Kohtuullisen helpon haalimisen tuloksena sain lopulta kasaan kaikki euro-Spectrumien päämallit, minkä lisäksi hihaan tarttui ZX81 lisämuisteineen, Sinclair QL ja Russian ihme ZX Evolution. Jos oikein hienostella haluaisi, niin voisi vielä hankkia +2B:n, eri issueita 48k:sta sekä Timexin tekeleitä, mutta eiköhän tämä saa jo riittää. Hieman kökösti valaistu perhepotretti:
Jossa näkyy sarakkeittain vasemmalta alkaen:
- Spectrum 16k – se alkuperäinen Hra Sinklairrin tekele suunnilleen vuodelta 1982. Nykyään aika käyttökelvoton mihinkään, koska pelit rupesivat vaatimaan 48 kiloa hyvinkin pian.
- Spectrum 48k – yleisin kuminappimalli, josta tehtiin lukuisia eri versioita. Aikanaan todella suosittu kloonattava Itäblokin maissa, etenkin Neuvostoliitossa.
- Spectrum+ – sisuksiltaan sama kuin edellinen, mutta ilmeisesti kuminäppiksen imago-ongelman takia tilalle vaihdettiin (surkea) “konekirjoitusnäppäimistö”.
- Spectrum 128k – Sinclairin viimeiseksi jäänyt malli (1986), jossa oli monenlaista parannusta muistista PSG-äänipiiriin. Ulkoisesti erona plussaan lähinnä jäähdytysripa.
- Spectrum +2 – Ensimmäinen Amstradin nimissä tehty malli samalta vuodelta. Hajoava ruma rotisko, jonka lankku-design napattiin CPC:stä. Ongelmistaan huolimatta järkevin valinta näistä.
- Spectrum +2A – Uusi versio, jonka emolevy suunniteltiin uusiksi ja kuorikin on nätimpi. Ikävä kyllä menivät samalla paikoitellen rikkomaan alaspäin yhteensopivuuden.
- Spectrum +3 – Sama kuin +2A, mutta levarilla. Softaa ei ihan liikaa tullut ja pitihän tämäkin tyriä laittamalla levariksi CPC:stä tuttu 3″ asema.
Siinäpä sitä, eräs merkittävä palanen brittiläistä tietokonehistoriaa. Laitteinahan nuo ovat enintään kasibittisten keskikastia: kaikki enemmän tai vähemmän ongelmaisia ja halvalla huonosti valmistettuja. Kaksi viimeistä mallia kohensivat tilannetta jossain mielessä, mutta liian myöhään, minkä lisäksi ajastusten rikkominen oli anteeksiantamatonta. Spectrumien mielenkiintoa pitää nykyään yllä lähinnä omintakeinen venäläinen tuotanto lisälaitteineen, kloonikoneineen, demoineen jne. From Russia with love!
August 26th, 2013
Ok, found the problem: for some reason Risc OS checks whether there really is an SD card inserted, unlike other platforms. The two little springs at the back of the SD slot apparently don’t make a good contact on some Raspis, which makes Risc OS fail at boot. Solution: solder them permanently together! See here for more discussion. Worked for me.
