Posts filed under 'retro'
Eilen tuli postissa MSX:lle SD-kortinlukija. Hupaisana yksityiskohtana piirilevy oli koteloitu Casion Golf-pelin kuoriin. Lievästi eksoottinen laite ja toimintakin tuntuu olevan varsin omalaatuista paikka paikoin. Tärkein onnistuu kuitenkin eli se tiedostojen siirtely kortinlukijalla MSX:lle. Joitakin havaintoja tässä:
- Siirtonopeus on melkoinen oikeaan levariin verrattuna: isotkin ohjelmat latautuvat suunnilleen sekunnissa
- Kovin suurta muistikorttia ei kannata hankkia, sillä tilaa ei mitenkään voi tällä hetkellä käyttää 256 megan yli
- SD-kortille ei tule osiointia vaan “levyt” ovat heti kortin juuressa (Linuxissani /dev/sde). Aktiivisen levyn voi valita DISKMAN-ohjelmalla tai sitten buutissa painamalla STOP ja numpadilta halutun levyn numeroa. Numpadia vaan ei ole monessakaan MSX:ssä… Kortilta on siis kerralla näkyvissä MSX:lle vain yksi levyistä.
- Vakiona sekä Linux että OS X näkevät vain ensimmäisen levyn. En tiedä, saako niitä näkemäänkään muita ilman isoa säätämistä ja ohjelmointiurakkaa.
- Taaempi SD on sekä A- että C-asema ja toinen kortti ilmaantuu D-asemaksi. B:llä majailee Flash-muisti. Näin siis, jos levyt ovat FAT12-tyyppiä eli oletusta.
- Koneessa kiinni olevat fyysiset levarit näkyvät asemina E ja F
- Korttia ei voi normaalisti nypätä pois lennossa, tosin mukana tulee siihen apuohjelma XCHGMMC
- Laitteessa on MSX-DOS 2:a tukeva diskrom ja buuttaavaksi asentuu alustuksessa DOS 2, mutta ykkösen buuttaaminen onnistuu suoraan vaihtamalla tilalle msxdos.sys ja command.com
- Normaali MSX1 ei toimi DOS 2:n kanssa, joten hakemistoja ei voi käyttää. Suurempana ongelmana on se, että uuden SD-kortin asennusta varten pitäisi päästä buuttaamaan DOS 2 moduulin sisäisestä muistista. En tiedä, mihin Windows-työkalu pystyy, mutta saattaa olla, että kortti pitää alustaa MSX2:ssa tai ainakin saada jostain se ensimmäinen levyimage, jonka kortille kirjoittaa esim. Linuxissa.
- Tässä oma hätäinen imageni, jolla saa edes 11-megaisen “kovalevyn” MSX-DOS 1:llä varustettuna. Linuxissa roottina: cat msxdos1.img >/dev/sde (olettaen että kortti on sde ja että osiot on ensin poistettu).
- Hankkeelle ei tullut pahastikaan hintaa: moduuli postikuluineen Hollannista 50 euroa.
Päivitän tätä postausta sitä mukaa kun lisää selviää.
August 15th, 2009
Vuosien kaavailun jälkeen tarjoutui lopultakin sopiva tilaisuus ja romuläjä kasvoi vielä yhdellä tietokoneella. Suomessa asuva enkkutyyppi halusi eroon Acorn Risc PC 700:sta ja kun sopiva koti löytyi, niin laite siirtyi minulle. Kone on ollut aikanaan melkoinen tykki: StrongARM 200 MHz, 48 megaa muistia, SCSI-ohjain, CD-asema ja 800-megainen kiintolevy. Tilasin vielä eBaystä verkkokortin, jotta tiedostojen siirtely käy vähän helpommin. Käyttöjärjestelmänä toimii omintakeinen RISC OS 3.7, joka ladataan rom-piireiltä eikä suinkaan kovalevyltä. Ehdin jo porttailla muutaman demon, kuten asiaan kuuluu ja seuraavana säätöprojektina voisi olla vaikka NetBSD:n kokeilu, Linux kun ei näillä ilmeisesti kovin kummoisesti toimi.
