Posts filed under 'reissut'
Viikonlopun viihteestä sekä työstä vastasi tällä erää Itävallan Linzissä järjestettävä Ars Electronica. Vuosittainen (uus)mediataiteen festivaali on maailman tärkeimpien joukossa, ja vaikka ajoitus olikin huono lukuvuoden alun vuoksi, niin sain käynnin joten kuten soviteltua kalenteriin kotiväen suosiollisella avulla. Reissun tarkoitus oli yhtäältä haistella alan virtauksia, mutta olin myös osallisena tutkimusryhmän Rembrandt-aiheisessa keinotodellisuusinstallaatiossa. Niinpä aika jakautui suunnilleen puoliksi näyttelyiden koluamisen ja teoksen esittelyn välillä (HTC Vivejä ihmisille päähän ja käytön opastusta).
Festarin pääasiallinen tapahtumapaikka oli rautatieaseman vieressä sijaitseva Postcity, joka lienee entinen postin lajittelukeskus tms. Tilaa oli runsaasti, kuten myös nähtävää ja kävijöitä. Paikan yleisilme oli nuhjuinen, mikä ei suurelti haitannut muuten kuin siltä osin, että vessoja oli aivan liian vähän ja niistäkin puolet kroonisesti rikki. Kellarissa sijainnut pimeä bunkkeri oli vaikuttava pitkine kolkkoine käytävineen – merkittävimmät installaatiot olikin sijoitettu juuri sinne hieman kokonaistaideteoksen hengessä.
Käynnistä jäi suorastaan voimaantunut fiilis, sillä useimmat näyttelyissä nähdyt työt eivät olleet tasoltaan kotoisen Media Labimme tuotoksien yläpuolella. Itselleni merkittävimpiä kokemuksia olivat verkosta tuttujen Tangible Media Gropin projektien käytännössä kokeileminen, muutamat installaatiot, Aibo-kokoelma, sekä sattumalta bongaamieni Christa Sommererin ja Laurent Mignonneaun tapaaminen.
Itävalta ei ollut paikkana järin eksoottinen, etenkään verrattuna muihin aiemmin nähtyihin Keski-Euroopan maihin. Linz on hiukan Tamperetta pienempi, hiukan syrjäinenkin kaupunki – Wienissä meno olisi epäilemättä erilaista. Tuttuuden vastapainoksi jäi hieman kummastuttamaan muutama takaperoinen seikka: käteisen käyttö oli yhä voimissaan, eikä pankki- tai luottokorttia suinkaan voinut käyttää kaikkialla maksamiseen (vaihdoin sveitsin- ja tanskanmatkoja varten aivan turhaan tukun käteistä). Pahemmin rasitti paikallinen tupakointikulttuuri, kun savulta ei tuntunut pääsevän karkuun missään; esimerkiksi muuan leidi veti rauhassa röökiä näyttelyhallin sisällä lasten työpajan vieressä. Kasvissyönti tuntui sekin olevan vielä hieman tuntematon käsite, vaikka onnistuin jotain apetta aina lopulta löytämäänkin.
-
-
Aiboja
-
-
Æter
-
-
Physical Telepresence
-
-
SandScape
-
-
Wind of Linz
September 13th, 2017
Pitkään valmisteltu pikku konferenssimme, Home Computer Subcultures and Society Before the Internet Age, saatiin kunnialla päätökseen viime viikonloppuna Zürichissä. Heiluin mukana järjestelyissä sen verran kuin pystyin, mutta suurin osa käytännön työstä jäi kuitenkin Glebin niskoille. Ohjelma oli sikäli tiukka aamusta iltaan kahtena päivänä, että turismille ei jäänyt ollenkaan aikaa. Mäkiä ja portaita tuli ainakin nähtyä, jos ei paljon muuta. Tapahtumapaikka oli arvoisa vanha tähtitorni, Collegium Helveticum, joka tarjosi komeat, jos sitten teknisesti jokseenkin vanhahtavat puitteet.
