Posts filed under 'sekalaista'

Nvidia generations in glorious PETSCII

There’s a truckload of different Nvidia GPUs around and new ones might be right around the corner this year again. As a consumer it’s been kinda hard for me to compare between old and new generations and figure out whether an update would be worhtwhile. In addition to brand new products, there’s a rather big second hand market, where you might land great deals on aged but still usable cards. Here’s a rough visual view to the last four generations based on G3D Marks:

Plain PETSCII viewable on a real C-64 ūüôā

This kind of overview can never be really accurate, as there are all sorts of OC/Ti/Super models of GPUs (omitted here), newer cards may have features that the older ones lack and so on. Drivers, games, overclocking and cooling are some more variables that aren’t really present here. The very benchmark used here might not be the best available, but intuitively the figures seem about right (except for the 1030, which might be skewed by the DDR4 models). At least the graph should provide a quick idea with regard to upgrades: would it make a notable difference to switch or not?

Add comment January 5th, 2020

Vuosikatsaus 2019

Olipa siin√§kin taas vuosi. P√§√§llimm√§isen√§ mieleen ovat j√§√§neet monenlaiset velvoitteet, kahden ty√∂n v√§lill√§ pomppiminen sek√§ l√§hes krooniseksi k√§√§ntyv√§ uupumus. Muuttaminen on aina raskasta puuhaa, ja vaikka vaihdoimme vain k√§mpp√§√§ samassa talossa, niin melkoinen huhkiminen siihenkin tarvittiin. Ei vuosi toki mit√§√§n pelkk√§√§ kurjuutta ollut: muksuista on alati iloa ‚Ästjos sitten lis√§stressi√§kin ‚Ästja tutkimuksen saralla monenlaista tuli valmiiksi. Harrastuksille on j√§√§nyt aikaa vaihtelevasti, mutta n√§ist√§ kaikista tarkemmin sitten omissa kohdissaan.

Töiden paiskintaa

Kahden vuoden puolipäiväinen postdoccini pelikulttuurien tutkimuksen akatemiahankkeessa tuli juuri loppuunsa, joten nyt on palattava täysipäiväisesti opetushommiin Aallossa. En toki ole lopettamassa tutkimuksen tekemistä mihinkään ja pysyn hankkeessa roikkumassa edelleen jollain nimikkeellä, vaikka palkka lakkaakin juoksemasta. Ajan jakaminen kahden työpaikan välillä ei ole ollut mitenkään helppoa, ja opetustehtävien pakottavan luonteen vuoksi tutkimus on usein joutunut väistämään. 2018 oli aika kuiva julkaisujen suhteen, mutta viime vuonna pitkään limbossa roikkuneita papruja tuli pihalle peräti oikein mukavasti. Tässä näitä tärkeimpiä:

Olen laiska kirjoittelemaan mitään yksinäni, joten suurin osa on yhteisjulkaisuja muiden kanssa. Musiikissa julkaistun träkkeripläjäyksen tein kuitenkin ihan peräti itse. Yksin kirjoittamisessa on joitakin selviä etuja, kun muutoksia voi tehdä nopeasti, eikä erilaisia tyylejä tarvi sovitella yhteen. Toisaalta motivaatiota on vaikeampi pitää yllä, kun kaikesta on vastuussa lähinnä itselleen.

Skenepuuhat

T√§m√§ puoli oli j√§lleen hieman paitsiossa, mutta eip√§ sent√§√§n kokonaan. Suurin osa skenetyksest√§ni keskittyi j√§lleen PETSCII-grafiikan ymp√§rille muodossa tai toisessa: sain aikaiseksi jokusen kuvan ja pitk√§st√§ aikaa my√∂s entist√§ ehomman version editoristani. Samoille “markkinoille” tuntuu olevan jo kovasti tunkua, mutta ainakin toistaiseksi n√§kisin, ett√§ omassa kikkaleessani on sujuvin ty√∂nkulku, kunhan vaan jaksaa opetella niit√§ pikan√§pp√§imi√§. Ainoa varsinainen koodaamani demo oli Vammala Partyille Processingilla v√§s√§tty Machine Make Machine, jota ei tosin sen virallisemmin julkaistu.

Hieman meta-skenetyksen puolelle menee vuoden toinen merkkipaalu, demoskenen hakemus kotimaiseen elävän kulttuuriperinnön luetteloon. Suomen hanke on osa isompaa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on saada demoskene UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Oman osuuteni työryhmässä piti alkujaan olla pieni, mutta lopulta päädyin kirjoittamaan lähes koko hakemuksen ja hankkimaan sille tukijatkin. Katsotaan, miten käy!

Shakkivuosi

Innostus ja omat kyvyt ovat aaltoilleet stressitason mukaan, mutta shakkia tuli harjoiteltua ja pelattua j√§lleen verrattain ahkerasti. Osallistuin laskujeni mukaan ainakin nelj√§√§n viralliseen kilpailuun ja p√§√§lle viel√§ puistoshakin Helsingin mestaruuskisoihin. Mit√§√§n sanottavaa menestyst√§ ei edelleenk√§√§n herunut, mutta vahvuuslukuni (Selo) lipsahti sent√§√§n 1400:n p√§√§lle ja pari kertaa voitin jopa selv√§sti vahvempia pelaajia. Nurkissa alkaa olla jo sen verran paljon v√§lineist√∂√§, ett√§ koitan hillit√§ enimpi√§ hankintoja ‚Ästtoki perheeseen silti ilmaantui taas muutamat uudet napit sek√§ laudat, ja vissiin pari shakkikelloakin.

