Posts filed under 'retro'
Viime katsauksen jälkeen on löytynyt uusia laitteita ja vanhoistakin on paljastunut lisää ominaisuuksia, joten lienee paikallaan päivittää listaa MSX:n moderneista massamuistivaihtoehdoista. Jätän tässä väliin korppuemulaattorit, kuten HxC:n, joka sekin kyllä toimii, mutta rajoittuu ankean pieniin korppuimageihin.
- Tämän hetken kortinlukijoista satsaisin itse rahani MegaFlashROM SCC+ SD:hen. 99 euroon saa paitsi microSD-lukijan, myös SCC-äänipiirin sekä rehvakkaan flashin, johon voi uppailla vaikkapa Konamin rommeja tai käyttää tilaa kirjoitussuojattuna korppuasemana. Kahden korttipaikan versio on vähän kalliimpi, 129 e, jos sellaista jostain syystä sattuu tarvitsemaan.
- Minimibudjetilla voi harkita myös Padialin SD/MMC-lukijaa, jonka saa 70 euroon. Näistä ei ole omaa kokemusta, mutta ilmeisesti ovat ihan toimivia. Kotelo pitää järkätä päälle itse, joten hintaero alkaa olla olematon Megaflässiin verrattuna. Normimallissakin on kaksi paikkaa, mutta ehkä mielenkiintoisempi on muistinlaajennuksen sisältävä versio, joka tosin maksaa jo sitten 120 euroa.
- Brasiliasta tippuu vähän väliä jotain kiinnostavaa laitetta, joista tuoreimpana tulokkaana IDE-Mapper, joka sisältää IDE-liittimen, 512k lisämuistin sekä tietysti tarpeellisen mapperin. IDE-CF-adapterilla kiinni pitäisi saada myös CF-kortteja, jotka tosin eivät ole mikään tulevaisuuteen katsova media. Hinta osapuilleen satasen.
- Markkinoilta jo pariin kertaan kadonnut ja ehkä vielä comebackin tekevä Nowind osoittautui sekin lähemmässä tarkastelussa varsin kelpoiseksi kovalevynkorvikkeeksi. Olin tähän asti käyttänyt Nowindiä vain korppuaseman korvaajana, mutta laitehan tukee myös Sunrisen kovalevyimageja ilmeisen hyvin. Imageille kirjoitus on vielä kysymysmerkki ja mukana tarvii kuskata toista tietokonetta (vaikkapa Raspi saattaisi toimia kätevänä pikku hostina), mutta joka tapauksessa iso plussa jo muutenkin hyvälle kalikalle.
Sopivilla softilla myös toinen markkinoilta kadonnut tuote, Denyonet, voisi toimittaa suunnilleen samaa virkaa, mutta ainakin tällä hetkellä se tarvii erillisen massamuistin tuekseen. Joka tapauksessa tilanne näyttää tällä hetkellä vaihteeksi varsin valoisalta, kun vaihtoehtoja on tarjolla enemmän kuin yksi. Ihan liian pitkään ei kannattane jahkailla, koska tällaisilla projekteilla on perinteisesti vahva taipumus poistua pikaisesti keskuudestamme tuotantoerän loppuessa.
edit: Nowindille voi antaa sekä korppu- että kovalevyimagen samaan aikaan, joten tiedostoja voi siirtää ainakin virtuaalisia korppuja kirjoittelemalla.
edit2: Nowind toimii openMSX:n diskmanipulatorin kanssa yhteen. Jossain vaiheessa oli juttua, että tekeillä olisi suora tuki isäntäkoneen hakemistoille, mutta ainakaan tässä vanhahkossa versiossa sitä ei vielä ole.
August 27th, 2013
Kohtuullisen helpon haalimisen tuloksena sain lopulta kasaan kaikki euro-Spectrumien päämallit, minkä lisäksi hihaan tarttui ZX81 lisämuisteineen, Sinclair QL ja Russian ihme ZX Evolution. Jos oikein hienostella haluaisi, niin voisi vielä hankkia +2B:n, eri issueita 48k:sta sekä Timexin tekeleitä, mutta eiköhän tämä saa jo riittää. Hieman kökösti valaistu perhepotretti:
Jossa näkyy sarakkeittain vasemmalta alkaen:
- Spectrum 16k – se alkuperäinen Hra Sinklairrin tekele suunnilleen vuodelta 1982. Nykyään aika käyttökelvoton mihinkään, koska pelit rupesivat vaatimaan 48 kiloa hyvinkin pian.
