Ensimmäinen kokeilu hotpotin kanssa meni hienosti putkeen, vaikka kohennettavaakin on vielä monessa kohtaa. Taiwanin kokemuksista innostuneena päätin siis yritellä hotpotin tekoa kotimaassa. Hämeentieltä Vii Voanista löytyi joitakin oleellisia tykötarpeita, kuten liemiaineet, nuudelia ja friteerattua tofua, ja loput hain sitten ihan K-kaupasta. Halusin pannun pöytään, joten tilasin netistä keittolevyn — kaasu tai sprii olisi ollut parempi, mutta kyllä tämäkin ratkaisu ihan toimi, vaikka hiukan turhan hidas vasteeltaan onkin.
Hotpotiin voi heitellä hyvin monenlaista kiehumaan, vaikka näin ituhipillä valikoima onkin piirun rajoittuneempi. Tofun ja nuudelien lisäksi hyvin toimivat ainakin perunat, sienet, maissi, pavut sekä parsa- ja kiinankaali. Porkkanat ihan ok nekin ja sokeriherneet, mutta säilykepurkista peräisin olevat bambunversot jäivät vaisuiksi. Vielä voisi kokeilla ainakin pinaattia, toisenlaisia tofuja, riisikakkuja ja parsaa. Toinen kehityskohde olisi kastike, johon herkkuja dipataan padasta onkimisen jälkeen. Lähdin varovaisesti liikkeelle ihan soijakastikkeella, mutta virallisesti pitäisi ilmeisesti käyttää esim. seesamtahnaa (kokeilin Taiwanissa, ei oikein heti maistunut) tai Hoisin- tai Shacha-kastiketta. Veikkaan, että ihan tuiki tavallinen HP:kin toimisi hyvin.
January 23rd, 2010
Amsterdamin lentokentällä oli 8G iPod Touch tarjouksessa 149 euroa eli saman verran kuin laitteena paljon rajoittuneempi (jos sitten pienempikin) iPod Nano Suomessa. Eihän siinä auttanut mikään, vaan pakko se oli tuohon hintaan hankkia. Nätissä pienessä paketissa tuli mukana kuulokkeet ja usb-johto akun lataamista ynnä musiikin siirtelyä varten.
Parin viikon näpläämisen perusteella laite vaikuttaa mainiolta. Käyttöliittymä on hiottu hämmästyttävän sujuvaksi — jos ottaa vertailukohdaksi vaikka S60-kännykät, niin ei olla edes samalla vuosikymmenellä. Integraatio iTunesin ja App Storen kanssa on mietitty hyvin ja niinpä ei ole mitään suurta kynnystä lähteä etsimään iPodiinsa musiikkia tai ohjelmia. Huomaamattaan tulee käyttäneeksi kymmeniä euroja, kun yksittäisen ohjeman hankintahinta on vain muutaman euron. Ihan valtavasti en jaksanut tonkia vielä, mutta ainakin Facebook, SSH, Messenger (EasyMSN) ja IRC (Colloquy) tuli asennettua. Applen politiikan mukaisesti sovelluksista ei saa julkaista demoversioita, joten demoversiot julkaistaan lite-versioina. Joitakin pelejä kokeilin, mutta suuria kiksejä en niistä saanut lukuun ottamatta kotimaista Zen Boundia, jonka parissa kului aktiivisesti muutama ilta.
Jos jotain negatiivista haluaa väkisin sanoa, niin sekä kuori että näyttö keräävät tehokkaasti rasvaa sormista, joten lyhyenkin käytön jälkeen Touch näyttää hivenen törkyiseltä. Mikrofoni olisi tervetullut lisä eikä varmasti kallis lisäys — nyt sellainen pitää hankkia erikseen, jos haluaa käyttää vaikkapa Skypeä. Monessa paikassa voivoteltu moniajon puute ei ole itseäni sanottavasti haitannut, koska sovellukset muistavat poistuessaan tilansa. Viestimien, kuten IRC:n tai Mesen kanssa moniajosta olisi kieltämättä hyötyä.
