Atari Falcon030 oli saanut levätä kaapissa monta vuotta, mutta nyt tuli aika laittaa se jälleen iskuun. Projekti lähti kakoen käyntiin, sillä alkuperäinen kiintolevy oli päässyt kilahtamaan säilytyksessä tai muutossa. Kymmenittäin ruuveja irti, kiintari irti, uusi tilalle, kymmenittäin ruuveja takaisin kiinni. Operaation jälkeen iski heti tenkkapoo, kun Falcon ei tajunnut uudesta levystä yhtään mitään. Netistä ohjeet, regattu hddriver omalta Atari-pushermanilta (kiitti!), osiointi pydeen ja johan soi. Kone tuntuu buuttaavan aina 60 Hz tilaan, mikä on ikävän venähtänyt videomonitorillani eikä käytä kuva-alaa tehokkaasti hyväksi. Seuraavaksi meni asennukseen Videl Inside, joka antoi säätää ruutumoodin sopivaksi, sekä STZip pakettien purkamiseen. Atari-hiirtä ei ollut, joten työlistalle piti laittaa vielä hiiriadapteri, so. piuhanpätkä, joka vetää piikit 1 ja 4 ristiin.
Falcon ei ole aivan yhdenmukainen alusta: muistia on peruskoneessa yleensä neljä megaa, mutta sillä eivät suinkaan toimi kaikki demot ja ohjelmat. Tärkeimpiä lisäyksiä on FPU, minkä lisäksi muistin voi laajentaa 14 megaan asti. Jokunen uudehko Amigalta portattu demo vaatii harvinaisen ja kalliin CT060:n eli 68060-turbon. Itselläni oli joskus CT060, jonka myin käyttämättömänä pois, ja edellinen Falconini oli puolestaan varustettu Nemesiksellä, joka kellotti CPU:n, FPU:n ja DSP:n puolitoistakertaiseen nopeuteen. Nykykoneessa ei ole kuin täysi muisti ja FPU, mikä riittää kuitenkin oikein hyvin useimpiin tarkoituksiin.
March 25th, 2012
Kävin jälleen katsastamassa Tallinnan tekiilavarannot ja todella huonolta näytti. Nähtävästi valikoima vaihtelee reippaasti lyhyenkin ajan sisällä: viime syksynä tilanne oli paljon parempi. Mixtokuraa oli hyllyssä joka paikassa yllin kyllin, mutta 100% agaaveliemiä löytyi vain muutamaa merkkiä, eli Tres Sombreros Blancoa, Sauza Hornitosia ja sitten sitä Mezcal Benevaa. Toivottavasti kohenee taas jatkossa.
March 20th, 2012
There seems to be a lot of confusion concerning the use of an HxC floppy emulator together with an Oric. Some people got it to work, some not, and altogether the attempts have been more or less problematic. Here’s my two cents on the topic. I personally have an original Oric 3″ Microdisc, so I can’t comment on the Cumana related issues.
- Let’s start with the good news: it works! The bad news it’s rather quirky and not everything is as smooth as it could.
- The normal disk image converter will turn Oric dsk files into hfes, like it should.
- I used a twisted cable connected to the back of the case. With it the HxC can easily be installed as a slave unit, by using the “twisted cable drive B setting”. Works fine, but you can’t boot from it and if you don’t have proper system disks, you won’t get far.
- To set the HxC as the master drive things get a lot trickier. You need to tear open the Microdisc case, remove the floppy drive and set it to be the slave. By default dip switch 2 is on, but turn it off and switch 3 on. The HxC didn’t want to work with the normal drive A setting, but using the Amstrad primary drive setting it finally did.
- There’s the original Oric DOS (plus its improved versions), which is ok for old stuff. Modern programs, however, tend to run on Sedoric. The floppies formatted in one system or the other aren’t compatible. Some commands are different as well.
- The dsk images you’ll come across aren’t equal either. You’ll find 40 track double sided, 42 track double sided (Sedoric), 80 track two-sided images and so on. They do work fine with HxC, but in most cases can’t be written to floppies as is, since the original drive is single-sided.
My Microdisc came without a PSU and replacements are rare to say the least. Fortunately, it doesn’t take much to use a normal AT(X) power supply. You need to bypass the regulators and plug one Molex directly into the floppy drive. The controller needs to be powered, too, so screw the existing wires off and replace them with +12V and +5V. Be sure to check the coloring first! The wires coming from the small regulator are +12V and the bigger one produces +5V. On a standard Molex connector +12V is the yellow and +5V is the red wire. Not for the faint of heart 🙂 In theory the disc drive should power the computer over the ribbon cable, but in my case it didn’t.
