Ja sitten sama toisin päin eli kuinka toimivat edellisen listan produt ZX Evolutionilla (perusasetuksilla)? Mahdollisuuksien mukaan ajettu scl-versioita, muussa tapauksessa tappeja.
- Mescaline Synesthesia (Demarche). Ok.
- Aeon (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Ahh… The Tape loading Era! (Ate Bit). Toimii wavina kasettiporttiin soitettuna.
- Your Song Is Quiet, Pt. 2 (Inward, TPOLM & CPU). Ok.
- Machined (Triebkraft & 4th Dimension). Tappi toimii hienosti.
- Bomb (Ate Bit). Ok.
- Your Song Is Quiet (Inward & CPU). Ok.
- Weed (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Paralacktica (Demarche). Kilahtaa sekä trd:stä että tapista suoraan ladattuna. TR-DOSista erikseen ladattuna toimii (ja vilkkuu asianmukaisesti kuin hullu).
- Justin Beeper (Hooy-Program). Ok.
- Goa 4k (Extreme Entertainment). Ok.
- MCMXCVII (Thesuper). Ok.
- Nyantro (Hooy-Program). Ok.
- I’am the Seed (CPU & Inward). Ok.
- Traumwerk (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Electrogodzilla & Pink Socks (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Melange (4th Dimension & Light Future). Ok.
- Hackerz Top 2010 Invitation (Target Team). Ok.
- Koopaville (UKscene Allstars). Pari osaa hiukan pielessä, etenkin rasterikikkailu.
- Brightpast (Thesuper). Ok.
- Kkolor (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Detroyt (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Scroller (Demarche). Ok. Vaatii Covoxin, jota Evo kuitenkin osaa emuloida.
- 40% (Mr. Plop & Dr. Kvetch). Ok.
- Reliable Fraud. Ok.
- <3 Krunk (Ate Bit). Ok.
- Ugly Kid, Magic Star (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
Selvä tapaushan tämä on: kaikki tuoreemman pään demot toimivat hyvin itäkoneella, siinä missä länsikoneilla ehkä noin puolet. Hyvin vanhan kaman tai fiksaamattomien klassikkopelien kohdalla tilanne voi toki olla toinen.
December 26th, 2011
Tähän mennessä kaapintäytteeksi on kertynyt aika lailla peruskamaa, mutta uusin tulokas onkin sitten aika lailla eksoottisempi tekele: ZX Evolution eli käytännössä Pentagonin työnjatkaja, moderni neuvosto-Spectrum. Parhaista spekudemoista ei toimi kuin ehkä puolet länsikoneilla, joten pistin elämän risaiseksi ja tilasin valmiiksi kootun emolevyn 3600 ruplalla (n. 90 euroa). Päälle piti vielä haalia mini-ITX-kotelo ja sopiva pikkunäppis, sekä kolvata kasaan RGB-piuha. 90 eurolleen saa hyvin vastinetta: laite sisältää kortinlukijan, VGA-ulostulon, laajennuspaikkoja, Covoxin, stereo-AY:n, 14 MHz turbon, neljä megaa muistia ja ties mitä muuta. Edellisessä versiossa oli myös composite-ulostulo, mutta se on valitettavasti poistettu viimeisimmästä. SCARTia varten piti vetää emolta piikkirimasta oma johto, joten laiskalle ainoa vaihtoehto on VGA, joka ei sekään ole aivan ongelmaton. Oma littunäyttöni ei synkannut riittävän alas, mutta videotykki sentään taajuuden kelpuutti. VGA:n ja RGB:n välillä voi vaihtaa SysRq-napilla.
