Posts filed under 'sekalaista'
Tänäkin keväänä monella peruskoulun päättäneellä on ollut edessään klassinen valinta: lukioon vaiko ammattikouluun? Tässä iässä alkaa jo ymmärtää kaikkien koulutusalojen ja -asteiden tarpeellisuuden, mutta 90-luvun alun koto-Vammalassa kysymys oli paljon henkilökohtaisempi. Vammalassa oli vielä kolmaskin vaihtoehto, kätsäkoulu so. Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos – ammattilukiota ei vielä tunnettu. Ajan henkeen sopivasti tärkeää kysymystä käsitellään nykyään tietysti netissä meemien keinoin:
Kahdessakymmenessä vuodessa on muuttunut paljon, mutta stereotyypit ovat vahvasti ennallaan. Lukiolaiset kuvataan naiiveina isin rahoilla elelevinä nörtteinä, siinä missä tyhmät amikset rassaavat autojaan ja polttavat röökiä lippis päässä. Sotiminen tuppaa edelleen olemaan poikien hommaa: kuvissa esiintyy lähes yksinomaan miespuolisia hahmoja ja tekijätkin ovat epäilemättä poikia. Lukiosta Siwan kassalle päätyminen näyttää olevan nykyään vakiokuvastoa – takavuosina samaa teemaa ei oltu vielä näin kanonisoitu, vaan kirjaviisaiden lukiolaisten todettiin vain yleisesti olevan kykenemättömiä mihinkään oikeaan työhön.
Ammatillisen koulutuksen profiilia nostettiin jokunen vuosi sitten vastakkainasettelua korostavalla ja hyödyntävällä Amis se vaan tienaa enemmän -kampanjalla. Kampanjan keskeinen teesi oli, että ennen eläkkeelle siirtymistä ammattikoulun käynyt on ehtinyt ansaita enemmän, koska koulussa istumiseen ei ole tarvinnut kuluttaa yhtä monta vuotta kuin ylioppilaan, jonka pitää lukion jälkeen hakeutua ammatillisesti pätevöittävään koulutukseen. Pointtinsa tuossakin, mutta itse en olisi vaihtanut lunkia opiskeluaikaani nuorena työelämässä puurtamiseen 🙂 Jollekulle toiselle sekin varmasti paremmin sopii. Ylen artikkelin perusteella korkeaa palkkaa himoitsevan kannattaa hakeutua lääketieteen opintoihin. Palkkahaitarin toisessa päässä on niin ikään akateeminen kutsumusammatti: lastentarhanopettaja.
edit: lisäsin vielä kolme puuttuvaa kuvaa
June 24th, 2013
Tietotekniikka on ollut pitkälti miesvaltainen ala koko olemassaolonsa ajan. Naisilla on ollut osuutensa sen kehittämisessä ja esimerkiksi monet tietokoneiden käyttäjät olivat heti alusta pitäen naisia. Miehinen historiankirjoitus on luultavasti ylikorostanut mieskeksijöiden roolia, joten on paikallaan tarkastella aihetta myös harvinaiseksi jääneestä naisnäkökulmasta. Faktat pitäisi silti olla kohdallaan:
Mennään yksi kerrallaan. Ada Lovelacea voidaan laajasti tarkastellen pitää ensimmäisenä ohjelmoijana. Matemaattisesti lahjakas Lovelace näki Charles Babbagen suunnittelemalle Analyyttiselle koneelle monenlaisia käyttötarkoituksia, jotka eivät tulleet Babbagelle mieleen. “Ensimmäiseksi ohjelmoijaksi” Lovelacea tituleerataan, koska hän suunnitteli, miten laitteella voisi laskea Bernoullin lukuja. Itse konetta ei Babbagen eläessä 1800-luvulla saatu rakennettua. Analyyttinen kone oli mekaaninen laite, joten on määrittelystä kiinni, oliko se ylipäänsä “ensimmäinen tietokone”. Ensimmäisen elektronisen tietokoneenkaan keksijä ei ole yksiselitteinen: monenlaisia sähköisiä laskimia tehtiin jo 1930-luvun lopulta alkaen.
