In an earlier post things first looked up and then down, after which I nearly gave up. It turned out that the SBZ simply didn’t want to wake up and at times even completely disappeared from the ALSA card list. I tried kicking it off the PCI bus and rescanning, but that wasn’t much better. At that point I pulled the card from the machine and put it in a plastic bag where other retired PCI(e) cards rot, very likely forever. But… how about removing the card before sleep and then rescanning the bus after wakeup? Let’s create the following script and place it in /lib/systemd/system-sleep:
#!/bin/sh
case "$1" in
pre)
echo 1 > /sys/bus/pci/devices/0000\:05\:00.0/remove
sleep 1
;;
post)
echo 1 > /sys/bus/pci/rescan
;;
esac
Make it executable too: chmod +x soundblaster or whatever name you used. The numbers above on line 5 will probably be wrong for your system, so find out the actual address of your SBZ with lspci. This whole ordeal looks like a dramatic thing to do, but it seems to be the only possibility to get sleep to work – contact me if you know better. After more than ten sleep/wakeup cycles I still didn’t lose sound, so the kludge just might work. If not, I’ll edit the post below (and lose my cool).
Well, of course that wasn’t quite all of it yet. It turns out that when the card reappears after the PCI bus scan, ALSA will happily have forgot all the previous settings done with Alsamixer. The defaults sound pretty awful and the headphones aren’t detected automatically, so what’s next? Luckily this one seems to be easy: configure the card as you see fit using Alsamixer (if you have a small window, note there’s a lot more settings to the right) and then run sudo alsactl store. This is for every user, which is not optimal, but as I’m not sure whether ALSA will load personal settings after wakeup at all, it’ll have to do for now.
Ikävänä yllätyksenä tyllerön koneenvaihdon jälkeen tuli se, että näytönohjain (Asus TUF Gaming GTX 1660 Super) tuotti korkeilla päivitystaajuuksilla rahinaa ja sirinää emolevyn integroidun äänipiirin ulostuloon. Ongelma ei ollut suuri ja olin luultavasti ainoa, jota se edes häiritsi, mutta kun ruvetaan tekemään, niin tehdään saman tien kunnolla. Itse olen käyttänyt jo vuosikaudet ulkoista USB-äänikorttia, mutta tässä tapauksessa se ei olisi ollut ihan optimaalinen valinta. Hetki googletusta ja Torin selailua, ja tilaukseen lähti kolmella kybällä käytetty PCIe-väyläinen Sound Blaster Z, jonka pitäisi toimiman Linuxissa ihan hyvin – foorumeilla tuli myös ongelmia vastaan, joten täysin luottavaisin mielin en ollut.
Punainen paholainen käyttöpaikassaan (jooh, unohdin ottaa kuvan ennen asennusta).
Kortissa olisi ominaisuuksia joka lähtöön, kuten optista ulostuloa, taajuuskorjausta ja tilaääntä, mutta nyt ainoa tarve oli saada kunnollista ääntä 3,5-millisestä liittimestä telkkariin sekä kuulokkeisiin. Äänärin piirilevy on peitetty sähäkän punaisella metallikuorella, minkä pitäisi estää sähkömagneettisia häiriöitä. Syytä onkin, sillä häiriköivä graffis on aivan vieressä. Erittäin tervetulleena ominaisuutena kortin perässä on standardiliitin etupaneelin äänille, jolloin kuulokkeita ei tarvi kurkotella aina koneen taakse, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Tässä ensimmäisessä versiossa mukana seurasi myös mikrofoni, jos sellaiselle tarvetta on.
Kortti kiinni ja… ei pihahdustakaan. ALSA kyllä tunnisti Saunaplasterin auliisti, joten vähintään jotain lupausta leijui ilmassa. Ääniulostuloja valitsemalla tuli ensin linjalähtöön ääntä ja lopulta kuulokeliittimeenkin. Haluttu toimintatapa oli kuitenkin se, että linjalähdöstä menisi vakiona ääni telsuun ja kuulokkeet kytkettäessä automaattisesti jälkimmäisiin ilman eri räpelllystä. Toinen ongelma oli äänen omituisen huono laatu: sointi oli kova ja luonnoton. Tällä hetkellä taloudessa ei ole Windows-pönttöpeeseetä kortin konffaamiseen, minkä lisäksi on suuri kysymysmerkki, tallentuvatko ääniasetukset kortin muistiin vai pelkästään ajuriin.
Täällähän niitä asetuksia on!