Kunhan omalaatuisesta käyttöliittymästä pääsee selville, niin on lopulta varsin helppo latailla scl- ja trd-levytiedostoja ja viimeisimmillä firmiksillä jopa tap-tiedostoja. Buuttirommeja on valmiinakin kolme ja sivuilta saa vielä lisää, minkä lisäksi varsinaisen Spectrumin puolella voi käyttää 48k-, 128- ja TR-DOS-moodeja. Neuvostodemoista toimii suorilta suurin osa, mutta osa vaatii vielä vähän asetusten säätämistä tai vastaavaa. Ominaisuuksia on kaiken kaikkiaan niin paljon, että opettelussa menee vielä pitkään. Dokumentaatio ja keskustelupalstat ovat pääosin venäjäksi, mistä tulee oma lisähaasteensa. Yhtä kaikki: hauska laite ja mielenkiintoinen kurkistus itäisten Spectrumien omintakeiseen maailmaan.
December 24th, 2011
Vuosi sitten olisin kirjoittanut tätä merkintää epäilemättä paljon positiivisemmassa sävyssä: näyttihän edelleen siltä, että kohta kauppojen hyllyt olisivat väärällään virtatehokkaita ja muutenkin mielenkiintoisia Linux-kykyisiä ARM-laitteita miniläppäreistä työasemiin. Näin ei kuitenkaan näytä käyneen, ja kolme eri laitetta (Efika MX, Efika MX Smartbook ja Trim-Slice) omistaneena en voi kuin lyödä hanskat tiskiin. Se todellinen ARM-Linuxin läpilyönti on kylläkin tapahtunut ja edelleen mennään nousujohteessa, mutta ainoastaan tasan ja tarkalleen Android-kännyköiden osalta. Edes Android-tableteista ei ole vielä tullut vakavasti otettavaa alustaa, puhumattakaan perinteisemmistä laitteista kuten läppäreistä.
ARM-Linuxia, vaikkapa sitten tuttua Ubuntua, vaivaavat monet lastentaudit, joista omalla kohdallani pahiten on iskenyt grafiikkaraudan surkea tuki. Ongelma on yhtäällä alustojen monenkirjavuudessa ja toisaalla siinä, että piirivalmistajat panttaavat dokumentaatiota: kaikki pitäisi tehdä valmistajan toimittaman bugisen binäärikikkareen kautta. Toimivan HDMI-tuen tekeminen näyttää sekin täysin mahdottomalta, kun testaus jää väistämättä vajavaiseksi ja mitään yhteistyötä ei näytetä tekevän aiheen tiimoilta. Androidin suuri kaupallinen merkitys on pitänyt sen ohjelmistotuen käyttökelpoisena, mutta työpöytä-Linux saa tyytyä pöydältä pudonneisiin murusiin. Kirjavuus vaivaa tunnetusti Linux-jakelujakin, joten sama työ tehdään moneen kertaan eri leireissä. Grafiikan lisäksi kaikki muukin on pykälän tukkoista (liukulukurautaa ei käytetä kunnolla, SSD:t ovat hitaita, kääntäjäasetukset tehottomia), joten kokonaisfiilis on helposti epärealistisen tukkoinen — kaiken järjen mukaan gigahertsin tuplaydinprosessorilla pitäisi pyörittää työpöytää ihan sutjakkaasti.
Pienen laitevalmistajan, kuten tässä tapauksessa Genesin ja CompuLabin, on verrattain helppoa lyödä kasaan valmiisiin piireihin tai jopa emolevyyn perustuva tuote, mutta rauta on tätä nykyä kovin pieni osa kokonaisuutta. Nopean etenemisen huumassa voidaan lupailla yhtä sun toista, kuten kiihdytettyä videotoistoa, Flashia, Android-tuke jne. jne. Käytännössä pikkufirmalla ei kuitenkaan ei ole resursseja kaikkea tehdä, joten lupaukset jäävät lunastamatta. Tilannetta parantaa, jos innokas harrastajayhteisö ottaa laitteen omakseen, kuten näyttää käyneen vaikkapa Pandaboardin kanssa, mutta ei yhteisökään joka paikkaan repeä. Isot kumppanitkaan eivät ole helppoja, sillä niiltä ei välttämättä liikene juuri tukea nyrkkipajoille ja päätöksenteko tapahtuu yksipuolisesti. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä Adoben päätös lopettaa mobiili-Flashin tekeminen, mikä samalla käytännössä tuhosi ARM-Flashin tulevaisuuden.
