Posts filed under 'retro'
Populousista kirjoittamani artikkeli ilmestyi V2:ssa. Retro näemmä kiinnostaa kun lukukertoja on alta päivässä kertynyt yli tuhat. Päivään toi lisää retroantia vielä se, että asensin illalla jälleen kerran Sidplayn ja kuuntelin sekalaisia vanhoja suosikkejani. En ole aiemmin niin perustanut Chris Huelsbeckista, vaikka Giana Sistersin alkumusiikki onkin mainio, mutta nyt sohaisin puolivahingossa soimaan äijän biisin Dulcedo Cogitationis ja sehän olikin jämäkkää kamaa. Hubbardit, Tellit, Galwayt ja Huelsbeckit ovat kaikki kätevästi yhdessä paketissa High Voltage SID Collectionin (HVSC) sivuilla.
March 2nd, 2009
Takavuosien valjujen kokemusten jälkeen en odottanut paljon, kun ryhdyin taas leikkimään Amiga-emulaattorien kanssa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti laitettuani Richard Drummondin ylläpitämän E-UAE:n sekä MacBookiini OS X:n alle että eMacin PPC-Linuxiin. E-UAE on pitkään maatuneen UAE-projektin multiplattis työnjatkaja, johon on tuotu palasia aktiivisemmin kehittyneestä WinUAE:sta. Kukin saa toki tehdä avoimilla ohjelmilla mitä lystää, mutta tuo WinUAE-forkki ei pahemmin tuntunut hyödyttävän alkuperäistä projektia, vaan keskittyi ainoastaan yhteen alustaan. Tämänkertainen kokeiluni oli peräti osapuilleen laillinen, sillä omistan ihan aidotkin A500:n ja A1200:n käyttöjärjestelmineen 🙂
E-UAE:n asetustiedosto on hivenen kryptinen käsin puukotettavaksi, joten onneksi Linux-puolella siihen on kohtuullisen kattava graafinen käyttöliittymä valmiina ja Mäkillä puolestaan voi asentaa kätevän Hi-Toron, joka toimittaa samaa virkaa. Näistä kahdesta Hi-Toro on asteen laajempi ja sen ohjeissa oli selitetty hyvin kaikki säädöt. Käyttöliittymien avulla voi valita perusjutut kuten emuloitavan prosessorin, piirisarjan (OCS/ECS/AGA), muistimäärät, äänenlaadun ja levyasemat. Netistä löytyy ihan laillisestikin kaikenlaisia pelejä, itse käytin A500-testipenkkinä täältä löytynyttä BC Kidiä.
Intel-alustoilla E-UAE:ssa on peräti JIT-kääntäjä, joka tekee 68k-konekielen ajamisesta rivakkaa. Hitaalta se silti tuntui, mutta syynä oli ilmeisesti virransäästöön liittyvä Intel TSC, jonka poistamalla vauhti koheni reilusti. PPC-puolella JITiä ei ole, mutta A500 jaksoi pyöriä sittenkin aivan täysin ainakin BC Kidin perusteella. Jopa A1200 toimi joten kuten, tosin tässä Intel-koneessa sitten selvästi nopeammin.
Peruspiirisarjoista irtoaa vaisuja tarkkuuksia ja planaaritilat ovat väkisinkin tahmeita Workbenchissä. Joku oli tätäkin ajatellut ja tehnyt Picasso96:een tuen UAE:lle. UAE:n asetuksista tarvii laittaa lähinnä 32-bittinen osoitteisto päälle, RTG fullscreen ja lisää grafiikkamuistia eikä juuri muuta. Vielä kun päivittää rtg.libraryn WinUAE:n mukana tulevaan versioon, niin saakin jo natiivit tarkkuudet käyttöön. Hiiren hyppimiseen auttaa niin ikään WinUAE:n mukana tuleva apuohjelma p96refresh, jolla saa nopean ja tasaisen päivityksen. Linuxin puolella näppäimistö toimi suoraan riittävästi, mutta Hi-Torossa vaadittiin raw key mapping päälle. Lopulta kasassa oli tehokas virtuaalinen AGA-Amiga kovalevyllä, 40 megan muistilla ja läppärin aidolla 1280×800-tarkkuudella höystettynä.
