Markkaa/mega

June 14th, 2012

90-luvulla puhuttiin kovalevyjen hintojen yhteydessä markkaa/mega-suhteesta. Tätä nykyä mennään aika lailla isommissa lukemissa, joten jopa euroa/giga alkaa käydä pieneksi, pl. SSD-levyjen kohdalla. En ole seuraillut hintatietoja muutamaan vuoteen, joten päätin päivittää tietämykseni ja tehdä sen samaan syssyyn visuaalisesti:

Kiintolevyjen absoluuttiset hinnat Kiintolevyjen hinnat, euro/giga

Mukaan vertailuun päätyivät “tavalliset” 2,5″ läppärilevyt, uusimmat tulokkaat SSD-levyt sekä perinteisesti hintatehokkaimmat pöytäkoneiden 3,5″ kiintarit. Hinnat on poimittu verkkokauppa.comin sivuilta sillä periaatteella, että joka kokoluokasta valittiin halvin mahdollinen levy.

Käyristä paljastuu välittömästi joitakin seikkoja hinnan, koon ja levytyypin suhteesta. SSD-levyt ovat toistaiseksi pieniä ja kalliita. Hintatehokkain koko on noin 100 gigatavua, sillä sitä suurempien levyjen kohdalla euroa/giga-lukema lähtee jälleen kasvuun, luultavasti vähäisestä kysynnästä johtuen. Suurimmat ja hintatehokkaimmat kiintarit ovat edelleen niitä 3,5″ mötköjä, mutta ero 2,5″ levyihin on kaventunut pieneksi, siinä missä takavuosina puhuttiin helposti vähintään kaksinkertaisesta hinnasta. Kuvaajasta näkee myös sen, mitä kokoluokkia kukin levytyyppi kattaa.

Silmämääräisesti arvioiden magneettilevyjen hinta kasvaa hyvinkin lineaarisesti suhteessa kokoon. Voisi jopa sanoa, että laitteilla on tietty perushinta, joka koostuu rungosta, elektroniikasta, katteista ja monesta muusta seikasta, joiden päälle maksetaan varsinaisesta kiintolevytilasta lineaarisesti. Näin ollen kuvaaja olisi muotoa y=kx+c, missä c on perushinta, x koko ja k hinnan kasvua kuvaava kulmakerroin. Euroa/giga on tähän kääntäen verrannollinen, joten sen osalta y=k+c/x. Jälkimmäinen käyrä tasoittuu loppua kohti niin, että on melko sama, ostaako kaksi kolmegigaista vai kolme kaksigigaista levyä.

SSD:t käyttäytyvät kuvaajassa aivan eri tavalla. Silmämääräisesti käyrä on pikemminkin paraabeli kuin lineaarinen: y=ax^2+bx+c, missä c on jälleen perushinta, (sivistyneen arvaukseni mukaan) b muistipiirien hintaa kuvaava kulmakerroin ja a markkinamiesten hattuvakio, jolla kompensoidaan isojen levyjen vähäistä myyntiä 🙂 Euroa/giga on siten muotoa y=ax+b+c/x, jolloin minimi löytyy optimoimalla ax+c/x. Silmämääräisesti tämä piste on, kuten jo yllä totesin, sadan gigatavun kohdalla.

Filed under: laitteet,visuaalit

3 Comments Add your own

  • 1. yzi  |  June 14th, 2012 at 9:14 pm

    Minkähänlaisia kuvaajia saisi aikaan, jos pystyisi mittaamaan käyttäjän rasitusta ja turhautumista. Minkä tyyppisessä ja kokoisessa kiintolevyssä on paras suhteellinen rasittavuus? Voiko kiintolevyllä olla jokin suositeltava maksimikoko, ei rahanmenon vaan varmuuskopioinnin tai jonkin muun asian takia. Tai voisiko varmuuskopiointi olla kiintolevyssä vakiona ilman käyttäjän, sovellusohjelmien tai käyttöjärjestelmän osuutta asiaan.

  • 2. marq  |  June 14th, 2012 at 9:44 pm

    Eikös RAID nyt nimen omaan ole tuota automaattista varmarointia jossain mielessä? Nykyään tosin nekin tuppaa olemaan softaraideja.

  • 3. Raimu  |  June 24th, 2012 at 6:55 pm

    Hei, kuulostaa tutulta! Kiitos tästä tiivistelmästä. 🙂

Kommentin kirjoitus

You must be logged in to post a comment.

RSS feed for comments on this post.


Kommenttien virta

Aiheet