Tärkeämmässä roolissa olen joka tapauksessa ollut perheen varsinaisen lahjakkuuden huoltajana. Poitsu kuskasi tänä vuonna kotiin peräti kolme SM-mitalia, joista viimeinen oli se pitkään odotettu kulta koululaisten SM-kisoista Espoosta. Lisäksi pikashakista hopeaa keväällä ja nuorten SM:istä pronssia. Näiden ansiosta aukesi samalla mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kisoihin, joihin ei vielä kuitenkaan pystytty repeämään aikataulujen takia. Vuosi loppui vielä mukavasti pääkaupunkiseudun tokaluokkalaisten jaettuun koululaismestaruuteen. 2020 tulee olemaan jälleen se vaikeampi joka toinen vuosi, kun samassa sarjassa ovat vastassa vuotta vanhemmat pelaajat.

Koneiden koppulointia ja hieman käyttöäkin

Huomattavan suuri osa vapaa-ajasta on seonnut tietokoneiden ja niiden ohjelmien säätämiseen. Tällä erää ei niinkään retroraudan äärellä kuten yleensä, vaan pikemminkin kohtuullisen tuoreiden PC-koneiden. Satunnaisesta päähänpistosta keväällä alkanut koneprojekti kasvoi lumipallon lailla, ja lopulta kaikki perheen käyttökoneet menivät vaihtoon. Osa virittelystä on ollut hieman tuskallista (ja kallista) kantapään kautta opettelua, mutta suurelta osin ihan hauskaakin, ja tunnen nyt olevani paremmin kartalla muisteista, näyttiksistä, prosuista ja muista nykytekniikan ihmeistä kuin pitkään aikaan.

Käytettyjen bisneskoneiden kunnostus ja myynti nousi 2019 entistä näkyvämmäksi kotimaisen tietoteollisuuden haaraksi, ja samoista markkinoista kamppailevat jo varmaankin kymmenet yrittelijät; katsotaan nyt sitten, alkavatko jossain vaiheessa pudotuspelit. HP:n raatoja meillekin hankittiin edullisuuden ja luotettavuuden nimissä, vaikka näin jälkiviisaana olisin ehkä tehnyt toisin, sillä merkkikoneiden laajennettavuus on vähän niin ja näin.

Alati kehittyvä Proton osoittautui isoksi jutuksi Linux-pelaajalle, kun ennen hankalan tunkkauksen takana olleet tuhannet Windows-pelit tulivat helposti saataville Steamin kautta. Vuoden merkittävimpiä kokemuksia olivat etenkin Inside sekä joskus ammoin hankkimani Tales of Monkey Island -sarja. Samalla vauhdilla rupesin hakkaamaan läpi muitakin Mankeja, eikä jäljellä ole enää kuin Escape, jonka karu 3D-grafiikka ja etenkin kankea ohjaus ovat toistaiseksi onnistuneet viivyttämään maaliin pääsyä.

Leffat: sitä sun tätä

Shakki- ja l√§nnenelokuvien vahtaaminen on jatkunut yh√§, tosin aiempaan verrattuna jokseenkin s√§√§st√∂liekill√§. N√§ist√§ saattaa taas joskus p√§√§ty√§ jotain julkaisuksi asti, kunhan sopiva tilaisuus tarjoutuu. Noin muuten ruudulla on py√∂rinyt j√§lleen paljon scifi√§ ja ihan vuoden loppua kohti hieman pukudraamaakin (Ylpeys ja ennakkoluulo -BD on tulossa postissa). Uusien sis√§lt√∂jen haalimisen sijasta olen palaillut j√§lleen my√∂s vanhojen klassikoiden √§√§relle: Alien toimi edelleen kuin h√§k√§, vaikka Scottin my√∂hemm√§t yritelm√§t kuinka hyv√§ns√§ ovatkin yritt√§neet paskoa sarjan maineen ūüôā

L√§nkk√§rivuoden parhaita aiemmin n√§kem√§tt√∂mi√§ teoksia oli tuoreehko The Sisters Brothers. Pitk√§√§n odottanut The Ballad of Buster Scruggs pit√§√§ n√§hd√§ viimeist√§√§n t√§n√§ vuonna ‚Ästsopiva tilaisuus voisi olla vaikkapa kev√§√§n l√§nkk√§rimaraton. Maratonit py√∂riv√§t vanhaan malliinsa ja katsojam√§√§r√§ oli sik√§li korkea, ett√§ eik√∂h√§n tuokin perinne tule hengiss√§ pidetty√§. Scifin puolella Aniara oli vaikuttavan kyyninen kuvaus ihmismielest√§, ja jostain syyst√§ aikanaan t√§ysin ohi mennyt Moon sekin vuoden parhaita kokemuksia. Er√§√§n√§ sivujuonteena katsastin viel√§ rillumarei-elokuvat.

Semmosta. 2020 pit√§√§ yritt√§√§ huolehtia hieman paremmin niin fyysisest√§ kuin psyykkisest√§kin terveydest√§ ‚Äď enemm√§n lepoa, jos vain suinkin mahdollista ja v√§hemm√§n stressaavaa silppua. Parempaa vuotta ja jaksamista kaikille muillekin ryytyneille!

