Posts filed under 'reissut'

Tallinna kuivahtaa

Kävin jälleen katsastamassa Tallinnan tekiilavarannot ja todella huonolta näytti. Nähtävästi valikoima vaihtelee reippaasti lyhyenkin ajan sisällä: viime syksynä tilanne oli paljon parempi. Mixtokuraa oli hyllyssä joka paikassa yllin kyllin, mutta 100% agaaveliemiä löytyi vain muutamaa merkkiä, eli Tres Sombreros Blancoa, Sauza Hornitosia ja sitten sitä Mezcal Benevaa. Toivottavasti kohenee taas jatkossa.

Add comment March 20th, 2012

Lontoon tequilat

Pidennetty viikonloppu vierähti Lontoossa, ja kuten nykyään missä hyvänsä ulkomailla, pidin tietysti silmäni auki tequilatarjonnan varalta. Eikä tarvinnut pettyä: jokirannassa muutaman sata metriä Tate Modernista itään sijaitsee Vinopolis, jonka valikoima on oikein edustava. Mukaan lähti Herradura Antiguota, Cazadores Reposadoa, Cabo Wabo Reposadoa, El Tesoro Silveriä, Jose Cuervo Tradicionalia ja pikkupullo sotolia. Kaikenlaista muutakin olisi ollut tarjolla, mm. ylähyllyllä todellisia hifi-tuotteita ja mezcalia, mutta rahat ja matkalaukku asettivat omat rajoitteensa. Hintataso oli osapuilleen sama kuin Suomessa, eli puntia saa varautua latomaan tiskiin aika kasan, mutta laadustahan voi maksaakin.

Tequilan ja/tai meksikopöperön ystävälle voi suositella myös Covent Gardenissa olevaa Cantina Laredoa. Juomalistalla on monenlaista kelpo lientä blancosta añejoon, eikä hintaakaan kohtuuttomasti. Sapuskan osalta tuli kokeiltua quesadilloja ja enchiladoja, joista ensinmainitut olivat varsin hyviä ja jälkimmäiset sitten pykälän vaisuja (lisää potkua salsaan ja enempi tötteröitä lautaselle!).

Add comment May 17th, 2011

Tallinnan mezcal

Viron viinarallista ei ole näin tequilan ystävälle juuri iloa: myynnissä on sitä samaa kuonaa kuin Alkossakin, jos nyt sitten hiukan halvemmalla. Superalkon valikoimissa on yhtä 100% agaave -tequilaa ja sekin tuota ei-niin-kummoista Hornitosia. Samalla listalla on kuitenkin myös melkoinen löydös: Mezcal Beneva. Ehtaa blanco-mezcalia, 100% agaavesta, eikä edes mitenkään huonoa brenkkua. Ihan verrattavissa Meksikossa kokeilemiini keskivertoblancoihin – tätä on jopa hivenen kypsytetty väristä päätellen.

Add comment December 8th, 2010

Catalunya

Lähdin torstaina aamukamussa pikku pakomatkalle kohti Barcelonaa päästäkseni hetkeksi pois kotimaan kuvioista ja pimeydestä. Sunnuntaina sitten jo takaisin, joten paikan päällä ehdin olla kolme kokonaista päivää, mikä oli toki alakanttiin. Nähtävää olisi ollut helposti ainakin viikoksi lisää, mutta töistä ei voi lintsata ihan liikaa.

Kunnon turistin tavoin lampsin tietysti La Ramblaa ees taas, kävin vilkaisemassa La Sagrada Familiaa, Torre Agbaria, Kolumbuksen muistomerkkiä, katedraalia ynnä muita peruspaikkoja. Kiintoisampia olivat sitten Picasso-museo, erotiikkamuseo ja etenkin modernin taiteen museo, josta jäi mieleen teippiartisti Gil J. Wolmanin näyttely. Hotelli sijaitsi käytännössä keskellä Ciutat Vellaa, joten kävelemällä pääsi melkeinpä mihin vaan. Suklaa oli hyvää samoin kuin sangria, ja +20 astetta asiallista vaihtelua kotimaan nollakeliin.

