Innostuin haalimaan kokoelmaan klassikkolänkkäreitä hivenen nostalgisessa hengessä – niitä tuli 80-luvulla vahdattua televisiosta isäukon kanssa, kun valtakunnanverkossa näytettiin ikimuistoista Kuukauden Western -sarjaa. Samalla on valjennut se, kuinka leffojen nimet ovat suomeksi yhtä ja englanniksi toista ja Leonen tapauksessa italiaksi vielä luultavasti jotain ihan muuta. Muille hämmentyneille tässä jokunen helposti hämäävä käännös:
- For a Few Dollars More – Vain muutaman dollarin tähden (Per qualche dollaro in più)
- A Fistful of Dollars – Kourallinen dollareita (Per un pugno di dollari)
- A Fistful of Dynamite (myös: Duck, You Sucker! sekä Once upon a Time… A Revolution) – Maahan, senkin hölmö! (Giù la testa)
- Two Mules for Sister Sara – Kourallinen dynamiittia
- Once upon a Time in the West – Huuliharppukostaja (C’era una volta il West)
- High Noon – Sheriffi
- High Plains Drifter – Ruoska
- Shane – Etäisten laaksojen mies
- Stagecoach – Hyökkäys erämaassa
edit: Lisätäänpä nyt jokunen muu vastaan tullut ei-niin-ilmeinen suomikäännös (20.4.2014)
- Blazing Saddles – Villiä hurjempi länsi
- Frenchie King (Les Pétroleuses) – Teksasin äkäpussit
- Journey to Shiloh – Poikien sota
- Rancho Notorious – Villin lännen villikissa
- Sergeant Rutledge – Musta kersantti
- The Beguiled – Korpraali McB
- True Grit – Kova kuin kivi
November 28th, 2010
Lukulistalta poistunut tällä kertaa luontaista tietä Turun yliopiston digikulttuurin tutkijoiden (Saarikoski, Suominen, Turtiainen ja Östman) teos Funetista Facebookiin – Internetin kulttuurihistoria. Kirja koostuu tekijöiden yhdessä ja erikseen kirjoittamista artikkeleista, jotka käsittelevät erilaisia Internetiin liittyviä teemoja, etenkin sen kulttuurista omaksumista. Pitää ruveta käyttämään tätä termiä itsekin, koska se tuntuu olevan niin keskeinen.
Eräs toistuva, koko kirjan läpäisevä teema on se, kuinka 90-luvun puolivälissä alkanut Internet-buumi ei syntynyt tyhjästä, vaan oli osa aiempien tapahtumien jatkumoa. Tietoliikennöinti ei ollut 90-luvun alussa enää mikään kummajainen, vaan BBS:iä, Telesampoa ja esim. korkeakouluissa myös Internet-palveluja (newssit, sähköposti, IRC, MUD:t) käyttivät Suomessakin monet aktiivisesti modeemeillaan. Tämä oli itselleni kirjan kiintoisinta antia, vaikka myös loppupuolen artikkelit netin arkipäiväistymisestä ja käytäntöjen syntymisestä olivat sivistäviä.
Itse soittelin modeemilla purkkeihin joskus 90-luvun alkuvuosina – sikäli kun siihen kinuamalla luvan sain – ja www-sivun muistan nähneeni ensimmäistä kertaa 1995. Korkeakouluopintojen myötä netinkäyttöni nousi aivan eri tasolle, kun sitä ruvettiin käyttämään sähköpostilla kommunikointiin, demojen siirtelyyn ja myös kaikenlaisiin koulutöihin. Omat kokemukseni menevät hyvin yksiin kirjan esittämien kehityskaarien kanssa, mikä asetti omaa henkilöhistoriaa mukavasti osaksi suurempaa kontekstia.
November 21st, 2010
Kaikki tuntevat varmaan paljon niitä ihmisiä, jotka ovat tosi hyviä jossakin. Hyviä jossakin, kiinnostuneita siitä ja edenneet pitkälle sarallaan. Välillä iskee kateus sellaisia tyyppejä kohtaan, kun itse sattuu olemaan ihan hyvä monessa asiassa, mutta ei huippu missään. Kyllähän sitä kirjoittelee, mutta oma ilmaisu on sittenkin kaavamaista. Kyllähän sitä koodailee, mutta kun tuntee oikeasti lahjakkaita, niin omat hommat näyttävät köykäisiltä. Kyllähän sitä piirtelee, mutta artisteilla on ideoita ja tajua komposition päälle. Kyllähän sitä tutkii, mutta tulokset tuntuvat latteilta ja näkemyksettömiltä. Vielä kun on helposti kyllästyvää lajia, niin toisinaan turhauttaa – mitä tästäkin tulee?