Koskaan aiemmin ei ole tuntunut näin paljon siltä, että nyt olen oikeassa konffassa. Paikalle oli saatu – kiitos SNF:n ja ZZF:n myöntämän rahoituksen – varsin kansainvälinen tutkijaporukka, jonka aiheet olivat hyvin lähellä omiani: demoja, piraatteja, peliteollisuuden historiaa, purkkikulttuuria ja paikallista tietotekniikan historiaa mm. Puolasta ja Tsekkoslovakiasta. Kirjoista, lehdistä ja sähköposteista tuttuja nimiä, jotka muuttuivat näin oikeiksi ihmisiksi. Vaikka verkostoituminen onkin hieman kulahtanut bisnestermi, niin uskon kolleegion kesken syntyneen uusia hyödyllisiä yhteyksiä, jotka johtavat myöhemmin konkreettiseen yhteistyöhön. Perjantai-illalla oli virallisen ohjelman lisäksi Konstantin Stürzin kräkkeriaiheisen lyhytelokuvan ensiesitys.
Oma esitykseni käsitteli metatasolla sitä, ketkä ovat tehneet demo- ja kräkkeritutkimusta. Printtasin kotona Demoscene Researchin bibliografian, leikkasin paperin paloiksi ja tein lappusille erilaisia ryhmittelyjä. En ole lopputulokseen loputtoman tyytyväinen, mutta olipa edes jotain tuoretta esitettävää, jota saatan myöhemmin tunkata julkaistavaksikin asti. Presiksen lisäksi olin kahden paneelin puheenjohtajana – uusi kokemus sekin, vaikka muistuttaakin vahvasti opiskelijoiden kurssiesitysten kommentointia ja aikataulussa pitämistä. Paneelikeskustelu oli eloisaa ja aika loppui aina kesken, mikä oli varsin hyvä merkki aiheiden kiinnostavuudesta. Perjantaihin ajoittui vielä ylimääräisenä bonuksena tohtorintutkintoni hyväksyminen, vaikka kuulinkin siitä itse vasta muutaman päivän päästä.
Kuva: Esther Laurencikova
March 30th, 2017
Sepäs lausutaankin “wudsh” eikä “loz”. Perjantaista maanantaihin meni Lodzissa Puolassa, jossa pidettiin Kultura Gier Komputerowych 3 -tapahtuma teemalla “Behind the Scenes”. Samalla tuli pidettyä elämäni ensimmäinen keynote, teemana “Generations of Consumer Computer Graphics as Seen in Demos”. Presis käsitteli sitä, millaisia eri paradigmoja kotitietokoneiden grafiikassa on nähty ja miten ne ovat vaikuttaneet demojen ulkoasuun. Aihe oli aika tekninen, mutta sain muutamalta tyypiltä ihan kiitostakin valaisevasta esityksestä. Sunnuntaina oli vielä toinen presis aiheesta PETSCII-taide, mikä herätti useammankin kuuntelijan kiinnostuksen – Teron kanssa tekemäni editori sai taas lisää käyttäjiä.
Suurin osa esityksistä oli puolaksi, joten sikäli olin valtaosan ajasta mitään ymmärtämättömänä kuunteluoppilaana. Kanadassa tämä oli ratkaistu niin, että jos esitys oli ranskaksi, niin edes slaidit olivat enkuksi. Tärkeintä antia olivat tietysti skeneaiheiset presikset, joita oli omieni lisäksi kolme: Patryk Wasiakilta, Gleb J. Albertilta sekä Pawel Grabarczykiltä (yksi tosin puolaksi). Ja tietenkin näiden tyyppien livenä tapaaminen oli merkittävä kokemus. Eiköhän tästä taas seuraa pieni motivaatiopiikki omaankin demotutkimukseen.
Viimeisestä kuvasta kiitos Glebille, keskimmäisestä en tiedä kuka näppäsi.