Hedy Lamarr on viestintäteknologian kehittäjien joukossa poikkeuksellinen tapaus, sillä paremmin hänet muistetaan Hollywood-tähtenä. Langaton verkko, Bluetooth ja GPS on tässä laitettu Lamarrin piikkiin, vaikka lieneekin selvää, ettei hän näitä nimenomaisia protokollia henkilökohtaisesti “keksinyt”. Mainituissa teknologioissa käytetään kuitenkin taajushyppelyyn perustuvaa hajaspektriä, jonka Lamarr kehitti George Antheilin kanssa 1940-luvulla torpedojen ohjaamiseen. Historia ei tässäkään tapauksessa suostu asettumaan kauniisti muottiin: taajuushyppelyä käytettiin jo 1900-luvun alussa ja mm. Nikola Teslalla on aiheesta patentti vuodelta 1903.
Top Secret Rosies viittaa toisen maailmansodan aikaiseen ryhmään amerikkalaisia naismatemaatikkoja, jotka ratkoivat armeijan leivissä erilaisia sotaan liittyviä laskelmia. Ryhmästä ainakin Jean Bartik tosiaankin oli varhainen ENIAC:n ohjelmoija, mutta Ruusujen esittäminen “ensimmäisinä tietokoneohjelmoijina” on melkoinen yksinkertaistus.
Grace Murray Hopper tunnetaan parhaiten COBOL-ohjelmointikielestä, joka oli ensimmäisiä korkean tason kieliä ja pitkään suosittu etenkin kaupan ja taloushallinnon järjestelmissä. COBOL poikkesi aikalaisistaan etenkin siinä, että se muistutti puhuttua kieltä. Hopper kehitti COBOLin osana työryhmää ja hänen vaikutuksensa kielessä näkyy etenkin aiemman FLOW-MATIC-kielen kautta. Myöhemmin samanlaista lähestymistä on käytetty mm. HyperCardissa ja siitä lainanneessa AppleScriptissä. Mutta entäpä “ensimmäinen kääntäjä”? Hopperin A-0:n (1951–1952) voidaan tosiaankin katsoa olevan ensimmäinen korkean tason kielen kääntäjä. Historia on jälleen tätä tarinaa sotkuisempi, sillä määritelmästä riippuen ensimmäinen korkean tason ohjelmointikielen kääntäjä voisi olla myös John Backusin IBM:lle toteuttama FORTRAN vuodelta 1957. On myös huomattava, että symbolinen konekieli on ohjelmointikieli sekin, vaikkakaan ei korkean tason kieli. Ensimmäinen assembler on Wikipedian mukaan vuodelta 1949.
Kuten nähdään, maailmanennätysten etsiskely on valaisevaa puuhaa, mutta rinnakkaisten kehityskulkujen, tutkimusryhmien ja määrittelykysymysten vuoksi ei useinkaan ole mahdollista osoittaa yhtä tiettyä keksijää, joka olisi yksinään vastuussa jostakin suuresta kehitysaskeleesta. Keksijäneron myytti on tärkeä osa sankaritarinoita, joten se tuskin mihinkään katoaa. Kuvan otsikko on varmaankin totta – ilman naisia tietotekniikka ei näyttäisi samalta kuin nykyään – mutta väitteen taustalla voi aistia teleologisen näkemyksen siitä, kuinka ilman näitä sinänsä merkittäviä askeleita ei nykyään olisi kenties olemassa sen enempää tietokoneita, kääntäjiä kuin langattomia verkkojakaan.
Lopuksi ehdottaisin listaan joitakin lisäyksiä, joiden kautta hahmottuu etenkin se, kuinka naisten kontribuutio tietotekniikassa on usein ollut ihmislähtöistä – yo. hahmothan edustavat kukin “kovaa teknologiaa”. Aloitetaan Susan Karella, jonka roolia käyttöliittymäsuunnittelussa ei voi kiistää. Adele Goldberg oli puolestaan yksi Smalltalkin ja graafisen käyttöliittymän kehittäjistä. Käytettävyyden puolella naisedustus on muutenkin vahvaa: mainitaan tässä vaikkapa Jenny Preece ja Karen Holtzblatt. Carolina Cruz-Neiralle menevät krediitit yhtenä CAVE-keinotodellisuusympäristön luojana. Media- ja historiantutkijoita on niin paljon, ettei tähän mahdu kuin pieni raapaisu, mutta esiin voisi nostaa vaikkapa Janet Murrayn ja Sherry Turklen.