Jonkinlaisen porttiteorian tästä varmaankin voisi kehitellä, nimittäin melkein heti kättelyssä tuli mieleen, että tämä sama käyttökokemus mobiilina ja kameran kanssa olisi vielä parempi. Esim. jo nyt kätevä karttasovellus olisi reissussa sen kätevämpi, ja jos tuollaista kalikkaa muutenkin mukanaan kuljettaa, niin mikseipä se samalla voisi hoitaa myös puhelimen tehtävät. Soneran hinnat eivät toistaiseksi miellytä, mutta kun puhelimen vaihdon aika joskus koittaa, niin pitää harkita uudelleen.
January 23rd, 2010
Palasin keskiviikkona Taiwanista reilun viikon lomareissulta. En ollut juuri tutustunut maahan ennen lähtöä tai suunnitellut ohjelmaa sen enempää, joten päiväohjelma oli silkkaa improvisointia. Ilmat eivät oikein suosineet, sillä useimpina päivinä oli pilvistä ja hieman sateista. Meren ympäröimä saari on muutenkin kostea ja kun siihen lisättiin sateinen sää, niin missään ei oikein ollut kuivaa — aamulla kuivumaan laitettu pyyhe oli vielä seuraavana aamunakin nihkeä. Huonot kelit eivät kuitenkaan onnistuneet matkaa pilaamaan.
(more…)
January 17th, 2010
Piti asentaa Snow Leopard -koneeseen Huawein E169-nettitikku DNA:n liittymällä, mutta sepäs ei mennytkään ihan tuosta vaan. Mukana tuleva ajuri kaatuu heti SL:ssa, Huaweilta ei tunnu löytyvän mitään tolkullista ja kokeilemani Vodafonen paketti tunnisti laitteen, mutta nikotteli siitä, ettei kyseessä ole oikean firman sim-kortti. Kohtuullisella googletuksella löytyi harrastajan kirjoittelemat ohjeet vastaaville tikuille englanniksi ja sitten homma lähtikin rullaamaan. Ohjeiden noudattamisen lisäksi piti käsin asentaa modeemin soittonumeroksi *99# (DNA ei tunnu tarvitsevan yhteysnimeä).
December 22nd, 2009
Lopultakin pääsin kokeilemaan Tamperelaisen Esperanzan valikoimia. Ravintola mainostaa itseään tequileríana, joten oli tietysti syytä mennä tarkistamaan, onko väitteessä perää. Itse Esperanza oli yömyöhällä jo kiinni, mutta kauniisti pyytämällä samassa yhteydessä olevan yökerho Tabun baarimikko suostui hakemaan jaloja juomia ravintolan puolelta.
Odotukset eivät olleet korkealla, joten ne ylittyivät kirkkaasti. Listalla oli toistakymmentä tequilaa, joista suurin osa puro de agaveja. Blancojen ja reposadojen lisäksi saatavilla oli jokunen añejo tai extra añejo. Tämähän olisi ollut jo tarpeeksi, mutta todellisena yllätyksenä tulivat kaksi mezcalia ja sotolia. Sotolia en nähnyt koskaan edes Meksikossa (se on pikemminkin pohjois-Meksikon juttuja). Mielenkiintoinen juoma, joskin enemmän pidän edelleen tequilasta. Tequiloista kokeiluun lähtivät Tapatio Reposado, Arette Reposado ja Los Tres Tonos Reposado. Viimeksimainittu on myös Alkon tilausvalikoimassa, vaikka hinta onkin selvästi yläkanttiin.
December 8th, 2009
Melkein kahden vuoden jahkailun jälkeen saivat lopultakin julkaistua History of Nordic Computing 2:n (HiNC2) artikkelit. Antin kanssa kirjoitimme demoaiheisen Demoscene Platforms: A Case Study on the Adoption of Home Computers ja Mikon kanssa kulttuuriperintöaiheisen Preserving Our Digital Heritage: Experiences from the Pelikonepeijoonit Project. Artikkelit saa SpringerLinkin kautta, mutta kornia kyllä edes itselläni ei ole noita lopullisia julkaistuja versioita sähköisessä muodossa — eikä todellakaan huvittaisi maksaa 25 taalaa omasta työstään. Abstraktit ja ensimmäisen sivun pääsee katsomaan ilmaiseksikin.
update: Demoartikkeli ladattavissa nyt täällä
October 4th, 2009
Näin postuumisti yritän hivenen arvioida sitä, mikä todellisuudessa tekee kaukosuhteista niin vaikeita. Aina sanotaan, että se välimatka ja ne kulttuurierot, mutta mitä ne ovat oikeasti käytännön tasolla?
