Posts filed under 'softat'
Olen tällä viikolla säätänyt jälleen virtualisoinnin parissa, suurena tavoitteenani saada ajettua vanhoja ja eksoottisia käyttöjärjestelmiä nykyisten Linuxin ja OS X:n rinnalla. Aiemmat kokemukset Virtual PC:stä, VMWaresta ja avoimesta VirtualBoxista olivat puolihyviä: Linuxia, FreeBSD:tä tai Windowsia pystyy kohtuullisesti ajamaan, mutta levytoiminnot tuppaavat olemaan hitaita ja siellä täällä lopulta kaikenlaista pikku ongelmaa tai jotenkin puolikuntoista toiminnallisuutta. Erityisen hitaita ovat olleet levytoiminnot ja virtuaalikoneiden muistinkäyttö on sekin kuormittanut konetta melkoisesti.
Valtavirran ulkopuolelle mentäessä asiat mutkistuvat nopeasti: itse yritin kaksi iltaa saada BeOS 5 PE:tä ja OS/2 Warp 4:ää asennettua kolmeen eri virtuaalikoneeseen ja lopulta oli todettava, ettei tämä vaan onnistu. Netin tutoriaaleista ja foorumeista ei niistäkään apua löytynyt. BeOS ei ikinä päässyt buuttiruutua pidemmälle ja OS/2:n installointi jämähti aina kolmanteen korppuun. Sama tulos niin VMWarella, VirtualBoxilla kuin Qemullakin. Ilmeisesti tutummat käyttikset vaativat vähemmän tarkkaa laitteiston emulointia ja lisäksi virtuaalikoneita on viritelty niiden tarpeisiin. Eksoottisten käyttisten huono toimivuus on ikävä juttu jo historiallisestakin näkökulmasta: tämän päivän käyttäjä ei voi millään helpolla tavalla tutustua takavuosien käyttöliittymiin ja teknisiin ratkaisuihin.
May 28th, 2008
Dosbox-projekti on saanut tuotoksensa hämmästyttävän hyvään malliin. Jonkinlaisen nostalgiapuuskan kourissa olen hakannut sekä pöytä-PC:llä että MacBookilla Bubble bobblea ja Populousia pitkät tovit. Nämä kaksi ja vaikkapa Princess maker ja Prince of Persia toimivat aivan täysin. Jopa monia hyötyohjelmia ja demoja voi ajaa täysin ongelmitta, joten täytyy nostaa hattua kehittäjille. Niin Adlib-, SoundBlaster- kuin UltraSound-äänetkin toimivat yleensä autenttisesti ja melkeinpä hämmästyttävämpää on toimiva tuki EGA:n planaaritiloille sekä tweaked VGA-tiloille. Athlon XP 3200+ jaksaa sovelluksesta riippuen emuloida noin tehokkaan 486:n tai hitaan Pentiumin vauhtia.
February 9th, 2008
Jouskariseuran uusi kannettava tietokone tuli Windows Vistalla kuormattuna ja koneen Verkkokaupasta haettuani asensin käyttiksen. Kaikki meni varsin helposti ja puolen tunnin asentelun jälkeen Microsoftin uusi lippulaiva käynnistyikin jo. En väitä olevani mitenkään objektiivinen tai varaukseton, mutta yhtä kaikki tuon kanssa on menty monella tavoin metsään:
- Käsittämätön hidastelu. Upouusi AMD:n tuplaydin ja giga muistia ei näytä olevan mitenkään riittävästi. Minkä hyvänsä toiminnon suoritus tuo ruudulle pyörivän odotusikonin. Tuli Mac OS 10.1:n ajat mieleen.
- Lapsellinen käyttöliittymäsuunnittelu. Sateenkaaren jokaista väriä on näemmä pitänyt käyttää ikoneissa ja muissa elementeissä. Voidaan todellakin puhua kirjaimellisesti eye candystä, jos käyttöliittymä näyttää irtokarkkipussin sisällöltä. Lisäksi dialogit tuntuvat olevan julmetun kokoisia ja lähinnä tyhjiä, tärkeimpinä täytteinä valtavan kokoiset painonapit. Samaan molhouteen on syyllistynyt Linuxin puolella KDE, mutta ilmaiselle harrastajaprojektille voi antaa jotain anteeksikin.
- Käynnistä-valikon lopullinen tuho. Jo aiemminkin epämääräinen “misc”-valikko, johon on tungettu kaikenlaista mieleen juolahtanutta on entistäkin omituisempi. Viimeisenä naulana arkkuun vierityksen tarve: jos nämä ohjelmat mahtuisivat noin puolen ruudun kokoiseen menuun, niin miksi ihmeessä haluaisin katsella niitä pikkuruisesta ikkunasta, jota tarvii vierittää?
- Jatkuva valitus. Ehkä tätä voi jostain säätää, mutta minua ei kiinnosta katsella oikeassa alakulmassa alituiseen kukkuvia puhekuplia. Samaa tekee yhtä lailla XP:kin. Mieleen tuli jonkun ajan päästä lähinnä “Turpa kiinni!”.