Yksin matkaaminen voi olla nihkeää ja niin se oli hetkittäin tälläkin reissulla: keskustelua, kokemusten jakamista ja ihan vain seuraa on jo oppinut arvostamaan. Kaiken kaikkiaan loppufiilis oli sekava: kaunis ja siisti kaupunki, mutta henkisesti pykälän kolkko. Oli varmaankin väärin odottaa samanlaista välittömyyttä ja perusystävällisyyttä kuin Meksikossa — oliko nyreydessä kyse sitten espanjan puhumisesta, ihan normaalista töykeydestä vaiko siitä, että olin turisti, en osaa sanoa. Kehutut espanjalaiset viinit ja tapaksetkaan eivät onnistuneet vakuuttamaan, sillä ihan samaa kamaa olen saanut Suomessa. Kenties jossain on sitten se “aito Barcelona”, joka edustaa jotain muuta kuin näkemäni rahan kuppaamiseen keskittynyt muoviversio.

1 comment November 3rd, 2010

On Meksikosta palattu

Kolmen viikon pyrähdys Meksikoon oli taas avartava, vaikka valitettavasti suurin eksotiikka maasta on jo ehtinyt hälventyäkin. Suurimman osan ajasta olin perinteisesti Cuernavacassa, mutta myös nelisen päivää Oaxacassa, missä tuli nähtyä monenlaista. Kiinnostavinta antia olivat Monte Albán isoine raunioineen, perinteinen villan värjäys- ja kudontaprosessi sekä tietysti mezcalin valmistus.

Mezcal, kuten tequilakin, tehdään agaavesta, mutta ei samasta lajikkeesta. Ensinnä piñat paistetaan kiviuunissa, jonka aikana mukaan tarttuu savun makua, joka onkin juomalle tyypillinen. Sen jälkeen ytimet murskataan (pikkutislaamoissa edelleen perinteisesti hevosen pyörittämällä kivellä) ja laitetaan käymissammioihin. Lopulta mezcal tislataan ja kypsytetään tammitynnyreissä. Isoja koneistettuja tislaamojakin on olemassa, mutta pienet perinteiset putiikitkin näyttivät olevan varsin yleisiä. Tiettyä turistien huijaamista tuli kyllä havaittua: tislaamojen myymälöissä ei ollut mitenkään välttämättä myynnissä omaa tuotetta, eikä kapasiteetti olisi niin suureen myyntiin ja monipuoliseen valikoimaan riittänytkään. Veikkaisin, että turisteille myydään tehdastuotetta ja paikallisille parempaa kotitekoista 🙂

Jokunen kuvakin taas näytillä: http://www.kameli.net/~marq/oaxaca/

Add comment July 20th, 2010

São Paulosta palattu

Muutamaa kokemusta rikkaampana palasin Brasilian kamaralta maanantaina. Monessa mielessä maa toi mieleen Meksikon: sama kaoottinen liikenne, auringonpaiste, ihmisten ystävällisyys ja hiukan sinne päin oleva kaupunkisuunnittelu. 200 miljoonan ihmisen valtavaa maata ei tällaisessa ajassa voi mitenkään ymmärtää, mutta tulipa edes pieni palanen nähtyä São Paulosta.

Mikään rantaloma tämä ei ollut, vaan työmatka. Olin pystyttämässä Instituto Tomie Ohtakeen Suomen paviljonki 1900 -3D-installaatiota. Kiertopolarisaatiolasit päässä museovieraat pääsivät katselemaan paviljonkia sekä sisä- että ulkopuolelta. Installaatio oli osa Designmuseon paikalle viemää Estrelas do Design Finlandês -näyttelyä.

Brasilia, kuten melkein mikä hyvänsä latinalainen maa, on vastakohtia täynnä. Yhtäällä on rikkaita, jotka kulkevat helikopterilla töihin ja toisaalla sitten faveloita, joissa asutaan varsin kurjasti. Rikollisuus on mittava ongelma, mutta sen hoidossa on keskitytty pikemminkin oireiden kuin syiden korjaamiseen. Hotellini oli Jardinsin kaupunginosassa, jossa sijaitsi ihan suomihinnoissa olevia trendikkäitä ravintoloita sekä kansainvälisten huippumerkkien kauppoja, ja jokaisen edessä helposti kaksi turvamiestä. Asiaa tuntevat väittivät kuitenkin Rio de Janeiroa vaarallisemmaksi paikaksi.