November 18th, 2010
Kaikenlaista Processingilla jälleen. Yritän pysyä vetämäni Processing Clubin hengessä mukana ja niinpä teen viikottain ainakin jotain. Tämä on nyt ollut selvästi tuotteliaampi viikko kuin edellinen, jolloin tuntui tulevan lähinnä kökköä.
- Maastolentelyn kehityskaari: landscape ja lopulta LOD:n, tekstuurin, veden ja jossain määrin optimoidun view volumen kera landscape_softa
- Ikinä en ole saanut piirrettyä näin kauniita käyriä itse, mutta konehan niitä laskee hullun raivolla: corpuscules (magneettivuossa liikkuvien hiukkasten simulointia), hieman simppelimpiä käyriä animoituna: straws ja vielä sini/kosiniläjä mandala
- Fraktaaleja tuli tehtyä jo lukioaikana ja nyt täydennän sarjaan hiljalleen loputkin puuttuvat: fern ja interaktiivinen ikedamap
- Suunnilleen yksinkertaisin mahdollinen nivelsysteemi ratkaistuna käänteisellä kinematiikalla, iikoo
November 13th, 2010
Sherry Turklen Second Self on yksi parhaita lukemiani tutkimuskirjoja: tietokoneharrastajia analysoidaan humaanisti, oivaltavasti ja kunnioittavasti. Turklen kenties tunnetuin kirja, Life on the Screen, ei enää vakuuttanut samalla tavoin. Vanhentuneet teknologiat ja Second Selfin teemojen toistelu toisin sanoin tekivät jälkimmäisestä aika turhauttavaa luettavaa. Halusin antaa Sherrylle kuitenkin vielä mahdollisuuden ja tilasin 2009 julkaistun kirjan Simulation and Its Discontents, joka käsittelee sitä, kuinka simulaatio ja virtuaaliteknologia ovat muuttaneet tieteentekemisen tapoja.
Ehkä aihe ei vain ole itselleni innostava, ehkä odotin liikoja, tai ehkäpä, ehkäpä kirja on vain tylsä. Turkle jankuttaa samoja asioita sivutolkulla, siinä missä havainnot olisi voinut hyvin tiivistää huomattavasti lyhyempään ja luettavampaan muotoon. Muiden kirjoittajien artikkelit, jotka käsittelevät esim. merentutkimusalusta ja Mars-mönkijää, ovat havainnollisempaa ja kiinnostavampaa matskua. Turklehan on taustaltaan sosiologi, joten ei ole yllättävää, että hän on vahvimmillaan kirjoittaessaan ihmisistä. Ilmiöistä ja teknologiasta kirjoittaminen ei tunnu sujuvan läheskään samalla tasolla.
November 12th, 2010
Lähdin torstaina aamukamussa pikku pakomatkalle kohti Barcelonaa päästäkseni hetkeksi pois kotimaan kuvioista ja pimeydestä. Sunnuntaina sitten jo takaisin, joten paikan päällä ehdin olla kolme kokonaista päivää, mikä oli toki alakanttiin. Nähtävää olisi ollut helposti ainakin viikoksi lisää, mutta töistä ei voi lintsata ihan liikaa.
Kunnon turistin tavoin lampsin tietysti La Ramblaa ees taas, kävin vilkaisemassa La Sagrada Familiaa, Torre Agbaria, Kolumbuksen muistomerkkiä, katedraalia ynnä muita peruspaikkoja. Kiintoisampia olivat sitten Picasso-museo, erotiikkamuseo ja etenkin modernin taiteen museo, josta jäi mieleen teippiartisti Gil J. Wolmanin näyttely. Hotelli sijaitsi käytännössä keskellä Ciutat Vellaa, joten kävelemällä pääsi melkeinpä mihin vaan. Suklaa oli hyvää samoin kuin sangria, ja +20 astetta asiallista vaihtelua kotimaan nollakeliin.