Add comment January 1st, 2020

Penclic Mini Keyboard C3 syynissä

Tykästyin aikanaan monen muun tavoin langalliseen Applen pikkunäppikseen, joka on edelleen mielestäni paras firman koskaan tekemä erillinen näppäimistö. Valitettavasti A1242:n aika jäi lyhyeksi, kun se korvattiin langattomalla versiolla, joka on monessa suhteessa huonompi teelmä: pattereita kuluu, USB-portteja ei ole, ja kaupan päälle saa normaalit BT-ongelmoinnit parituksineen ja lägeineen. Olin etsinyt jo pitkään korvaavaa tuotetta siltä varalta, että omat varastot lopullisesti ehtyvät, mutta mitään kovin lupaavaa ei ollut vastaan tullut, etenkään normaalilla enterillä ja Suomi/Ruotsi-asettelulla.

Lupaavien arvioiden perusteella ostin lopulta Penclic Mini Keyboard C3:n, joka on muotoilunsa ja kokonsa perusteella l√§heist√§ sukua Applelle. Parannuksena omppulautaan verrattuna USB-portteja on kolme, delete erillisen√§ nappina, ja n√§in PC-k√§ytt√§j√§lle leiska muutenkin se tavanomaisempi ‚Äď M√§kk√§rimoodi l√∂ytyy sit√§ tarvitseville. V√§rivaihtoehdoista valitsin neutraalin tummanharmaan, jossa erikoisimpana yksityiskohtana silm√§√§n pist√§√§ turkoosi enter-nappi. 80 euron hinta oli hieman suolainen, mutta toisaalta n√§ppiksess√§ s√§√§stetty raha on yleens√§ v√§√§r√§ss√§ paikassa s√§√§st√§mist√§, jos huono ergonomia aiheuttaa tuskastumista.

Lauta (väliaikaisessa) käyttöpaikassaan.

Erillisi√§ medianappeja ym. krumeluureja ei ole, vaan lis√§toiminnot saa l√§pp√§rien tapaan Fn-napin takaa. Ei siis mit√§√§n uutta t√§ll√§ rintamalla. Windows-n√§pp√§in on korvattu Penclicin logolla, joten sit√§k√§√§n ei tarvi piilottaa teippaamalla ūüôā Pikku √§rsytyksen√§ Ctrl ja Fn ovat toisin p√§in kuin Macissa, joten virhepainalluksia saattaa sattua. Omien mieltymysteni mukaisesti Fn saisi olla pikemminkin vasemmalla, koska silloin useammin tarvittavaa controlia on helpompi painaa, mutta tottumuskysymysh√§n t√§m√§.

Päivän yrittelyn jälkeen kahdeksan kympin lelu siirtyi kuitenkin perheessä eteenpäin kuopukselle, joka pääsi sitä myöten eroon karseasta Deltacon halpiksesta. Näppäintuntuma ei vaan miellyttänyt itseäni riittävästi, ja palautin käyttöön Applen näppiksen. Virhelyöntejä tuli liikaa, yleisfiilis oli jotenkin muovinen, ja pelaaminenkin hiukan kankeampaa kuin vanhalla, etenkin nuolinäppäinten vuoksi. Penclic on parisen senttiä syvempi kuin Apple, mikä toi pikkiriikkisen lisää tilanahtautta pöydälle. Lisäksi kallistuskulma on liian matala, mikä oli sentään helposti korjattavissa asentamalla korkeammat kumijalat taakse. Eipä ollut tästä tuotteesta A1242:n korvaajaksi vielä, vaikka lähelle pääsikin.

Add comment September 7th, 2019

Pisnespeeseestä pelipeeseetä

Firmoista poistettujen käytettyjen pöytäkoneiden ja läppärien markkinat ovat olleet olemassa jo jonkun aikaa, mutta nyt homma näyttää ammattimaistuneen sekä laajentuneen, ja samaan markkinarakoon yrittää työntyä aiempien putiikkien seuraksi lukuisia kilpailijoita. Ei noista varmaankaan hirveitä katteita revitä, kun raadot pitää putsata, korjata ja testata ennen myymistä, mutta ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi, että putiikit pysyvät kannattavina. Ja hyvä asiahan tämä on, että vielä varsin käyttökelpoiset laitteet päätyvät edullisesti halukkaiden käyttöön romutuksen sijasta.

Ajatus halvan peeseep√∂nt√∂n valjastamisesta pelik√§ytt√∂√∂n on it√§nyt muuallakin kuin omassa p√§√§ss√§ni, ja my√∂s asianomaiset firmat lis√§√§v√§t niihin erillisi√§ n√§yttiksi√§ (tyypillisesti GTX 1050) ja SSD:it√§, mink√§ j√§lkeen hinta selv√§sti nousee ja masiina siirret√§√§n “pelikoneet”-kategoriaan. Poitsun vanhan l√§pp√§rin alkaessa k√§yd√§ ahtaaksi syntyi perheess√§ tarve hiukan tehokkaammalle PC:lle, ja hankin tarkoitukseen HP ProDesk 600 G1:n vajaan 130 euron hintaan.

Mukana seurannut prosu oli vain Pentium G3220, mikä ei oikein riitä, joten vaihdoin parilla kympillä tilalle äreämmän i3-4130:n. Nopeimpia LGA1150-kantaan saatavia prosareita olisivat noin kymmeneentuhanteen passmarkiin venyvät i7:t, mutta niistä saa edelleen maksaa hieman liikaa. Vaikka jäähdytyksen pitäisi riittää kuumemman päänkin suorittimille, niin itse en välttämättä viitsisi yritellä 84-wattisia tähän koneeseen. Tuulettimia ei pienen kotelon takia vaihdella noin vain suurempiin, ja sekä virtalähteessä että prosutuulettimessa käytetään lisäksi harvinaisia 70 mm malleja, joita ei ole tehnyt juuri mikään valmistaja. Itselleni sattui äänekkäämpi Foxconnin propelli, jonka vaihdoin joissakin yksilöissä valmiina tulleeseen Cooler Masteriin.