May 26th, 2015
Jälleen pieni raportti aiheesta tequilan ystävä Tallinnassa. Normaalin satama-alkokierroksen alku näytti kurjalta, kun hyllyt pullottivat mixtolitkuista, mutta loppua kohti parani. Ensimmäinen vastaan tullut puro de agave oli Patrón-sarja, joka oli kuitenkin aivan samoissa hinnoissa kuin Suomessa, joten jätin väliin. Superalkolla on perinteisesti ollut Mezcal Benevaa ja Sauza Hornitosia, kuten oli nytkin. Itse en “Hornasta” niin perusta, joten jätin sen sikseen. Kekseliäästi nimetty Halvin Alko oli kierroksen kohokohta, sillä hyllystä löytyi kaksi – jo hieman pölyyntynyttä – pulloa Casco Viejo Reposadoa, joka on varsin kelpo tuote 19 euron litrahintaansa nähden. Liviko Alcostore täydensi vielä Los Tres Sombreros Blancolla (17 e). Eli kaiken kaikkiaan lopputulema jäi hieman positiivisen puolelle, vaikka samalla kävikin taas ilmeiseksi, kuinka maksavat asiakkaat eivät toistaiseksi ymmärrä laatutequilan päälle, vaan rahtaavat lahden yli jotain halpaa mixto-Sierraa tai –Sauzaa.
July 9th, 2014
Commodore 64:n valtavasta kulttuurisesta vaikutuksesta kertoo jotain se, että vielä vuonna 2013 järjestetään laitteelle keskittyneitä demotapahtumia. Vietin viikonlopun Viialan seurahuoneella Zoo 2013 -partyillä, johon oli saapunut noin 70 skenettäjää lähes joka puolelta Suomea. Aiemmin Zoo oli järjestetty vuosina 1997 ja 1998. Kävin itsekin paikan päällä ’98, sillä tapahtuma oli kätevästi silloisen opiskelupaikkani TTKK:n pommisuojassa. Tällä kertaa meininki ei vaikuttanut läheskään yhtä sisäsiittoiselta kuin 15 vuotta sitten, minkä lisäksi olin itsekin huomattavasti paremmin kartalla nepaskenen suhteen.
Yleisen häröilyn lisäksi ohjelmaan kuului tietysti asiaankuuluvia kompoja. Vaikka pelit ovatkin olleet toisinaan hankala aihe skenelle, niin nyt mittelöihin kuului klassista Barbariania, Decathlonia ja Sex Gamesia. Itseäni kiinnostivat enemmän skenekompot, joita oli tuttu valikoima musiikista grafiikkaan ja demoihin. Hiukan poikkeuksellisempia olivat PETSCII- ja BASIC-kompot, joista ensinmainittu olikin koko partyn suosituin. PETSCII on ollut viime aikoina kovasti tapetilla, minkä lisäksi merkkigrafiikkaa on helppo ja nopea tehdä vaikkapa täysiveriseen demoon verrattuna. Tunsin hiukan suorastaan isällistä ylpeyttä, kun PETSCII-editorillani oli tehty lukuisten kuvien lisäksi grafiikkaa myös demoihin.
Motivaatio sattui kohdalleen, joten tein itsekin kaksi pikaista PETSCII-kuvaa sekä osallistuin kahden demon tekemiseen. Pitkään välttelemäni 6502- ja C64-koodaus osoittautui hiukan odottamaani helpommin lähestyttäväksi ja C-kääntäjä cc65 tasoitti tietä entisestään. Sekä BASIC-demo Beisikki demo että PETSCII-henkinen The First Ball voittivat sarjansa, joten debyytti meni enemmän kuin hyvin. Kuvat eivät tällä erää sijoittuneet kärkeen – kuten tuppaa käymään lähes aina – mutta ainakin PET Games kirvoitti yleisöstä röhötystä 🙂
November 10th, 2013
Pääsiäisen viihteestä vastasi Revision 2013 Saksan Saarbrückenissä. Revision on käytännössä viimeinen iso kansainvälinen demoparty The Partyn lerpahdettua ja Assemblyn sekä The Gatheringin muututtua pikemminkin pelitapahtumiksi. Aiemmin party tunnettiin nimellä Breakpoint. Noin kauas ei viitsinyt lähteä ilman mitään omaa tuotosta, joten edellisenä iltana, lentokoneessa, bussissa, hotellilla sekä partypaikan aulassa koodattiin ankarasti deadlineen saakka ja hiukan sen ylikin. Lopputuloksena syntyi pitkästä aikaa MSX:lle demo, VJ-henkinen Amurisus. Youtube, Pouet ja msx.orgin hieman apologeettinen uutinen aiheesta.