August 2nd, 2009
Hyödyllisemmän tekemisen sijasta virittelin tänään eMacin Mac-on-Linuxiin Mac OS 9:n. Siinä missä OS X jotenkin toimi, ainakin sinne päin ja hieman hitaasti, niin vanhempi käyttisversio on puolestaan lähes 100% aito kokemus. Kaikki lähti toimimaan helposti, mitä nyt piti vaihtaa paikasta /usr/share/mol/config/molrc.post openbios muotoon of. Olin jo aiemmin tehnyt grafiikkatilat OS X:ää varten ja samat toimivat tuossakin heti. 16-bittisen grafiikkatilan bitit ovat jotenkin väärin, mutta miljoonilla väreillä — joita muutenkin tulisi käytettyä — en huomannut mitään ongelmia. Viimeinen kompastuskivi oli äänien puuttuminen, mutta MOLAudion asentamalla ja ulostulon valitsemalla sekin ratkesi. Ctrl-alt-F7/F8 vaihtaa näppärästi Linuxin ja OS 9:n välillä.
Kokonaan toinen kysymys onkin, tekeekö käyttiksellä enää mitään edes lelumielessä. Puutelistalla ovat mm. aito moniajo, muistinsuojaus ja komentorivi. Jotkin vanhat ohjelmat kuten Photoshop tai Freehand saattaisivat olla vielä käyttökelpoisia, mutta esim. www-selaimet ovat jo ikävästi ammoisia versioita. Tuorein löytämäni oli iCab, joka on kuitenkin shareware eikä muutenkaan ihan kaikessa pärjää tuoreille selaimille. Sillä kuitenkin sain luvan pärjäillä. Paljon huonompi kokemus olikin sitten C/C++-kehitysympäristö Macintosh Programmer’s Workshop (MPW), jolla yrittelin epäonnistuneesti kääntää edes yksinkertaista SDL-testiohjelmaa. Linkkaus ei tunnu menevän millään läpi ja koko ympäristö on logiikaltaan varsin häiriintynyt; sieltä terminaalin ja graafisen käyttöliittymän välimaastosta, molempien huonoja puolia keräillen. Esim. make-komento ei suinkaan käännä mitään, vaan pelkästään tulostaa komennot ruudulle. Käskyn antamiseksi ei riitä enter, vaan tarvitaan omppu-enter jne. jne. Tuosta on aikanaan pyydetty jopa ihan rahaa, nykyään MPW:n voi ladata ilmaiseksi.
edit: nyt meni kyllä lopullisesti käämit tuon MPW:n kanssa. Kun rupesin saamaan Makefilet kuntoon, niin seuraavaksi tuli näpeille kääntäjän rajoitusten suunnasta. Merkkijonon maksimikoko on 16 kilotavua ja vaikka annoin ohjelmalle gigan muistia käyttöön se ei pystynyt kääntämään edes nuhaista seitsemän megan C-tiedostoa.
April 3rd, 2009
Emulointia on tullut nyt kokeiltua jo monella saralla ja tänään tuli yksi sulka hattuun lisää: asensin lopultakin Mac-on-Linuxin eMaciin. Asennus meni yllättävän helposti ja MOL buuttasi omatoimisesti toisella osiolla olleen 10.4:n. eMacin 3D-kiihdytys on rikki, joten käyttöliittymä oli itse asiassa nopeampi Linuxin alta ajettuna. Pienen testailun perusteella kaikki toimi hyvin, lukuun ottamatta joitakin erikoisnäppäimiä kuten äänensäätö ja eject. iTunes soitti musiikkia pätkimättä ja ohjelmat lähtivät käyntiin normaalisti. Näytön kuva oli jotenkin sininen, mutta sen voi ilmeisesti säätää normaaliksi kalibroimalla OS X:n puolella. Video-overlay ei toiminut (en tiedä mistä kiikasti) ja 3D:lle ei ole lainkaan tukea, joten ihan mahdottomiin suorituksiin MOL ei veny. Suurin hyöty emulaattorista lieneekin eksoottisen PPC-raudan kuten Pegasoksen, AmigaOnen tai mahdollisesti IBM POWERin omistajille, jotka saavat käyttöönsä PPC-Macin ohjelmavalikoiman lähes natiiveilla nopeuksilla.