June 22nd, 2013
Olemme T. Heikkisen kanssa rustanneet artikkelia mätkintäpeleistä ja siinä sivussa on tullut tutustuttua hiukan väkisinkin orientalismiin – aasialaisten vaikutteiden omaksumiseen, esittämiseen ja ihannointiin lännessä. Vastaan on tullut lukuisia yllättäviä löytöjä, joista mielenkiintoisimpien joukossa ovat esimerkit suomalaisesta orientalismista. Etenkin Kiinan ja Japanin teemoja on käsitelty niin populaarimusiikissa kuin kirjoissakin. Aiheeseen tulee tuskin paneuduttua niin paljon, että siitä saisi kunnon artikkelin aikaan, joten pistän tähän aikajanantapaista luetteloa löydöistä (saatan päivittää listaa, kun jotain uutta ilmenee):
- 1908: V. A. Koskenniemen runo Mun armaani pieni geisha on kokoelmassa Valkeat kaupungit.
- 1920: Puccinin Madama Butterfly -oopperan ensiesitys Kansallisoopperassa.
- 1953: Helsingin Hotelli Tornissa avattiin Suomen ensimmäinen kiinalainen ravintola China.
- 1953: Metro-tyttöjen Geisha teehuoneen tyttö -kappale.
- 1954: Judo saapui Suomeen (tarkka vuosi määrittelykysymys).
- 1958: Sullivanin & Gilbertin Mikado-operetin ensiesitys Kansallisoopperassa.
- 1961: Fazer alkoi valmistaa Kina-suklaata.
- 1962: Fazer alkoi valmistaa Geisha-suklaata “japonais”-täytteellä.
- 1963: Brita Koivunen esitti alkup. japanilaisen, Yhdysvalloissa hitiksi nousseen, Sukiyaki-kappaleen kotimaisen version.
- 1963: Reijo Taipaleen japanihenkinen Humiko-kappale.
- 1965: Samurai-tango Autokeskuksen mainoslevyn B-puolella.
- 1967: Karate saapui Suomeen.
- 1967: Irma Kuusela esitti japanista käännetyn Geishan laulun.
- 1970: Aikido saapui Suomeen.
- 1970-luvun alku: Jujutsu saapui Suomeen.
- 1974: Kung fu -sarjakuvalehti.
- 1975: Frederikin Kung Fu taistelee -single, käännös Carl Douglasin Kung Fu Fighting -kappaleesta.
- 1979: Frederikin Tsingis Khan -kappale, käännös Länsi-Saksan euroviisubiisistä.
- 1979: Taekwondo saapui Suomeen.
- 1981: Ninja-myymälä avattiin Lahdessa.
- 1982: Hanoi Rocksin Oriental Beat -kappale ja samanniminen albumi.
- 1983: Simo Laihon Marco Polo -urkubiisi.
- 1984: Teinisuosiki Dingon Huumeita Japaniin levyllä Nimeni on Dingo.
- 1986: Uuno Turhapuro muuttaa maalle -elokuvassa Uunolla “tankaruno”.
- 1986: Suomen ensimmäinen japanilainen ravintola, Koto, avattiin Helsingissä.
- 1986: Kendo saapui Suomeen.
- 1986: Euroviisukarsinnoissa yrittelemässä Danny Ninja-kappaleella.
- 1987: Anneli Saariston Kirsikankukka -kappale.
- 1988: Kumikamelin debyyttialbumilla Kumikameli kappale Pieni kiinalainen unilaulu.
- 1991: Kikan kappale Geisha mä olen sun.
- 1992: Kiinalainen juttu -lastenohjelma.