Tein ensimmäiset MSX-produni vuonna 1997, jolloin työkalut olivat vielä primitiivisiä. Koskaan en ole koodannut itse MSX:llä, vaan heti alusta asti oli käytössä TASM-niminen assembler MS-DOS:n alla. Aivan alussa rämppäsin korppua PC:stä MSX:lle testausta varten, mutta aika nopeasti koko kehitys siirtyi PC-pohjaiseksi, kun fMSX-emulaattori alkoi olla varteenotettava vaihtoehto oikealle koneelle. Edelleenkään ei olla siinä tilanteessa, etteikö lopulta olisi pakko testata myös aidolla koneella, koska etenkin MSX1:n videopiiri on jonkin verran arvaamaton, kun liikutaan sen suorituskyvyn rajoilla. Vuoteen 2008 asti käytössä oli Yzin assemblerilla kirjoittama musiikkirutiini, jossa säveltäminen tapahtui nuotteja käsin datalauseisiin kirjoittamalla.
Tätä nykyä puhtaalla asmilla kirjoittelu olisi jo hieman tuskallisen puolella, vaikka Z80 onkin ykkösnimi perinteisten kasibittisten prosujen joukossa. Onneksi työkalut ovat kehittyneet oleellisesti, joten pääosa koodauksesta tuli tällä erää tehtyä ihan C-kielellä SDCC:n avustamana. Sekaan saa aikakriittisiä osia varten helposti inline-assembleria, joten paljon parempaa yhdistelmää ei voisi juuri toivoa. Ammoisten bat-viritysten sijasta käytössä on kunnollinen Makefile, joka kääntää tarvittavat osat, rakentaa emulaattorille levytiedoston ja käynnistää demon joko OpenMSX:ssä tai Nowindin yli oikealla koneella. Amurisusia tehdessä käytimme ensimmäistä kertaa versionhallintaa: lähdekoodi oli Tampereella sijaitsevassa Subversion-palvelimessa (itse istuimme Saksassa pöydän eri puolilla), mikä säästi reilusti aikaa ja vaivaa jopa näin pienessä projektissa, kun kahden koodarin rinnakkaiset muokkaukset sai yhdistettyä ilman eri sählinkiä. Sivutuotteena syntyi vielä varmuuskopio lähdekoodista. Musiikin sävellykseen on nykyään tekstieditoria helpompia tapoja, etunenässä alun perin Amstrad CPC:tä varten tehty Arkos Tracker. Kasibittikoodauksessa tarpeelliset kuvakonvertterit ja esilaskennat tein Processingilla, mikä säästää sekin vaivaa aiempaan C-kielellä näpyttelyyn verrattuna.
Lopputuloksesta tuli sunnuntain pikku viilailujen jälkeen varsin tyydyttävä. Mitään teknisesti mullistavaa tuossa ajassa ei olisi ehtinyt tehdäkään, mutta onneksi konsepti kantoi ja musasynkka toi ryhtiä muuten sekalaiseen sisältöön. Sijoitus jäi kilpailussa vaatimattomaksi, sillä taso oli varsin kova ja muut produt ilmeisen työllä ja tuskalla väännettyjä. Nykyään demoja tulee tehtyä joka tapauksessa omaksi huviksi, eikä palkinnoilla tai sijoituksella ole enää sanottavaa merkitystä – saatiinpahan kikkare harrastuneen yleisön nähtäväksi. MSX-yhteisöön tällainen happoinen kokeilu ei luultavasti vetoa, sillä demoja tuntevienkin tyyppien viitekehys on yleensä tukevasti 1990-luvun alkupuolen nostalgisissa MSX2-tekeleissä.
