Posts filed under 'softat'
Pikaraportti Ubuntun ja Acer Chromebook C710:n yhteiselosta: toimii! Dualbuuttaaminen olisi normaali konsti, mutta se on viime kädessä aika rasittavaa ja hidasta. Onneksi nykyään on tällainenkin kätevä kikkale kuin Crouton, jonka asensin tämän ohjeen perusteella (tosin LXDE:n eikä XFCE:tä). Ideana on, että kun Chrome OS kerran on jo sisuksiltaan aito Linux, niin Ubuntua ajetaan sen päällä vankilassa samalla kernelillä. Ossi pyörii yhdessä X-instanssissa ja Ubuntu-työpöytä toisessa. Näiden kahden välillä voi sitten vaihtaa tutuilla ctrl-alt-funktionapeilla ja kaksi puolta pysyvät siististi erillään. Pientä virittelyä tarvitaan toki, mutta konsepti on hyvä. Joitakin sekalaisia havaintoja:
- Laite pitää ensin laittaa kehittäjätilaan, mistä muistuttaa jatkossa joka käynnistyksessä näkyvä (sinänsä harmiton) valitusruutu.
- Chrome OS:stä Ubuntuun vaihtaessa tarvii virkistää ruutu, ctrl-alt-F3
- Videokiihdytys toimii ja jopa OpenGL, vaikkakaan esimerkiksi FSAA ei Intelin ruppanalta onnistu. VLC toisti ulkoiselta levyltä divx:ää ja h264:ää yskimättä.
- Soitto soi ja volumekin säätyy
- Ulkoinen näyttö tunnistuu ainakin VGA:n kautta molempien työpöytien puolella. Hiirellä ja näppiksellä varusteltuna Asseri voisi jopa toimia kohtuullisesti pöytäkoneen korvikkeena.
- Suominäppis ei toimi suoraan LXDE:ssä, mutta normitempuilla lähtee (setxkbmap -layout se esim. paikkaan /etc/xdg/lxsession/LXDE/autostart). Ylärivi toimii funktionappeina eikä kirkkaus- ym. säätöinä, vaikka saisi senkin jollain virittämisellä toki kuntoon. Toisaalta Linux-ohjelmat käyttävät funktionappeja monenlaiseen muuhun tarkoitukseen.
- Jopa sleep tuntuisi pienellä kokeilulla futaavan luotettavasti
- Verkko- ym. asetukset tehdään Chrome OS:n puolella, mikä on tavallaan ihan hyväkin, sillä wlanin toimivuus on Googlen ja Asserin niskoilla
- Kenties suurin murheenkryyni on Linuxin puolella vakiona huonosti konfiguroitu hiiripädi, joka klikkaa ja skrollaa hieman satunnaisen oloisesti. Palannen aiheeseen myöhemmin synclient-savotan jälkeen – eiköhän tuon saa tyydyttävään kondikseen, kun vaan jaksaa säätää.
- Omalaatuisen tiedostojärjestelmän vuoksi levyjä selatessa näkyy ties mitä ei-niin-kiintoisaa järjestelmän sisäistä puppua
- Eri maailmojen välillä voi siirtää tiedostoja molemmille näkyvän Downloads-hakemiston kautta
Kaiken kaikkiaan suunnilleen sitä, mitä odotinkin: virittelyä vaaditaan, mutta siitä saa palkkioksi käyttöönsä Linuxin laajan softavalikoiman. Chrome OS sopii sujuvaan selailuun ja Docsin käyttöön, mutta esimerkiksi tien päällä koodailuun huonosti. Ubuntun kautta aukeavat käyttöön emulaattorit, kääntäjät, serverit, LibreOffice, Gimp, LyX, VLC, X-Chat ja niin edelleen. Vastoin odotuksiani jopa Wings3D tuntui toimivan hyvin. Vielä kun näiden kahden rinnakkaiselo tuntuu olevan verrattain ongelmatonta ja 320-gigainen kiintolevy muuten lähes tyhjän panttina, niin oikein hyvältähän tämä vaikuttaa.