August 25th, 2013
Piti himmailla jo laitehankintojen kanssa, mutta kun halvalla sain… Kasassa oli kaikenlaista muutakin, mutta kiinnostavimmalta näytti vaalea kuusnelonen, jonka arvelin olevan loppupäässä tehty malli eli C64G. G:ssä palattiin alkuperäiseen leipälaatikkodesigniin, mutta sisällä oli uudenmallinen, pienempi emolevy 8500-prosessorilla ja uudella SID-piirillä (8580). Ihan kaikki ei kuitenkaan näyttänyt täsmäävän, joten katsoin ihan mielenkiinnosta, voisiko kyse olla Länsi-Saksassa myydystä “Aldi-mallista”, joka on teknisesti melkein sama kuin G, mutta tehty erityisesti Saksan halpahalleihin. Ja toden totta, tunnuspiirteet täsmäsivät:
- Grafiikkamerkit näppäimistön sivulla eikä päällä
- Ei merkintöjä porteissa
- Oikeassa kyljessä sarjanumerotarra
- Pohjan laitetarrassa MADE IN USA
- AC4-alkuinen sarjanumero
Ei tuo mikään kallis keräilyharvinaisuus sentään ole – myytiinhään niitä hapankaalivaltiossa ihan marketeissa – mutta Suomessa sittenkin harvinainen tuttavuus ja tervetullut lisä kokoelmaani. Itse olin nähnyt vain G-mallin pariin kertaan. Käyttöarvo jäänee vähäiseksi, koska uusi SID löytyy jo toisestakin koneesta.
August 15th, 2013
Kotitietokoneiden aika ja teknologisen harrastuskulttuurin perintö -hankkeen eräs keskeisimpiä osia on tietokoneharrastusta koskeva kysely, joka laitettiin näkyville tänään. Jos suinkin ehditte, niin vastatkaa: http://www.webropolsurveys.com/S/4630FEAE174EACA4.par
August 15th, 2013
There seemed to be no sensible use for the Panasonic FS-A1 I bought recently, since it boots to 60 Hz and can’t run most of MSX2 demos because of the lack of memory. You can’t even boot MSX1 demos directly from, say Nowind. With a boot disk, however, things get a bit better:
No magic there – the floppies set up a MSX1-lookalike palette, 50 Hz screen mode and 40 columns for SCREEN 0. On a tR the CPU speed is dropped to 3.58 MHz. After that change the virtual (or real) floppy and run the actual production. Tested on FS-A1, FS-A1ST and Philips 8245.
edit: Lars the 18th was kind enough to improve the boot floppies by creating a single .com file that does pretty much the same as above. See here: MSX1DosBoot.dsk
edit2: There was a broken link to the latter disk, but now it’s fixed. The msx1.com by Lars is good stuff for running MSX1 stuff from a card reader and so on.
August 13th, 2013
Hieman heräteostoksen puolelle meni tällä kertaa, kun eBayltä tärppäsi Panasonic FS-A1 eli ensimmäinen Panasonicin MSX2-kone. Muotoilu on MSX1:n tapaan hieman lelumaista, turbo R:stä tunnistettava tyyli ilmaantui vasta FS-A1FX:ään. Kyseessä on ehta japanikone: 60 Hz, NTSC ja 100V, mikä aiheuttaa omaa pientä säätöään. Kuvan sai onneksi näkymään suoraan Japani-MSX:ien standardilla RGB-liittimellä ja stepdown-muuntaja oli jo hankittuna turbo R:ää varten. Eurokoneissa oli 128k muistia, mutta tässäpä onkin vain 64k, joten demojen kanssa voi olla vähän niin ja näin. Kokeilemani 512k mapperi toimi heikonlaisesti kortinlukijoiden kanssa, joten FS-A1 on monessa mielessä kuin MSX1, johon on tällätty VDP2 – edes levaria ei tule vakiona. Lisäksi kone käynnistyy tietysti 60 Hertsin tilaan, joten edes MSX1-demojen katselu ei oikein onnistu. Kiinnostavin ominaisuus lienee DESKPAC, rommissa sijaitseva esoteeristen “hyötyohjelmien” kokoelma. Kaikkiaan omaan käyttööni siis turhahko vehje, mutta kokoelman jatkona menee.