Kotelo on SFF-mallinen, eli siihen käyvät ainoastaan puolikorkeat kortit. Tämä kannattaa totisesti huomioida projektissa, sillä tehokkaat ja/tai käytetyt näyttikset eivät niitä keskimäärin ole. Paras matalan profiilin (low profile) -kortti lienee tällä hetkellä Zotac GTX 1650, jota ei Suomessa vielä edes myydä. Perässä seuraa GTX 1050 Ti, mutta kun en halunnut räjäyttää pankkia, niin tyydyin hankkimaan juniorille reilulla 80 eurolla passiivisen Gigabyten GT 1030:n, joka on hintaansa nähden ihan kelpo tekele ja ainakin täysin hiljainen. 1030:aa harkitsevien kannattaa olla tarkkana, sillä kortista on normaalin GDDR5-version lisäksi myynnissä käytännössä saman hintainen DDR4-versio, joka on, noh, huono.

SSD napattiin vanhasta koneesta, ja nurkista sattui löytymään alkuperäisten kahdeksan seuraksi vielä neljä gigaa lisää DDR-1333:a. Hieman ärsyttävästi Taitonetti oli laittanut purkkiin hitaampaa muistia kuin mitä valmistaja suosittelee (1600 MHz), mutta eipähän ainakaan tullut paha mieli vanhojen kampojeni käyttämisestä. Välissä vielä sekavahko BIOS-päivitys sekä integroidun näyttiksen kytkeminen pois päältä, ja katso: edellisen koneen Linux buuttasi iloisesti. Nvidian ajurien asentamisen jälkeen toimivat pelitkin aivan eri vauhdilla kuin ennen, joten sikäli tavoite täyttyi. WLAN on tarkoitus vaihtaa PCIe-adapterilla Inteliin, mutta tällä hetkellä käytössä oleva Pandakin puksuttelee yllättävän hyvin ollakseen USB-pulikka.

Oliko j√§rke√§ vai ei? Rakenteluprojekti on ainakin tarjonnut viihdett√§, ja Hoopee t√§ytt√§√§ tarkoituksensa. Ihan kaikkia laajennusoptioita ei ole viel√§ k√§ytetty loppuun, joten tulevaisuudessa voi asentaa topakamman n√§yttiksen tai prosarin, jos tarvetta ilmenee. Lis√§hankinnat nostavat alkujaan halvan koneen hintaa nopeasti, ja t√§ll√§ hetkell√§ lienee seonnut jo l√§hes 300 euroa ‚Äď WLAN-kalikka ja SSD olivat jo olemassa, joten niihin olisi muuten pit√§nyt upottaa joitakin kymppej√§ lis√§√§. T√§ssa vaiheessa aletaan olla jo sellaisissa lukemissa, ett√§ valmiiksi koottu kokonaisuus tai nettihuutokaupasta ostettu k√§ytetty pelikone alkaa olla j√§rkev√§mpi hankinta, varsinkin kun niiss√§ on yleens√§ parempi n√§yt√∂nohjain. Bisneskone on sent√§√§n kunnolla rakennettu ja ep√§ilem√§tt√§ keskivertoruoskaa kest√§v√§mpi, mutta poikkeukselliset laitteistoratkaisut hankaloittavat osien vaihtelua sopivampiin.

Käyttöpaikassa

edit: Zotac näyttää ihan juuri tulleen myyntiin ainakin Jimpalle.

edit2: Intel tuli ja adapterikortti, nyt ei tarvi en√§√§ usbikalikkaa wlaniin. Virtal√§hteen √§√§nek√§s propelli on ainoa kiireesti vaihdettava osa, mutta Kiinasta kest√§√§…

edit3: Sattui jäämään toisesta koneprojektista vanha SSD yli, joten upataan nyt tallennustilaa vielä 240 gigalla, ettei tarvi koko ajan laskea.

edit4: Tuuletinkin saapui ja nyt poweri pärisee vähemmän. En ihan 100 % tyytyväinen tuohonkaan ole, mutta ainakin vähemmän rasittava.

edit5: Päivityshuuma jatkuu yhä. Nyt on 16 gigaa 1600 MHz muistia, ja prosukin lipsahti 4590S:ksi. En tiedä, onko juniorin käytössä asialla mitään väliä, mutta ehkäpä kone sai näin hetken lisää elinikää.

Add comment August 10th, 2019

Lipsuva Kinnarpsin kallistus

Löysin vuosi sitten koulun kierrätyspäivästä mukavan ja siistikuntoisen Kinnarpsin työtuolin, joka on epäilemättä uutena maksanut ihan rahaa. Tänä keväänä kuitenkin sen kallistusmekanismin lukitus alkoi lipsua ja etureunalla istuessa *krriiiikk* tuoli lysähti epämukavaan etunojaan. Pitkällisen tarkastelun jälkeen totesin syypääksi löystyneen mutterin, joka painaa jokseenkin kummallista lehtijousiviritystä yhteen.

