.Markku Reunanen.

Kansainvälisestä rahaliikenteestä

September 11th, 2008

Eilen oli tarvetta siirtää rahaa välillä Suomi-Meksiko ja vieläpä kiireesti. Aiempaa kokemusta ei ole kuin tilisiirroista ja PayPalista, joten melkoinen sotku siitä tulikin. Samalla tuli yhtä kaikki opittua jotakin kansainvälisestä valuuttaliikenteestä.

Tilisiirto on se perinteinen ratkaisu, mutta aika on ajamassa sen ohi. Ulkomaille siirto kestää helposti muutaman päivän, käsittelykulut ovat jokseenkin korkeat (tässä tapauksessa yli 20e) ja lisäksi pitää vielä selvittää vastaanottajan IBAN-tilinumero ja SWIFT-koodi eli BIC ja joskus jopa Clearing-koodi. Ilman SWIFTiäkin siirto on onnistunut, mutta silloin se voi kestää kauemmin ja maksaa enemmän. Jos tarvitaan kohdepankin osoitetta, niin senkin etsiminen on vielä oma vaivansa.

Internetin myötä vaihtoehtojen määrä on kasvanut. “Nettikukkaroita” kansainväliseen rahansiirtoon kuten vaikkapa nettiostosten maksamiseen on jo useita. Itselläni oli aiempaa kokemusta mainitusta PayPalista, mutta sen käyttö on vahvasti sidottu luottokorttiin, joten kaikille se ei sovi. Puskaradion kautta olin kuullut myös Moneybookersista, jonka käyttöön riittää periaatteessa pelkkä pankkitili — joskin luottokortista on kovasti hyötyä. Myös nettipankkitunnukset ovat käytännössä tarpeen. Suomessa Nordealla näyttää olevan erityinen sopimus Moneybookersin kanssa, sillä välittömiä siirtoja pystyi tekemään Solon kautta. Käyttöönotto ei ollut kuitenkaan varsinaisen vaivatonta, sillä perustunnuksella on mahdollista siirtää vain 1000 euroa ja suurempiin summiin tarvitaan erilaisia varmennuksia pankkisiirron, luottokorttimaksun ja postiosoitteen muodossa. Alkukankeuksien jälkeen uskon järjestelmän toimivan hyvin, mutta alussa on aivan liikaa sekavaa säätöä. Siirto maasta toiseen Moneybookers-tilien välillä tapahtuu viiveettä, mutta siitä eteenpäin pankkitilille voi olla kuitenkin parin päivän viive.

Lopulta oli kiireen vuoksi käytettävä hiukan perinteisempää järjestelmää eli Western Unionia. Toinen vastaava olisi MoneyGram. Näiden vahvuutena on hyvin nopea toiminta eikä siirtoa varten tarvitse kuin täyttää yksinkertainen lomake ja lyödä rahat tiskiin. Vastaanottopäässä voi sitten käydä lunastamassa rahan käteisenä mistä hyvänsä toimipisteestä. Lievänä ärsytyksen aiheena se, että Western Unionin tapauksessa voi asioida verkossa sekä Ruotsissa että Norjassa, mutta ei sitten Suomessa, joten käyttö on rajoittunut toimipisteiden aukioloaikoihin. Verkkosuunnittelukin oli sikäli vanhanaikaista, ettei toimipisteiden haku toiminut Firefoxilla tai Safarilla ollenkaan. Nämä olivat kuitenkin melkeinpä pikkuseikkoja verrattuna palvelun korkeaan hintaan. Tässä tapauksessa nappasivat 5% summasta siirtokuluina. Pienemmillä summilla suhteellinen osuus olisi vielä suurempi ja suuremmilla vastaavasti sitten pienempi.

Lisäys: Western Union rahasti valuutanvaihdosta vielä reilusti lisää, mikä on jo täysin törkeää. Lopulta kuluiksi tuli 10%, mikä ei ole enää missään säädyllisyyden rajoissa.

Filed under: sekalaista