.Markku Reunanen.

Enterprise nähtyjen listaan

September 26th, 2025

Netflixin valikoima alkaa olla pitkälti kaluttu nyt, kun viimeinenkin jakso Star Trek: Enterpriseä tuli nähtyä. Mammuttimaisten TNG:n, DS9:n ja Voyagerin jälkeen tämä oli lyhyt rutistus, sillä neljään kauteen mahtui vajaat sata jaksoa. Jos joku ei tähän sarjaan ole törmännyt, niin kyseessä on kronologisesti esi-TOS, jossa ihmiskunta vasta ottaa ensimmäisiä haparoivia askeliaan ulkoavaruuden tutkimisessa, warppinopeudet ovat lussuja viitosia eikä Federaatiotakaan ole vielä olemassa. Sinänsä mielenkiintoinen asetelma siis ja tilaisuus taustoittaa “myöhempiä” sarjoja – eri asia sitten, kuinka hyvin haasteeseen onnistuttiin vastaamaan.

Useimmat muut ST:t ovat lähteneet yskien liikkeelle ja löytäneet oman äänensä vasta ensimmäisen kauden jälkeen, ellei jopa myöhemmin. Tässä suhteessa Enterprise onnistuu: S1 ei ole mitenkään sarjan heikointa antia. Kolmannella kaudella nähdään suuri muutos, kun käytännössä koko ajan luuhutaan Expansessa; mikähän tuokin suomeksi lienee, lakeuksilla? DS9:ssä pitkät juonikuviot toimivat, mutta valitettavasti tällä erää ei niinkään, ja paskaksi ammutun avaruuslaivan raahautumista vaikeudesta toiseen ei ole kovin kiinnostavaa seurata. En tiedä, oliko sarjaa tarkoitus jatkaa pidemmälle, koska loppu on tässä muodossaan niin kummallinen ja töksähtävä.

Tuttuun tapaan paljon on kiinni hahmokaartilaisista ja heidän keskinäisistä suhteistaan. Muualla tuoteperheessä on saatu aikaiseksi monia ikimuistoisia hahmoja Datasta Seven of Nineen, mutta Enterprise ei vastaavaan veny. Kapteeni Archer, mekaanikko Trip ja enkkuaksenttia bamlaava Reed ovat “ihan ok”, jos nyt arvattavia ja geneerisiä. Valopilkuksi voisi kenties nimetä esoteerisen ja moniavioisen tohtori Phloxin, joka hyysää sairastuvassaan avaruuden elikoita. Vulkanuslaisen T’Polin hahmossa olisi luontaista potentiaalia ihmiskunnan peilinä – Jolene Blalock vaan ei oikein osaa näytellä. Sen sijaan Blalockin mallivartaloa näytetään välillä pitkään ja hartaasti, jopa vaivaannuttavan rajoja hipoen. Vulkanuslaiset ovat olleet toisaalla hyödyllisiä ja loogisia, mutta Enterprisessä kuva on raadollisempi, kun omahyväiset suippokorvat juonittelevat ja syrjivät jopa toisiaan.

Kaikki perinteiset ja jo tutuksi käyneet jekut on otettu käyttöön laajalti: ajassa rallataan eestaas hieman liikaakin, välillä tietysti maan menneisyydessä, uusia planeettoja ja alieneita tulee vastaan solkenaan, välillä loikataan madonreiästä ja niin edelleen. Päähänlyöntiä on mukana harvinaisen paljon, ja upseeriparkoja kiduttaa vuorollaan milloin mikäkin raakalaisten laji. Romantiikkaa sen sijaan ei ole mukaan juuri sotkettu sen enempää kuin Tripin ja T’Polin loputon kiertely ja jahkailu. Holokantta ei ole vielä olemassa, mikä leikkaa hönöimpien fantasiajaksojen määrää, ja mukavana bonuksena Q on jätetty hyllylle odottelemaan myöhempiä aikoja.

Noh. Eihän tämä varsinaisesti tylsä sarja ollut, vaikka kovin epätasainen. Välillä Voyagerin tai TNG:n tyylistä episodimaista paikasta toiseen rässimistä, kun taas toisaalla kurkotettiin DS9:n tapaisiin suuriin tarinoihin. Federaation aamunkoiton käänteistä olisi saanut varmasti paljon enemmänkin irti, mutta aikaa käytettiin sen sijaan mieluummin irtonaisiin rönsyihin. Netflixin tarjonnan ehdyttyä Star Trek -putki uhkaa katketa, jollei sitten rahoja syydetä hetkeksi johonkin muuhun suoratoistopalveluun. Tuore tulokulma voisi olla myös leirin vaihtaminen Babylon 5:n pariin – en ole nähnyt ikinä jaksoakaan!

Filed under: leffat