- 1991: Henry Haapalaisen TMNT-vaikutteinen Mitä on olla ninja -kappale.
- 1993: Matti Nykänen lauloi itsensä suomalaisten sydämiin kappaleellaan Samurai.
- 2002: Eroottisten puupiirrosten näyttely Kielletyt kuvat Tennispalatsissa.
- 2004: Vapriikin Samurai-näyttely avattiin.
- 2006: Jadesoturi-elokuva, harvinainen suomalainen kumarrus kungfu-elokuvien suuntaan.
- 2006: Ensimmäinen korealainen ravintola, Korea House, avattiin Helsingissä.
- 2006: Nina von Rüdigerin ja Karim Muammarin mangatyylinen Vesi oli mustaa -sarjakuva.
- 2008: “Ensimmäinen suomalainen manga”, Heikki Valkaman ja Elli Puukankaan Vartijat.
- 2008: Tee! Teetä, taidetta ja keramiikkaa Kiinasta -näyttely EMMA:ssa. Sittemmin myös muita Kiina-näyttelyjä.
- 2010: Kung-Fu Live -peli.
- 2010: Wax on Wax off -karatepeli.
- 2011: Kung-Fu High Impact -peli.
- 2011: Frederikin Thaimaa-aiheinen Ladyboy-kappale. Katsotaan omalla vastuulla.
Tämän perusteella on vielä vaikea vetää mitään kovin suuria johtopäätöksiä kotoisesta orientalismista, mutta ainakin se nousee esiin, miten idän eksotiikka on usein tullut tänne toisen käden kautta jo hiukan valmiiksi pureksittuna. Musiikissa “itämaisuus” on kepeästi päälle liimattua: normisanoituksiin on ujutettu joku geisha taikka samurai ja biisiin pieni pentatoninen riffi sekä gongin kumahdus. Mitään erityistä piikkiä ei juuri erotu, vaan aasialaisia teemoja on ilmeisesti kotoutettu monessa eri vaiheessa, joskin 1980-luvulla näkyy tiettyä piristymistä populaarikulttuurin puolella.
June 8th, 2013
Kiitos sukulaistyttöjen, pääsin aikanaan tutustumaan Cosmopolitanin ihmeelliseen maailmaan. Ehkä mielenkiintoisin konsepti on cosmonainen, tuo myyttinen hahmo, joka tekee uraa, iskee miehen kuin miehen, on miehistä riippumaton ja tasa-arvoinen, osaa käyttää miehiä hyväkseen, fantasioi rohkeasti, on peto sängyssä, huolehtii itsestään ja näyttää hyvältä. Miehet eivät välttämättä tunne samanlaista tarvetta kerätä niskaansa lisää suorituspaineita vapaa-ajallaan, joten vaikkapa Tekniikan Maailmasta on turha etsiä vastaavaa ihmemiestä, jonka rinnalla tarvitsisi tuntea itsensä luuseriksi. Miesten Gloria yritti, mutta katosi markkinoilta vähin äänin.
Maailmalla tarjontaa kuitenkin tuntuu olevan, ja olinkin suorastaan ilahtunut, kun joku postasi Facebookiin tämän artikkelin. Puuttumatta nyt sen enempää luettelosta henkivään törkeään naiskuvaan, jonka perusteella maailmassa on ilmeisesti lähinnä maksullisia naisia ja uraa hidastavia takertujia, katsotaanpa mitkä kaksikymmentä asiaa menestyvän miehen pitäisi tietää ollessaan alta kolmekymppinen:
- Älä tee töitä rahasta, vaan rakenna unelmaasi
- Älä rakastu tässä iässä – se haittaa bisneksiä
- Älä esitä menestyjää, vaan tavoittele menestystä
- Älä kerää kavereita, vaan etsi luotettavat tyypit
- Älä elä kuin viimeistä päivää
- Älä tee haluistasi tarpeita (esim. kalliit naiset ja lenkkarit)
- Älä unohda perhettä
- Älä syyttele muita
- Älä haaskaa aikaa lomailuun
- Älä tee työtä, josta et opi mitään
- Älä mene trendien mukana
- Innosta muita ympärilläsi
- Älä luule, että voit lopettaa oppimisen ja kasvamisen
- Älä kuvittele, että muut maksavat takaisin
- Säästät rahaa kun hoidat seksintarpeesi maksullisilla naisilla
- Älä pidä kavereita, jotka haaskaavat aikaasi ja joista et hyödy
- Älä haaskaa rahaa
- Muista, että vain anaaliseksi on turvallista (!) – älä hanki perhettä vielä
- Älä tapaile epävakaita naisia
- Muista karman laki (ts. minkä taakseen jättää)
Cosmonaisen kuvaa rakentavat ja pönkittävät toimittajat ovat – uskoakseni – käytännössä lähinnä keski-ikäisiä katkeroituneita tapauksia, jotka peilaavat omia pettymyksiään myyttiseen hahmoon. Samanlainen katkeruus ja epäonnistuminen huokuu myös bisnesmiehen listasta, vaikka joistakin asioista voisi hyvin olla samaakin mieltä. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että menestyvällä tehotepolla olisi aikaa tai mielenkiintoa kirjoitella jotain sekavia elämänohjeita teineille?