April 1st, 2013
Pikainen Tallinan tequilaraportti matkaajille: nyt on harvinaisen kuivaa taas. Hyllyt notkuvat mixtoja, mutta mitäpä niitä ostamaan. Ostin Alkopörssin viimeisen Sierra Milenario Blancon ja tuttu pariskunta oli käynyt samassa paikassa jo aiemmin tyhjentämässä hyllyn Casco Viejo Reposadoista. Superalkosta irtosi sentään perinteisesti Mezcal Benevaa ja Liviko Alcostoresta Tres Sombreros Blancoa. Superalkossa olisi ollut vielä Sauza Hornitos Reposadoakin, mutta en jaksa sitä kuskata, jos on muitakin vaihtoehtoja.
October 21st, 2012
Museum Kunstpalastilla avattiin juuri harvinainen Gallen-Kallelan tuotantoa esittelevä näyttely, jossa pyörii myös tutkimusryhmämme kyhäämä video Suomen vuoden 1900 paviljongista Pariisin maailmannäyttelyssä. Satuin olemaan sopivasti asianomainen, joutilas ja halukas lähtemään, joten pari päivää vierähti Düsseldorfissa koulun piikkiin. Oli samalla ensimmäinen kerta, kun kävin ylipäänsä Saksassa.
Düsseldorf ei ole mahdottoman suuri, ja vanhaa kaunista keskustaa voi helposti koluta ihan kävellen. Muutama tuntikin antoi jo yleiskuvan tarjonnasta: ravintoloita, putiikkeja, historiallisia rakennuksia ja pittoreski tori. Kunstpalast sijaitsee keskustasta hiukan pohjoiseen, samoin kuin suuri puisto, jonka lammessa uiskenteli joutsenia ja hanhia. Julkinen liikenne on kattava, mutta alkuunsa jokseenkin sekava. Opin vasta lentokentälle palatessani, että S-junat ovat paikallisjunia. Vieläkin arvoitukseksi jäi, mitä olivat ne kaksi eri hintavaihtoehtoa junalipulle, sekä A- ja K-vyöhykelippujen ero. Automaateissa oli kaupan vielä mystisempiäkin erikoislippuja.
En puhu saksaa ollenkaan, mutta englannilla ja viittilöimällä pärjäsi ihan riittävästi. Suurimpia yllätyksiä oli, että Saksassa käytetään edelleen paljon käteistä, siinä missä Suomessa siirryttiin maksupäätteisiin pikavauhtia vuoden 2009 aikana. Monissa paikoissa ei ollut edes mahdollista maksaa kortilla. Näin pitkänä kalpeana pohjoismaalaisena olen saanut tottua siihen, että näytän ulkomailla armottomasti turistilta, mutta Germaanien valtakunnassa menin kerrankin ihan paikallisesta, ennen kuin avasin suuni: Do you speak English…?
Totuttuun tapaan pidin silmäni auki tequilan varalta. Googlettamalla ei löytynyt oikein mitään, vaikka muissa Saksan isoissa kaupungeissa onkin yleensä asiallisia kauppoja. Aivan sattumalta törmäsin Kapuzinergrasse 8:ssa sijaitsevaan Der Spirituosenladeniin, josta onneksi tärppäsi. Valikoimassa oli Don Juliota, Patrón-perhettä, Herradura Reposadoa ja Corralejo Blancoa. Don Julio houkutteli kovasti, mutta otin lopulta kustannus- ja kanniskelusyistä mukaan vain Herraduraa ja Corralejoa. Toisesta kaupasta löytyi vielä mezcalia, perusliemi Gusano Rojoa. Lentokentälläkin oli kohtuullinen tarjonta, joten tax freestä lähti vielä Patrón Blanco sekä Sierra Milenario Extra Añejo. Hinnat olivat hieman halvempia kuin kotimaassa, mutta saatavuushan tässä on joka tapauksessa suurin ongelma.