Yksin matkaaminen voi olla nihkeää ja niin se oli hetkittäin tälläkin reissulla: keskustelua, kokemusten jakamista ja ihan vain seuraa on jo oppinut arvostamaan. Kaiken kaikkiaan loppufiilis oli sekava: kaunis ja siisti kaupunki, mutta henkisesti pykälän kolkko. Oli varmaankin väärin odottaa samanlaista välittömyyttä ja perusystävällisyyttä kuin Meksikossa — oliko nyreydessä kyse sitten espanjan puhumisesta, ihan normaalista töykeydestä vaiko siitä, että olin turisti, en osaa sanoa. Kehutut espanjalaiset viinit ja tapaksetkaan eivät onnistuneet vakuuttamaan, sillä ihan samaa kamaa olen saanut Suomessa. Kenties jossain on sitten se “aito Barcelona”, joka edustaa jotain muuta kuin näkemäni rahan kuppaamiseen keskittynyt muoviversio.
November 3rd, 2010
Viime aikojen kyhäelmiä:
- Holegrid, interferenssikuvioita
- Bwartsu, mustilla ja valkoisilla viivoilla generoituvaa sössöä
- Colorartsu4, sama läpikuultavana ja valokuvasta saaduilla väreillä
- pROSEssing, Antin kanssa tehdyn vanhan 4k-intron Processing-porttaus ml. softasyna. Pari muuta versiota, jos ei toimi: pROSEssing2, pROSEssing.softa
- Mickey, generatiivinen sarjakuvasankari
November 3rd, 2010
Luettujen pinkkaan siirtyi Pertti Alasuutarin Laadullinen tutkimus, jota humanistit ym. lukevat epäilemättä jo ensimmäisinä oppivuosinaan. Itselläni ei moista taustaa ole, joten oli syytäkin tutustua laadullisten menetelmien käsitteisiin ja käytäntöihin. Mitään yksittäistä menetelmää ei käsitellä kirjassa syvällisesti, vaan se on pikemminkin kansantajuinen yleiskatsaus aiheeseen. Tärkeimpiä löydöksiä itselleni olivat mm. fakta- ja näytenäkökulman ero, yleistettävyysongelman käsittely, ongelmanratkontaprosessi ja erinäiset kirjoitusprosessia koskevat huomiot. Tämän jälkeen on hieman luottavaisempi olo uudella tontilla, etenkin kun tiukka metodikuri ei ilmeisesti ole enää muodissa etenkään kulttuurintutkimuksessa, vaan aineistoon pyritään pikemminkin soveltamaan tilanteen vaatimia menetelmiä.
November 3rd, 2010
Pitkään sitä odoteltiin, mutta nyt se on lopultakin linjoilla: YLE Demoscene Documentary. Omakin naama vilahtaa parissa kohtaa. Ensinnä kommentoimassa skeneä yleisesti ja myöhemmässä jaksossa Parallaxin Zifin äärellä. Vielä puuttuu ilmeisesti yksi jakso, joka käsittelee demomusiikkia. Luovempana kontribuutiona kyhäsin tunnarin grafiikat Vernen ja Astun avustamana. Pari korkean reson kaappausta videopätkästä – vanha tuttu unzoomeri tietysti:
October 24th, 2010
Kun kerran into on löytynyt, ainakin pariksi päiväksi:
- Karuhko interaktiivinen Mandelbrot-generaattori: mandelzoom
- Reaaliaikainen Julia-generaattori: juliaset
- Dragon-fraktaali: dragonfractal. Tarkoituksella hidas, että iteraatiot näkee.
- Saa sen 3D:n kiihdytettyäkin: kolmereegl, mutta ainakin Linuxilla vaati Javan turvallisuusasetusten höllentämistä (System – Preferences – Sun Java 6 Plugin Control Panel – Advanced – Security – Mixed code – Disable verification), kun en halunnut nyt ruveta tutustumaan tuohon onnettomaan koodin allekirjoitukseen.
- Rekursiivinen puu ja jonkun sortin motion blur: recursion
Mandelzoom toimi Processing.js:lläkin, mutta oli todella hidas. Dragonin luulisi olevan ok ja Julian sitten taas hidas.
October 19th, 2010
Next Posts
Previous Posts