Välimatka tarkoittaa fyysisesti ainakin sitä, että tapaaminen on harvinaista herkkua, niihin latautuu kauheasti odotuksia sekä tekemistä ja koko ajan täytyy laskea päiviä paluuseen. Lentolippuihin kuluva rahasumma rajoittaa hyvin konkreettisesti tapaamisten määrää, vielä kun palkkataso ulkomailla on usein huomattavasti kotimaista alempi. Aikaeron takia mesetykset ja skypetykset voivat rajoittua viikonloppuihin — toinen osapuoli on aina joko töissä tai nukkumassa. Puhelimella soittelu on tuskaisen kallista eikä sähköposti viestintäkanavana ole järin henkilökohtainen, puuttuu se paperisen kirjeen aura. 20 vuotta sitten vastaava tilanne olisi ollut toki vielä paljon rajoittuneempi ilman nykyisiä tietoliikennetekniikan mahdollisuuksia.
Normaali arkielämä kotimaassa ei välttämättä muutu juuri mitenkään eikä tilanne siten tunnu missään suhteessa olemiselta. Fyysinen välimatka tuottaa väistämättä myös henkistä, vaikka alkuihastuksen huumasssa kaikki meneekin luonnottoman helposti ja ongelmat tuntuvat helposti kohdattavilta. Mustasukkaiselle luonteelle löytyy helposti täkyjä, kun toisen tekemisistä ei kuule juuri mitään, mutta ei tarvi olla mikään psykopaatti, etteikö vähäinen yhteydenpito olisi haitaksi. Luottamusta ja toisen tuntemusta kun on vaikeaa kehittää postitse.
Näkyvimmät, räikeät kulttuurierot on oikeastaan helppo tunnistaa ja käsitellä. Suomessa ei anneta poskisuudelmia ja Meksikossa juodaan kossun sijasta tequilaa, no problem. Ongelmaksi saattavatkin tulla ne pienet huomaamattomat erot, jotka aiheuttavat kitkaa ja väärinymmärryksiä. Samaan teemaan liittyy myös kielimuuri: kun toinen tai kumpikaan ei puhu äidinkieltään, tulee suuntaan ja toiseen väärinymmärrryksiä, jotka voivat jäädä vaivaamaan ja kasaantua turhaan peikoksi, jos ei asioista jakseta jatkuvasti puhua.
September 3rd, 2009
Vuosia tuskailin Infinitivin hirvittävän muovisen Amiga-tornikotelon kanssa. Vaihtoehdotkin olivat kalliita ja usein vielä melkoisen rumia. Kaksi emolevyä kymmenisen vuotta sitten teurastettuani vannoin, etten enää itse lähde torniprojektia virittelemään vaan täytyy olla valmiiksi sopiva. Lopulta tuli vastaan EZ Z4, joka vieläpä toimii Mediator-PCI-laajennuksen kanssa eikä ole tolkuttoman hintainen (83€) eikä ruma — lähinnä normaalin PC-kotelon näköinen. Sellainen tilaukseen ja reilun viikon päästä saapuikin jo. Vaihdossa sekosi muutama tunti, mutta nyt kaikki on melko lailla kondiksessa ja laitteisto tuntuu toimivan. Pienenä kauneusvirheenä Mediatoriin käy AT-virtalähde ja tornin mukana puolestaan tuli ATX. Onneksi vanhassa tornissa oli jo sopiva poweri, joka kohtuullisella modifioinnilla meni koteloon. ATX-virtaliittimelle saa adapterin, mutta en malttanut enää ruveta sellaista odottelemaan. Lopputuloksena sain Infinitiviin verrattuna jämäkän kotelon, jossa on lisäksi paremmin tilaa turbokortille ja lisälaitteille sekä parempi paneeli levyasemalle, jos ei nyt ihan täydellinen ole tuokaan.