- Spectrum 48k – yleisin kuminappimalli, josta tehtiin lukuisia eri versioita. Aikanaan todella suosittu kloonattava Itäblokin maissa, etenkin Neuvostoliitossa.
- Spectrum+ – sisuksiltaan sama kuin edellinen, mutta ilmeisesti kuminäppiksen imago-ongelman takia tilalle vaihdettiin (surkea) “konekirjoitusnäppäimistö”.
- Spectrum 128k – Sinclairin viimeiseksi jäänyt malli (1986), jossa oli monenlaista parannusta muistista PSG-äänipiiriin. Ulkoisesti erona plussaan lähinnä jäähdytysripa.
- Spectrum +2 – Ensimmäinen Amstradin nimissä tehty malli samalta vuodelta. Hajoava ruma rotisko, jonka lankku-design napattiin CPC:stä. Ongelmistaan huolimatta järkevin valinta näistä.
- Spectrum +2A – Uusi versio, jonka emolevy suunniteltiin uusiksi ja kuorikin on nätimpi. Ikävä kyllä menivät samalla paikoitellen rikkomaan alaspäin yhteensopivuuden.
- Spectrum +3 – Sama kuin +2A, mutta levarilla. Softaa ei ihan liikaa tullut ja pitihän tämäkin tyriä laittamalla levariksi CPC:stä tuttu 3″ asema.
Siinäpä sitä, eräs merkittävä palanen brittiläistä tietokonehistoriaa. Laitteinahan nuo ovat enintään kasibittisten keskikastia: kaikki enemmän tai vähemmän ongelmaisia ja halvalla huonosti valmistettuja. Kaksi viimeistä mallia kohensivat tilannetta jossain mielessä, mutta liian myöhään, minkä lisäksi ajastusten rikkominen oli anteeksiantamatonta. Spectrumien mielenkiintoa pitää nykyään yllä lähinnä omintakeinen venäläinen tuotanto lisälaitteineen, kloonikoneineen, demoineen jne. From Russia with love!
August 26th, 2013
Piti himmailla jo laitehankintojen kanssa, mutta kun halvalla sain… Kasassa oli kaikenlaista muutakin, mutta kiinnostavimmalta näytti vaalea kuusnelonen, jonka arvelin olevan loppupäässä tehty malli eli C64G. G:ssä palattiin alkuperäiseen leipälaatikkodesigniin, mutta sisällä oli uudenmallinen, pienempi emolevy 8500-prosessorilla ja uudella SID-piirillä (8580). Ihan kaikki ei kuitenkaan näyttänyt täsmäävän, joten katsoin ihan mielenkiinnosta, voisiko kyse olla Länsi-Saksassa myydystä “Aldi-mallista”, joka on teknisesti melkein sama kuin G, mutta tehty erityisesti Saksan halpahalleihin. Ja toden totta, tunnuspiirteet täsmäsivät:
- Grafiikkamerkit näppäimistön sivulla eikä päällä
- Ei merkintöjä porteissa
- Oikeassa kyljessä sarjanumerotarra
- Pohjan laitetarrassa MADE IN USA
- AC4-alkuinen sarjanumero
Ei tuo mikään kallis keräilyharvinaisuus sentään ole – myytiinhään niitä hapankaalivaltiossa ihan marketeissa – mutta Suomessa sittenkin harvinainen tuttavuus ja tervetullut lisä kokoelmaani. Itse olin nähnyt vain G-mallin pariin kertaan. Käyttöarvo jäänee vähäiseksi, koska uusi SID löytyy jo toisestakin koneesta.
August 15th, 2013
There seemed to be no sensible use for the Panasonic FS-A1 I bought recently, since it boots to 60 Hz and can’t run most of MSX2 demos because of the lack of memory. You can’t even boot MSX1 demos directly from, say Nowind. With a boot disk, however, things get a bit better:
No magic there – the floppies set up a MSX1-lookalike palette, 50 Hz screen mode and 40 columns for SCREEN 0. On a tR the CPU speed is dropped to 3.58 MHz. After that change the virtual (or real) floppy and run the actual production. Tested on FS-A1, FS-A1ST and Philips 8245.
edit: Lars the 18th was kind enough to improve the boot floppies by creating a single .com file that does pretty much the same as above. See here: MSX1DosBoot.dsk
edit2: There was a broken link to the latter disk, but now it’s fixed. The msx1.com by Lars is good stuff for running MSX1 stuff from a card reader and so on.