August 12th, 2013
Kokemukset The Whisky Exchangen kanssa toiminnasta ovat olleet kohtuullisen lupaavia, mutta mitään halpaa hommaa se ei ole, etenkin kun viimeksi tuli transaktioita tullin kanssa. Valikoimakin saisi aina tietysti olla parempi, joten kun vastaan tuli saksalainen Drinkology, niin olin avoin ehdotuksille. Hinnoissa ei merkittävää eroa ole, mutta ainakin toimitus oli kiitettävän rivakka – noin viikko – eikä laatikko jäänyt tällä kertaa edes tulliin. Kävikö sitten vain säkä vai oliko firma merkinnyt lähetyksen eri tavalla, mene ja tiedä. Selvästi parempaa Enkkulaan verrattuna oli paketointi: jämäkässä pahvilaatikossa oli väliseinät ja paljon kuplamuovia.
En lähtenyt kauheasti säveltämään tällä erää, joten itse tequilat ovat tuttua peruskauraa lukuun ottamatta Cofradia Blancoa. Muut tulokkaat El Jimador Reposado, Ocho Reposado sekä kolmeen kertaan tislattu Sauza Tres Generaciones Plata – kenties Sauzan paras tekele. Eräs suosikkiblancoistani, El Tesoro, oli valitettavasti loppu 🙁
August 9th, 2013
Kaikkiaan kokoelmassani ei ole erityisiä harvinaisuuksia, mutta näitä on ainakin Suomessa vähän. Ei ollut edes kovin kallis, 110 dollaria posteineen Egyptistä ja kaupan päälle pari kymppiä tulleja. Al-Alamiah on kuwaitilainen, edelleen hengissä oleva firma, joka myi arabimaissa aikanaan omiin nimiinsä paketoituja MSX-tietokoneita ja niiden ohjelmia. Sisuksiltaan AX-170 on pitkälti tavallinen euro-MSX1 64 kilotavun muistilla – loppupään mallit olivat peräti MSX2-koneita.
Normikoneesta Sakhr poikkeaa lähinnä näppiksensä ja romminsa osalta. Näppäimistössä on arabiankieliset merkinnät, joista ei maallikko ota pahemmin selvää, minkä lisäksi oikeassa kulmassa on “aurinkomerkki”, jolle en tältä istumalta keksi vastinetta ainakaan 728:sta. Kone käynnistyy päävalikkoon, jossa voi valita useiden eri vaihtoehtojen väliltä. Ihan kaikkien ohjelmien olemus ei tällä kokeilulla auennut, mutta ilmeisesti mukana on piirto-ohjelma, tekstinkäsittely enkuksi ja arabiaksi sekä taulukkolaskenta. Luettelon viimeinen valinta vie normaaliin BASIC-tulkkiin. Moduulin kanssa kone buuttaa kuin mikä tahansa MSX: ajelin kokeeksi joitakin omia demoja ja kaikki toimi kuten pitääkin. Kuva on poikkeuksellisen kontrastinen MSX1-laitteeksi, sillä tummat värit ovat tosiaankin tummia, siinä missä vaikkapa Spectravideon kaikki sävyt ovat hillittömän vaaleita.
Tällaisten laitteiden olemassaolo on hyvä muistutus siitä, että kotitietokoneiden esiinmarssi tapahtui 1980-luvulla muuallakin kuin pelkästään Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. En tiedä, onko kieli- ja kulttuurimuuri ylittämätön vai onko Lähi-idän MSX:t heivattu roskiin, sillä ainakaan msx.org:ssa en muista nähneeni muita kuin tämän egyptiläisen diilerin.
edit: RGB-ulostulo on näemmä sama kuin japanikoneissa muutenkin, joten turbo R:n piuhalla sai upean kuvan.
August 6th, 2013
Tänä vuonna tuli 20. yhtäjaksoinen kerta täyteen Assemblyillä aka Asmeilla aka Assyillä aka Arsemplyssä. Ensimmäinen käyntini oli 1994, jolloin tapahtuma oli vielä Helsingin vanhalla jäähallilla – tulimme tuolloin paikalle junalla peeseenrotteloiden kanssa Vammalasta asti. Tiesimme jotain tuollaista olevan olemassa jo 1993, mutta party meni sivu suun, kun saimme invitaation käsiimme vasta liian myöhään. Olisihan se ollut hienoa nähdä Extension ja Second Reality livenä paikan päällä, mutta minkäs teet, verkottumaton. 1994 tapahtuma oli jo massiivinen ja paikalla etenkin PC-skenen kaikki suuret nimet. Itsekritiikki iski sen verran pahasti päälle, että kompoon kyhäämäni Vehnä-demo jäi lopulta kokonaan julkaisematta.