February 25th, 2009
Jonkun vuoden välein tulee aina palauttua klassisen jumalapeli Populousin äärelle. Viimeksi jämähdin johonkin kentän 200 tienoille, mutta tällä kertaa väänsin pelin väkisin läpi eli kentän 494 loppuun. Kaikkia noista kentistä en pelannut, sillä riittävästi pisteitä saamalla harppaa aina muutaman, mutta hävittyjen matsien jälkeen toisaalta oli yritettävä samaa kenttää uusiksi, joten parisataa ottelua ei varmaankaan riittänyt. Melkoinen urakka, joka koetteli sekä hermoja että jännetuppia.
Itse pelihän on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1989, jolloin Bullfrog sen julkaisi. Suurin kunnia pelistä menee yleensä Peter Molyneuxille, joka jatko-osien lisäksi teki vuosia myöhemmin myös samantyylisen Black and Whiten. Itse kokeilin Populous: The Beginningiä PlayStationilla, mutta ei se pitkään kiinnostanut. Menestynyt ja omaperäinen tuote synnytti pian klooneja, kuten Mega Lo Mania ja Settlers. Populousin kaikuja on nähtävissä vielä paljon myöhemmissäkin reaaliaikastrategioissa. Itse pelasin nyt DOS-versiota DOSBoxin avulla, mutta versioita oli toki monelle muullekin laitteelle kuten Amigalle tai Atari ST:lle. DOS-version kaksinpelikin toimii emulaattorissa kohtuullisesti, kunhan vaan saa viritettyä virtuaalimodeemin toimintaan verkon yli.
Jotain Populousissa on tehty oikein, kun jaksoin noinkin monta tuntia sen äärellä tuhrata. Pikku-ukkojen liikutteli näytti serkun Amigalla joskus ’90 hyvin mielenkiintoiselta ja sitä se on edelleen. Vaikeustaso on tiukka paikoitellen — yllättävää kyllä pahimmat kentät eivät ole ihan lopussa — mutta sopivan törkeän strategian keksimällä pääsee lopulta eteenpäin, vaikka välillä voi olla sekunneista kiinni. Usein otteluissa voi tulla puolikin tuntia lujasti takkiin aluksi, mistä huolimatta tekoälyn ja pelilogiikan heikkouksia hyödyntämällä voiton voi vielä viedä kotiin. Voisin kirjoitella strategiasta paljonkin, mutta riittäköön tämä tästä.
February 22nd, 2009
Kymmenen vuoden tauon jälkeen iski taas hinku palata MSX:n äärelle. Suurimpana kimmokkeena oli MSX Info Update -tapahtuma, jossa oli tänä vuonna oikein demokompokin. Yzikin sai samanlaisen puuskan ja niinpä demoon oli myös musiikkia luvassa. Comebackin nimeksi tuli Atsaas ja se sijoittui perinteitä noudattaen toiseksi. Hollannista hankittiin saman innostuksenpuuskan vallassa MSX2:t ja ostin itse vielä SVI 738:n, kun kerran halvalla sain.
Työkalut ovat parantuneet vuosien varrella kummasti, mikä helpotti paluuta omalta osaltaan. Aikanaan väänsin MS-DOSissa assembleria ristiinkääntäjällä ja siirtelin valmista ohjelmaa korpulla oikeaan koneeseen. Hieman myöhemmin siirryin jo kehittämään emulaattorilla (sen ajan paras oli fMSX), vaikka lopullinen testaus oli ja on edelleen pakko tehdä oikealla koneella, sillä emulaattori on turhan anteeksiantava ajastusten ja laitteistobugien suhteen. Tätä viimeisintä tuotosta tehtiinkin sitten jo pääosin C:llä, kun löytyi SDCC-niminen ristiinkääntäjä. Toki MSX:n tehoilla osa koodista on edelleen pakko tehdä assemblerilla, joko inlinenä tai erillisinä tiedostoina. Myös emulaattoripuolella on edistytty: asensin sekä Linuxiin että Mäkille openMSX:n, joka onkin varsin pätevä, kunhan vaan selviää alun sekavasta konffailusta.
