.Markku Reunanen.

Mettä-gourmet XXXI: jin ja jang -kattila

August 16th, 2026

Hotpotista olen kirjoitellut ennenkin ja miksipä ei: Trangia sopii siihen kuin nakutettu, kastiketta voi maustaa mieleisekseen, pataan käy monenlainen keiteltävä ja mukana on haluttaessa myös sosiaalinen aspekti, kun yhdessä odotellaan ainesten kypsymistä. Iso Trangia on tähän tarkoitukseen oikein mainio vehje 1,75 litran kattilan, tuulenkeston ja tukevuuden ansiosta, mutta pienimuotoisemmin pärjää vaikka retkikattilan ja spiderin voimin – ruuvattavalla keittimelläkin on toki yritelty, vaikka sen kanssa saa olla tarkkana kaatumisvaaran vuoksi.

Eilen käytössä oli puolestaan huomattavasti kunnianhimoisempi laite, Antin hankkima kahden osaston hotpot-kattila, jonka kantava idea on se, että molemmille puolille voi laittaa eri kastikkeen. Valmiit liemiainekset vaativat mieluummin enemmän vettä, joten käyttöön valjastettiin jauhot kahdesta eri nuudelipussista, tulisesta ja suolaisesta. Pataan nakeltiin tuttuja aineksia tofusta quorniin ja sienistä nuudeliin, ja kyllähän idea tosiaan toimi: liemet sopivat kumpikin raaka-aineesta riippuen joko paremmin tai huonommin. Laakeasta kattilasta haihtuu runsaasti vettä ja se vaatii paljon kaasua keittelyssä, mutta toisaalta sapuskat saa helposti syötäviksi, kun niitä ei tarvitse etsiä pohjalta. Liukkaalle teräspohjalle pitäisi vielä keksiä jotain, sillä isohkosta spideristä huolimatta potti lipsahti kerran kannakkeilta. Isoa härpätintä ei mielellään raahaa repussa turhan takia, joten realistinen käyttö on pikemminkin ajanviettoa kuin käytännöllistä retkiruokailua.

Viime aikoina pähkäilyä ovat aiheuttaneet RytöGridin rakentelun lisäksi myös kallioilla rähjääntyneet tai kokonaan kadonneet retkeilyjakkaroiden muovijalat. Omasta Frilufts Secostani alkoi alumiiniputki paistaa joka jalasta, eikä järkeviä varaosia tuntunut löytyvän edes kiinalaiselta. Muihin jakkaroihin olen laittanut tavallisia 19-millisiä putkitulppia, joita saa vaikkapa rautakaupasta, mutta Friluftsissa on terävät jalat, joihin korkit eivät sovi. Hätäratkaisuna sulatin ohenneisiin kohtiin vanhalla kolvilla lisätäytettä. Kokonaan hukkuneen Walkstool Basic 50:n muovijalan väliaikainen korjaaminen oli toinen mielenkiintoinen haaste, joka ratkesi Saiturinpörssistä löytynyttä kävelysauvan jalkaa veistelemällä (ks. kuva) – putki ei ole pyöreä, vaan yhdeltä sivuta litistetty. Löyhästi paikallaan istunutta korkkia piti vielä turvottaa tunkemalla sen sisään pyöreä puunpala, jonka jälkeen viritelmä kesti todistetusti käytössä kaksi tuntia. Walkstooliin saa sentään ihan virallisia varaosia, joten kludge saa väistyä niiden saapuessa.

Filed under: reissut,safka