Pienen tuumailun jälkeen päätin kurkistaa Alsamixerin puolelle ja solmut rupesivat aukenemaan. Creativen äänenparannukset (eli -paskannukset) pois päältä, äänenvärisäädöksi flat ja punaisella loimottavia volumesäätöjä alaspäin, ja johan koheni äänenlaatu hurjin askelin. Oikeasta laidasta löytyi vielä kuulokkeiden automaattitunnistuksen asetus, joka oli oletuksena pois päältä. En tosin heti keksinyt, että millä sen saisi päällekään, mutta m-kirjaimella eli mutella sekin kytkin meni oikeaan asentoonsa ja äänäri alkoi vaihtaa ulostuloa omatoimisesti. Tämän rumban jälkeen asetukset olivat riittävän kohdallaan, joten kansi päälle ja kone käyttöön.
Näin lyhyen kokeilun perusteella on vaikea sanoa ratkaisun luotettavuudesta vielä mitään, mutta ainakaan parin pelin, leffan ja YouTube-videon perusteella mitään pätkimistä ei ilmennyt. Graffis ei enää häiritse ääniä, joten hankkeen alkuperäinen tavoite toteutui. Parin sleepissä käynnin perusteella Saunaplasteri herää muun koneen mukana asiallisesti. Päivitän postausta, jos jotain ilmenee: joillakin käyttäjillä äänet ovat katoilleet, minkä lisäksi on aina mahdollista, että Pulseaudio hämmentyy ja vaihtaa omatoimisesti väärän kortin käyttöön, tai joku käpy nollaa kortin hyviksi ruuvatut asetukset.
edit: Ongelmat olivat jo nurkan takana. Niin hyvältä kuin kaikki ehti vaikuttaakin, niin kortti ei aina herännyt sleepistä – kaikille tämä ei välttämättä ole toki ongelma. Edes PCI-laitteen resetointi ei aina palauttanut Plasteria henkiin.
edit2: Ratkaisu saattoi sittenkin löytyä. Kirjoittelin aiheesta lisää tänne.
And a short English summary: my daughter’s GTX 1660 Super caused noise on the integrated audio output, and I switched the machine to a cheap second hand PCIe-based Sound Blaster Z, which should work ok in Linux. Initially there was no sound output at all or bad audio quality, but after trying Alsamixer things started running smoothly. Just scroll far enough to the right. The setting to autodetect headphones can be turned on by pressing ‘m’. Removing all the awful effects and setting a “flat” profile fixed the audio quality too. Now there’s no noise from the videocard either, so it looks like a success!
edit: Meh. Otherwise the card worked fine, but it doesn’t always wake up from sleep. Not even resetting the PCI device helps each time.
edit2: There might be a solution after all, see here.
Jo korkeaan virkaikään päässyt vuosimallin 2012 Mac Mini Server tuli lopulta siihen valitettavaan tilanteeseen, että Apple lopetti sen käyttistuen. Viimeisin konetta tukenut versio on Catalina (10.15), jota ei ole päivitetty enää yli vuoteen. Mitään kiirettä Ministä ei olisi vielä ollut eroon, sillä se palveli edelleen arjessa kiitettävästi – lisävuosia on tuonut epäilemättä se, että kyseessä on i7-malli, levynä kelpo SSD ja muistikin päivitetty tappiinsa 16 gigaan. Edelleen siis monenlaiseen käyttökelpoinen masiina, joten mitäs tälle keksitään? Purkkaratkaisuilla ineen saisi uudemmankin macOS:n, mutta toki sieltä täältä rampautettuna versiona. Annetaanpa siis Mintille taas mahdollisuus näyttää kyntensä.
Onpas tämä pysynyt siistinä.
Varmuuskopiohengessä napin talteen vanhan SSD:n ja vaihdoin tilalle uuden puoliteraisen Kingston A400:n. Samalla tarjoutui tilaisuus pöhäyttää sisältä pölyjä pois. Aukominen ei ole aivan hirveä homma, mutta jemmassa on syytä olla setti pieniä torx- ja kuusiokoloavaimia, eikä kaapelinrimpuloiden kanssa saa hätäillä. Koppuloinnin jälkeen kirjoittelin Mint 21.2:sta buuttaavan muistitikun ja ei kun käyttistä asentamaan. Tai sitten ei: Mint ei suostunut buuttaamaan tikulta alkua pidemmälle. Ehkä kyseessä oli joku ongelma huonon pulikan kanssa, mutta en jaksanut ruveta toistamaan virheitäni, joten poltin mieluummin installerin DVD:lle. Ulkoiselta optiselta asemalta tulokset ovat yleensä olleet parempia, eikä tälläkään erää toisin.
Näin kertoilee meille sudo inxi -Fm.