Brasilialainen naiskauneus on tunnettua pitkin maailmaa ja riittänee sanoa, että olen reissun jälkeen asiasta samaa mieltä. Puhutaanhan meilläkin toisinaan trophy wifeista, mutta tuolla puolessa ne olivat täyttä todellisuutta: keski-ikäisillä varakkailla äijillä oli vaimoinaan merkkikuteisiin pukeutuneita laitettuja nuoria naisia, jotka ikänsä puolesta olisivat voineet olla pikemminkin tyttäriä. Symbioosia tämäkin 🙂

Lupsakkaan asenteen kääntöpuolena on välillä asioiden löperö hoitaminen ja suunnittelun puute. Liikenne oli sekavaa ja iltapäivästä yöhön asti erittäin ruuhkaista: kymmenen minuutin taksimatkaan meni ruuhka-aikana lähes tunti, ja toisella kerralla odottelimme taksin saamista yliopistolle tunnin sitäkin. São Paulon lentokenttäkään ei saa paljon kiitosta, sillä tullessa sain odotella ensin puoli tuntia passintarkastukseen pääsyä ja sen päälle vietin tunnin tullijonossa. Samassa koneessa Eurooppaa kohti lähtenyt hollantilainen tyyppi oli osunut paikalle vielä huonompaan aikaan: kolme tuntia eri jonoissa.

Perinteiseen suuren kielialueen malliin porukka puhui lähinnä portugalia eikä mitään muuta. Hotellin respassa ja museolla pärjäsi englannilla, mutta muuten melko turha toivo. Onneksi espanjan perusteella sai luettua useimmat tekstit ja sitä myös yleensä ymmärrettiin hyvin. Toiseen suuntaan toimi huonommin, sillä en saanut murteen- ja slanginsekaisesta portugalista kaikin ajoin mitään tolkkua.

Järin paljon en ehtinyt SP:a koluta viikossa, mutta sentään ehdin käydä taidemuseolla katsomassa Chagall-näyttelyn (sain opettaja-alennuksenkin Taikin suomenkielisellä kortilla). Mielenkiintoisimpia löydöksiä oli intiaaneja tukevan FUNAI:n kauppa, josta sai kohtuuhintaan Amazonin alueen eri heimojen tekemiä perinteisiä esineitä kuten koruja ja kippoja. Brasiliaa sanotaan yhdeksi maailman johtavista graffitimaista ja keskustassa näkikin taiteellisesti tasokasta jälkeä.

Jokunen kuva löytyy omasta galleriastaan. Ja tässä linkki Google Mapsiin, jossa näkyy Jardinsin kaupunginosa.

1 comment March 17th, 2010

Kiinan tasavalta

Palasin keskiviikkona Taiwanista reilun viikon lomareissulta. En ollut juuri tutustunut maahan ennen lähtöä tai suunnitellut ohjelmaa sen enempää, joten päiväohjelma oli silkkaa improvisointia. Ilmat eivät oikein suosineet, sillä useimpina päivinä oli pilvistä ja hieman sateista. Meren ympäröimä saari on muutenkin kostea ja kun siihen lisättiin sateinen sää, niin missään ei oikein ollut kuivaa — aamulla kuivumaan laitettu pyyhe oli vielä seuraavana aamunakin nihkeä. Huonot kelit eivät kuitenkaan onnistuneet matkaa pilaamaan.

Taiwan ei ole Suomesta kovin helposti saavutettavissa. Yhdellä välilaskullakin olisi saattanut selvitä, mutta halpalentohakukoneen löytämät edullisimmat lennot (n. 1000e eestaas) noille päiville olivat kahdella välilaskulla. Mennessä Helsinki–Pariisi–Hong Kong–Taipei ja tullessa sama Amsterdamin kautta. Suurena yllätyksenä matkatavarani saapuivat molempiin suuntiin asianmukaisesti ja ajoissa: Helsinki-Vantaalla on sählinkiä, Pariisissa on aina riski hukata tavaransa ja Hong Kongissa oli varsin tiukka vaihto, joten epävarmuustekijöitä riitti. Lennot olivat odotettua hieman kalliimmat, mutta sitä kompensoi edullinen hostellimajoitus Taipei Backpackers Hostelissa, joka oli hintaansa nähden ihan ok. Yöllä vähän kylmä ja ohuiden seinien läpi kuului naapurien möly hyvin, mutta toisaalta paikka oli siisti ja ystävällinen henkilökunta puhui hyvin englantia.