August 13th, 2013
Hieman heräteostoksen puolelle meni tällä kertaa, kun eBayltä tärppäsi Panasonic FS-A1 eli ensimmäinen Panasonicin MSX2-kone. Muotoilu on MSX1:n tapaan hieman lelumaista, turbo R:stä tunnistettava tyyli ilmaantui vasta FS-A1FX:ään. Kyseessä on ehta japanikone: 60 Hz, NTSC ja 100V, mikä aiheuttaa omaa pientä säätöään. Kuvan sai onneksi näkymään suoraan Japani-MSX:ien standardilla RGB-liittimellä ja stepdown-muuntaja oli jo hankittuna turbo R:ää varten. Eurokoneissa oli 128k muistia, mutta tässäpä onkin vain 64k, joten demojen kanssa voi olla vähän niin ja näin. Kokeilemani 512k mapperi toimi heikonlaisesti kortinlukijoiden kanssa, joten FS-A1 on monessa mielessä kuin MSX1, johon on tällätty VDP2 – edes levaria ei tule vakiona. Lisäksi kone käynnistyy tietysti 60 Hertsin tilaan, joten edes MSX1-demojen katselu ei oikein onnistu. Kiinnostavin ominaisuus lienee DESKPAC, rommissa sijaitseva esoteeristen “hyötyohjelmien” kokoelma. Kaikkiaan omaan käyttööni siis turhahko vehje, mutta kokoelman jatkona menee.
August 12th, 2013
Kaikkiaan kokoelmassani ei ole erityisiä harvinaisuuksia, mutta näitä on ainakin Suomessa vähän. Ei ollut edes kovin kallis, 110 dollaria posteineen Egyptistä ja kaupan päälle pari kymppiä tulleja. Al-Alamiah on kuwaitilainen, edelleen hengissä oleva firma, joka myi arabimaissa aikanaan omiin nimiinsä paketoituja MSX-tietokoneita ja niiden ohjelmia. Sisuksiltaan AX-170 on pitkälti tavallinen euro-MSX1 64 kilotavun muistilla – loppupään mallit olivat peräti MSX2-koneita.
Normikoneesta Sakhr poikkeaa lähinnä näppiksensä ja romminsa osalta. Näppäimistössä on arabiankieliset merkinnät, joista ei maallikko ota pahemmin selvää, minkä lisäksi oikeassa kulmassa on “aurinkomerkki”, jolle en tältä istumalta keksi vastinetta ainakaan 728:sta. Kone käynnistyy päävalikkoon, jossa voi valita useiden eri vaihtoehtojen väliltä. Ihan kaikkien ohjelmien olemus ei tällä kokeilulla auennut, mutta ilmeisesti mukana on piirto-ohjelma, tekstinkäsittely enkuksi ja arabiaksi sekä taulukkolaskenta. Luettelon viimeinen valinta vie normaaliin BASIC-tulkkiin. Moduulin kanssa kone buuttaa kuin mikä tahansa MSX: ajelin kokeeksi joitakin omia demoja ja kaikki toimi kuten pitääkin. Kuva on poikkeuksellisen kontrastinen MSX1-laitteeksi, sillä tummat värit ovat tosiaankin tummia, siinä missä vaikkapa Spectravideon kaikki sävyt ovat hillittömän vaaleita.
Tällaisten laitteiden olemassaolo on hyvä muistutus siitä, että kotitietokoneiden esiinmarssi tapahtui 1980-luvulla muuallakin kuin pelkästään Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. En tiedä, onko kieli- ja kulttuurimuuri ylittämätön vai onko Lähi-idän MSX:t heivattu roskiin, sillä ainakaan msx.org:ssa en muista nähneeni muita kuin tämän egyptiläisen diilerin.
edit: RGB-ulostulo on näemmä sama kuin japanikoneissa muutenkin, joten turbo R:n piuhalla sai upean kuvan.
August 6th, 2013
MSX:n 30-vuotisjuhlan ja Vammala Partyn kunniaksi piti tehdä edes jotain, joten lämmittelimme karaokekonseptin Frederikin kappaleella Kolmekymppinen. Kuvakin vaihdettiin Pepestä teemaan sopivammaksi. Produktio toimii MSX1-koneilla ja nimeksi tuli tyylille uskollisesti Abrels. YouTube kadottaa välkytysefektin, joten video ei näytä valitettavasti oikein miltään. Samassa kompossa oli peräti toinenkin MSX-demo, Nyyrikin tekemä turboprodu.
