.Markku Reunanen.

Korean kauhudraamaa

August 6th, 2026

Työn alla on varsinaisesti Stargåte, mutta sen lomassa välipalana katseltiin tuore korealainen Netflix-sarja The East Palace. Määritelmällisesti Itäpalatsi on historiallista draamaa, johon on sekoiteltu toimintaa ja kauhuelementtejä. Kausia on toistaiseksi vain yksi, joka koostuu kahdeksasta jaksosta, mutta loppu jää leijumaan sen verran ilmaan, että jatkoa lienee vähintäänkin suunniteltu, jos markkinatilanne sen sallii. Ilmeinen edeltäjä ja innoittaja sarjalle on niin ikään Netflixissä julkaistu historiallinen zombitrilleri Kingdom (2019–2021), jota katselikin varsin mielellään.

Tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan Joseon-dynastiaan. Kruununprinssejä kuolee mystisesti kuin heinää, eikä moderni lääketiedekään tunnu mahtavan asialle mitään – tauti, myrkky vaiko tuntematon sairaus? Epätoivoista tilannetta ratkomaan rekrytään omapäisen sutki Gu-cheon, jolla on kyky siirtyä henkien maailmaan (itsarin avulla). Parivaljakon toinen osapuoli on kuninkaan lehtolapsi Saeng-gang, jolla itselläänkin on hieman vastaavia taipumuksia. Muita keskeisiä hahmoja ovat kuningas itse, entisen kuninkaan leski sekä hoviin jäänyt Saeng-gangin isoäiti. Synkkiä salaisuuksia, pimeitä puolia ja ketkua luonnetta löytyy enemmän ja vähemmän kaikilta, joten mutkikkaan sopan ainekset ovat kasassa, etenkin kun mukaan sotketaan vielä tuonpuoleisen toimijat.

Juonittelua ja käänteitä totisesti riittää: alussa lähdetään kohtuullista tahtia liikkeelle, kun taas loppua kohti katsojalla alkaa olla jo vaikeuksia pysyä kaikkien paljastusten ja yllätysten mukana. Todennäköisesti sarja vaatisi kaksi katselukertaa, jotta kaikki murhat, takaumat ja harhautukset loksahtaisivat kohdilleen. Näyttävää toimintaa on ujutettu mukaan viihdearvon nimissä, mutta välillä äksönikohtaukset venyvät ylipitkän puolelle. Vaikutteita on omaksuttu paitsi mainitusta Kingdomista, myös Stranger Thingsistä ja epäilemättä monesta muustakin suunnasta. Mitenkään hirveän omaperäiseksi The East Palacea ei voi siis kehua, minkä lisäksi kohtuuttoman kiemurainen käsis, ohuiksi jäävät hahmot ja loppua kohti ilmaantuva toisteisuus pudottavat sarjan pisteitä. Ei tätä toki tylsäksi voi moittia, ja mukaan mahtuu hienojakin hetkiä – kokemus on varmasti parempi niille, jotka eivät ole ehtineet vielä nähdä Kingdomia pohjalle.

Filed under: sekalaista