Tästä eteenpäin kaikki olikin yhtä leikintekoa. Mistään ei oikeastaan edes huomannut, että alla oli jotain muuta kuin normi-PC. Ainoa potentiaalinen kompastuskivi oli langattoman verkon vaatima firmispaketti, mutta koska asennuspöydällä oli käytössä myös kaapeli, niin ongelmista selvittiin helposti. Aika tyypillisenä, muillakin koneilla nähtynä kauneusvirheenä installeri ei saanut lopuksi käynnistettyä konetta omin voimin uudestaan. Virtanapin avulla matka jatkui ja ensimmäinen buutti muuttui todellisuudeksi.
Sitten vielä normaali mirrorien valinta ja ohjelmistopäivitys, minkä jälkeen perusta oli kasassa. Nykyään Mint asentaa ilman eri pyytämistä esimerkiksi kiihdytettyyn videonpurkuun tarvittavan VA-API:n automaattisesti, joten suurta teknistä tietämystä ei tosiaan tarvita. Firmiksen tuuletinkontrolli päästää koneen tunnetusti turhankin kuumaksi, joten macfanctld on hyvä lisä, vaikka melutaso hivenen nouseekin. Kokeillut ohjelmat, kuten Gimp, Chromium ja VLC, kieppuivat kaikki hyvää vauhtia koneen iästä huolimatta. Näyttiksen virkaa hoitaa HD4000, joten ainakin emulaattoreita ja kevyitä pelejä voisi kohtuudella ajaa – ei tästä toki mitään varsinaista pelikonetta saa. Kaiken kaikkiaan silti mukava kokemus ja sopivassa käyttökohteessa Minille sai näin reippaasti lisävuosia ihan tuetun käyttiksen kera.
Eli seikkailua pelihiirien maailmassa, en edes muista monesko osa. Asuksen TUF Gaming M3 ei ollutkaan niin tuf, sillä hiiren rulla alkoi alustavasti nykiä ja skrollata satunnaisesti väärään suuntaan. Samanlainen mekanismi ja ongelma ilmeni Lenovon taannoisessa hiiressä. Tällä kertaa eivät sentään kytkimet hajonneet, jos se yhtään lohduttaa (ei lohduta). Pelihiiret eivät onneksi maailmasta lopu, joten uusia ostoon. Ennen en jaksanut edes palauttaa huoltoon hajonneita halpiksia, mutta nyt olen ruvennut tekemään sen ihan periaatteellisista syistä. Tällä erää testipenkissä Atarin hengessä nimetty Endorfy GEM ja Asus ROG Strix Impact II.
Kekseliästä muotoilua.
Molemmissa pyörii vakiona reipas valoshow, jota toivottavasti voi säätää joko Windows-läppärissä käyttämällä tai OpenRGB:n voimin. Endorfyn sirkus on oikein erityisen värikäs, mikä saattaa nuoremman katsojan silmään näyttää hienolta; itse lähinnä haluaisin vain valot pois tai ainakin hyvin tummiksi.
Endorfy GEMistä pistää ensinnä silmään poikkeuksellisen paksu kangaspäällysteinen johto. Kädessä puolestaan huomaa heti hiiren keveyden. Muoto on näin kohtuullisen isokätiselle hyvä ja dpi-nappi armeliaan pieni, ettei sitä tule sohittua vahingossa. Näppäinten tuntuma on hieman lonkso ja äänekäskin, kun taas rulla on mukavan napakka. Anturin tarkkuus on tavallisen pelihiiren luokkaa, mutta hiukan paremmin se saisi reagoida pieniin liikkeisiin – paras toistaiseksi näkemäni on ollut MSI:n Clutch Mouse GM11:ssä. Kaipa tätäkin käyttäisi, jos ei muuta olisi. Keveys saattaa olla jossain peleissä eduksi, mutta itse en oikein tykkää, että hiiri liikkuu pienestäkin hipaisusta.
Kaksikosta paremmaksi nousee Asus, jossa on pykälän tarkempi ohjaus. Muoto on hieman lättä eikä siten täysin optimaalinen, vaikka ei mikään katastrofi sinänsä. Napit ovat yllättävän kevyet painaa ja rulla melko herkkä liikkumaan – nopealla testailulla ei kuitenkaan liikaa. Erikoisuutena dpi-nappi on sijoitettu pohjaan, joten sitä ei tule vahingossakaan sohittua epähuomiossa. Jos joku oikeasti lennossa dpi:tä muuttelee, niin silloin sijainti toki on hankala. Johto on ohut ja kovapintainen. TUF-sarjalainen ei kestävyydellään vakuuttanut, mutta kenties kalliimpi ROG on tehty paremmista osista. Toivoa sopii, sillä laitan tämän luultavasti arkikäyttöön lähiaikoina.
edit: ROG meni käyttöön ja nyt on hiukan jo oikeita kokemuksiakin. Napit ovat oikeastaan turhan löysät, kun oikeaa tulee klikattua ihan vahingossa – toisaalta kytkimet ovat sentään vaihdettavat. Valoshown sai sammutettua Windows-softalla.