July 28th, 2013
Lakialoitteet ovat nyt kovasti tapetilla, joten kokeillaanpa tätäkin. Nyyrikki laittoi kasaan aloitteen nimeltä Lakialoite vanhojen hylättyjen ohjelmistojen levityksen ja arkistoinnin mahdollistamiseksi, johon lähdin mukaan ylläpitäjäksi.
July 1st, 2013
Tietotekniikka on ollut pitkälti miesvaltainen ala koko olemassaolonsa ajan. Naisilla on ollut osuutensa sen kehittämisessä ja esimerkiksi monet tietokoneiden käyttäjät olivat heti alusta pitäen naisia. Miehinen historiankirjoitus on luultavasti ylikorostanut mieskeksijöiden roolia, joten on paikallaan tarkastella aihetta myös harvinaiseksi jääneestä naisnäkökulmasta. Faktat pitäisi silti olla kohdallaan:
Mennään yksi kerrallaan. Ada Lovelacea voidaan laajasti tarkastellen pitää ensimmäisenä ohjelmoijana. Matemaattisesti lahjakas Lovelace näki Charles Babbagen suunnittelemalle Analyyttiselle koneelle monenlaisia käyttötarkoituksia, jotka eivät tulleet Babbagelle mieleen. “Ensimmäiseksi ohjelmoijaksi” Lovelacea tituleerataan, koska hän suunnitteli, miten laitteella voisi laskea Bernoullin lukuja. Itse konetta ei Babbagen eläessä 1800-luvulla saatu rakennettua. Analyyttinen kone oli mekaaninen laite, joten on määrittelystä kiinni, oliko se ylipäänsä “ensimmäinen tietokone”. Ensimmäisen elektronisen tietokoneenkaan keksijä ei ole yksiselitteinen: monenlaisia sähköisiä laskimia tehtiin jo 1930-luvun lopulta alkaen.
Hedy Lamarr on viestintäteknologian kehittäjien joukossa poikkeuksellinen tapaus, sillä paremmin hänet muistetaan Hollywood-tähtenä. Langaton verkko, Bluetooth ja GPS on tässä laitettu Lamarrin piikkiin, vaikka lieneekin selvää, ettei hän näitä nimenomaisia protokollia henkilökohtaisesti “keksinyt”. Mainituissa teknologioissa käytetään kuitenkin taajushyppelyyn perustuvaa hajaspektriä, jonka Lamarr kehitti George Antheilin kanssa 1940-luvulla torpedojen ohjaamiseen. Historia ei tässäkään tapauksessa suostu asettumaan kauniisti muottiin: taajuushyppelyä käytettiin jo 1900-luvun alussa ja mm. Nikola Teslalla on aiheesta patentti vuodelta 1903.
Top Secret Rosies viittaa toisen maailmansodan aikaiseen ryhmään amerikkalaisia naismatemaatikkoja, jotka ratkoivat armeijan leivissä erilaisia sotaan liittyviä laskelmia. Ryhmästä ainakin Jean Bartik tosiaankin oli varhainen ENIAC:n ohjelmoija, mutta Ruusujen esittäminen “ensimmäisinä tietokoneohjelmoijina” on melkoinen yksinkertaistus.
Grace Murray Hopper tunnetaan parhaiten COBOL-ohjelmointikielestä, joka oli ensimmäisiä korkean tason kieliä ja pitkään suosittu etenkin kaupan ja taloushallinnon järjestelmissä. COBOL poikkesi aikalaisistaan etenkin siinä, että se muistutti puhuttua kieltä. Hopper kehitti COBOLin osana työryhmää ja hänen vaikutuksensa kielessä näkyy etenkin aiemman FLOW-MATIC-kielen kautta. Myöhemmin samanlaista lähestymistä on käytetty mm. HyperCardissa ja siitä lainanneessa AppleScriptissä. Mutta entäpä “ensimmäinen kääntäjä”? Hopperin A-0:n (1951–1952) voidaan tosiaankin katsoa olevan ensimmäinen korkean tason kielen kääntäjä. Historia on jälleen tätä tarinaa sotkuisempi, sillä määritelmästä riippuen ensimmäinen korkean tason ohjelmointikielen kääntäjä voisi olla myös John Backusin IBM:lle toteuttama FORTRAN vuodelta 1957. On myös huomattava, että symbolinen konekieli on ohjelmointikieli sekin, vaikkakaan ei korkean tason kieli. Ensimmäinen assembler on Wikipedian mukaan vuodelta 1949.