August 25th, 2008
Dosbox-projekti on saanut tuotoksensa hämmästyttävän hyvään malliin. Jonkinlaisen nostalgiapuuskan kourissa olen hakannut sekä pöytä-PC:llä että MacBookilla Bubble bobblea ja Populousia pitkät tovit. Nämä kaksi ja vaikkapa Princess maker ja Prince of Persia toimivat aivan täysin. Jopa monia hyötyohjelmia ja demoja voi ajaa täysin ongelmitta, joten täytyy nostaa hattua kehittäjille. Niin Adlib-, SoundBlaster- kuin UltraSound-äänetkin toimivat yleensä autenttisesti ja melkeinpä hämmästyttävämpää on toimiva tuki EGA:n planaaritiloille sekä tweaked VGA-tiloille. Athlon XP 3200+ jaksaa sovelluksesta riippuen emuloida noin tehokkaan 486:n tai hitaan Pentiumin vauhtia.
February 9th, 2008
Pelastelin eilen talteen 3,5″ levykkeiltä vanhoja tiedostojani. Kohta en pysty enää noita HD-korppuja edes lukemaan millään, jos tuo vanha 486 tai sen levari hajoaa. Uudemmassa PC:ssä ei ole korppuasemaa ja luultavasti kohta levyaseman ohjaimet häviävät emolevyiltä eikä kaupasta saa edes USB-asemia. Levykkeiden luotettavuus oli jo aikanaankin huono ja iän myötä se vain heikkenee. Kävin läpi muutaman kymmentä kappaletta ja niistä oli kolme hajonnut ihan omia aikojaan. Kaiken “tärkeän” sain sentään talteen.
Suuremmassa mittakaavassa ongelma on valtava: takavuosina käytetyt magneettinauhat ja -kasetit tuhoavat itsensä ajan myötä, eikä ensimmäisten CD-levyjenkään säilyvyys ole kummoinen — reikäkortit ovat osoittautuneet aikaa kestäviksi. Nykyisille CD:ille sentään luvataan kymmenien vuosien elinikää. Pelkän median säilyminen ei kuitenkaan vielä riitä, sillä niille tarvitaan myös vastaava asema. 90-luvun taitteen floptiset kummallisuudet ja myöhemmät Jaz- ja Zip-asemat ovat nykyajan reliikkejä. Ylimmän tason ongelmana vielä se, että tiedostot pitäisi saada auki modernissa tietokoneessa. Tässä suljetut kaupalliset ohjelmat ovat erityisen ongelmallisia, sillä ohjelmien tuki on saattanut loppua jo vuosia sitten ja valmistaja olla sittemmin konkurssissa.
Millaisia resursseja sitten tarvittaisiin takavuosien datojen säilyttämiseen? Ensinnäkin tietysti laitteistoa: vanhoja tietokoneita, adaptereita, kaapeleita, levyasemia ja nauhureita. Lisäksi tarvitaan ohjelmistoa: konverttereita, vanhoja ohjelmia ja käyttöjärjestelmiä. Nämä eivät vielä kanna mihinkään ilman asiantuntemusta: elektroniikka- ja sovellusosaamista, ohjekirjoja ja perimätietoa. Näiden lisäksi melkeinpä oma lukunsa on vielä säilytys: tarvitaan runsaasti ilmastoitua tilaa, jossa on sopiva kosteus sekä lämpötila eri medioille. Materiaali täytyy myös luokitella ja indeksoida järkevän käytön mahdollistamiseksi.
December 11th, 2007
Next Posts