July 24th, 2013
Yleensä tuppaan lägäämään laitteissa uusimmista kotkotuksista turvallisesti jäljessä, mutta tällä kertaa surffaan suorastaan kehityksen aallonharjalla. Eilen siirtyi omistukseeni Verkkokaupasta Acer Chromebook C710, joka ajaa Googlen pitkään odoteltua selainpohjaista työpöytäkäyttistä Chrome OS:ää. Hieman pahaahan se teki Aceria ostaa, mutta kun hinta oli kohdallaan – karvan alle 300 euroa – niin sopi heräteostokseksi. Verkkiksessä ei ollut noita edes missään näytillä, kenties johtuen laitteen halpuudesta.
Markalla saa markan(talon) tavaraa, mikä pätee hyvin tämänkin laitteen kohdalla. Yleisvaikutelma on tuttuun tapaan löperön muovinen, joskaan ei laite normaalia halpaa PC-läppäriä rumempi ole. Paino on hieman yläkanttiin muovisen rakenteen huomioiden, mutta se on pieni miinus. Kiiltävän 11″ näytön katselukulma ei ole kovin kummoinen – kirkkautta riittää, mutta kontrastia vähemmän. Resoa on sentään huomattavasti paremmin kuin karuissa ensimmäisen polven miniläppäreissä, sillä laajakuvanäytön tarkkuus on ihan kelpo 1366×768 pikseliä. Akku venyy pienellä testailulla (toki käytöstä riippuen) ainakin muutamaan tuntiin, joten matkaseuraksikin Asserista on. Näppäimistössä on joitakin omituisia ratkaisuja, kuten pikkuruiset nuolinapit, eikä tuntumakaan mihinkään MBP:n rinnalle nouse. Kyllä tuolla ihan kirjoittelee, etenkin kun näppis on suunnilleen täysikokoinen. Liittimiä on yllättävän mukavasti: 3xUSB, VGA, Ethernet, HDMI ja kuulokeliitäntä. Ulkoinen VGA-näyttö tunnistui ilman sen kummempaa yskimistä. Muistia on kevyeen käyttöön riittävät kaksi gigatavua ja suoritin on välttävä Intelin 1,1 GHz tuplaydin-Celeron; aito asia eikä mikään Atom-rimpula.
Pieniä halpoja läppäreitä on nähty ennenkin eikä niissä ole sinänsä enää uutuusarvoa. Laitteen kiinnostavin puoli onkin tietysti sen käyttöjärjestelmä. Viime kädessä Chrome OS:n sisuksissa hyrrää Linux, jos sitten visusti piilotettuna. Androidiin vertailu tulee helposti mieleen, mutta sukulaisuus ei ole ainakaan käyttöliittymän tasolla mitenkään ilmeinen. Poikkeuksellisin Ossin ominaisuus on se, että käytännössä kaikki tapahtuu selaimen kautta. Ohjelmat ajetaan selaimessa, asetukset ovat selaimessa, sovelluskauppa on selaimessa ja niin edelleen. “Google-pääte” laite on siksi, että kirjautuminen tapahtuu Google-tunnuksella ja myös sovellukset ovat samasta putiikista peräisin: tärkeimpinä Chrome-selain, Docs, Gmail ja Calendar. Ensin vaikutti siltä, että sisäistä 320 gigan kiekkoa ei käytettäisi juuri mihinkään, mutta kaikessa hiljaisuudessa Google Drivessä sijaitsevia tiedostoja peilattiin paikalliselle levylle offline-käyttöä varten. Esim. Docs toimii ilman nettiyhteyttäkin. Nettitikkuja on koneeseen turha yrittää tökkiä, joten tien päällä tarvitaan esim. kännykästä nettijako wlanin kautta.