March 10th, 2012
Viime aikoina retrokokoelma on karttunut sitä kyytiä, että yksittäiseen laitteeseen ei ole ehtinyt paljon keskittyä. Uusin tuttavuus on Oric Atmos, joka oli käytännössä uudelleenpaketoitu Oric-1 48 kilon muistilla. Laitteessahan on itse asiassa täydet 64k muistia, mutta 16 kiloa peittyy ROM-alueen alle eikä sitä saa sieltä näkyviin kuin levyasemallisessa koneessa. Kävi sen verran säkä, että sain hankittua harvinaiseksi käyneen 3″ levyasemankin, mutta virtalähde vielä puuttuu. Oricille oli tekeillä kortinlukija, mutta projekti juuttui paikalleen ja tällä hetkellä järkevin massamuisti lienee levyasemaohjaimeen kytketty HxC. Kasettiporttiin voi sitten pöristellä äänikortilta pelejä, jos ei ole suuren suuret tiedonsiirtotarpeet.
Ominaisuuksiltaan Atmos ei ole mitenkään poikkeuksellinen aikakauden laitteeksi: 1 MHz 6502, 48k muistia, sisäinen kaiutin, BASIC ja PSG. Joystick-portteja ei ole vakiona, mutta näppäimistö on sentään kasibittiseksi varsin hyvä. Kotelo on verrattain tyylikäs ja etenkin mukavan pieni. Millä Atmos ehkäpä eniten erottuu massasta, on hiukan teksti-tv:tä muistuttava grafiikkatila, jossa voi joko asettaa seuraaville pikseleille attribuutit tai näyttää pikseleitä, mutta ei molempia. Spritejä ei rautaan katsottu tarpeelliseksi laittaa. Laitteessa ei ollut myöskään mitään keinoa synkronoida ohjelmia ruudunpiirtoon, mikä erikoisen grafiikkatilan kera teki Oricista hankalan alustan peleille.
Perinteisessä enkkuhengessä laitteessa on lukuisia suunnittelu- ja valmistusvirheitä, jotka tekevät elämästä pykälän hankalampaa. Näppäinhatut lähtevät turhankin helposti irti, mikä on kuitenkin ongelmista pienin, samoin kuin helposti korjattava näppäimistön juotosten irtoilu. Regulaattori ja virtalähde ovat kilahdusherkkiä, mutta onneksi virtalähteeksi sopii melkeinpä mikä hyvänsä 9V antava muuntaja (kunhan liittimen kärki on positiivinen). Omalle kohdalleni ei ole vielä sattunut muistivikaista konetta, mutta netin foorumien perusteella muistipiirien hajoaminen on varsin yleinen Oricin kuolinsyy. Ehjässäkin koneessa on sellainen ongelma, että RGB-liittimen jännitetasot eivät ole standardinmukaiset, joten kuva ei välttämättä näy ilman erillistä elektroniikkaa vaativaa vahvistusta. Compositea ei ulos tule. Pohjassa olevalle kaiuttimellekin saisi olla voimakkuudensäätö, etenkin kun sitä ei saa mitenkään kytkettyä pois päältä.
edit: Lisäongelmia Atmosin kanssa aiheuttaa ajastusvirhe, jonka takia kone ei aina halua buutata. Riittävän monta kertaa kun yrittää, niin aina lopulta lähtee, jonka jälkeen toimii kyllä luotettavasti vaikka kymmenen tuntia.
edit2: Netistä tilattu RGB-kaapeli antaa ainakin Philipsillä oikein komiaa kuvaa, huolimatta jännitetasoista. Koneita oli ilmeisesti kahta versiota, joista toisessa ei tarvita erillistä vahvistusta.
February 29th, 2012
Sain käsiini varsin harvinaisen kasibittifriikin tällä viikolla. Panasonic JR-200U ei ollut mikään myyntimenestys, mutta on niitä Suomeenkin päätynyt. Sisuksissa on melko tyypillistä aikakauden rautaa: 32 kiloa muistia, hiukan alta Megahertsin MC6802-klooni, piipperiäänet, kahdeksan väriä ja merkki/palikkagrafiikkatila. Dokumentaatio on kiven alla, mutta jotain on jo selvinnyt. Jatkan metsästystä, sillä tässä kuriositeetissa on jotain viehättävää.
