Ollaan sun huoneessa
ihan ekaa kertaa
Joku rento juttu pitäis
mut nyt ei irtoo supliikki
Sul on nallei ja
kukallinen päiväpeitto
Mut hei, tuutsä tänne?
Eikä mun ääni värähdä!
Sit ollaan sun sängyssä
ihan siististi vaan
sen päiväpeiton päällä
Ja sua hiukan jännittää
Mun sormet löytää
paikkoja yks kerrallaan
Eikä sais hätäillä
kun et sä vielä tunne mua
Sun posket hehkuu
Mua kihelmöi kaikkialta
Sä siirrät mun käden pois
Okei, okei, okei
On niin södee ja sä
niin kuuma et polttaa
Ja mä alan tajuta
et mitä nainen tarkottaa
Enkä mä tänään
ees haluis tän enempää
Kun mä muistan joka hipasun
vielä viikon päästä
April 25th, 2011
Digikylttyyri! Digikylttyyri!
Tuo huuto on Suomessa syyri.
Mut mikä on digikylttyyri?
Kas, googlasinpa sen jyyri.
Se on yhdelle Twitter-kyyri,
taas toiselle MIT-tyyri,
Berners-Lee, Steven figyyri
tai Stanfordin polityyri.
Tuhatbittinen on digikylttyyri.
Se on Kiinassa palomyyri,
mut Suomessa digikylttyyri
on Fese, Galtsu ja lyyri.
March 23rd, 2011
Kun sinä astelet, joutilaasti,
pitkin tämän kylän savista raittia
valkoisissa kengissäsi
niin jopa kääntyy pelloilla päät,
minun muiden mukana
Valkoinen mekko, kultainen tukka,
ihossa kuulas sinisen sävy
Ei sinua tohtisi omistaa,
et sinä yhdelle omaksi ryhdy,
tuollainen tyttö, koko kylän ainoa
February 13th, 2011
En löytänyt Jaime Sabinen runolle Los Amorosos suomikäännöstä, joten yritetään nyt sitten itse. Heti nimi on vaikea, kun “amoroso” ei ole sen enempää rakastunut, rakastavainen kuin rakaskaan. Kyse on pikemminkin rakkaudellisista, mutta se taas on huono sana ja lemmenkipeä on kankea runoon. Lemmekäs ei ole puolestaan riittävän dramaattinen. Mennään siis rakastajalla, vaikka merkitys vähän muuttuukin.
Rakastajat
Rakastajat ovat hiljaa.
Rakkaus on kaikkein herkin hiljaisuus,
kaikkein vavahduttavin, kaikkein sietämättömin.
Rakastajat etsivät,
rakastajat jättävät,
he muuttuvat, he unohtavat.
Heidän sydämensä sanoo, etteivät he koskaan löydä,
eivätkä he löydä, he etsivät.
Rakastajat kulkevat kuin hullut,
koska he ovat yksin, yksin, yksin,
he antautuvat, he heittäytyvät joka hetkeen,
he itkevät, koska he eivät säästele rakkautta.
Rakkaus huolettaa heitä. Rakastajat
elävät päivisin, eivät muuta voi, eivät kykene.
He ovat aina lähdössä,
aina, jonnekin.
He odottavat,
eivät odota mitään, mutta odottavat.
He tietävät, etteivät he koskaan löydä.
Rakkaus on aina liikkeellä,
aina askeleen päässä, seuraavan, seuraavan.
Rakastajat ovat kyltymättömiä,
heidän täytyy aina – onneksi! – olla yksin.
Rakastajat ovat tarinan käärmeitä.
Heillä on käärmeet käsien tilalla.
Heidän kaulasuonensakin pullistuvat
kuin käärmeet tukehduttaakseen heidät.
Rakastajat eivät voi nukkua,
sillä jos he nukkuvat, madot syövät heidät.
Pimeässä he avaavat silmänsä
ja pelko tarttuu heihin.
He löytävät skorpioneja lakanansa alta
ja heidän vuoteensa kelluu kuin järven pinnalla.
Rakastajat ovat hulluja, vain hulluja,
ilman jumalaa ja ilman saatanaa.
Rakastajat tulevat luolistaan
vapisten, nälissään,
metsästämään aaveita.
He nauravat niille, jotka tietävät kaiken,
niille, jotka rakastavat järkkymättä, varmasti,
niille, jotka uskovat rakkauteen,
joka on kuin ikuisesti palava lyhty.
Rakastajat leikkivät, ikään kuin he voisivat poimia vettä,
tatuoida savua, pysyä aloillaan.
He leikkivät pitkää, surullista rakkauden leikkiä.
Kenenkään ei tarvitse lopettaa.
He sanovat, ettei kenenkään tarvitse lopettaa.
Rakastajat häpeävät kaikkea hyväksyntää.
Tyhjinä, niin tyhjinä kylkiluusta toiseen,
kuolema kypsyttää heitä silmien takana,
ja he kulkevat, itkevät aamuun asti,
kunnes junat ja kukot heidät tuskallisesti herättävät.
Joskus vastasyntyneen maan tuoksu häivähtää
noille naisille, jotka nukkuvat käsi häpynsä päällä, tyydytettyinä,
lempeiden purojen äärellä ja keittiöissä.