Jos tällä hetkellä haluaa askarrella sulautettujen purkkien ja Linuxin äärellä, niin ei ole juuri järkeä hankkia mitään muuta kuin perinteinen x86-PC. x86-Linuxin momentti on suuri, laitetuki hyvä ja jakelut testattuja. Kunhan selviän tästä pettymyksestä, niin saatan vielä kokeilla Pandaboardia, mutta ainakin paljon realistisemmin odotuksin. Linaron virallinen tuki vaikuttaa paljon uskottavammalta kuin keskivertofirman omat näpellykset.
Edit: Itse asiassa viime aikojen kiintoisin tulokas on Raspberry Pi, jonka julkaisu on kuitenkin viivästynyt. Toivottavasti tulee pian pihalle, ettei hankkeesta tule uusi Pandora.
December 17th, 2011
Again, there seem to be a lot of differing opinions and unclarity concerning a simple thing: how to load tap/tzx programs to your Spectrum using a computer or, say, some media player? This is how I got it to work:
- Get tape2wav (no link here, since it’s available on so many platforms)
- Convert your favourite game to a wav with it: tape2wav beli.tap beli.wav. The volume should be maximum by default.
- Load the sound file to your favorite music player
- Connect the EAR port to the PC sound output. I got the best results by using a stereo to mono converter cable (left and right connected to the tip). YMMV.
- Crank the volume up
- Type LOAD “” [enter] on the Spectrum
- Start playback on the music player. You should hear the loading noise and see flashing stripes in the border. Crank the volume up if not.
That should do it. Notice that on newer models, such as +2 this method won’t work. Use a tape adapter — or better, just get a divIDE.
December 14th, 2011
What she said: “We need to talk.”
What he heard: “I’m leaving you.”
What she said: “I’ve been thinking …”
What he heard: “I’m leaving you.”
What she said: “At this point in life …”
What he heard: “I’m leaving you.”
What she actually meant: “I’m leaving you.”
December 12th, 2011
After some real trouble with three Spectrum +2s I’ve at least learnt a thing or two (not only about the build quality of those dogs). Most often the problems are caused by failing transistors, with other probable failures on top. Here’s for those who struggle with their Speccy:
- Power supply busted? They’re still available on eBay and elsewhere too, but any sturdy enough (2A) PSU will probably do. Nominally the voltage should be 9V DC, but you can also feed it a bit higher voltage, because a regulator will turn it into 5V anyway. Personally I’ve used two +2s with a generic 12V transformer. Note that the plug is shield positive.
- Still no voltage? Check the power connector on the PCB. The solder points don’t seem to last.
- Power LED doesn’t light up? Time to change the regulator that is attached to the big heat sink. 7805 is the one. Note that they are not all the same: if you intend to use expansions such as divIDE, get one with a high throughput (~2A).
- Still no picture?
- There are three ways to get video out: RF, composite and RGB (SCART). RGB is the least fragile of these, so if RF and composite fail, you might at least see something and confirm that the machine is otherwise sane.
- RGB works, the rest don’t? Most likely TR9 has failed. Replace it with another ZTX650/651.
- According to some account, it might do some good to change TR8, too. It’s a ZTX213.
- Distorted composite output? If you can get some dark output from TEA2000 pin 6, things are looking up! Most likely TR4 has failed and needs to be changed. This time you need a 2N3904. The markings on the PCB are upside down: install the transistor the other way around for a bit better image quality.
- Still no RF output? The RF modulator seems to crack off the PCB by time. The tiny wires bringing the signal in might suffer at that point.
- Constant noise in the audio output? This is not even a problem per se, but a feature of the +2 design. The tape drive head is connected to the sound output and it picks up all sorts of noise for your enjoyment. If you don’t need the drive, just snap off the white wire coming from it to the PCB. A bit more elegant solution is to place a switch on the wire, which lets you choose between sound quality and a working tape drive.
I hope this blurb is of use for someone. Let me know if there are any additions or errors.