January 25th, 2012
Kohta parisenkymmentä vuotta erilaisia emulaattoreita seuranneena pitänee sanoa tästäkin aiheesta jotain. Erinomaisten projektien, kuten vaikkapa OpenMSX, Mednafen, VICE tai DOSBox, vastapainona on olemassa lukematon määrä puolivalmiita, hylättyjä, vanhentuneita ja tasan yhdellä alustalla toimivia kämäisiä tekeleitä, joiden kanssa saa haaskattua sekä hermojaan että aikaansa. Ymmärrän kyllä, että ei harrastajaprojekteilta voi juuri mitään vaatia, mutta jotkin asiat voisi saman tien tehdä oikeinkin, kun kerran tekemään ryhtyy. Eli Huono emulaattori -HOWTO:
- Älä missään tapauksessa julkaise sorsia. Eihän niitä kehtaa näyttää, tai niissä on suuria liikesalaisuuksia, tai ehkäpä tällä emulaattorilla tahkotaan vielä joskus rahaa. Kukapa niitä jaksaisi edes lueskella.
- Heittäydy ahneeksi. Kyllä Sinclair QL -emulaattorista pitäisi 50 dollaria maksaa, kun sitä on kerran vaivalla tehty. Ja lisäkohtana:
- Jos kukaan ei kikkarettasi osta, niin älä julkaise sitä ilmaiseksi, eikä etenkään niitä sorsia.
- Sekoita käyttöliittymä- ja emulaatiokoodi keskenään. Näin voit varmistaa, että kerralla hyvin tehtyä käyttöliittymää tai suosikkikirjastoasi ei vaihdeta huonompaan.
- Optimoi tavujärjestykseen perustuvilla kikoilla. Kun sinun koneessasi kerran on MSB tai LSB, niin eiköhän se ole muillakin.
- Keksi oma formaatti. Muiden keksimissä levytiedosto-, kasetti-, rom- ym. formaateissa on aina jokin puute, tai sitten niiden käyttö on vaan muuten ikävää.
- Tee ajastukset silmukoilla. Nopeammalla koneella pyörii sitäkin paremmin!
- Keskity tasan yhteen alustaan. Järjestelmäkohtaiset rajapinnat ovat tehokkaita ja kun kerran kaikilla on se Win…jokin tietty käyttöjärjestelmä, niin turhaa vaivaa miettiä muita. Katso myös kohta sekoita käyttöliittymä- ja emulaatiokoodi keskenään.
- Älä tee emulaattorillesi www-sivuja. Ja tätä täydentävänä kohtana:
- Jos kuitenkin teet www-sivut, niin laita ne parin vuoden päästä katoavaan ilmaispalveluun tai koulusi koneelle, johon sinulla ei ole enää pian käyttölupaa.
Näillä pääsee jo pitkälle, takaan sen. Lisäkohtia voi ehdotella kommenteissa.
January 20th, 2012
Siinä riittää Soinilla julkisuuskuvassa paikkailemista, kun muut puolueen toimijat, etunenässä mm. Neekeriukko Hakkarainen, Mestari Halla-aho, Uskonmies Oinonen ja Asikkalan ajattelija Hirvisaari, aukaisevat sanaisen arkkunsa. Mikään kiillotus ei kuitenkaan loputtomasti riitä, jos sattuu olemaan niin, että perussuomalaisiin on liittynyt sankoin joukoin avoimen rasistisia, homofobisia ja/tai ryssänpelkoisia vaahtoajia. Kentän ääni tulee lopulta kuuluviin, kuten on jo useaan otteeseen nähty. Kansan syvät rivit eivät vaikene, kuten ilmenee myös sisar Siraisen ja veli Viinikaisen vahvasta todistuksesta. Miksi siis edes teeskennellä suvaitsevaista, jos samalla etäännytään äänestäjistä, vai onko puolue todellakin arvomaailmaltaan näin jakautunut? Nousujohteen huumassa pikku kompastuskivet on ollut helppo unohtaa, mutta ajan oloon puolueen on — ainakin toivottavasti — aikuistuttava pelkästä kapinaliikkeestä, määriteltävä itsensä uudelleen sekä siivottava roskat nurkista.
January 18th, 2012
One of these projects that might not be useful for anybody, but it was educational for me at least 🙂 For some time I had been looking for a bit nicer and easier way to code for Sinclair QL than just pure asm. There used to be a GCC hack, which can’t even be compiled these days. The other 68k-friendly alternative is vbcc, which has support for various related architectures such as Atari ST and Amiga, but no QDOS. Hacking GCC is nothing I’d love to do in my spare time, so I checked out vbcc instead.