Melkein kaikki koneistossa on hitsattu yhteen, joten en l√∂yt√§nyt mit√§√§n tapaa p√§√§st√§ syv√§ll√§ olevaan mutteriin k√§siksi vaikkapa jakoavaimella. Kiintoavain voisi jotenkin ylt√§√§kin, mutta sit√§ ei luultavasti pystyisi k√§√§nt√§m√§√§n tarpeeksi pienest√§ raosta. Parhaiten r√§pellys onnistui siten, ett√§ vapautti kammesta kallistusmekanismin ja pyysi painolastiksi toisen istujan, jolloin tuoli aukesi takaosasta (ks. kuva). T√§t√§ ennen piti ottaa kahdella ruuvilla kiinni oleva klisu muovisuojus pois. Lopulta sain mutteria k√§√§nnetty√§ kiinni p√§in m√§tkim√§ll√§ sit√§ pitk√§n ruuvitaltan ja vasaran avulla. Karu korjaus, mutta ei tunnu en√§√§ lipsuvan ūüôā

Slipping Kinnarps tilt mechanism

My Kinnarps office chair started *screech* tilting forward even when locked. It turns out the mechanism wasn’t actually broken, but a nut pressing some springs together had got loose. Unfortunately the nut is in a hard to reach position and can’t be tightened with normal tools. The solution was to take out the flimsy plastic protector, let the lock loose, have someone sit on the front of the seat, and whack the nut with with a screwdriver and hammer. See the image below for the location. Seems to work ūüôā

T√§t√§ mutteria kiristet√§√§n / This is the nut you’re looking for

Add comment July 19th, 2019

Röökiaski Tiili

Prismassa oli tarjouksessa Rockbox Brick -matkakaiutin 40 euroon, joten heräteostos syntyi, etenkin kun olin jo purkkia silmäillyt aiemmin 60 euron hinnalla. Väriksi valikoitui viininpunainen, koska sinänsä turvallinen tummanharmaa tuntui tylsältä ja pastellivärit puolestaan imeliltä. Nappasin mukaan vielä varmuuden vuoksi 3,5 mm johdon, joka kuitenkin paljastui periaatteessa turhaksi, sillä sellainen seurasi piilossa laitteen mukanakin, samoin kuin USB-latauspiuha. Molemmat tosin sellaisia 30 cm nysiä, että kunnon johdosta lienee edelleen iloa.

Aiemmat kokemukseni mobiilikajareista olivat JBL:n Go:sta ja Charge 2+:sta, sekä kierrätyshyllystä löytyneestä lelumaisesta Remingtonin pikkupurnukasta. Go soi kirkkaasti, mutta bassopää oli sen verran heikko, että tilalle tuli Charge 2+. Jälkimmäisessä (kumisevaa) basaria tosiaan olikin yllin kyllin, mutta diskanttipää oli sumea, joten ei oikein optimaalinen sekään. Lisäksi Charge tykkäsi ottaa häiriötä USB-latauksesta hieman tietokoneesta riippuen.

R√∂√∂kiaskin ulkoinen ensivaikutelma oli miellytt√§v√§n hillitty, pelkistetty ja liev√§sti retro. Kokonsa puolesta Tiili on viel√§ hyvin reppuun heitett√§v√§, sill√§ sen leveys on vain 15,5 sentti√§ ja syvyys/korkeus kuutisen sentti√§. Akkukestoksi luvataan per√§ti 20 tuntia, mit√§ en ole viel√§ tosin ehtinyt testata. Lodjussa on my√∂s power bank -ominaisuus, eli siit√§ voi USB:n kautta ladata vaikkapa k√§nnykk√§√§ns√§. BT:n lis√§ksi √§√§nt√§ saa sis√§√§n 3,5 mm plugilla ‚Äď ilman t√§t√§ en olisi laitetta edes ostanut.

Ensi h√§t√§√§n meinasi iske√§ tenkkapoo, kun Boksi ei toistanut yht√§√§n mit√§√§n √§√§nt√§ mill√§√§n nappien painelulla. Syyksi osoittautui onneksi tyhj√§ akku, joka hetken latauduttuaan salli laitteen her√§t√§ normaalisti. Pikaisella testailulla sek√§ aux ett√§ BT toimivat sujuvasti. Soinniltaan laite on aika lailla Go:n ja Chargen v√§limaastossa: syv√§ basso puuttuu, mutta keski√§√§net ja diskantit toistuvat miellytt√§v√§n tasapainoisesti. √Ą√§ni ei sin√§ns√§ s√§r√∂ydy kovin isoillakaan voloilla, mutta korostus muuttuu purkkimaiseksi, joten kovin isoa tilaa t√§ll√§ ei viitsisi yritt√§√§ t√§ytt√§√§. Havaitsin valitettavasti samaa oireilua kuin Chargen kanssa, eli tietokoneen USB-latauksesta tulee √§√§neen selv√§√§ kohinaa ‚Äď erillinen laturi tai etuk√§teen lataaminen auttaa asiaa.

Ei turhia krumeluureja eikä teiniledejä.

edit: Pieniä ärsytyksenaiheitakin alkaa paljastua. Päällä olevat hipaisukytkimet vaativat välillä aika tukevaa takomista. Toisinaan purkki ei tunnista ääntä auxista ennen kuin räpsäyttää virrat pois ja takaisin päälle.

edit2: 20 tunnin lupailtu akkukesto ei ole välttämättä ihan markkinointifuulaa, nimittäin työpäivän ja päälle reilun tunnin soittelulla akkua on jäljellä arviolta puolet.

Add comment April 22nd, 2019

Keksit loppu

Noin puolentoista vuoden j√§lkeen p√§√§tin lopultakin p√§√§st√§√§ irti ja suljin luultavasti viimeisen kerran Cookie Clickerin selainikkunan. T√§m√§ ei ollut mitenk√§√§n ensimm√§inen kohtuuttoman pitk√§ksi venynyt grindaus, sill√§ vastaavia ainakin vuoden sessioita vier√§hti mm. Smurfs’ Villagen, Tiny Towerin ja Spaceplanin √§√§rell√§. Paperclipsiin kului v√§hemm√§n aikaa, sill√§ sain sen pelattua niin joikeliin, ett√§ mink√§√§nlainen eteneminen ei ollut en√§√§ mahdollista.