On tämä nyt surkeaa. Viime hiiritestistä ei ole edes kauan, mutta nyt piti jo hankkia lisää. Lenovon rulla alkoi sekoilla eikä umpinaisen systeemin takia asialle voinut edes yrittää tehdä mitään. HP:sta puolestaan petti jo muutaman viikon käytön jälkeen vasen kytkin: ensin alkoi raahaaminen lipsua ja sitten tulla tuplaklikkauksia. Leena lähti eteenpäin (toimii Windowsissa ilmeisesti paremmin) ja HP:n laitoin takuuvaihtoon ihan periaatteesta, vaikken sellaista halua enää käyttääkään. Takuuasiat menivät sentään sujuvasti eikä vanhaa hajonnutta rottaa edes ilmeisesti tarvi lähetellä takaisin.
Tällä erää testipenkkiin saapuivat parin kybän Asus TUF Gaming M3 sekä noin 30 eukin hintainen MSI Clutch GM11. Ulkoisesti hiiret ovat samanoloisia, harmaita isonappisia rasioita sivunappeineen ja RGB-valoineen. Kummassakin on päällä vakiona hieman rasittava sykkivä valoshow – MSI:ssä kiertää peräpään ledivalaistuksen lisäksi vielä pohjassa jatkuva sateenkaari – joten lienee tarpeen kaivaa jossain vaiheessa Windows-läppäri kaapista ja koittaa hillitä sirkusta. Kumpikaan ei ainakaan luettelon mukaan ole virallisesti OpenRGB:n tukema, vaikka jotkut Asukset sitä ovatkin.
Harmaanmusta pulikka on päivän sana. Vasemmalla Asus ja oikealla vastaavasti MSI.
Molempia hiukan aikaa testailtuani taitaa käydä niin, että käyttöön jää Asus. Kummassakaan ei ole mitään huutavaa vikaa, mutta M3 on suurempi ja siten aikuisen käteen sopivampi. Sivunappejakaan tuskin tulee paineltua vahingossa. Rulla on pykälän MSI:tä tarkemman oloinen, mistä myös plussaa. MSI voittaa liikkeen tarkkuudessa ja sujuvuudessa, mikä saattaa selittyä kympin isommalla hinnalla. Ero on tosin hiuksenhieno ja asetuksia hienosäätämällä Asuksenkin sai liikkumaan ihan mukavasti. DPI:tä voi tuttuun tapaan molemmissa säätää muutaman vaihtoehdon verran etanasta sinkoilijaan. Poitsu tykkäsi enemmän GM11:stä, joten jätetään se hänelle varahiireksi siihen väistämättömään hetkeen, kun Corsair leviää (hohhoijaa). Lisäilen alle päivityksiä tuonnempana, jos jaksan ruveta askartamaan RGB-valojen kanssa tai jos pulikoissa ilmenee jotain yllättäviä typeryyksiä.
Kaupasta uusi pelihiiri ja johan on DPI:tä, värivaloja ja nappeja kotitarpeiksi. Hiireni (tällä kertaa Lenovo Legion M300) jälleen kerran hajottua otin kaapista seuraavan eli HP Pavilion Gaming Mouse 300:n. Hieman pullea se on ja napit äänekkäät, mutta jospa edes toimisi? Jo Leenan kanssa oli ollut lievästi samaa ongelmaa, että suuren DPI:n takia hiiren hitaat liikeet ovat turhan nopeita, mutta nyt tilanne meni liian pahaksi, kun tarkat osoittelut menivät koko ajan ohi. Cinnamonin hiiriasetuksilla tilanne ei korjaannu – kiihdytyksen saa haluamakseen, mutta liian suuri miniminopeus jää voimaan. Tavallaan tiesinkin jo, mitä pitäisi tehdä, eli:
xinput
Sieltä poimitaan oikea laite ja:
xinput list-props "HP HP Pavilion Gaming Mouse 300"
Listasta meitä kiinnostaa tällä erää erityisesti kohta Coordinate Transformation Matrix, joka sisältää ensi silmäyksellä yhdeksän mystistä lukua (1 0 0 0 1 0 0 0 1). Tietokonegrafiikkaa harrastaneelle tai insinöörimatikkansa lukeneelle ei ole vaikeaa hiffata, mistä on kyse: hiireltä tulevat raa’at koordinaatit kierrätetään tämän transformaatiomatriisin läpi. Vakiona päällä on identiteettimatriisi, mutta pienin muutoksin sen tilalle voi vaihtaa skaalauksen tai halutessaan vaikkapa rotaation, jolloin hiiri liikkuu vinoon. Hidastusta varten riittää vaihtaa kahden ekan ykkösen tilalle pienempää. Mukaan tarvitaan myös ominaisuuden numero (tässä 158):
Johan hidastui! Tämä ominaisuus saisi tietysti mieluummin olla vakiona ihan Cinnamonin hiiriasetuksissa, mutta tällä hetkellä on parasta vain tehdä ylläolevasta oma skripti, jonka lisää käynnistysohjelmiin (Startup applications). Ainoa jäljelle jäänyt kysymysmerkki on, kestääkö asetus sleepin vai palaako vakiomatriisi voimaan. Eiköhän asia pian selvinne – nyt juuri en viitsi konetta nukuttaa, kun on kaikenlaista meneillään. Mikäli näin sattuisi käymään, pitää yo. pätkä vielä lisätä suspend-skriptien joukkoon.