Kuten nähdään, maailmanennätysten etsiskely on valaisevaa puuhaa, mutta rinnakkaisten kehityskulkujen, tutkimusryhmien ja määrittelykysymysten vuoksi ei useinkaan ole mahdollista osoittaa yhtä tiettyä keksijää, joka olisi yksinään vastuussa jostakin suuresta kehitysaskeleesta. Keksijäneron myytti on tärkeä osa sankaritarinoita, joten se tuskin mihinkään katoaa. Kuvan otsikko on varmaankin totta – ilman naisia tietotekniikka ei näyttäisi samalta kuin nykyään – mutta väitteen taustalla voi aistia teleologisen näkemyksen siitä, kuinka ilman näitä sinänsä merkittäviä askeleita ei nykyään olisi kenties olemassa sen enempää tietokoneita, kääntäjiä kuin langattomia verkkojakaan.
Lopuksi ehdottaisin listaan joitakin lisäyksiä, joiden kautta hahmottuu etenkin se, kuinka naisten kontribuutio tietotekniikassa on usein ollut ihmislähtöistä – yo. hahmothan edustavat kukin “kovaa teknologiaa”. Aloitetaan Susan Karella, jonka roolia käyttöliittymäsuunnittelussa ei voi kiistää. Adele Goldberg oli puolestaan yksi Smalltalkin ja graafisen käyttöliittymän kehittäjistä. Käytettävyyden puolella naisedustus on muutenkin vahvaa: mainitaan tässä vaikkapa Jenny Preece ja Karen Holtzblatt. Carolina Cruz-Neiralle menevät krediitit yhtenä CAVE-keinotodellisuusympäristön luojana. Media- ja historiantutkijoita on niin paljon, ettei tähän mahdu kuin pieni raapaisu, mutta esiin voisi nostaa vaikkapa Janet Murrayn ja Sherry Turklen.
June 22nd, 2013
Gerard O’Reganin A Brief History of Computing kertoo nimensä mukaisesti yksissä kansissa tietokoneiden koko historian. Tai ainakin yrittää, sillä valtaisaan aiheeseen ei saa 264 sivussa luotua kuin karkean yleiskatsauksen. Liikkeelle lähdetään kaukaa matematiikan historiasta, josta siirrytään ensimmäisiin mekaanisiin ja elektronisiin tietokoneisiin, prosessoreihin, IBM:ään ja modernimpiin kotkotuksiin kuten WWW:hen. Aivan lopussa käydään vielä läpi tärkeitä laskennan teoriaan vaikuttaneita tutkijoita, kuten Boole ja Babbage. Positiivisena puolena tekstiä on helppo lukea, ja kirja voisikin toimia esim. opetusmateriaalina tai johdantona sellaisille lukijoille, jotka eivät aihetta muuten tunne. Itselleni kiintoisinta luettavaa olivat antiikin matematiikan ja ensimmäisten tietokoneiden kuvaukset.
Mitenkään ongelmaton teos tämä ei kuitenkaan ole. O’Regan ei selvästikään ole vahvoilla kaikkia aiheita käsitellessään, ja joskus vastaan tuli suoranaisia virheitä tai kohtuuttomia oikaisuja. Tyypillisen “insinöörihistoriikin” tapaan kotitietokoneiden kehitys ja niiden käyttökulttuuri ohitetaan hätäisesti: Commodore 64:stä on lyhyt maininta ja esim. Atari ST ja Commodore Amiga ohitetaan tyystin. Sen sijaan PC on tärkeä juttu, joka vääjäämättömästi valtaa markkinat – sama trivialisointi toistuu kerta toisensa jälkeen tietotekniikan historiankirjoituksessa. Jotenkin valinta on pitänyt tietysti tehdä, mutta esiteltävien henkilöiden kohdalla nousee mieleen välillä kysymys: “Miksi juuri hän eikä Herra Sejase?” Vaikkapa Torvalds ja Gauss olisivat olleet yhtä relevantteja tyyppejä kuin Stallman ja Leibniz. Vaikka kirjalla ansionsa onkin, niin aihetta entuudestaan tuntevalle jää hieman ontto olo, kun historiaa monin paikoin pikakelataan ilman sen suurempaa taustoitusta tai analyysiä. Tietokone- ja keksijäkeskeisyys on yksi lähestymistapa, mutta itse jäin kaipaamaan mainintoja käyttöliittymien sekä syöttö- ja näyttölaitteiden kehityksestä (muutakin kuin se normaali Windows kopioitiin Mäkistä -tarina).
June 20th, 2013
Next Posts
Previous Posts