Keksiklikkailuja yhdist√§√§ se, ett√§ etenkin alussa pit√§√§ takoa hiirt√§ hulluna, kun taas pelin edetess√§ klikkailun merkitys v√§henee kaikenlaisten automaattien hankkimisen my√∂t√§. Samoin pelien tahti muuttuu alun hektisest√§ hyvin verkkaiseksi, eik√§ uusia juonikuvioita en√§√§ tule vastaan. Paperclipsin ja Spaceplanin voi jossain mieless√§ pelata “l√§pi”, jolloin alkaa uusi sykli, mutta klassinen Clicker ei taida loppua mihink√§√§n. Puolentoista vuoden aikana peliin julkaistiin useita p√§ivityksi√§, jotka toivat mukanaan uusia tavoitteita (joiden saavuttamiseen olisi mennyt ihan hulvattoman kauan).

Muitakin yhteisi√§ piirteit√§ kliksutteluissa on toki runsaasti, mutta ainakin kaksois- tai kolmoisvaluutta on yksi t√§rkeimmist√§ ‚Äď kaupallisissa tekeleiss√§ oikealla rahalla voi helpottaa etenemist√§ ostamalla sit√§ harvinaisempaa. Ostosten eksponentiaalisesti kasvavat hinnat pit√§v√§t huolen siit√§, ett√§ n√§enn√§isesti valtavillakaan tuloilla ei saa hankittua juuri enemp√§√§ tavaroita ja rakennuksia kuin pienemmill√§.

Huumorin ja kasuaalipelailun pinnan alle kätkeytyy syvällisempikin viesti: keksiklikkailut voi nähdä kapitalismin parodiana, jossa mikään ei riitä, kasvu on loputonta ja absurdi asia, kuten keksi tai paperiliitin, pyörittää maailmaa. Toinen ironian kohde lienee turruttava työelämä, kun pelaaja klikkaa samaa nappia tuhannet ja taas tuhannet kerrat pitääkseen bisneksen pyörimässä.

Add comment January 31st, 2019

Vilkaisu vuoteen 2018

Uusi vuosi toi näemmä mukanaan myös uuden, täysin erilaisen WordPressin editorin: katsotaanpa, miten tällä yrittely sujuu. Joka tapauksessa on taas jo lähes perinteisen vuosikatsauksen aika, kun kalenteri näyttää kahtatuhatta ja yhdeksäätoista.

Päällimmäinen fiilis viime vuodesta on kiireessä ja puolivillaisesti tekeminen. Työajan puolittaminen Aallon lehtoraatin ja TY:n tutkijatohtorin pestin välillä osoittautui vielä odotettuakin hankalammaksi, ja kärsijänä on saanut olla etenkin jälkimmäinen. Tutkimustöillä kun on harvoin tulenpalava kiire ja pakko, toisin kuin koulutusohjelman lukuisilla vuosittaisilla prosesseilla (joiden päälle hallinnosta satelee tietysti kaikenlaista muuta tasaiseen tahtiin).

Töitä ja tutkimusta

Opetushommista ei ole paljonkaan kerrottavaa: kurssit pyörivät, hallinto jauhaa, sähköposti laulaa, ja kokouksia ym. kissanristiäisiä olisi enemmän kuin mihin kohtuudella jaksaa osallistua. Monen vuoden odottelun jälkeen Taik siirtyi lopulta uuteen rakennukseensa, joka on vielä hahmottumaton sekä aika epäkäytännöllinen, mutta ollaanpa sentään jälleen saman katon alla. Toisessa päässä sijaitseva kauppakeskus ravintoloineen elävöittää paikkaa ja helpottaa päivittäistä elämää. Suurimpana plussana itselleni on tietysti mainittava metroasema, joka on nopeuttanut työmatkaa ja poistanut yhden vaihdon kokonaan.

Sain viime vuonna kaiken muun sivussa kasaan per√§ti 15 opintopistett√§ pedagogisia opintoja, joten j√§ljell√§ on en√§√§ yksi kurssi, opetusharjoittelu. Sen j√§lkeen plakkarissa pit√§isi olla Aallon 25 nopan laajuinen pedagoginen kokonaisuus, jota enemp√§√§ ainakaan tuolla ei vaadittane. Kursseista on ollut hy√∂ty√§ jossain m√§√§rin oman opetuksen tukena ja eritoten siksi, ett√§ on tullut tavattua paljon muita opettajia. Silti ei k√§y kiist√§minen, ett√§ kasvatustiede tuntuu kuivalta aiheelta. Osa puuduttavuudesta selittyy ihan suomen kielen ominaisuuksillakin, kun pedagogiikkaa k√§sittelev√§ teksti on suunnilleen t√§llaista: “Oppijan oppiminen ja opettajan opettajuus opetusmenetelmien oppimisstrategiassa opettaa opiskelijan oppimistyylin oppivelvollisuutta.”

Tutkimusta syntyi vähemmän kuin toivoin, ja hitaiden toimitusprosessien takia paprut, kuten tekstitaide- ja länkkäripeliartikkeli, ilmestynevät vasta ensi vuonna. Tänä vuonna sentään pihalle ehtivät Suomen varhaisia pelikilpailuja käsittelevä pläjäys sekä vaivalla väännetty Replay-kirja-arvio. Graffathonissa tuli pyörähdettyä kertomassa demotyökalujen historiasta.