Kokeilin pikaisesti asentaa Dell Latitude E7270:aan Mint 21.1:n ja se menikin yllättävän tuskattomasti ineen lukuun ottamatta sitä, että kannen sulkeminen ei laittanut konetta nukkumaan tuttuun tapaan. Ensinnä epäilin syypääksi Corsairin ennenkin ongelmoinutta NVMe-tikkua, mutta se ei tällä erää ollut syypää. Seuraava arvaus oli, että tuore kerneli ei tunnista kannen sulkemista. Varsinaiseksi syylliseksi paljastui Cinnamonin bugi, joka liittyy jollakin tavalla ulkoisiin näyttöihin. Katsotaanpa asetuksia:
Toiseksi viimeinen rivi. Second last row.
Kohta “Perform lid-closed action …” ei vaikuttanut ensi silmäyksellä tärkeältä, sillä eihän Dellikässä edes ollut mitään ulkoisia näyttöjä kiinni. Laittamalla asetuksen päälle sleeppi ryhtyi kuitenkin toimimaan, mikä oli jo tähän hätään aivan riittävä ratkaisu. Kummallista kyllä, asetuksen voi laittaa sitten poiskin päältä ilman haittavaikutuksia. Paras arvaus aiheesta on, että oletusasetuksissa on virhe, jonka kytkimen edestakaisin napsautus korjaa. Jälleen valitettavasti yksi ärsyttävä pikkubugi 21.1:n luetteloon.
After quickly trying out Mint 21.1 on a Dell Latitude E7270 it seemed that everything works pretty fine, except suspend when the lid is closed. Clicking “suspend” from the menu did, however, work, so my next guess was that the lid close action is not detected. Eventually it turned out that the culprit is Cinnamon and its Power Management dialog (see above) and in particular the “Perform lid-closed action …” setting. Switching it on resolved the issue, after which you can even turn it back off and suspend will still work a-ok. Go figure – my best bet is that the default settings are somehow flawed and yanking the switch fixes them.
Läppäreiden litistymisen myötä kenties vanhat tutut portit vähenevät – onneksi sentään toisesta päästä mukana raahattavat adapterikludget lisääntyvät. Mäkkipuolella Applen omat pulikat ovat aika masentavia tapauksia, mutta esim. Satechi tunkee tähän markkinarakoon monitoimiadaptereillaan, jotka tekevät monenlaista hyödyllistä, joka ei enää läppäriltä itseltään onnistu. Taannoisesta työkoneesta oli jäänyt joutilaaksi vanhemman version Satechi USB-C Multi-Port Adapter, jonka hetken mielijohteesta tuikkasin kiinni Mint 20.3:aa ajavaan Linux-Delliin (Latitude E7280). Dmesg havahtuikin oitis kertomaan yhtä sun toista:
[ 141.145401] usb 2-6: new SuperSpeed USB device number 6 using xhci_hcd
[ 141.291570] usb 2-6: New USB device found, idVendor=2109, idProduct=0813, bcdDevice= 2.21
[ 141.291586] usb 2-6: New USB device strings: Mfr=1, Product=2, SerialNumber=0
[ 141.291593] usb 2-6: Product: USB3.0 Hub
[ 141.291599] usb 2-6: Manufacturer: VIA Labs, Inc.
[ 141.294801] hub 2-6:1.0: USB hub found
[ 141.295018] hub 2-6:1.0: 4 ports detected
[ 141.730973] usb 1-9: new high-speed USB device number 7 using xhci_hcd
[ 141.884883] usb 1-9: New USB device found, idVendor=2109, idProduct=2813, bcdDevice= 2.21
[ 141.884897] usb 1-9: New USB device strings: Mfr=1, Product=2, SerialNumber=0
[ 141.884929] usb 1-9: Product: USB2.0 Hub
[ 141.884934] usb 1-9: Manufacturer: VIA Labs, Inc.