Päivänpolttava kysymys on tietysti: “Tekeekö Chromebookilla mitään?” En odottanut liikoja, mutta kepeään peruskäyttöön laite sopii yllättävän hyvin, mikä kertoo samalla siitä, kuinka netistä on tullut tärkeä (jollei tärkein) sovellusalusta. Käyttökokemus on pelkistetyn selkeä, tosin siellä täällä tuli vielä pikku bugeja vastaan. Tärkein eli selain toimii ripeästi ja raskaatkin sivut sekä YouTube näkyivät ongelmitta. Docs on käyttökelpoisen nopea. Sovellustarjonta on vaikkapa App Storeen verrattuna kovin köyhää, joten kannattaa ymmärtää laitteen rajoitteet ennen sen hankkimista. Hieman enemmän liikkumavaraa saa siirtämällä Asserin kehittäjämoodiin, jonka kautta saa auki mm. kunnon pääteohjelman. Ainakin Ubuntu on hakkeroitu laitteessa toimivaksi, joten ihan täysiverinenkin Linux-työpöytä on jollain virittelyllä asennettavissa Ossin rinnalle. Palannen aiheeseen, kunhan kokeilu etenee.
edit: Mitä ilmeisimmin kone on sama kuin tämä pienemmällä muistilla ja ilman kortinlukijaa. 70 e halvempi.
July 21st, 2013
Lakialoitteet ovat nyt kovasti tapetilla, joten kokeillaanpa tätäkin. Nyyrikki laittoi kasaan aloitteen nimeltä Lakialoite vanhojen hylättyjen ohjelmistojen levityksen ja arkistoinnin mahdollistamiseksi, johon lähdin mukaan ylläpitäjäksi.
July 1st, 2013
Vuosien varrella on tullut vastaan monenlaisia ongelmia skandinaavisten kirjainten so. ääkkösten kanssa, kun eri järjestelmissä merkkejä on esitetty eri tavoin, minkä lisäksi etenkin jenkkiperäisillä ohjelmilla oli vuosikymmenten ajan tapana tarkoituksella nollata luetuista merkeistä ylin bitti, jotta luetut tavut varmasti olisivat “kirjaimia”, mikä on aiheuttanut loputtomasti ongelmia muualla. 1987 standardoidun Latin-1:n eli ISO-8859-1:n myötä alettiin 1990-luvun kuluessa päästä hiljalleen eteenpäin yhteensopivuudessa, mutta kun esim. yleisesti käytetty MS-DOS käytti omaa merkistöään, ei tekstin siirtyminen ollut mitenkään itsestään selvää. UTF-8:n myötä ongelmat ehkä lopulta poistuvat, vaikkakin muilla merkistöillä tehtyä vanhaa sisältöä on olemassa niin paljon, että konversiotarve tuskin tulee ikinä täysin katoamaan. Itse käytän merkistöjen ja rivinvaihtojen välillä hyppimiseen GNU Recodea. Jokunen esimerkki vikaan menneistä merkistömuunnoksista:
- Ookkon{ Oulusta, pelk{{kk|n{ polliisia? Tätä tuli vastaan etenkin opiskelujen alkuvuosina, kun päätteiden skandituki oli toteutettu 7-bittisellä ASCII-koodilla, jossa ÄäÖö oli sijoitettu vähemmän tarpeellisten erikoismerkkien [, {, \ sekä | tilalle. Ei liene vaikea kuvitella, mitä ongelmia tästä seurasi esim. C-koodin kanssa.
- Ookkond Oulusta, pelkddkkvnd polliisia? Tässä on meneillään yllä kuvattu ylimmän bitin nollaus, joka muuttaa Latin-1:n mukaiset ääkköset 7-bittisen ASCII:n kirjaimiksi D, d, V ja v.