Partypaikaksi on vakiintunut sittemmin Hartwall-areena; kaksi kertaa oli muistaakseni Messukeskuksellakin. En ole itse enää ihan se sama lukionörtti, mutta paljon on muuttunut itse tapahtumakin. Pelien roolin kasvu on tietysti se silmiinpistävin seikka: vielä jokunen vuosi sitten profiili oli selvästi matalampi, mutta nyt ei tarvitse enää arvuutella sitä, mikä on tapahtuman pääasia. Pelialan nykyinen noste kontributoi vielä näkyvyyteen omalta osaltaan. Demot ja demoskene ovat hieman orpo lisuke, jota pidettäneen mukana lähinnä joidenkin nokkamiesten henkilökohtaisten sympatioiden nojalla. Boozemblykään ei ole enää pelkästään skenerien omaisuutta, vaan kallioilla oli kännäämässä myös siihen ikään päässeitä pelaajia.
Yllä oleva saattaa kuulostaa kitkerältä papparaisen tilitykseltä, mutta olen itse asiassa jo lakannut aikaa sitten välittämästä siitä, mitä pelipojat hallissa keskenään touhuavat, ja kuinka tapahtuma julkisuuskuvaansa asettelee. “The real party is outside”, kuten on tapana sanoa. Puristien demopartyjä järkätään edelleen toisaalla, joten Assemblyn merkitys onkin itselleni nykyään lähinnä siinä, että tulee nähtyä tuttuja tyyppejä, joita harvemmin missään muuten tapaa. Jopa kompojen seuraaminen alkaa olla toissijaista – demoja sentään vääntäydyimme katsomaan ihan paikan päälle, mutta etenkin musiikki- ja grafiikkakompot jäävät helposti väliin, jos sattuu olemaan tähdellisempää tekemistä.
Pääsarjoista 1k- ja 4k-introt olivat hyvin voimissaan, kun taas demokompo jäi ohueksi ja oldskoolissa kärsittiin niin ikään katovuodesta. Demojen osalta on mahdotonta sanoa mitään tulevaisuudesta, mutta oldskool-kompon riutumista on jatkunut jo iän kaiken. Retrokoneille on houkuttelevampia pikkupartyjä – katsokaa vaikka X2013:n produlistaa, minkä lisäksi Revision haukkaa oman osuutensa pääsiäisenä. Yhtäältä voisi sanoa, että suuret nimet skippasivat Assemblyn tänä vuonna, mutta toisaalta kompoissa oli ainakin itselleni tuntemattomia nimiä, mikä positiivisesti ajatellen kertoo siitä, että tuoreitakin tulokkaita saattaa olla vielä skenen pariin pyrkimässä. Asenneilmapiiri on nykyään aloittelijoille paljon suotuisampi: aikanaan sait lähinnä varautua olemaan säälittävä osaamaton lameri niin pitkään, kunnes tekeminen alkoi sujua.
August 5th, 2013
Otimme Silvastin Antin kanssa vastuullemme WiderScreen-verkkojulkaisun ensi vuoden ykkösnumeron toimittamisen. Teemanumeron aiheena ovat skenet: etenkin demo-, kräkkeri- ja warez-skene. Olimme jo aiemmin miettineet kokonaisen demoartikkelikokoeman toimittamista, mutta olkoon tämä hieman kepeämpi ensimmäinen askel. Kirjoittajakutsu on juuri laitettu näytille.
August 5th, 2013
Next Posts
Previous Posts