[ 141.886442] hub 1-9:1.0: USB hub found
[ 141.886894] hub 1-9:1.0: 4 ports detected
[ 141.963126] usb 2-6.2: new SuperSpeed USB device number 7 using xhci_hcd
[ 141.998553] usb 2-6.2: New USB device found, idVendor=0bda, idProduct=0411, bcdDevice= 1.04
[ 141.998572] usb 2-6.2: New USB device strings: Mfr=1, Product=2, SerialNumber=0
[ 141.998581] usb 2-6.2: Product: 4-Port USB 3.0 Hub
[ 141.998589] usb 2-6.2: Manufacturer: Generic
[ 142.004108] hub 2-6.2:1.0: USB hub found
[ 142.006844] hub 2-6.2:1.0: 4 ports detected
[ 142.087068] usb 2-6.4: new SuperSpeed USB device number 8 using xhci_hcd
[ 142.109072] usb 2-6.4: New USB device found, idVendor=058f, idProduct=8468, bcdDevice= 1.00
[ 142.109078] usb 2-6.4: New USB device strings: Mfr=1, Product=2, SerialNumber=3
[ 142.109081] usb 2-6.4: Product: Mass Storage Device
[ 142.109084] usb 2-6.4: Manufacturer: Generic
[ 142.109086] usb 2-6.4: SerialNumber: 058F84688461
[ 142.110942] usb-storage 2-6.4:1.0: USB Mass Storage device detected
[ 142.111169] scsi host3: usb-storage 2-6.4:1.0
[ 142.198750] usb 1-9.2: new high-speed USB device number 8 using xhci_hcd
[ 142.321025] usb 1-9.2: New USB device found, idVendor=0bda, idProduct=5411, bcdDevice= 1.04
[ 142.321032] usb 1-9.2: New USB device strings: Mfr=1, Product=2, SerialNumber=0
[ 142.321036] usb 1-9.2: Product: 4-Port USB 2.0 Hub
[ 142.321039] usb 1-9.2: Manufacturer: Generic
[ 142.322057] hub 1-9.2:1.0: USB hub found
[ 142.322658] hub 1-9.2:1.0: 4 ports detected
[ 142.394856] usb 2-6.2.1: new SuperSpeed USB device number 9 using xhci_hcd
[ 142.415332] usb 2-6.2.1: New USB device found, idVendor=0bda, idProduct=8153, bcdDevice=30.00
[ 142.415343] usb 2-6.2.1: New USB device strings: Mfr=1, Product=2, SerialNumber=6
[ 142.415345] usb 2-6.2.1: Product: USB 10/100/1000 LAN
[ 142.415347] usb 2-6.2.1: Manufacturer: Realtek
[ 142.415348] usb 2-6.2.1: SerialNumber: 000001
[ 142.499137] usb 2-6.2.1: reset SuperSpeed USB device number 9 using xhci_hcd
[ 142.541529] r8152 2-6.2.1:1.0: load rtl8153a-4 v2 02/07/20 successfully
[ 142.571650] r8152 2-6.2.1:1.0 eth0: v1.12.13
[ 142.672092] r8152 2-6.2.1:1.0 enx4865ee100eb8: renamed from eth0
En ihan hiffaa, miksi hubeja tunnistuu noin monta, mutta turha siihen on enempää takertua, jos asia ei aiheuta ongelmia. Pulikassa on siis seuraavat portit:
3x USB-A 3.0 – valmistajan mukaan näistä ei kuitenkaan voi ladata laitteita
USB-C
HDMI, maksimitarkkuus 4k 60 Hz
SD- ja Micro-SD-kortinlukijat
Täydellisessä maailmassa nämä kaikki saisi toimimaan Linuxissakin vähintään pienellä säädöllä. Valitettavasti maailma ei ole vielä ihan niin valmis, että luottamus olisi kovin korkealla. Dmesgin pitkähköstä vuodatuksesta päätellen palaset ovat joka tapauksessa ainakin tunnistuneet. HDMI:stä ei ole mainintaa, mutta se lienee graffapiirin kontolla eikä ilmaannu tähän lokiin. Vanhojen kokemusten perusteella VIA ja Realtek eivät valmistajina herätä erityisen positiivisia mielikuvia – vaan kuinkas kävi?