Retroa ja skenetystä

Aika heikkoa, muttei sent√§√§n ihan olematonta t√§ll√§ saralla. Kuten CSDb:st√§ n√§kyy, tein l√§hinn√§ satunnaista PETSCII-grafiikkaa kuusneloselle. Uutena aluevaltauksena olin mukana j√§rjest√§m√§ss√§ konkarien kanssa PETSCII-levynkansikilpailua, joka liittyi Suomen pelimuseon levynkansin√§yttelyyn. Kyh√§stin yhden kannen kokeeksi itsekin, mutta ehk√§p√§ juuri t√§m√§ ei ole se minun omin alueeni. Editorini kehitys on ollut hieman j√§iss√§ ‚Äď edelleen ‚Äď mutta ahkerat artistit ovat taas v√§√§nt√§neet sill√§ monenlaista hienoa vuoden mittaan.

Kaapit ovat sen verran täynnä kaikenlaista (joutilasta) retrotietskaa, ettei niitä voi enää suurelti haalia; parempi olisi pistää nykyisetkin edes satunnaiseen käyttöön. Kuusneloseen keskittyminen on tapahtunut hieman vahingossa, mutta onhan se itsellenikin nostalginen laite, minkä lisäksi harrastajayhteisö on useimpiin muihin verrattuna hyvin aktiivinen.

Skenetykseksi voinee jossain määrin laskea myös tiimin serverin, kamelin, päivityksen, joka ei ollut kenties hauskinta kesälomanviettoa, mutta jonkun sekin piti tehdä. Uusi pönttö tuntuu nyt puksuttavan vakaasti, tilaa on hulppeasti, ja webasivut latautuvat pikavauhtia. Toivon silti, ettei moiseen perkeleelliseen savottaan tarvi taas muutamaan vuoteen ryhtyä.

—ą–į—Ö–ľ–į—ā—č

Kuten lukijat ovat varmaan huomanneet, shakki nielaisi ison osan vuoden 2018 harrastustunneista. Palaan aiheeseen pidemmän kaavan kautta myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa on todettava, että oppii sitä vielä aikuisenakin. Vuosi sitten en osannut edes sääntöjä kunnolla ja nyt olen jo räpiköinyt melko urhoollisesti huomattavasti kovempitasoisia pelaajia vastaan ihan oikeissa kisoissa. Perheen varsinainen lahjakkuus on kylläkin poitsu, mutta siitäkin aiheesta lisää tuonnempana.

S√§√§nn√∂t, strategia, taktiikka ym. ovat vuosisataisesta pelist√§ vain er√§it√§ ulottuvuuksia. N√§in aikuisena ja historiaan(kin) suuntautuneena paljon kiinnostavaa on l√∂ytynyt my√∂s shakin historiasta, kulttuurista ja tietysti ihastuttavista peliv√§lineist√§ eri tyyleineen, k√§ytt√∂tarkoituksineen ja muotoiluratkaisuineen. N√§ist√§ asioista ei v√§ltt√§m√§tt√§ ole tietoa edes aktiivisilla pelaajilla ‚Äď olen turhaan koittanut kysell√§ senioreilta esimerkiksi suomalaisten shakkinappien alkuper√§st√§.

Elävää kuvaa

Scifi ja l√§nkk√§rit dominoivat edelleen vuoden genrevalikoimaa. Mit√§√§n suuria uusia Western-helmi√§ ei tainnut oikeastaan tulla vastaan, mutta Shalako oli ainakin odottamaton kummajainen roolituksensa vuoksi, mink√§ lis√§ksi Into the Badlands ilahdutti happol√§nkk√§rien yst√§v√§√§. Uuden koulun tuotoksista Hostiles oli kelpo, jos nyt ei klassikkosarjaa, ja The Ballad of Lefty Brown rosoisessa realismissaan ehdottomasti parhaasta p√§√§st√§. Kaikenlaista kuraakin tuli sitten katseltua toki ajanvietteeksi. Tuttuun tapaan py√∂riv√§t my√∂s l√§nkk√§rimaratonit, joita oli j√§lleen kaksi ‚Äď osallistujam√§√§r√§ molemmissa harvinaisen korkea, joten traditio saanee jatkua 2019.

Kahta intressiä yhdistellen tulin katselleeksi myös kolmisenkymmentä shakkileffaa. Urakointi ei ollut aivan pelkkää viihdettäkään, vaan näistä on tarkoitus ammentaa johonkin, vielä tuntemattomaan tutkimukseen ainakin taustatietoa. Shakki ei sinänsä ole mikään genre, mutta yllättävän paljon siitäkin on tehty elokuvia, puhumattakaan satunnaisempien esiintymisien määrästä. Harvempi näistäkään on mikään merkkiteos, mutta itselleni kärkikastia edustivat The Dark Horse sekä The Luzhin Defense.

Add comment January 7th, 2019

Koskien shakkilautojen mittasuhteita

Shakki-innostuksen alkuvaiheessa vajaa vuosi sitten tuumin, etten rupea hankkimaan turhaa krääsää, vaan keskityn itse pelaamiseen: painotetut klubinapit ja niille sopiva lauta. Olisi tietysti pitänyt arvata, ettei päätös kauan pidä, sillä shakkitarvikkeet ovat itsessään mielenkiintoisia erilaisine tyyleineen, väreineen, käyttökohteineen, design-ratkaisuineen jne. Tähän mennessä lautoja ja nappisettejä on jo kumpiakin varmaan kymmenen, joiden lisäksi mukaan on lipsahtanut muutama shakkikello.