December 8th, 2011
The sound “capabilities” of Sinclair QL are controlled through a single call to the IPC. You pass it two pitches, plus numerous strange parameters that distort the sound in more or less useful ways. To my great surprise I couldn’t find any description of the pitch parameter in any book or web page. For example, The SuperBASIC handbook goes to great detail with other parameters, but doesn’t explain how the pitch is calculated. I’m starting to feel like nobody really understood it and just quoted some technical manuals 🙂 Well, here’s my take on it, based on FFT analysis and a bit of math.
Pitch and frequency are inversely related, like on the Amiga, where you use periods. The highest tone you can output is pitch 0, which, according to Audacity’s FFT is 1313 Hz. At the other extreme there’s pitch 255, which produces a 43 Hz tone. Assuming that the formula is of the form a/(x+c), we get approximately the following relationship between frequency (f) and pitch (p):
- f = 11336.256 / (p + 8.634)
- p = 11336.256 / f – 8.634
When dealing with integer numbers you get a good enough approximation with p=11336/f-8. You can download a precalculated list of note pitches and frequencies here.
December 6th, 2011
Parin viikon touhuaminen Sinclair QL:n äärellä on ollut mielenkiintoista, opettavaista ja hyvin usein myös turhauttavaa. Alta löytyy pitkähkö valitus Sir Cliven muista maanantaikappaleista, mutta nekin ovat melkeinpä onnistuneita tekeleitä QL:ään verrattuna. Vähän vaikea kuvitella, mitä suunnittelijoiden päässä on kaikin ajoin liikkunut (tai onko mitään), kun noita kummallisia ratkaisuja katselee. Suuren osan kummallisuuksista selittänee ihan protektionismi: meidän koneeseen ostetaan meidän lisälaitteet, kun mikään normaali ei kerran sovi. Mikä siis meni vikaan?
- Prosessori. 8-bittinen versio 68k:sta oli ilmeisesti helppo ottaa käyttöön, mutta sivutuotteena kone tukehtui todella pahasti, kun dataa ja koodia käsitellään kasibittisen väylän kautta.
- Grafiikka. Jos unohdetaankin vähäiset värit hetkeksi, niin merkkitilan puuttuminen on yhtä kaikki paha juttu. Koneenreppana ehtii piirtää frameen noin kolmanneksen ruudustaan ja kun spritejäkään ei ole, niin QL:stä ei oikein ole pelikoneeksi, vaikka asiaa miten kääntelisi. Neljäs väribitti uhrattiin turhalle välkytystoiminnolle, mitä myötä menetettiin kahdeksan väriä. Qdos puolestaan päätettiin laittaa toisen grafiikkasivun päälle, joten sivuakaan ei voi vaihtaa systeemiä tappamatta.
- Kuvanlaatu. RGB:stä saa sinänsä oikein asiallista kuvaa, kunhan jaksaa kolvata johdon, mutta TV- ja compositelähdöt ovat huonommat kuin missään muussa omistamassani laitteessa pl. Atari 2600.
- Mikrokasetit. 30 vuoden aikana ei ole vielä tullut vastaan yhtä epäluotettavaa tallennusmediaa. Nauhat jumittuvat, menevät ryppyyn ja pahimmillaan jopa katkeavat. Kun saman nauhan formatoi useaan kertaan, niin joka kerralla saattaa saada eri kapasiteetin.
- Apuprosessori. Noin periaatteessa kaunis ja kannatettava idea, että mukana on Intelin 8049 IPC, joka hoitaa mm. näppäimistöä, sarjaportteja ja ääniä. Käytännössä IPC on laitettu hitaan sarjaväylän taakse, joten se siitä nopeushyödystä. Itse pääprosulla ei ole juuri mitään suoraa pääsyä lisälaitteisiin, joten vaikkapa näppäimistön lukeminen on tuskallista. IPC:llä ei ole omaa muistia, vaan se ajaa bugista rommia, joten huonouksia ei voi korjata ohjelmallisestikaan.