Kaipa tuo sen verran toimii, että sillä voi kilpailujen numeronäyttöä ja Dartfishiä ajella. Vielä toistaiseksi on mahdolllista palata XP:hen, mutta kohta sekin mahdollisuus poistuu 100% varmuudella. Kuluttajan mahdollisuudet vaikuttaa asiaan ovat täysin olemattomat: joko otat Vistan tai sitten maksat enemmän koneestasi. Sykli on nähty jo moneen kertaan niin MS Officen kuin Windows XP:nkin kohdalla. Riittävän monopoliaseman saavuttanut firma voi tunkea käyttäjien kurkusta alas ihan mitä hyvänsä eikä siihen yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa.
February 9th, 2008
Näin eilen Kimmolla sekä uuden litteän iMacin että siinä pyörimässä Leopardin ts. Mac OS 10.5:n. iMac oli lähes kokonaan positiivinen kokemus: uudet mallit ovat todella litteitä ja kompakteja ja johtohärdelli on minimoitu. 24″ mallin näyttö oli komea ja kaikki tuntui toimivan rivakasti. Uusi näppäimistö on todella littana ja muistuttaa pitkälti MacBookin näppäimistöä, mikä jakanee mielipiteitä. Itse olen näpytellyt vuoden MacBookia, joten mitään ongelmaa ei ollut — minusta Apple ei ole tehnyt vuosiin hyviä ulkoisia näppäimistöjä, joten tämä oli selvä parannus taannoiseen Pro-sarjaan. Edellinen hyvä ulkoinen näppäimistö oli oikeastaan ADB-väyläinen Extended Keyboard II.
Leopardissa oli kaikenlaista uutta, mutta kokonaisvaikutelma tässä vaiheessa vielä hyvin keskeneräinen. Spaces eli virtuaalityöpöydät toimivat kyllä, mutta kovin karulta toteutus vielä vaikutti. Uudet ikonit eivät vakuuttaneet, vaalean hailakoita lätkiä oli vaikeaa erottaa toisistaan. Muu silmäkarkki kuten uudistunut alapalkki ja läpikuultavat menut eivät nekään vakuuttaneet: hienon ulkoasun ei pitäisi olla vastakohta käytettävyydelle. iPodeista tuttu Flipbook eli hakemiston selailu kuva-albumin tyylisesti toimi kyllä kuville melko hyvin, mutta ei sitten millekään muille tiedostoille. Timeback machine, automaattinen versionti/varmuuskopiointi, vaikutti uutuuksista hyödyllisimmältä. Käyttöliittymä oli kyllä erittäin kummallinen ja muista ohjelmista poikkeava Star Wars -henkisine galakseineen ja muka-Finder-ikkunoineen, mutta toiminnallisuus oli sentään kohdallaan. Front row oli sekin uudistunut, mutta eivätpä vaan edelleenkään suostu laittamaan tukea Esikatselulle. Tässä muodossaan en näe mitään järkeä päivittää Tigeristä ja täällä duunissa ajelen edelleen sitkeästi Pantherilla.
December 7th, 2007
Asentelin eilen huvikseni MacBookilleni ilmaisen virtualisointiohjelmiston nimeltä VirtualBox. Verrattuna VMWareen tai Parallelsiin etuja ovat hinta ja ainakin osittainen avoimuus. Kaksi isoa kaupallista ohjelmaa painelevat jossain tuolla kaukana edellä ominaisuuksiensa osalta, mutta VirtualBox osoittautui sekin yllättävän helppokäyttöiseksi ja toimivaksi. Debian Testing meni sisään että heilahti ilman erityisiä ongelmia. Parempaa tukea laitteistolle sai asentamalla virtualisoituun käyttöjärjestelmään erillisiä ajureita aivan kaupallisten kumppanien tapaan.
OS X:lle VirtualBox on valitettavasti vielä beta-asteella, joten kaikenlaisia bugejakin tuli heti vastaan. Äänet eivät toimineet kunnolla ja kannettavan 1280×800-tarkkuudella hiiren osoitin jostain syystä lakkasi näkymästä eikä edes SWcursor pelastanut tilannetta. Ennakoitu ja kaikkia näkemiäni virtuaalikoneita sekä etäkäyttöratkaisuja vaivaava näppäimistöongelma oli sekin ikävä: Suomalainen Apple-näppis ei todellakaan toiminut tuosta vain kaikkine erikoismerkkeineen. Kohtuullisella säätämisellä tilanteen olisi saanut varmaan korjattua, mutta totesin helpommaksi ajaa ohjelmia “etänä” sillä tavoin, että ohjasin Linuxissa käynnistyvien ohjelmien ikkunat OS X:n X-palvelimeen. Käytännön hyödyt tästä koko virittelystä jäänevät aika olemattomiksi, jollei sitten joskus tule aivan pakko ajaa jotain avointa ohjelmaa, josta ei ole Macille kunnollista käännöstä.
August 3rd, 2007
Next Posts