May 2nd, 2013
Vuosien varrella on tullut vastaan monenlaisia ongelmia skandinaavisten kirjainten so. ääkkösten kanssa, kun eri järjestelmissä merkkejä on esitetty eri tavoin, minkä lisäksi etenkin jenkkiperäisillä ohjelmilla oli vuosikymmenten ajan tapana tarkoituksella nollata luetuista merkeistä ylin bitti, jotta luetut tavut varmasti olisivat “kirjaimia”, mikä on aiheuttanut loputtomasti ongelmia muualla. 1987 standardoidun Latin-1:n eli ISO-8859-1:n myötä alettiin 1990-luvun kuluessa päästä hiljalleen eteenpäin yhteensopivuudessa, mutta kun esim. yleisesti käytetty MS-DOS käytti omaa merkistöään, ei tekstin siirtyminen ollut mitenkään itsestään selvää. UTF-8:n myötä ongelmat ehkä lopulta poistuvat, vaikkakin muilla merkistöillä tehtyä vanhaa sisältöä on olemassa niin paljon, että konversiotarve tuskin tulee ikinä täysin katoamaan. Itse käytän merkistöjen ja rivinvaihtojen välillä hyppimiseen GNU Recodea. Jokunen esimerkki vikaan menneistä merkistömuunnoksista:
- Ookkon{ Oulusta, pelk{{kk|n{ polliisia? Tätä tuli vastaan etenkin opiskelujen alkuvuosina, kun päätteiden skandituki oli toteutettu 7-bittisellä ASCII-koodilla, jossa ÄäÖö oli sijoitettu vähemmän tarpeellisten erikoismerkkien [, {, \ sekä | tilalle. Ei liene vaikea kuvitella, mitä ongelmia tästä seurasi esim. C-koodin kanssa.
- Ookkond Oulusta, pelkddkkvnd polliisia? Tässä on meneillään yllä kuvattu ylimmän bitin nollaus, joka muuttaa Latin-1:n mukaiset ääkköset 7-bittisen ASCII:n kirjaimiksi D, d, V ja v.
- Oookkon^Ä Oulusta, pelk^Ä^Äkk^Ôn^Ä polliisia? Tältä näyttävät puolestaan MS-DOSin koodisivujen 437 tai 850 mukaiset skandit Latin-1-merkistössä tarkasteltuina. Tämän kanssa sai askarrella jatkuvasti, kun siirsi tekstiä dossipeeseeltään koulun Unix-koneille tai oman koneen Linux-puolelle.
- OokkonΣ Oulusta, pelkΣΣkk÷nΣ polliisia? Ja sama toiseen suuntaan.
- Ookkon Oulusta, pelkkkn polliisia? Joskus epäilyttävät merkit suodatettiin tulostuksesta varmuuden vuoksi kokonaan.
- Ookkona Oulusta, pelkaakkona polliisia? Eräs strategia olikin varmuuden vuoksi korvata äät ja ööt aalla ja oolla. Huumorilta ei voinut välttyä, kun vaikkapa “näin Petrin tänään”.