- Äänet. IPC:n reppana toimittaa myös äänipiirin virkaa, eikä järin hyvin. Periaatteessa ulos saisi vaikka mitä, mutta rommissa on jälleen tarjolla jonkinlainen maanantaiaamuna väsätty kummallinen piippausrajapinta. Ääniä ei saa koneesta pihalle vakiona, vaan sulosointuja pitää kuunnella sisäisestä kajarista.
- Liittimet. Jokainen liitin mallia oma. Sarja- ja joystickportit ovat jonkin sortin oma muunnelma Englannin puhelinpistokkeesta ja saatavuus sitä myöten lähellä nollaa.
- Näppäimistö. Marginaalisesti parempi kuin Spectrumin kuminäppis. Tuntuma on jo muutenkin huono ja kun vielä koneessa ei ole mitään kallistuskulmaa, niin kirjoittelun määrän mieluiten minimoi.
Kallis ostoshan tämä oli. Pelkkä lankku virtalähteineen on yli sata puntaa Englannin eBayltä hankittuna. Saatavuus on sentään vielä varsin hyvä. Mikrokasetteja saa niitäkin samasta paikasta, tosin kannattaa varautua siihen, että puolet eivät ikinä tule toimimaan. Sarjapiuhat ja joystickit ovatkin sitten jo kiven alla — itselläni tärppäsi Bebekistä, kun löytyi joku suunnilleen samanlainen liitin, jonka sai viilan ja puukon avustuksella sopimaan. Kaikesta tästä valituksesta huolimatta QL on ollut hauska projekti, ja 68k-konekielen äärelle palaaminen on aina antoisaa.
Pari knoppia vielä loppuun. Kai tiesitte, että Linus Torvaldsilla oli ennen PC:tä Sinclair QL? Ja että koneen toimisto-ohjelmat teki Psion, joka on myös vastuussa kämmentietokoneiden EPOC-käyttöjärjestelmästä, josta myöhemmin kehkeytyi muuan Symbian. QL:stä tehtiin myöhemmin myös PC:n ISA-korttipaikkaan sopiva versio, QXL, sekä paljon parannellut ja tehokkaammat kloonit Q40 ja Q60.
December 4th, 2011
Joystickit kuumina — Varhaista erotiikkaa kotitietokoneilla on nyt ladattavissa pdf:nä täältä. Kuvat valitettavasti vain mustavalkoisina kuten printtiversiossa.
December 1st, 2011
Rojuvirran mukana kulkeutui kotiin tällä kertaa Atari 2600 Jr. Alkuperäinen puuviilulla koristettu mötkö olisi toki aidompi asia, mutta kaappitilan ja postikulujen osalta muoviklisu oli perustellumpi ratkaisu käyttökoneeksi. Laitehan antaa vakiona pelkkää RF:ää pihalle, joten ensimmäisenä projektina oli kolvata kasaan composite-liitännän vaatima pikku piirikortti. Asennus ja kasailu on ihan kuolevaisen tehtävissä, mutta hermoja se kysyy. Samalla kannattaa vetää ulos äänet. Alkuperäisessä 2600:ssa on erilainen emolevy kuin Jr:ssä ja Jr:stä on siitäkin ainakin kahta eri versiota, joten nettiä sai penkoa tarkasti, ennen kuin sopiva viritelmä löytyi. Täältä löytyvät omaan koneeseeni soveltuneet ohjeet (se jälkimmäinen transistoriversio, EI ensimmäinen). Tilasin siinä sivussa myös jokusen klassikkopelin, kuten Q-Bert, Missile Command, Defender ja Centipede, mutta niitä tuskin tulee ihan silmittömän paljon hakattua: 2600:n pelit ovat, lyhyesti sanottuna, suurimmaksi osaksi huonoja. Kiintoisampi hankinta oli Harmony-moduuli, jolla voi ladata bin-muotoisia pelejä ja demoja muistikortilta. Hinta ei ollut kohtuuttoman paha, 67 dollaria eli melko tarkkaan 50 euroa postikuluineen.
December 1st, 2011
Next Posts
Previous Posts