The aim was simple enough: get compiled C code to run on QL at an absolute address (0x30000 in this case, right after the video ram). Dealing with nasty stuff such as executable headers wasn’t necessary, since vlink supports rawbin1 output, which is just good clean binary code and data. In addition to that there was a need for a trivial startup routine, which doesn’t do much more than call _main. The correct way would be to call libvc’s __main, which initializes the stack, the heap and the C library, but since the implementation here is so incomplete anyway, I decided to omit that at this point. The biggest challenge was to create the needed linker script to join different object files and sections to a coherent executable. The example scripts can bring tears to your eyes with their complexity, but to join the three required aout sections (.text, .data and .bss) wasn’t that bad after some orientation.
So, with about five hours of work I got to the point where I could compile and run C code on the QL using my own little Arduino-based transfer cable and software. Plain C without any standard stuff such as includes, stdlib and math isn’t very useful yet, so next it was time to look into that. To my surprise I found out that libvc is not part of the distribution at all. Fortunately, the TOS includes seemed to be almost generic, and since the libs are in aout format as well, I gave them a go as-is. Everything I tried seems to work just fine — of course excluding i/o — so there is no immediate need for a real libvc implementation. A kludge on top of another kludge doesn’t decrease the overall quality significantly 😛
The necessary files are here: vbcc-qdos-poc.zip. In order to compile anything, you need to install vbccm68k, copy the archive contents to /usr/local/vbcc, and then add +qdos to the compiler command line. There’s a lot of broken stuff, questionable hacks and so on, which is why I call it a proof of concept. Anyone willing to take the work further is most welcome to do so. This is enough for my humble purposes, probably coupled with a few additions to deal with the keyboard, screen mode etc.
January 14th, 2012
Kasibittikokoelman jatkoksi saapui “Ammu” eli Amstrad CPC 6128. Jokseenkin siisti yksilö, mutta sisäinen levari ei kylläkään toimi kunnolla — noissa kun on vanhemmiten tyyppivikana levarin hihnan sulaminen ja hapertuminen. Ammu ei ole koneena helpoimmasta päästä: hankalat 3″ korput ovat jo käymässä harvinaisiksi samoin kuin itse laitteet, pihalle ei saa kuin tasan RGB:tä (RF ja composite, mitä ne ovat?), virtaa tarvii syöttää kahta eri piuhaa pitkin ja eri videopiireistä seuraa omat ongelmansa. Videomonitori sentään syö SCARTin kautta RGB:tä, mutta videotykki onkin sitten toinen juttu, jollei omista vanhoja videoita tai muuta konvertteripurkkia. Alkujaanhan CPC:t myytiin aina näytön kanssa, ja näyttö toimi samalla virtalähteenä, joten mitään tarvetta ei pitänyt olla telkkarin kanssa käyttämiselle.
Levariongelma ratkesi lopulta varsin näppärästi HxC:llä. HxC lukee normaalilta SD-kortilta levytiedostoja ja emuloi sitten levaria piuhan toisessa päässä olevalle laitteelle. Tukea löytyy Atarista Amigaan ja Amstradista PC:hen, joten laite käy potentiaalisesti monenlaiseen käyttöön. Itse tilasin Lotharekin kaupitteleman version, jonka hinta etenkään koteloituna ei ole järin kukkaroystävällinen. Periaatteessa homma ei ole mutkikasta: SD-kortti formatoidaan FAT32:ksi, kopioidaan sinne asetustiedosto ja sen jälkeen HFE-muotoisia levytiedostoja, joita voi selailla laitteen napeista (tai joillakin alustoilla myös tietokoneelta itseltään). HFE-filuja voi konvertoida lukuisista emulaattorien käyttämistä formaateista Windows-softalla. Laiskalle Mäkki- tai Linux-käyttäjälle tiedoksi, että kikkare toimii riittävästi Winellä. Sorsista voi periaatteessa kääntää komentorivityökalun myös Linuxille, mutta viimeisin versio on rikki. Sain kääntymään lopulta vasta lataamalla viimekesäisen version (178) osapuilleen näin:
svn co https://hxcfloppyemu.svn.sourceforge.net/svnroot/hxcfloppyemu hxcfloppyemu -r {2011-06-01}
cd hxcfloppyemu/HxCFloppyEmulator/HxCFloppyEmulator_software/trunk/linux
make hxcfloppyemulator_convert
edit: Onnistuu samalla loitsulla myös OSX:llä
Itse päädyin nyppäämään sisäisestä levarista kaapelit kokonaan irti, minkä jälkeen jumpperoin HxC:n A-asemaksi (ahkerat harrastajat ovat jopa modanneet HxC:n CPC:n koteloon sisälle). Sisäinen levari ei tykkää olla B-asema ilman eri kolvausta, mihin en halunnut lähteä, minkä lisäksi softat eivät ilmeisesti aina toimi B-asemalta ajettuna. Melkein kaikki kokeilemani demot toimivatkin hienosti tämän järjestelyn jälkeen, paitsi että…
Ammuissa on käytetty eri valmistajien videopiirejä, eikä pelkästään konetta vilkaisemalla voi tarkalleen tietää, mikä sisuksissa majailee. Hyväkäytöksiset ohjelmat toimivat kyllä, mutta demot eivät niitä suinkaan aina ole. Nettiä penkomalla olen alkanut päästä hommasta hiljalleen jyvälle, vaikka piirien vivahde-eroja en väitäkään ymmärtäväni. Tarkkaa ajastusta vaativat demot on tehty joko CRTC0:lle tai CRT1:lle, jotka eivät ole keskenään samanlaisia. CRTC2 tuntuu olevan “välttäkää kuin ruttoa” -osastoa. CRTC 3 ja 4 olivat käytössä uudemmissa Plus-sarjan koneissa ja niissä oli lisätoimintoja kuten enemmän värejä. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan 3 ja 4 muistuttavat muuten lähinnä CRTC0:aa. Ihannetilanteessa koneessa olisi sekä 0 että 1, jotka voisi kytkimellä valita, mutta olkoon nyt toistaiseksi näin, vaikka From Scratch jääkin näkemättä.
January 11th, 2012
Pari vuotta on nyt menty osana Aalto-yliopistoa, eikä meno vieläkään vakuuta näin taikkilaisen näkökulmasta. Käytännön tasolla Aalto on näkynyt lähinnä epäoleellisen työmäärän kasvuna: uutta järjestelmää, säädöstä, organisaatiouudistusta jne. putoaa niskaan tasaisin väliajoin, mikä on kaikki pois sen varsinaisen oman duunin tekemisestä. Aiheesta voi joko stressaantua — tai toisena vaihtoehtona lyödä läskiksi ja lakata välittämästä. Ehtiihän niitä uusia kuvioita sitten opetella, kun on aivan äärimmäinen pakko.
Ei Taikin/valtion vanhoissakaan urajärjestelmissä kehumista ollut, mutta nyt huippuyliopiston myötä on menty kenties vielä yksisilmäisempään suuntaan. Ulkomailta, niistä hienoista kouluista, on napattu tenure track -järjestelmä, jota leimaa totaalinen tohtori- ja professorikeskeisyys. Ilmeisesti tulevassa huippuopistossa ei juuri ketään muita enää työskentelekään. Lehtoreille on sentään keksitty pari porrasta, mutta tutkijoille tai muulle henkilökunnalle ei edes sitä vähää. Professori tai ei mitään.
Kun uutta kerran lähdetään tekemään, niin laitetaan varmuuden vuoksi kaikki uusiksi. Entisen taidekoululaisen silmään on pahiten sattunut Aallon mitäänsanomaton graafinen ilme, jonka rumuus tiivistyy kammottavissa käyntikorteissa. Kauhulla odotan Aallon äänilogokilpailun lopputuloksia. Taikin arvokas brändi heitettiin surutta roskikseen ja tilalle keiteltiin väkinäinen Taiteen ja suunnittelun korkeakoulu sekä sille jotain aivan muuta tarkoittavat käännökset. Pessimistisempi sielu saattaisi ajatella, että jostain puuttuu tyylitajua ja näkemystä.
Koko menoa leimaa siis edelleen keinotekoisuus ja sekavuus. Kolme koulua on saatu joten kuten naitettua yhteen, mutta entäs nyt? Kukaan ei oikein tunnu tietävän ja todellinen johtajuus tuntuu olevan hukassa. Paljon vaivaa laitetaan strategioiden, arvojen ym. korupuheiden sorvaamiseen, mutta käytännön tasolle ne eivät heijastu, saatika että arkisen työn edellytykset jotenkin paranisivat.
Noh, sainhan minä sentään uuden läppärin. Kiitos siitä.
January 8th, 2012
Next Posts
Previous Posts