March 8th, 2009
Pöyhin nettiä erilaisten koneharvinaisuuksien tiimoilta ja monenlaista kuumottavaa tuli vastaan. Eksoottisista läppäreistä kiinnostaisivat SparcBook, AlphaBook, IBM:n PPC-Thinkpad ja Acorn A4 (kannettava Archimedes), mutta eipä noita ole järin realistista hankkia mistään — eBayssä esim. ei ollut ainoatakaan. Acornien selailun jälkeen iski jälleen Archimedes-kuume ja rupesi tekemään mieli RiscPC:tä. Jo aiemmin tilasimme vuosia sitten Mikon kanssa A5000:t, mutta pahaksi onneksi toinen oli jotenkin risa, kenties rommien osalta.
Acornit olivat hyvin brittiläinen ilmiö ja BBC:stä alkaen suosittuja koulutietokoneita. Monia tuttuja pelejä, kuten Populous ja Lemmings on siirretty sillekin. Archimedes-sarjan graafinen käyttöjärjestelmä oli omalaatuinen rommissa sijainnut RISC OS, jossa oli kyllä ikkunat ja ikonit, mutta käyttölogiikka oli kylläkin paikoitellen hyvin erilainen kuin monissa muissa aikakauden järjestelmissä. Tiedostoissa ei esim. ole tarkentimia, vaan kaikki hoituu kolmenumeroisen tiedostotyypin perusteella. Koneissa käytettiin Motorolan ja Intelin suorittimien sijasta omaa eksoottista ARM-piiriä, joka elää ja voi hyvin edelleen, vaikka Archiesta ei ole kuultu enää vuosiin.
eBayssä olisi ollut joitakin RISC PC:itä, mutta hieman puolivillaisia yksilöitä tai sitten myyjä ei luvannut postittaa kuin Englantiin. Suureksi yllätyksekseni löysin firman, joka vielä myy Acorneja ja niiden varaosia. Löytyipä vielä toinenkin, mutta valikoima oli heikompi ja hinnat korkeammat. Tämä paremmalta vaikuttanut oli nimeltään APDL ja kaikenlaista laitetta tuntui löytyvän kiitettävästi ainakin webbisivujen perusteella. Pistin jo kyselyä vetämään kohtuullisesta StrongARM+lisämuisti+kovalevy+verkkokortti-yhdistelmästä. Punnan alhainen kurssi merkitsee hinnoissa jopa 25% säästöä. Hintaa tulee silti luultavasti 200 euron päälle plus postit.
Nyt Meksikossa ollessani en konetta kuitenkaan pääsisi säätämään, joten toistaiseksi piti tyytyä emulaattoriin. RPCEmu/Arculator toimii kohtuullisesti, vaikkakaan ei tässä OS X:ssä jaksa emuloida ARMia kuin reilun 20 MIPSin teholla. Ainakin x86-Linuxissa toimii myös JIT-kääntäjä, jolla luvataan moninkertaista tehoa. Asetuksia RPCEmussa ole järin montaa, joten Tarvittavia rom-tiedostoja en löytänyt pienellä hakemisellä, joten päädyin lopulta oikein ostamaan RISC OS 4.02:n lailliset rom-piirit tiedostoina RISC OS Ltd:ltä kohtuulliseen viiden punnan hintaan. Arculatorille sopivat 3.1:n, 2.0:n ja 1.1:n saa täältä support-zippien sisuksista. Pääsee tuolla nyt ainakin vähän kokeilemaan — seuraavaksi asentanen ristiinkääntäjä-GCC:n Mäkille. Vielä en toivo liikoja, mutta joskus voisi olla ihan realistista kääntää jotain omia vanhoja SDL-produja Archielle, jollei yllättäviä esteitä ilmene.
March 8th, 2009
Populousista kirjoittamani artikkeli ilmestyi V2:ssa. Retro näemmä kiinnostaa kun lukukertoja on alta päivässä kertynyt yli tuhat. Päivään toi lisää retroantia vielä se, että asensin illalla jälleen kerran Sidplayn ja kuuntelin sekalaisia vanhoja suosikkejani. En ole aiemmin niin perustanut Chris Huelsbeckista, vaikka Giana Sistersin alkumusiikki onkin mainio, mutta nyt sohaisin puolivahingossa soimaan äijän biisin Dulcedo Cogitationis ja sehän olikin jämäkkää kamaa. Hubbardit, Tellit, Galwayt ja Huelsbeckit ovat kaikki kätevästi yhdessä paketissa High Voltage SID Collectionin (HVSC) sivuilla.
