.Markku Reunanen.

Zoo’26-tunnelmia

November 4th, 2026

Tulipa tuonnekin taas lähdettyä. Ensimmäinen seinä meinasi nousta eteen jo majoitusta hankkiessa, kun sekä läheinen hotelli että asuntolanrähjä olivat ehtineet täyttyä. Parin kilsan päästä löytyi sentään Airbnb-kämppä, ja kun keskustaan aukeni viime metreillä uusi hotla, niin saimme vielä vaihdettua siihen. Täytyy kyllä ihmetellä maakuntahotellien hinnoittelua, kun kahdesta yöstä kahden hengen perushuoneessa sai pulittaa 250 euron pintaan, eikä siihen sisältynyt edes aamiaista. Onneksi aamiainen hoitui Zoon puolesta, joten menetys ei ollut suuri.

Toinen potentiaalinen kompastuskivi oli partypaikan mahdollinen konkurssi, joka ratkesi onnellisesti viime hetkellä joukkorahoituksen ja kunnan tuen voimin. Kahden vuoden päästä tilanne on tuskin yhtään parempi, sillä kunnalla ei liene halua saati sitten varaa pumpata jatkuvasti fyrkkaa rapistuviin rakennuksiin. Partybussi kuskasi helsinkiläiset tuttuun tapaan Kiasmalta Orivedelle, eikä tällä erää kärsitty edes myöhästymisestä tai rengasrikosta. Sen sijaan vessan säiliön täyttyminen tuntia ennen paikalle saapumista…

En saanut mitenkään pakotettua itseäni tekemään produja ajoissa, etenkin kun niskaan putosi viime hetkellä Commodore-visan järjestäminen Gruen kanssa. Muun sählingin lisäksi piti opetella käyttämään Kahootia, joten alkoi näyttää uhkaavasti siltä, etten saa aikaiseksi edes petskaria. Perjantai-iltapäivä ennen lähtöä kului edikan äärellä melko epätoivoisesti vääntäen, ja sain kuin sainkin alla näkyvän kuvan aikaiseksi. En ole kokeillut tällaista merkkirasterointityyliä ikinä, joten olin lopputulokseen melko tyytyväinen. Sijoitus jäi heikoksi – ei tällaisilla kuvilla kompoissa pärjätä – mutta muualla noppa on saanut jopa kiitosta.

Kompoissa oli todella paljon nähtävää, tosin joku voisi vinkata nepaskenelle tai edes järjestäjille, että samaa efektiä ei tarvi näyttää kymmentä minuuttia putkeen. BASIC-kompossa oli nokkelia uutuuksia Jmagicilta, graffassa vakionaamoilta hyviä kuvia ja demoistakin muutama oli varsin kelpoja. PETSCII on tietysti omaa sydäntäni erityisen lähellä, ja taso oli tuttuun tapaan maailmanluokkaa, vaikkei mitään aivan uskomatonta kenties nähtykään; toisessa päässä täyttä kökköä oli poikkeuksellisen vähän. Kaksi vuotta sitten oman edikkani markkinaosuus oli selvästi pudonnut, joten oletin jälleen hiukan suuremman osan tekijöistä siirtyneen kilpaileviin tuotteisiin. Toisin kuitenkin kävi, sillä valtaosa petskareista oli taas ns. omasta tallista – mainintoja vilahteli myös muutamissa demoissa.

Tuttuuden tunne iski päälle monin ajoin, sillä ohjelma, kompot, kävijät ja paikka ovat jo pitkälti vakiintuneet samoiksi. Skenen kiistakapulaksi noussut tekoäly näkyi Zoollakin demoissa (jopa voittajassa) ja peleissä. Itse suhtaudun etenkin tällaisessa kontekstissa käyttöön nuivasti, mutta tämä lienee melko turhaa pullikointia, ja muutaman vuoden sisään produt luultavasti promptataan vauhdilla kasaan muutaman luddiitin nurinasta välittämättä. Tai ehkäpä joku vibekoodaa nepalle Notchin tapaisen työkalun, jolla demonsa voi kasata klikkaillen valmiista palikoista.

Rankka viikonloppuhan tuo taas oli, eikä iän karttuminen varmasti asiaa helpota. Partyjen jälkeen iskee usein partyvitutus, joka nosti päätään ensimmäisen kerran jo lauantaiyön ryytymyksessä. Uutena aluevaltauksena mukana oli retkikeitin, jonka kanssa käytiin Oriveden metsässä laittelemassa nuudelit (ja herättämässä epäilyksiä). Pimeää oli, muttei mitenkään liian kylmää, joten tästä saattaa hyvin tulla uusi perinne jatkossa. Lisää tunnelmia voi lukea Terpan raportista.

Filed under: artsu,demoskene,reissut,retkeily,retro