June 2nd, 2012
Koreassa tullee jatkossa rampattua useamminkin perhesyiden takia, mutta nyt on joka tapauksessa ensimmäinen reissu takana. Lento ei ollut erityisen tuskallinen, ainoastaan yhdeksän tuntia, eikä välillä tarvinnut edes vaihtaa. Kansallinen lentoyhtiömme aiheuttaa tasaisin väliajoin verenpaineen nousua asiakaspalvelullaan, mutta saatiin sentään lopulta varattua koppa juniorille molempiin suuntiin.
Kävin jo pari vuotta sitten Taiwanissa, joten Kaukoitä ei ollut enää aivan yhtä eksoottinen tuttavuus. Koreassa on aika paljonkin samaa kuin Taiwanissa: pinta-ala on tehokkaasti käytössä, rakennuskanta on lähinnä uutta ja paikka on edelleen verrattain sulkeutunut (etenkään Daejeonissa ei länkkäreitä näkynyt). Odotin näkeväni reissulla vieri vieressä vanhaa temppeliä ja palatsia, mutta vähänpä niitä oli. Kerrostaloja ja teollisuusrakennuksia sitten senkin edestä. Suurimpia maallikolle näkyviä eroja näiden kahden maan välillä ovat ehkäpä kieli ja ruoka. Korean kieltä on ainakin helpompi lähestyä, sillä jo muutaman päivän kylttien tavaamisella opin sen verran Hangulia, että pystyin ainakin lukemaan suurimman osan teksteistä joten kuten ääneen. Englannilla ei juuri kannata kuvitella pärjäävänsä, joten onneksi oli tulkki mukana omasta takaa.
Parin viikon reissun alkupuoli kului keskellä maata sijaitsevassa Daejeonissa, joka on hiljattain miljoonaluokkaan paisunut teollisuuskaupunki. Nähtävää oli aika vähän, sillä paikalla ei ole pitkää historiaa, siinä missä Soul on vanha pääkaupunki moneen kertaan tuhoutuneine ja korjattuine palatseineen. Lähitienoon kiertoajelulla pääsin sentään näkemään buddhalaisen luostarialueen ja yliopiston yhteydessä sijainneen historiallisen teemapuiston. Soulissa aikaa oli puolestaan aivan liian vähän kattavaan koluamiseen, joten päällimmäisenä jäi mieleen lähinnä palatsi — ja koko matkasta korealaisten kivikovat vuoteet 🙂
Porkkananpurijalle Korea ei ole aivan helppo maa, mutta kasvisvaihtoehto löytyi yleensä pienellä hakemisella ja monen pienen ruokalajin aterioista pystyi poimimaan itselle sopivat sortimentit. Kimchiin en edelleenkään tykästynyt, mutta paljon muuta mielenkiintoista tuli kyllä kokeiltua. Sojun juomista pitää sitäkin treenata vielä, mutta ainakin paikallinen aasialaistyyppisen mieto olut oli helppoa juotavaa. Tuttuun tapaan pidin silmäni auki toki myös tequilan varalta, eikä onneksi tarvinnut pettyä: Costcosta löytyi firman omaa merkkiä Kirklandia ja lentokentältä sitten vielä Don Augustínia.
April 23rd, 2012
Kävin jälleen katsastamassa Tallinnan tekiilavarannot ja todella huonolta näytti. Nähtävästi valikoima vaihtelee reippaasti lyhyenkin ajan sisällä: viime syksynä tilanne oli paljon parempi. Mixtokuraa oli hyllyssä joka paikassa yllin kyllin, mutta 100% agaaveliemiä löytyi vain muutamaa merkkiä, eli Tres Sombreros Blancoa, Sauza Hornitosia ja sitten sitä Mezcal Benevaa. Toivottavasti kohenee taas jatkossa.
March 20th, 2012
Next Posts
Previous Posts