- Ookkonä Oulusta, pelkääkkönä polliisia? Viimeisenä irkistä tuttu tilanne, kun oma asiakasohjelmasi puhuu Latin-1:tä ja joku solkkaa UTF-8:aa: kahdesta tavusta koostuvat merkit näkyvät kahtena eri merkkinä. Aiheesta on käyty kanavilla pitkällisiä keskusteluja päätymättä ikinä mihinkään varsinaiseen konsensukseen.
Sinänsä oikein toimivia, mutta hankalalukuisia ovat lisäksi mm. HTML-koodissa käytetty Ookkonä Oulusta, pelkääkkönä polliisia? sekä webbisivujen osoitteisiin enkoodattu Ookkon%C3%A4%20Oulusta%2C%20pelk%C3%A4%C3%A4kk%C3%B6n%C3%A4%20polliisia%3F. Aivojen mukautuvuudesta kertoo se, kuinka riittävän pitkään vääränlaista merkistöä katseltuaan tilanteeseen tottuu ja sotkun alkaa lukea ääkkösinä ilman eri vaivaa. Lisätietoa merkistöjen ihmeistä vaikkapa Wikipedian Ääkköset-sivulta ja Linuxin Finnish HOWTO:sta.
April 19th, 2013
Itkien lähti hän, ken kerran sai mut itkemään
Itkien lähti hän, ken kerran sai mut itkemään
Itkeä hänkin saa muistaessaan rakkauden
jota kerran ei vaalia osannut
Itkeä hänkin saa muistaessaan rakkauden
jota kerran ei vaalia osannut
Muisto seuraa häntä, minne hän meneekin
Muisto seuraa aina minua, minne menenkin
Tanssikaa, maa ja meri, pidän mielessäin:
rakkaudessa menettää ja löytää
Tanssin muistaen sen rakkauden
joka päivän, hetken, oli kuningas
Muisto seuraa häntä, minne hän meneekin
Muisto seuraa aina minua, minne menenkin
Itkeä hänkin saa muistaessaan rakkauden
jota kerran ei vaalia osannut
Laulu, nauru, tuska, rakkauden melodia
Hetki, joka leijuu ilmassa
http://www.youtube.com/watch?v=i8mz9uOvFQA
April 13th, 2013
Verkkokaupan absurdit tuotekuvaukset ovat ilahduttaneet itseäni jo vuosikaudet: valmistajan mainoshöpöstä käännetään kiireessä ylistävä tekstinpätkä, joka saattaa suomalaisessa asussaan olla jo suorastaan surrealistinen. Ruminkin harmaa loota on tietysti todella tyylikäs ja kämäisinkin suoritin äärimmäisen tehokas. Tässä joitakin poimintoja viiimeisimmistä hassutteluista:
Se on vain tuuman paksu ja painaa ainoastaan yhden kilon eli tavallista aikakauslehteä pienempi ja erittäin helppo kuljettaa mukana. (Packard Bellin miniläppäri)
Aspire One 756:n kompakti rakenne, sulavan pyöreä figuuri ja mattapintainen viimeistely tekevät tästä minikannettavasta erinomaisen mukanakuljetettavan tietokonetyökalun sekä viehättävän asusteen, joka kuvastaa käyttäjäänsä.
MacBook Airissa on nyt uusimmat Intel-prosessorit ja -grafiikat […]
Lenovo ThinkPad X230:n laadusta viestii kahdeksan armeijan testin läpäiseminen.
Kosketa ja mene. (HP EliteBook)
Sopii ihanteellisesti liikkuville ammattilaisille, jotka tarvitsevat kestävän ja luokkansa parhaan yrityskannettavan kehittyneellä järjestelmä- ja näyttöteholla hallitussa IT-ympäristössä. (HP EliteBook)
HP Pavilion g6 on täydellinen tasapaino muotoilun, suorituskyvyn, kannettavuuden ja tehon kesken.
Jos yhdellä koneella on voitava tehdä työt ja nauttia viihteestä, sekä kotona, konttorilla että kokous matkoilla, se kone on Fujitsu Lifebook AH531.