- Oookkon^Ä Oulusta, pelk^Ä^Äkk^Ôn^Ä polliisia? Tältä näyttävät puolestaan MS-DOSin koodisivujen 437 tai 850 mukaiset skandit Latin-1-merkistössä tarkasteltuina. Tämän kanssa sai askarrella jatkuvasti, kun siirsi tekstiä dossipeeseeltään koulun Unix-koneille tai oman koneen Linux-puolelle.
- OokkonΣ Oulusta, pelkΣΣkk÷nΣ polliisia? Ja sama toiseen suuntaan.
- Ookkon Oulusta, pelkkkn polliisia? Joskus epäilyttävät merkit suodatettiin tulostuksesta varmuuden vuoksi kokonaan.
- Ookkona Oulusta, pelkaakkona polliisia? Eräs strategia olikin varmuuden vuoksi korvata äät ja ööt aalla ja oolla. Huumorilta ei voinut välttyä, kun vaikkapa “näin Petrin tänään”.
- Ookkonä Oulusta, pelkääkkönä polliisia? Viimeisenä irkistä tuttu tilanne, kun oma asiakasohjelmasi puhuu Latin-1:tä ja joku solkkaa UTF-8:aa: kahdesta tavusta koostuvat merkit näkyvät kahtena eri merkkinä. Aiheesta on käyty kanavilla pitkällisiä keskusteluja päätymättä ikinä mihinkään varsinaiseen konsensukseen.
Sinänsä oikein toimivia, mutta hankalalukuisia ovat lisäksi mm. HTML-koodissa käytetty Ookkonä Oulusta, pelkääkkönä polliisia? sekä webbisivujen osoitteisiin enkoodattu Ookkon%C3%A4%20Oulusta%2C%20pelk%C3%A4%C3%A4kk%C3%B6n%C3%A4%20polliisia%3F. Aivojen mukautuvuudesta kertoo se, kuinka riittävän pitkään vääränlaista merkistöä katseltuaan tilanteeseen tottuu ja sotkun alkaa lukea ääkkösinä ilman eri vaivaa. Lisätietoa merkistöjen ihmeistä vaikkapa Wikipedian Ääkköset-sivulta ja Linuxin Finnish HOWTO:sta.
April 19th, 2013
Thanks to Nyyrikki, MSX1 developers can now save time when debugging their code with openMSX. He modified the original ROM so that it will skip the boot logo and the memory test. To make it work with openMSX I put together a hardware description file for a machine called msxfast. The files:
Less waiting, more programming – starting a .com program from autoexec.bat is now full five seconds faster! Originally, it took 12 seconds to get there, now only 7.
April 4th, 2013
Pääsiäisen viihteestä vastasi Revision 2013 Saksan Saarbrückenissä. Revision on käytännössä viimeinen iso kansainvälinen demoparty The Partyn lerpahdettua ja Assemblyn sekä The Gatheringin muututtua pikemminkin pelitapahtumiksi. Aiemmin party tunnettiin nimellä Breakpoint. Noin kauas ei viitsinyt lähteä ilman mitään omaa tuotosta, joten edellisenä iltana, lentokoneessa, bussissa, hotellilla sekä partypaikan aulassa koodattiin ankarasti deadlineen saakka ja hiukan sen ylikin. Lopputuloksena syntyi pitkästä aikaa MSX:lle demo, VJ-henkinen Amurisus. Youtube, Pouet ja msx.orgin hieman apologeettinen uutinen aiheesta.
Tein ensimmäiset MSX-produni vuonna 1997, jolloin työkalut olivat vielä primitiivisiä. Koskaan en ole koodannut itse MSX:llä, vaan heti alusta asti oli käytössä TASM-niminen assembler MS-DOS:n alla. Aivan alussa rämppäsin korppua PC:stä MSX:lle testausta varten, mutta aika nopeasti koko kehitys siirtyi PC-pohjaiseksi, kun fMSX-emulaattori alkoi olla varteenotettava vaihtoehto oikealle koneelle. Edelleenkään ei olla siinä tilanteessa, etteikö lopulta olisi pakko testata myös aidolla koneella, koska etenkin MSX1:n videopiiri on jonkin verran arvaamaton, kun liikutaan sen suorituskyvyn rajoilla. Vuoteen 2008 asti käytössä oli Yzin assemblerilla kirjoittama musiikkirutiini, jossa säveltäminen tapahtui nuotteja käsin datalauseisiin kirjoittamalla.