August 26th, 2009
Pistäydyin Kampin ns. Lippulaiva-Alkossa, jossa ainakin väittämän mukaan on parempi valikoima kuin tavallisissa myymälöissä. Tequilan osalta valikoima olikin normaalia parempi, mutta valitettavasti melkein pelkkää mixtoa. Sierra oli vahvasti edustettuna blancolla, reposadolla ja Antiguolla. Lisäksi hyllystä löytyi Sauza Blancoa, Two Fingersiä, Scorpionia ja Olmecaa. Onneksi reissu ei jäänyt täysin turhaksi, sillä rivin viimeisenä oli 36 euron hintaan Espolón Añejoa, jota lähtikin pullo mukaan testattavaksi. Asiakaspalvelu vahvisti ikävän uutisen El Jimador Reposadon ennenaikaisesta poismenosta koko tuotevalikoimasta — enää ei saa edes tilaamalla muuta kuin blancoa, joka on sinänsä ok tuote, mutta ei iske ihan täysillä omaan makuhermooni.
August 21st, 2009
Eilen tuli postissa MSX:lle SD-kortinlukija. Hupaisana yksityiskohtana piirilevy oli koteloitu Casion Golf-pelin kuoriin. Lievästi eksoottinen laite ja toimintakin tuntuu olevan varsin omalaatuista paikka paikoin. Tärkein onnistuu kuitenkin eli se tiedostojen siirtely kortinlukijalla MSX:lle. Joitakin havaintoja tässä:
- Siirtonopeus on melkoinen oikeaan levariin verrattuna: isotkin ohjelmat latautuvat suunnilleen sekunnissa
- Kovin suurta muistikorttia ei kannata hankkia, sillä tilaa ei mitenkään voi tällä hetkellä käyttää 256 megan yli
- SD-kortille ei tule osiointia vaan “levyt” ovat heti kortin juuressa (Linuxissani /dev/sde). Aktiivisen levyn voi valita DISKMAN-ohjelmalla tai sitten buutissa painamalla STOP ja numpadilta halutun levyn numeroa. Numpadia vaan ei ole monessakaan MSX:ssä… Kortilta on siis kerralla näkyvissä MSX:lle vain yksi levyistä.
- Vakiona sekä Linux että OS X näkevät vain ensimmäisen levyn. En tiedä, saako niitä näkemäänkään muita ilman isoa säätämistä ja ohjelmointiurakkaa.
- Taaempi SD on sekä A- että C-asema ja toinen kortti ilmaantuu D-asemaksi. B:llä majailee Flash-muisti. Näin siis, jos levyt ovat FAT12-tyyppiä eli oletusta.
- Koneessa kiinni olevat fyysiset levarit näkyvät asemina E ja F
- Korttia ei voi normaalisti nypätä pois lennossa, tosin mukana tulee siihen apuohjelma XCHGMMC
- Laitteessa on MSX-DOS 2:a tukeva diskrom ja buuttaavaksi asentuu alustuksessa DOS 2, mutta ykkösen buuttaaminen onnistuu suoraan vaihtamalla tilalle msxdos.sys ja command.com
- Normaali MSX1 ei toimi DOS 2:n kanssa, joten hakemistoja ei voi käyttää. Suurempana ongelmana on se, että uuden SD-kortin asennusta varten pitäisi päästä buuttaamaan DOS 2 moduulin sisäisestä muistista. En tiedä, mihin Windows-työkalu pystyy, mutta saattaa olla, että kortti pitää alustaa MSX2:ssa tai ainakin saada jostain se ensimmäinen levyimage, jonka kortille kirjoittaa esim. Linuxissa.
- Tässä oma hätäinen imageni, jolla saa edes 11-megaisen “kovalevyn” MSX-DOS 1:llä varustettuna. Linuxissa roottina: cat msxdos1.img >/dev/sde (olettaen että kortti on sde ja että osiot on ensin poistettu).
- Hankkeelle ei tullut pahastikaan hintaa: moduuli postikuluineen Hollannista 50 euroa.
Päivitän tätä postausta sitä mukaa kun lisää selviää.
August 15th, 2009
Next Posts
Previous Posts