Lifebook NH532-mallisarja tuo monta muutosta nykyisyyteesi.
Sen prossu vastaa vaativaan suunnitteluun […] (Fujitsu Celsius)
HP Compaq Pro 6305 -mikrotornitietokone on tehokas valtavirran tietokone, joka sisältää tietoturva- ja laajennusominaisuudet, joiden avulla yrityksesi menestyy.
Fujitsu Celsius M720 on katepillariluokan tehotyöasema […]
WIN8 PRO -pöytätietokone erittäin raskaaseen tehokäyttöön ilman näytönohjainta. (Blackstorm Workstation)
Ääjöö asksadasdkfdsafsadf tehokkuuden ansiosta öLölölölöldsfllölölöllöööö tyylikkään Gsudgduuuuguufdsufdsufsduf yrityksen UUUUUUUUUUUUUUU vaativaan HASFASFDGF 432897293432 uusimman ÖSFÖKÖFKÖKÖ täydellinensgjdfgkdjgdfklgj. Office-koekäyttöoikeus.
January 31st, 2013
Kuulin asiasta jo perjantaina ja nyt tuli vielä postissa vahvistus: jatko-opintohakemukseni Turun yliopistolle on hyväksytty. Huvittavaa sinänsä, että tätä myötä minusta tuli samalla humanisti (digikulttuuri on osa humanistista tiedekuntaa). Ohjelmistotekniikasta uuden median ja sisällöntuotannon kautta kulttuurintutkimukseen — vähän joka tontilla pitää käydä kokeilemassa 🙂 Tällä hetkellä on tästä loikkauksesta hyvä fiilis päällä, etenkin kun tutkimusaiheeni ei lopulta tainnut TKK:lle edes sopia.
September 27th, 2010
Jotenkin olin tähän saakka onnistunut kokonaan ohittamaan muuten arvostamani hakkeriaktivisti Eric S. Raymondin pimeän puolen: aseiden lobbaamisen. Noin muuten ilmeisen selväjärkinen äijä vajoaa macho-, pelko- ja jenkkikliseiden suohon kaulaansa myöten perustellessaan sitä, miksi aseet ovat hieno juttu(tm). Tämä oli nyt pettymys.
July 5th, 2010
Jo aiemmin kirjoittelin kokemuksiani Kuluttajariitalautakunnan ja Verkkokauppa.comin kanssa asioinnistani. Tiivistäen: ostin Iomegan muutenkin huonon korppuaseman, joka ei toiminut edes sitä vähää mitä Iomegan tuotteilta sopii odottaa. Palautin laitteen ja sain sen toimivana takaisin, 50 euron tarkastusmaksulla höystettynä. Verkkis ei suostunut maksua perumaan, joten valitin Kuluttajariitalautakuntaan. Puolen vuoden odottelun jälkeen lautakunta olikin tehnyt päätöksen ja toukokuulla sain kuulla, että lautakunta suosittaa aiheettoman huoltomaksun palauttamista minulle. Voitto?
Ei sentään. Nyt on nimittäin laitettu periaate periaatetta vastaan. Verkkokauppa.com on tehnyt selvityspyynnön lautakuntaan (jossa se taas viipynee kuukausitolkulla). Eli puhtia löytyy sieltäkin puolesta haaskata rahaa ja aikaa yhden rupisen 50 euron tarkastusmaksun takia. Se on sitä todellista härmäläistä sisua, ettei anneta periksi kun asiakkaat ja byrokraatit rupeavat hyppimään silmille. Hakkaa päälle Suomen poika!
Iomegan rakkineen ostaminen oli tietenkin oma vikani, pakko myöntää. Otin kuitenkin reilusti tapauksesta opikseni ja jatkossa vältän moista möhlimistä. Otan myös vastaan hyviä ehdotuksia Helsingin seudun tietokoneliikkeistä, joissa olisi kohtuullista valikoimaa ja asiakasystävällistä palvelua tarjolla.
June 15th, 2009
Next Posts
Previous Posts