Tätä nykyä puhtaalla asmilla kirjoittelu olisi jo hieman tuskallisen puolella, vaikka Z80 onkin ykkösnimi perinteisten kasibittisten prosujen joukossa. Onneksi työkalut ovat kehittyneet oleellisesti, joten pääosa koodauksesta tuli tällä erää tehtyä ihan C-kielellä SDCC:n avustamana. Sekaan saa aikakriittisiä osia varten helposti inline-assembleria, joten paljon parempaa yhdistelmää ei voisi juuri toivoa. Ammoisten bat-viritysten sijasta käytössä on kunnollinen Makefile, joka kääntää tarvittavat osat, rakentaa emulaattorille levytiedoston ja käynnistää demon joko OpenMSX:ssä tai Nowindin yli oikealla koneella. Amurisusia tehdessä käytimme ensimmäistä kertaa versionhallintaa: lähdekoodi oli Tampereella sijaitsevassa Subversion-palvelimessa (itse istuimme Saksassa pöydän eri puolilla), mikä säästi reilusti aikaa ja vaivaa jopa näin pienessä projektissa, kun kahden koodarin rinnakkaiset muokkaukset sai yhdistettyä ilman eri sählinkiä. Sivutuotteena syntyi vielä varmuuskopio lähdekoodista. Musiikin sävellykseen on nykyään tekstieditoria helpompia tapoja, etunenässä alun perin Amstrad CPC:tä varten tehty Arkos Tracker. Kasibittikoodauksessa tarpeelliset kuvakonvertterit ja esilaskennat tein Processingilla, mikä säästää sekin vaivaa aiempaan C-kielellä näpyttelyyn verrattuna.
Lopputuloksesta tuli sunnuntain pikku viilailujen jälkeen varsin tyydyttävä. Mitään teknisesti mullistavaa tuossa ajassa ei olisi ehtinyt tehdäkään, mutta onneksi konsepti kantoi ja musasynkka toi ryhtiä muuten sekalaiseen sisältöön. Sijoitus jäi kilpailussa vaatimattomaksi, sillä taso oli varsin kova ja muut produt ilmeisen työllä ja tuskalla väännettyjä. Nykyään demoja tulee tehtyä joka tapauksessa omaksi huviksi, eikä palkinnoilla tai sijoituksella ole enää sanottavaa merkitystä – saatiinpahan kikkare harrastuneen yleisön nähtäväksi. MSX-yhteisöön tällainen happoinen kokeilu ei luultavasti vetoa, sillä demoja tuntevienkin tyyppien viitekehys on yleensä tukevasti 1990-luvun alkupuolen nostalgisissa MSX2-tekeleissä.
April 1st, 2013
Pitipä vielä kokeilla muutamaa peliä Thomson TO8:lla, kun löytyi kohtuullisen hyvä valikoima levytiedostoja netistä. Tiedostot olivat sopivasti sap-muodossa, jota saa konvertoitua enimmäkseen ongelmitta HxC:n käyttämäksi hfe:ksi. Yritin valita pelejä paremmasta päästä sekä muilta koneilta tuttuja nimikkeitä vertailun vuoksi. Testipenkkiin päätyivät mm. Arkanoid, Iznogoud (kotoisammin Ahmed Ahne), vanha nepasuosikkini Krakout sekä Wizball.