March 2nd, 2009
Takavuosien valjujen kokemusten jälkeen en odottanut paljon, kun ryhdyin taas leikkimään Amiga-emulaattorien kanssa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti laitettuani Richard Drummondin ylläpitämän E-UAE:n sekä MacBookiini OS X:n alle että eMacin PPC-Linuxiin. E-UAE on pitkään maatuneen UAE-projektin multiplattis työnjatkaja, johon on tuotu palasia aktiivisemmin kehittyneestä WinUAE:sta. Kukin saa toki tehdä avoimilla ohjelmilla mitä lystää, mutta tuo WinUAE-forkki ei pahemmin tuntunut hyödyttävän alkuperäistä projektia, vaan keskittyi ainoastaan yhteen alustaan. Tämänkertainen kokeiluni oli peräti osapuilleen laillinen, sillä omistan ihan aidotkin A500:n ja A1200:n käyttöjärjestelmineen 🙂
E-UAE:n asetustiedosto on hivenen kryptinen käsin puukotettavaksi, joten onneksi Linux-puolella siihen on kohtuullisen kattava graafinen käyttöliittymä valmiina ja Mäkillä puolestaan voi asentaa kätevän Hi-Toron, joka toimittaa samaa virkaa. Näistä kahdesta Hi-Toro on asteen laajempi ja sen ohjeissa oli selitetty hyvin kaikki säädöt. Käyttöliittymien avulla voi valita perusjutut kuten emuloitavan prosessorin, piirisarjan (OCS/ECS/AGA), muistimäärät, äänenlaadun ja levyasemat. Netistä löytyy ihan laillisestikin kaikenlaisia pelejä, itse käytin A500-testipenkkinä täältä löytynyttä BC Kidiä.
Intel-alustoilla E-UAE:ssa on peräti JIT-kääntäjä, joka tekee 68k-konekielen ajamisesta rivakkaa. Hitaalta se silti tuntui, mutta syynä oli ilmeisesti virransäästöön liittyvä Intel TSC, jonka poistamalla vauhti koheni reilusti. PPC-puolella JITiä ei ole, mutta A500 jaksoi pyöriä sittenkin aivan täysin ainakin BC Kidin perusteella. Jopa A1200 toimi joten kuten, tosin tässä Intel-koneessa sitten selvästi nopeammin.
Peruspiirisarjoista irtoaa vaisuja tarkkuuksia ja planaaritilat ovat väkisinkin tahmeita Workbenchissä. Joku oli tätäkin ajatellut ja tehnyt Picasso96:een tuen UAE:lle. UAE:n asetuksista tarvii laittaa lähinnä 32-bittinen osoitteisto päälle, RTG fullscreen ja lisää grafiikkamuistia eikä juuri muuta. Vielä kun päivittää rtg.libraryn WinUAE:n mukana tulevaan versioon, niin saakin jo natiivit tarkkuudet käyttöön. Hiiren hyppimiseen auttaa niin ikään WinUAE:n mukana tuleva apuohjelma p96refresh, jolla saa nopean ja tasaisen päivityksen. Linuxin puolella näppäimistö toimi suoraan riittävästi, mutta Hi-Torossa vaadittiin raw key mapping päälle. Lopulta kasassa oli tehokas virtuaalinen AGA-Amiga kovalevyllä, 40 megan muistilla ja läppärin aidolla 1280×800-tarkkuudella höystettynä.
February 25th, 2009
Jonkun vuoden välein tulee aina palauttua klassisen jumalapeli Populousin äärelle. Viimeksi jämähdin johonkin kentän 200 tienoille, mutta tällä kertaa väänsin pelin väkisin läpi eli kentän 494 loppuun. Kaikkia noista kentistä en pelannut, sillä riittävästi pisteitä saamalla harppaa aina muutaman, mutta hävittyjen matsien jälkeen toisaalta oli yritettävä samaa kenttää uusiksi, joten parisataa ottelua ei varmaankaan riittänyt. Melkoinen urakka, joka koetteli sekä hermoja että jännetuppia.