Toisella puolen vielä kortinlukijat
Hiiri kiinni usbiportteihin: no problemo. Iso ja pieni SD-kortti lukijaan: sieltähän nuo ilmaantuivat. Nettikaapeli kiinni: bitti liikkui. HDMI-piuhalla isoon näyttöön: 2560×1440@60 meni läpi heittämällä. USB-C:hen en keksinyt tähän hätään oikein mitään järkevää kytkettävää, mutta se on luonteeltaan läpivienti, joten eiköhän tuokin toimine. Valmistajan mielestä USB 3.0 -porteista ei voi ladata laitteita, joten asiaahan piti oitis kokeilla. Kännykkä ainakin latautui ja kohtuullisen virtasyöppö ulkoinen USB-kiintari pyörähti mallikkaasti käyntiin. Lyhyen testauksen perusteella on vaikea keksiä mitään ongelmaa, kun kaikki tuntuu toimivan suorilta ilman asentelua tai konffaamista. Juuri tässä kyseisessä koneessa (E7280) on vielä järkevästi portteja, joten hyödyt jäävät vähäisiksi, mutta jos nykyinen trendi jatkuu, voi Satechin kalikalle tulla jatkossa enemmän tarvetta.
And a brief English summary: Satechi USB-C Multi-Port Adapter (V1) seems to work fine on a Dell Latitude E7280 running Linux Mint 20.3. Tried the USB ports, card readers, Ethernet and HDMI with no problems. The USB 3.0 ports aren’t supposedly capable of charging devices but at least a mobile phone was ok and a relatively power-hungry external HD spun up. The testing was quick and by no means conclusive, but very promising for sure.
Taloudessa on ollut reilun kymmenen vuoden aikana jo muutama DLP-tykki, joten tekniikka on tullut tutuksi paitsi käyttäjän, myös korjaajan näkökulmasta, kun tykinraatoja on tullut auottua putsaamisen tai fiksailun nojalla. Käyttötuntien myötä kulahtava lamppu on melkein minkä tahansa tykin peruskauraa, mutta oma käyttö on ollut maltillista, joten moiseen (helppoon) operaatioon en ole vielä joutunut. Lisäksi on varsin kyseenalaista, kannattaako vanhaa projarinrähjää ruveta tekohengittämään parinsadan euron lampulla, niin ekologista kuin se olisikin.
Käytännössä vastaan tulleita ongelmia ovat olleet DMD-piirin asteittainen rappeutuminen sekä väripyörän rikkoutuminen. Piirin leviäminen ilmenee kirkkaina valkoisina pikseleinä, joiden määrä hiljalleen kasvaa, ja kuvasta tulee puristin silmään katselukelvoton. Optomani oli vielä sen verran uusi tämän tapahtuessa, että vaihdoin tsipin ja nyt, kymmenen vuoden jälkeen, tykki on edelleen ajossa. Hintaa pikku varaosalle tulee noin satasen verran eBayltä hankittuna. Samaisesta Optomasta irtosi myös väripyörästä yksi sektori, joka lensi paukkuen pitkin tykin sisuksia. Tehtaan liimaukset ovat sivumennen sanoen aika surkeita. Lasinpala on ollut pikaliimalla kiinni sekin jo kymmenisen vuotta, joten tykkiä ei kannata oitis heivata serriin moisen vastoinkäymisen jälkeen.
Kolmas ja pitkään ratkaisematon ongelma olivat sekä itse kuvaan että sen laidoille ilmaantuneet kirkkaat enkelipallot. Vaikka niissä kenties on arkkienkeleitä ja yksisarvisia, niin itseäni läiskät häiritsivät syvästi leffoja katsellessa:
Ennen. Kamera ei koko kurjuutta edes oikein taltioinut.
Linssin pyyhkiminen ei asiaa auttanut sen enempää kuin lampun tai väripyöränkään puunaus, joten ongelman oli oltava jossain muualla – vaan missä? Pölyä kertyy joka puolelle tykkiä muutenkin normaalissa käytössä, mutta näin postuumisti ajatellen olin pahentanut tilannetta ihan itse roiskimalla sisuksia puhtaaksi paineilmalla, jolloin smäidää oli päätynyt sellaisiin paikkoihin, jotka muuten ovat jokseenkin suojassa. Toinen mahdollinen syy on projarin heiluminen kanniskellessa, jolloin tärinä kuljettaa pölyhiukkasia kauemmas sisuksiin. Ei muuta kuin kuoret taas auki:
Tänne pitää päästä käsiksi.