Tällä otoksella ei paljon kehuja irtoa: pelit ovat hitaita sekä välkkyviä, eikä niissä ole juuri mitään ääniä musiikista puhumattakaan. Käännöksiä on selvästi tehty halvalla ja hutaisemalla, mikä ei kuitenkaan koko surkeutta yksinään selitä. Toinen syy on yksinkertaisesti se, että laite soveltuu huonosti peleille ja demoille. Videopiiri sopii kyllä tekstin ja kauniiden sävyjen näyttämiseen, mutta merkkigrafiikan ja spritejen puuttuminen kuormittaa kohtuuttomasti yhden megahertsin prosarinreppanaa. Kurjuuden kruunaa se, että Tompassa ei ole äänipiiriä ollenkaan, vaan CPU:n pitää syöttää jatkuvasti D/A-muuntimeen sämpleä, jotta soitto soisi. Niinpä esim. taustamusan tekeminen olisi melkein mahdottoman rajamailla, kun pelilogiikka ja spritejen piirto pitäisi palastella musiikkirutiinin mukaan. Parissa näkemässäni demossa äänet on, mutta niissä näytettävä kamis onkin hyvin jaksollista ja ennustettavaa päinvastoin kuin peleissä.
Sopivassa mielentilassa tällaiset haasteet voisivat johtaa Just Do It! -henkeen ja skenehenkiseen rajoitteiden kiertämiseen, mutta kun hyllystä löytyy hauskempiakin vehkeitä, joiden ympärillä on hyvää vipinää, niin Ranskan rempula jäänee tästä eteenpäin lähinnä kokoelman koristeeksi.
January 6th, 2013
Omistin pari vuotta sitten nohevan RiscPC:n – oli StrongARM-turbo, PC-kortti, SCSI-ohjain ja kaikki. Tilanpuutteen takia se piti kuitenkin valitettavasti heivata, minkä jälkeen en ole RISC OS:ään kajonnut. Niinpä oli iloinen uutinen, kun RISC OS julkaistiin lopultakin Raspberry Pi:lle, vieläpä ilmaiseksi. Image lataukseen ja kortille, ja kone käyntiin: vaan kun ei lähde 🙁 Kahdella eri kortilla ja kortinlukijalla kokeiltuani piti lopulta antaa periksi. Antaa nyt kypsyä hetkisen ja kokeillaan sitten taas, ehkä taas eri kortilla. Foorumien perusteella vastaavia ongelmia on ollut muillakin.
edit: Eipä auttanut kolmaskaan kortti. Korjatkee korjatkee!
November 11th, 2012
Testissä tällä kertaa Dreamcastille tehty sarjaporttiin sopiva SD-kortinlukija ja sen graafinen käyttöliittymä, DreamShell. Itse laitteen lisäksi tarvitaan buuttilevy, jolle poltetaan Russian poikien tekemä ohjelmisto cdi:nä. Jos DC:ssä on sopiva modipiiri, niin buuttirojut voi asentaa sinnekin. En jaksanut ruveta tusaamaan polton kanssa Linuxissa tai Mäkillä, joten poltin cdi-imagen VirtualBoxissa majailevan XP:n kautta ilmaisella BootDreamsilla (joka sekin käyttää viime kädessä cdrecordia). Itse kalikan hankin kesällä eBaystä, mutta tällä hetkellä näyttävät valitettavasti olevan ryöstöhintaisia – sata taalaa kappale!
Levy ineen, pulikka sarjaporttiin ja johan soi. Buutti kuulosti hieman huolestuttavalta, kun DC kihnutti levyä äänekkäästi, mutta lopulta käyttöliittymä tuli näkyviin. Tärkeimmät toiminnot ovat heti näkyvillä: Unixia muistuttava komentotulkki, ISO-lataaja ja tiedostonhallinta, jossa voi myös ripata levyjä ISO-imageiksi. Muistikortille ei tarvitse tehdä mitään erityistä, vaan se näkyy suoraan nimellä sd. Jotain nettitoimintojakin olisi mukana, mutta en omista ethernet-adapteria. DC-näppis olisi kyllä, mutta en ehtinyt kokeilla sitä komentotulkin kanssa.