Pelattavuuteen vaikuttavat tietysti muotoilun selkeys sek√§ mahdollinen painotus, mutta ostopuuhissa t√§rkein parametri on nappuloiden koko suhteessa lautaan. FIDE:n s√§√§nn√∂t m√§√§r√§√§v√§t virallisten peliv√§lineiden ‚Äď joiden pit√§√§ olla riitt√§v√§n Staunton-tyylisi√§ ‚Äď korkeudesta seuraavaa (10 % toleransseilla):

  • Kuningas 9,5 cm
  • Daami 8,5 cm
  • L√§hetti 7 cm
  • Ratsu 6 cm
  • Torni 5,5 cm
  • Sotilas 5 cm

Pohjan l√§pimitan tulee lis√§ksi olla 40‚Äď50 % korkeudesta, mik√§ on hyv√§ nyrkkis√§√§nt√∂ ihan kotipelailuunkin ‚Äď etenkin halvat kevytpuiset napit ovat raivostuttavan kiikkeri√§ paitsi materiaalinsa, my√∂s aivan liian korkeiden mittasuhteiden vuoksi. FIDE:n mukaan ruutujen koon pit√§√§ olla 5‚Äď6 cm, joten minimiss√§√§nkin virallinen lauta on v√§hint√§√§n 40 cm leve√§. Laudan pit√§√§ olla lis√§ksi j√§ykk√§√§ materiaalia, joten muuten k√§tev√§t vinyylil√§rp√§t eiv√§t k√§y, jollei niit√§ sitten liimaa p√∂yt√§√§n. Nelj√§n sotilaan pit√§isi mahtua ruutuun, mik√§ tekee laudasta esteettisesti aika v√§lj√§n n√§k√∂isen, mutta toisaalta helpottaa itse pelaamista, kun napit eiv√§t t√∂rm√§ile jatkuvasti toisiinsa.

Harvalla lienee tarvetta noudattaa FIDE:n sääntöjä pilkuntarkasti kotonaan, mutta kuten yltäkin jo ilmenee, niissä on järkevää ajattelua takana: napit eivät saa kaatuilla, niiden pitää olla selkeitä, eikä lauta saa olla täyteen ahdettu. Useissa kaupan seteissä ruudut ovat nappuloille turhan pieniä, mikä lisää kaatuilua. Kuninkaan pohjan ja ruutujen keskinäisestä suhteesta FIDE ei sano suoraan mitään, vaikka moisen lukeman voi suuntaa-antavasti toki edellisen perusteella laskeakin. Joidenkin näkemieni nyrkkisääntöjen mukaan kuninkaan pohjan tulisi olla 75 % ruudun leveydestä, mikä kuitenkin käytännössä tuottaa aika ahtaan lopputuloksen, joten sitä voisi pitää pikemminkin ylärajana kuin optimina. Reilu 60 % näyttää omaan silmääni hyvältä, riippuen toki nappuloista.

Mitään yleispäteviä ohjeita on vaikea noudattaa siksikin, että nappien tyylit ovat kovin erilaisia ihan pelkkien Stauntonienkin kesken. Tanakat pelivälineet vaativat enemmän avaruutta ympärilleen kuin sirot: pelailen yleensä muovisilla klubinapeilla (Ikean pahvipöytään teippaamillani) 52 mm ruuduilla, mutta samaisella laudalla punkerot puunapit näyttivät huonoilta. Sikäli kannattaa mennä nappulat edellä ja hankkia lauta vasta eri laudoilla mallaamisen jälkeen; liian pienet tai isot ruudut eivät tee oikeutta kalliille hienoille napeille. Alla (epä)onnistuneita yhdistelmiä omasta kuvakokoelmasta:

Add comment November 8th, 2018

Maailman Ensimmäinen!

Jos jotain olen tutkimuksen parissa oppinut, niin sen, ett√§ mink√§√§n asian kutsuminen ensimm√§iseksi on vaarallista. Ensinn√§kin on aina mahdollista, ett√§ my√∂hemmin l√∂ytyy joku viel√§ aikaisempi, tuntematon edelt√§j√§, jolloin v√§ite muuttuu virheelliseksi. Toisekseen jonkin asian “ensimm√§isyys” on usein pikemminkin m√§√§rittely- kuin faktakysymys. T√§h√§n asiaan t√∂rm√§sin hyvin konkreettisesti etenkin kirjoittaessani varhaisista suomalaisista peleist√§ (Peliteollisuus-artikkeli ja Chesmac-p√§tk√§).

Mainosmiehiä ja raflaavia juttuja etsiviä toimittajia eivät tällaiset tutkimuseettiset kysymykset tietysti juuri liikuta, eivätkä he sen puoleen yleensä ole edes käsiteltävän aiheen asiantuntijoita. Mistä pääsemmekin tämänkertaisen ärsyyntymiseni juurille:

L√§hes kuka hyv√§ns√§ 80-luvulla kotitietokoneilla ohjelmoinut muistanee, etteiv√§t lapsille ja aloittelijoille suunnatut ohjelmointikirjat olleet mit√§√§n harvinaisuuksia tuolloin, 30 vuotta sitten. Tunnetuimpia aikalaisia olivat Usbornen kirjat, joista on suomenkielisi√§kin k√§√§nn√∂ksi√§. En usko, ett√§ kirjailija itse on n√§iden “maailman ensimm√§inen” -h√∂p√∂juttujen takana, vaan kyse on pikemminkin simppelist√§ myynninedist√§misest√§ ‚Äď konsulttiputiikki myy puhujia, Otava kirjoja, ja media halajaa klikkauksia.

2 comments October 12th, 2018

Previous Posts


Kommenttien virta

Aiheet