hyvä kauppa Lontoossa
- Wikipedian artikkeli suomeksi ja englanniksi