Itse pelihän on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1989, jolloin Bullfrog sen julkaisi. Suurin kunnia pelistä menee yleensä Peter Molyneuxille, joka jatko-osien lisäksi teki vuosia myöhemmin myös samantyylisen Black and Whiten. Itse kokeilin Populous: The Beginningiä PlayStationilla, mutta ei se pitkään kiinnostanut. Menestynyt ja omaperäinen tuote synnytti pian klooneja, kuten Mega Lo Mania ja Settlers. Populousin kaikuja on nähtävissä vielä paljon myöhemmissäkin reaaliaikastrategioissa. Itse pelasin nyt DOS-versiota DOSBoxin avulla, mutta versioita oli toki monelle muullekin laitteelle kuten Amigalle tai Atari ST:lle. DOS-version kaksinpelikin toimii emulaattorissa kohtuullisesti, kunhan vaan saa viritettyä virtuaalimodeemin toimintaan verkon yli.
Jotain Populousissa on tehty oikein, kun jaksoin noinkin monta tuntia sen äärellä tuhrata. Pikku-ukkojen liikutteli näytti serkun Amigalla joskus ’90 hyvin mielenkiintoiselta ja sitä se on edelleen. Vaikeustaso on tiukka paikoitellen — yllättävää kyllä pahimmat kentät eivät ole ihan lopussa — mutta sopivan törkeän strategian keksimällä pääsee lopulta eteenpäin, vaikka välillä voi olla sekunneista kiinni. Usein otteluissa voi tulla puolikin tuntia lujasti takkiin aluksi, mistä huolimatta tekoälyn ja pelilogiikan heikkouksia hyödyntämällä voiton voi vielä viedä kotiin. Voisin kirjoitella strategiasta paljonkin, mutta riittäköön tämä tästä.
February 22nd, 2009
Kymmenen vuoden tauon jälkeen iski taas hinku palata MSX:n äärelle. Suurimpana kimmokkeena oli MSX Info Update -tapahtuma, jossa oli tänä vuonna oikein demokompokin. Yzikin sai samanlaisen puuskan ja niinpä demoon oli myös musiikkia luvassa. Comebackin nimeksi tuli Atsaas ja se sijoittui perinteitä noudattaen toiseksi. Hollannista hankittiin saman innostuksenpuuskan vallassa MSX2:t ja ostin itse vielä SVI 738:n, kun kerran halvalla sain.
Työkalut ovat parantuneet vuosien varrella kummasti, mikä helpotti paluuta omalta osaltaan. Aikanaan väänsin MS-DOSissa assembleria ristiinkääntäjällä ja siirtelin valmista ohjelmaa korpulla oikeaan koneeseen. Hieman myöhemmin siirryin jo kehittämään emulaattorilla (sen ajan paras oli fMSX), vaikka lopullinen testaus oli ja on edelleen pakko tehdä oikealla koneella, sillä emulaattori on turhan anteeksiantava ajastusten ja laitteistobugien suhteen. Tätä viimeisintä tuotosta tehtiinkin sitten jo pääosin C:llä, kun löytyi SDCC-niminen ristiinkääntäjä. Toki MSX:n tehoilla osa koodista on edelleen pakko tehdä assemblerilla, joko inlinenä tai erillisinä tiedostoina. Myös emulaattoripuolella on edistytty: asensin sekä Linuxiin että Mäkille openMSX:n, joka onkin varsin pätevä, kunhan vaan selviää alun sekavasta konffailusta.
August 25th, 2008
Dosbox-projekti on saanut tuotoksensa hämmästyttävän hyvään malliin. Jonkinlaisen nostalgiapuuskan kourissa olen hakannut sekä pöytä-PC:llä että MacBookilla Bubble bobblea ja Populousia pitkät tovit. Nämä kaksi ja vaikkapa Princess maker ja Prince of Persia toimivat aivan täysin. Jopa monia hyötyohjelmia ja demoja voi ajaa täysin ongelmitta, joten täytyy nostaa hattua kehittäjille. Niin Adlib-, SoundBlaster- kuin UltraSound-äänetkin toimivat yleensä autenttisesti ja melkeinpä hämmästyttävämpää on toimiva tuki EGA:n planaaritiloille sekä tweaked VGA-tiloille. Athlon XP 3200+ jaksaa sovelluksesta riippuen emuloida noin tehokkaan 486:n tai hitaan Pentiumin vauhtia.
February 9th, 2008
Next Posts
Previous Posts