Mitä tuolla sitten tekee? Googletuksen perusteella useimmat pelit eivät toimi ollenkaan tai sitten toimivat pätkien, joten warehemmolle DreamShell ei tarjoa juuri muuta kuin rippausmahdollisuuden. Ongelmana pelien kanssa on lähinnä CDDA, joka toimii liian hitaasti sarjaportin yli. Kotikaljan osalta tilanne on jonkun verran parempi ja kohentunee edelleen: bin-tiedostoja voi ajaa suoraan tiedostonhallinnasta. Niiden pitää kuitenkin olla skrämbläämättömiä, mikä on hankala juttu vanhojen tekeleiden kanssa. Kokeilin ajaa omia porttauksia ja ne toimivatkin ihan hyvin kun laittoi kortille skrämbläämättömän binäärin ja jos ohjelma ei ladannut mitään. Hieman ärsyttävästi DreamShellin tiedostojärjestelmä ja/tai SDK eivät ole täysin yhteensopivia normaalin KallistiOSin kanssa, joten samat polut eivät toimi ja toimivatkin ohjelmat kippaavat lopuksi. En kokeillut vielä russialaisten SDK:ta, mutta kun rajoitukset tiedostaa, niin lienee tuolla helpompi testata omia koodeja kuin CD-R:iä polttamalla.
edit: Löytyi huomattavasti eBaytä halvempi adapteri
edit2: Näppis toimii komentotulkissa, vaikkakin hieman lägisesti
October 13th, 2012
Eräs potentiaalisesti mielenkiintoinen käyttökohde Raspberry Pi:lle on emulointi. Vanhojen koneiden pelit ja demot saisi periaatteessa menemään aidosti 50 Hz kuvaputkella, mikä näyttää aivan erilaiselta kuin littunäytöllä hyppivä palikkainen vieritys. Kokeilin ensi hätään muutamaa tyypillistä emulaattoria ja tässä tulokset:
- BSNES – vaatii X:n eikä tunnu toimivan sieltäkään
- DOSBox – porukan selvästi parhaita. Bubble Bobble pyöri melkein hyvin ja Populous ok jopa tuplapikseleillä. Näppis ei toimi suorilta, joten konffista pitää vaihtaa usescancodes=false.
- Fuse (Spectrum) – äänet naksuvat satunnaisesti, muuten ilmeisen käyttökelpoinen
- Mednafen (useita konsoleita) – paketinhallinnasta tulee onnettoman vanha versio ja uuden käännös toppaa muistin loppumiseen
- openMSX – omalta osaltani tämä olisi kiintoisimpia, mutta borderissa on outoja palkkeja eivätkä äänet toimi
- ScummVM – kaipa tämäkin voidaan laskea emulaattoriksi. Näyttää videomonitorissa kauniilta ja futaa niin hyvin, että tuli hakattua Monkey Island taas kerran läpi.
- Stella (Atari 2600) – kilahtaa heti alkuunsa
Kuusneloselle ei ollut paketinhallinnassa toistaiseksi tarjolla sen enempää VICEä kuin Frodoakaan. Eli eipä järin hääviltä näytä tällä erää. X on niin vähän kiihdytetty, että sen alta ei kannata kuvitella paljon mitään käyttävänsä, ja SDL:n konsoliversio taas ei tue laitteistolla skaalaamista overlayllä tai ES:llä, mikä pakottaa etenkin isoilla tarkkuuksilla kohtuuttoman hitaaseen pikselien softalla tuplaamiseen. Videopiirin käyttäminen voi olla ongelmallista eri palikoiden lisenssien takia, joten en lähde arvailemaan, miten tilanne ratkaistaan. Paras vaihtoehto olisi, jos käyttiksen SDL hoitaisi konversiot ja skaalaukset, ettei jokaisen emulaattorijengin tarvitsisi tehdä erillistä versiota.
September 5th, 2012
Next Posts
Previous Posts