Rakastajat alkavat laulaa huultensa välistä
laulua, jota ei opeteltu,
ja he lähtevät itkien, itkien
kaunista elämäänsä.
December 7th, 2010
Kaikenlaista Processingilla jälleen. Yritän pysyä vetämäni Processing Clubin hengessä mukana ja niinpä teen viikottain ainakin jotain. Tämä on nyt ollut selvästi tuotteliaampi viikko kuin edellinen, jolloin tuntui tulevan lähinnä kökköä.
- Maastolentelyn kehityskaari: landscape ja lopulta LOD:n, tekstuurin, veden ja jossain määrin optimoidun view volumen kera landscape_softa
- Ikinä en ole saanut piirrettyä näin kauniita käyriä itse, mutta konehan niitä laskee hullun raivolla: corpuscules (magneettivuossa liikkuvien hiukkasten simulointia), hieman simppelimpiä käyriä animoituna: straws ja vielä sini/kosiniläjä mandala
- Fraktaaleja tuli tehtyä jo lukioaikana ja nyt täydennän sarjaan hiljalleen loputkin puuttuvat: fern ja interaktiivinen ikedamap
- Suunnilleen yksinkertaisin mahdollinen nivelsysteemi ratkaistuna käänteisellä kinematiikalla, iikoo
November 13th, 2010
Kun kerran into on löytynyt, ainakin pariksi päiväksi:
- Karuhko interaktiivinen Mandelbrot-generaattori: mandelzoom
- Reaaliaikainen Julia-generaattori: juliaset
- Dragon-fraktaali: dragonfractal. Tarkoituksella hidas, että iteraatiot näkee.
- Saa sen 3D:n kiihdytettyäkin: kolmereegl, mutta ainakin Linuxilla vaati Javan turvallisuusasetusten höllentämistä (System – Preferences – Sun Java 6 Plugin Control Panel – Advanced – Security – Mixed code – Disable verification), kun en halunnut nyt ruveta tutustumaan tuohon onnettomaan koodin allekirjoitukseen.
- Rekursiivinen puu ja jonkun sortin motion blur: recursion
Mandelzoom toimi Processing.js:lläkin, mutta oli todella hidas. Dragonin luulisi olevan ok ja Julian sitten taas hidas.
October 19th, 2010
Opetettuani viikon Processingia koululla se jäi vähän päälle, ja tuli taas näpyteltyä jokunen sormiharjoitus:
- Piechart. Piirakkadiagrammi-komponentti. Tätä voisi suorastaan käyttääkin johonkin tarvittaessa. Värit hieman sinne päin ja tekstien paikkaakin pitäisi miettiä, mutta kaikkiaan simppelin toimiva.
- Kolmeree. Hieman hitaanpuoleinen 3D-demotus. Hidastelu tulee jostain muualta kuin kuutioiden määrästä — sadalla menee melkein yhtä lujaa.
- Objtest. Valmista Objloader-palikkaa käyttävä .obj-mallin pyöritys. Helpostihan tuohon saa jotain ruudulle.
2D-graffassa Processingin pikselipohjainen koordinaatisto on ihan jees, mutta 3D:n tapauksessa parannettavaa olisi. frustum() ei toimi kuten glFrustum, vaan säätää ainoastaan projektiomatriisin muodon. Ratkaisuni oli translatoida ja skaalata grafiikka widthin ja heightin suhteen, jolloin ikkunan koolla ei ole merkitystä ja origon saa ruudun keskelle. Lievänä ärsytyksenä koordinaatisto on vielä vasenkätinen
October 11th, 2010
Siitä on yli puoli vuotta jo, kun olen vapaaehtoisesti koodannut yhtään mitään, mutta Processing näyttää tuoneen mielenkiinnon takaisin. Oikea suunta tuo, että voi vaan nopeasti kokeilla ideoitaan ilman, että kirjoittaisi ensin viikon jotain triviaalia rutiinia. Hieman hidastahan tuolla tulee — väittivät mitä väittivät Javan nopeudesta — mutta jos ideaansa tykästyy, niin C:ksi kääntäminen ei ole sitten iso vaiva. Viime aikojen yritelmiä:
- H-H-H-Heartbeat, ystävänpäivän L-systeemi
- Kirkkeli, raakalaismaista tason täyttöä ympyröillä
- Olvidar, fontti- ja transformaatiokokeilu ja espanjan kielioppiharjoitus
- Partikle 2, lähteiden, pyörteiden, kuilujen ja vuorien yhdistelmä
- Partikle 1, ensimmäinen partikkelikokeilu
- Merecer, kultainen leikkaus
- Obsesión, ensimmäinen oma yritelmä, blendausta ja kuvien vieritystä. Ainoa näistä, joka tuntuu toimivan myös Processing.js:llä.
Sotkuiset sorsat ovat samassa hakemistossa, yleensä hakemiston nimi .pde.
February 14th, 2010
Vuonna 2003 4k-introon kyhäilemäni softasyntikka Syna ei näytä vieläkään pääsevän haudan lepoon 🙂 Antti teki sille nyt live-käyttöön tarkoitetun käyttöliittymän nimeltä 4096 Live. Sivulta saa versioita eri alustoille ja myös sorsat, jos haluaa kääntää jollekin muulle SDL:ää tukevalle järjestelmälle.
January 25th, 2010