Hieman sinne päin selitettynä DLP toimii niin, että lampulta tuleva valo kulkee ensin värillisistä lasinpaloista koostuvan väripyörän läpi, jonka jälkeen valo heijastuu pintapeilistä ja kohdistetaan linssillä DMD-sirun pintaan – toteutuksia on toki hiukan erilaisia. Sirun pinnassa olevat mikropeilit joko heijastavat säteen varsinaisen optiikan kautta maailmaan ja siitä valkokankaalle, tai sitten valo ohjataan sivuun. Kahden tykin (Optoma EX531p sekä Ask Proxima M22) perusteella enkelipallot muodostuvat juuri tässä vaiheessa. Itse sirun pinnalla en kummassakaan tapauksessa havainnut juuri pölyä, mutta sen sijaan pintapeilissä ja sen viereisessä linssissä sitäkin enemmän. Pintapeilit ovat herkkää tavaraa, joten hirveästi ei kannata sorkkia tai tuho on pysyvä. Paineilma irrotteli pahimmat partikkelit, ja katso:
Jälkeen. Paljaalla silmällä tarkastellen lopputulos on jopa parempi.
Kuten kuvasta näkyy, ero on melkoinen. Jo alustavasti serrijonoon menossa ollut olkkaritykki Optoma sai lisää elinaikaa ja samoin Proxima palannee aktiivisempaan käyttöön nyt, kun se ei enää leiki köyhän miehen planetaariota. Vaikkei operaatio hirmuisen vaikea olekaan, niin aivan pienestä syystä en siihen silti ryhtyisi, sillä tärväämisen mahdollisuus on todellinen hentoisten liuskakaapelien, väripyörien ja pintapeilien kanssa räpeltäessä. Itse luulin jo tuhonneeni Optoman, kunnes totesin kytkeneeni valosilmän ja väripyörän moottorin samanlaiset pikku kaapelit ristiin. Lopuksi vielä muistutuksena itselleni ja muille: tykkiä puhdistaessa ei kannata pöhäytellä paineilmaa holtittomasti sinne tänne tai pölyt päätyvät DMD-sirun kammioon.
I have a standard Linux Mint computer setup on the desk with a monitor and two loudspeakers for stereo sound. Nothing particular there, but I also have a projector sitting on a shelf in front of me throwing entertainment onto the back wall of the room, i.e. I face the other way when watching movies and series. For years I used a separate laptop for that purpose because there were some, possibly Nvidia driver stability issues with the main computer when using the projector with it.
Fast forward to 2023: let’s give it another try, especially as Mint 21’s video playback is no more smooth on the laptop. There are some random stutters that most likely have to do with compositing, but whatever the reason, they’re infuriating. On the main machine running Mint 20.3 there are no more crashes with the projector or switching the extended desktop on and off (it’s a nuisance if the projector is not in use) – some things seem to have improved over the years – and the video playback is flawless. However, there are three issues that needed solving:
Always going to display preferences to turn extended desktop on or off is a clumsy, albeit small extra chore. Luckily xrandr works well for this, no need to use Nvidia’s proprietary settings.
I’d like VLC to align videos to bottom on the projector to save my neck and center them on the main monitor. Some trickery with vlcrc settings solved this.
Sound channels are the wrong way around, since I’m facing the other way. Some googling revealed a Pulseaudio hack which creates a new virtual sound device with reversed channels.
All these three were combined into a script called leffa.sh which accepts parameters on and off:
You will probably need to modify the Pulseaudio sink to fit your setup. To get the correct name try pactl list. Likewise, I’ve extended the desktop to the right upper corner of the 2560×1440 screen, which might not be what you want. As the final touch I created clickable icons for the Cinnamon panel, which run leffa.sh on or off:
Click click.
So far I don’t have extensive experience with the reliability of the script, but at least quick testing seems to confirm its usefulness. Pulseaudio is often a bit shaky, so after a while it might need a restart. Likewise, constantly extending and unextending the desktop may eventually lead to trouble with either Nvidia or Cinnamon. I’ll let you know if there are issues in the long run. On the positive side, even Cinnamon’s workspace switcher seems to notice the change and update its shape accordingly – on the laptop it doesn’t, so it looks like Mint 21 still needs some fixing here and there. Another nice observation is that left/right remapping doesn’t seem to introduce any noticeable extra lag, and lipsync doesn’t deteriorate.
One thing that still needs thinking is volume control: the reverse-stereo sink has its own individual volume which is relative to the underlying actual sound card. In other words, you can’t crank the volume higher than what it was before the remap. I have a volume knob on the soundcard, but it’s not a good idea to amplify quiet signals with it. A quick “solution” is to simply turn the volume up before switching to the projector, but perhaps there’s a better way.
edit: Better use symbolic names for the Pulseaudio sinks. Furthermore, the volume issue is solved now by setting the main card volume to 100%, after which the virtual sink volume works as expected.Also removed the useless and potentially harmful sample rate remixing.
edit2: An easier way to discover the sink names: pactl list | grep “Name: alsa_output” | grep -v “.monitor”