Kunnon turistin tavoin kiersin perusnähtävyydet, kuten Taipei 101:n sekä Chiang Kai-Sekin ja Sun Yat-Senin muistopalatsit. Komeita suuria rakennuksia kaikki. Taipei 101 menetti vuoden alussa maailman korkeimman rakennuksen tittelinsä, joten sikäli olin niukasti viikon myöhässä. Perinteiseen Kaukoidän tunnelmaan pääsin Longshanin temppelissä, jossa sankka joukko buddhalaisia rukoili ja poltti suitsukkeita. Taipei on 2,5 miljoonalla asukkaallaan ehta suurkaupunki, mutta sellaiseksi varsin turvallinen. Erityyppiset palvelut ovat keskittyneet omiin paikkoihinsa, joten esim. baaria saattaa joutua metsästämään pitkäänkin, jos sattuu olemaan väärässä kaupunginosassa. Luotijuna vie saaren pohjoispäästä etelään Kaohsiungiin puolessatoista tunnissa, joten siellä ehtii käydä vaikka päiväseltään. Kaohsiungissa tuli lähinnä käveltyä puistoissa ja pittoreskissa joenrannassa (Love River, oikeasti), vaikka miljoonakaupungista olisi varmasti kaikenlaista muutakin löytynyt.

Olisi karua sanoa, että Taiwanissa vallitsee monokulttuuri, mutta tällaisen länsimaisen individualistin silmiin siltä välillä vaikutti. Etenkin nuoret miehet pukeutuivat näin talvella lähes univormunomaisesti sinisiin design-farkkuihin, tennareihin ja tummaan toppatakkiin tai -liiviin. Naisten asusteissa oli enemmän liikkumavaraa, mutta tietyt normit oli niissäkin. Kotimaassa on tottunut siihen, että vastaan tulee hevaria, goottia, hippiä jne., mutta Taiwanissa tuntui olevan yksi tietty tapa olla cool. En ole ennen asiaa tullut edes ajatelleeksi, mutta kun kollektiiviseen kulttuuriin yhdistetään muoti-ilmiöt, niin onnekkaille firmoille aukenee hetkessä suuret uskolliset markkinat.

Sain ihan tervetullutta kansainvälisyyskasvatusta siellä aasialaisten seassa sompaillessani — ehkä aavistuksen siitäkin, millaista on olla erinäköinen ja kielitaidoton Suomessa, vaikkei itseeni ikävästi suhtauduttukaan missään vaiheessa. Suuresta koostaan huolimatta Taipeissa ei tunnu olevan paljonkaan ulkomaisia asukkaita (Wikipedian mukaan vietnamilaisia siirtolaisia on, mutta en niitä olisi tunnistanut kuitenkaan). Pitkänä, parrakkaana, vaaleaihoisena ja epätavallisesti pukeutuneena olin joka paikassa erottuva länsimainen kummajainen. Huvittavana esimerkkinä Kaohsiungin asemalla muutama teinityttö halusi ottaa itsestään kuvan kanssani, koska näytin niin eksoottiselta. Englantia saarella puhuttiin yllättävän huonosti, ja sanakirjasta tavaamani fraasit jäivät kuulijoilta ymmärtämättä, mutta lopulta kaikki asiat hoituivat tavalla tai toisella.

Viikon perusteella Taiwania uskaltaa hyvin suositella aktiivisen reissaajan matkakohteeksi. Nähtävää olisi riittänyt vielä pitkäksi aikaa, enkä juuri edes poistunut pääkaupungista. Julkinen liikenne toimi hyvin — etenkin metro oli kätevä ja selkeä. Ruoka oli hyvää sekä elämyksellistä, eikä näin ituhipilläkään ollut mitään suuria vaikeuksia löytää sapuskaa. Perinteistä hot potia kannattaa kokeilla, jos sellaisen löytää. Hintataso oli edullisen puolella, etenkin ruuan osalta: söin ravintolassa yleensä noin kolmellasadalla Taiwanin dollarilla (NT$), mikä ei ole kuin seitsemisen euroa. Katukuppiloissa sitten puoleen hintaan tuosta. Erityismaininnan ansaitsevat vielä kauniit ja tyylikkäät naiset, joita tuntui maassa olevan loputtomasti 🙂

Muutaman kymmentä matkalla ottamaani kuvaa on omassa galleriassaan.

Add comment January 17th, 2010

Reissukuvia

Muilta kiireiltäni ehdin laittaa viimeisiä puuttuvia meksikonkuvia näytille: Grutas de Cacahuamilpa eli Cacahuamilpan luolat lähellä Taxcoa. Pari kilometriä pitkä ja paikoitellen kymmeniä metrejä korkea luolasto, jossa oli monennäköistä tippukivimuodostelmaa. Matka jatkui sieltä Acapulcoon, jossa oli turistikauden loputtua ja influenssahuuhaan vuoksi yllättävänkin autiota.

3 comments July 17th, 2009

Takaisin kotimaahan

Saavuin eilen takaisin Meksikosta ja kuten aina, tunnelmat ovat vähän nyrpeät. Onneksi on sentään kesä, mutta silti kaikki näyttää hivenen värittömältä ja tympääntymistä lisää vielä melkoinen jet lagikin. Elämän pieniin yksityiskohtiin pitää taas totutella hiukan uusiksi, kuten siihen, että sisällä ei olla kengät jalassa, kraanavettä voi juoda ja vessapaperin voi tiputtaa sinne pönttöön. Kaupassakaan ei ollut kukaan liukuhihnan päässä pakkaamassa ostoksia kassiin.

Meksikossa ollessa kaipasi joitakin asioita Suomesta ja nyt huomaa, että käy myös päin vastoin. Ehdin jo eilen toteuttaa jotain suomikliseitä kuten ostaa kunnon leipää, herkkukurkkuja, Oltermannia ja lakritsia. Toisaalta on nyreää, kun kaupasta ei enää saakaan maissitortilloja, tequilaa tai puoli-ilmaisia jumalattoman kokoisia ananaksia. Ruuan hintaankin pitää jälleen tottua. Eiliset 20 euron ostokseni olivat varsin köyhät — Meksikossa olisin roudannut 400 pesolla kotiin pari isoa muovikassillista syötävää.

Oli tarkoitus roudata kotimaahan kunnolla laadukasta tequilaa, mutta hanke kariutui persaukisuuteeni, naurettaviin tullirajoituksiin ja siihen, että mukana oli ihan liikaa vaatteita sekä kirjoja. Meksikosta asti tuli ainoastaan vajaa litra El Jimador Reposadoa, hiukan reposado-mezcalia ja sekalaisia pikkupulloja tequilaa tuliaisiksi. Tilanteen pelasti osittain onneksi se, että löysin Madridin lentokentältä 0,7l lekan Corralejo Reposadoa edullisesti (21e) ja EU-kansalaisena sain tuoda sen maahan verottomasti ihan käsimatkatavaroissa. Ihan silkkaa ahneuttani roudasin vielä litran Veterano-brandyä, kun se oli tarjouksessa seitsemällä eurolla.

Add comment June 13th, 2009

Acapulco nähty

Viimeinen reissu Meksikossa kohdistui Acapulcoon ja Cacahuamilpan luolille. Luolasto olikin hullumaisen suuri ja täynnä hämmästyttäviä orgaanisia kivimuodostelmia kuten stalagmiitteja ja stalagtiitteja. Kuvia tulee sitten joskus näytille, kunhan tästä ehdin taas. Acapulcossa vietettiin kaksi yötä ja kun olen jo aiemmin käynyt Puerto Vallartassa, niin Meksikon tunnetuista turistirysistä onkin näkemättä enää Cancún, joka tosin on huomattavasti kauempana Jukatanilla.

Pahin turistiaika oli ohi ja lisäksi influenssa oli pelottanut turisteja pois, joten kaupunki vaikutti yllättävän rauhalliselta ja ranta yhtä lailla hiljaiselta. Paikkahan sijaitsee sievästi Tyynen valtameren rannalla lahdelmassa vuorien ympäröimänä. Vallartaan verrattuna Acapulcon hiekkaranta on yllättävänkin pieni, ehkä parin kilometrin mittainen kaikkiaan ja loppu on jylhää kivikkoa. Parhaiten mieleen jäivät kenties uimahyppääjät, jotka juomarahapalkalla hyppäävät päivittäin jyrkänteeltä kuohuvaan mereen. Parin päivän vietto oli ihan passeli, mutta kahden viikon turistireissun aikana olisi varmaan tullut jo tylsää, kun rannalla ja uima-altaalla löhöminen olisi alkanut kyllästyttää ja nähtävyydet olisi kaluttu.

Add comment June 9th, 2009

Next Posts Previous Posts


Kommenttien virta

Aiheet