Tuli postissa Tool-bändin levy 10000 Days. Itse musiikki on sellaista, että tuskin otan levyä edes ulos kuoresta, mutta levyn mukana tulee linssit ja stereogrammeja. Hauska idea ja kun muutenkin 3D:tä opetan, niin tämähän oli pakkohankinta.
Add comment March 13th, 2011
Viimeisimpänä säätöprojektina 12″ PowerBook G4 ja siihen Ubuntu 10.04 LTS. Lähtökohtaisesti haastava homma, nimittäin laitteessa on Nvidian näytönohjain, jonka PPC-tuki on hieman mitä on. PPC:llähän ATIn vanhahkot ohjaimet ovat paremmin tuettuja, siinä missä x86:lla Nvidia on perinteisesti ollut omaa luokkaansa.
Mitä jäi käteen? Kohtuullisen hyvin toimiva Linux-läppäri, jossa on kuitenkin selkeitä puutteita lämmönhallinnan, näytönohjaimen tuen ja läppäriominaisuuksien kanssa. Vastaava G4 iBook tai ATI-pohjainen 15″ PowerBook toimisivat paremmin. Tämä laite jaksaa vielä pyörittää Leopardia varsin kohtuullisesti, joten se olisi tässä tapauksessa luontevampi valinta.
edit: Ubuntu 10.10 osasi asentaa suoraan pakasta niin tuuletinkontrollin kuin nouveaunkin. Hiiripädi ei toiminut ihan toivotusti, mutta sama X:n konffi käy siihenkin. Tarjoaa jopa sleeppiä mahdollisuutena, mutta se ei oikein tee mitään: näyttö pimenee ja kone jää normaalin oloisesti päälle.
Add comment March 13th, 2011
Again in English to serve international people, too. It seems Ubuntu doesn’t let us emulate Amstrad CPC (ok, MESS might do it, but I’ve pretty much given up all hope with it). Skimming through a heap of abandoned emulators I finally came across the latest Linux sources of Arnold. Seems to compile fine out-of-the-box on x86 Linux, but a lot less so on PPC. The endian clean code seems to be there, but the compilation doesn’t go through without a few tweaks. So, here’s the fixed source and a PPC binary (tested only on Ubuntu 10.04 PPC):
http://www.kameli.net/~marq/arnold-ppc-2010-03-05.tar.gz
Note that this version will not work on a little endian system. Press F1 to reset, F2 for fullscreen, F3 for mouse grab. The GUI part requires GTK2, but that you should have anyway. If the sound is choppy, try a different sound system. At least ALSA, OSS, SDL and Pulse support are compiled in.
Add comment March 5th, 2011
Kyllästyin huonoihin joypadeihini ja tilasin samaan syssyyn sekä muutaman SNES-ohjaimen että usb-adapterin niille. Adapteri oli nimeltään “SNES Controller Adapter” ja samaa pulikkaa myy esim. DealExtreme. Hiukan ohjaimia siivottuani (nappien kosketuspinnat lasittuvat ajan myötä ja lakkaavat vastaamaasta) kokeilin ohjaimia sekä Mednafenilla että SNES9x:llä. Hyvät uutiset ovat siinä, että sekä ohjaimet että adapteri toimivat, eikä ohjauksessa tule kummallisuuksia tai huomattavaa lägiä. Miinuspuolelle laitettakoon se, että joku valopää keksi laittaa molemmat ohjaimet saman loogisen usb-joystickin eri napeiksi. Kokeilemani emulaattorit antavat viritellä napit ihan miten hyvänsä, joten ongelmaa ei ole, mutta vähemmän joustava ohjelma voi hyvin olettaa saavansa kaksi erillistä laitetta. Kakkosohjaimen start ja select eivät myöskään heräilleet. Suosittelen siis ainoastaan tietyllä varauksella, vaikka tuntumaltaan aidot Nintendon ohjaimet varmasti pieksävätkin halvat usb-kloonit.
edit: Toisen ohjaimen start ja select taitavat olla risat, joten vika ei ole adapterissa.
edit2: Putsaamalla lähtivät toimimaan nekin. Ei kannata kaataa limpparia ohjaimeen.
Add comment March 2nd, 2011
Commodork – Sordid Tales from a BBS Junkie on Rob O’Haran muistelmateos, jossa kahlataan henkilöhistoriaa kolmenkymmenen vuoden ajalta Atari 2600:sta Internetiin. O’Hara toimi vuosia aktiivisesti Oklahoman piraattiskenessä ja seurasi läheltä sen muutoksia. Aluksi pelejä vaihdeltiin levykkeillä, sitten hitailla modeemeilla, nopeammilla modeemeilla ja lopulta warez siirtyi Internetin IRC-kanaville ja FTP-palvelimille. Kirjan sivuilla vilahtelee värikkäitä paikallisia hahmoja, jotka vaikuttivat The Brotherhood 405 -ryhmässä. Suomalaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista verrata Jenkkilän tapahtumia omiin kokemuksiin: samat kehityslinjat voi tunnistaa, mutta täällä asiat näyttäytyivät eri muodossa. BBS:t, partyt ja ryhmät ne oli meilläkin, mutta C64:n jälkeen moni siirtyi Amigalle eikä suinkaan suoraan PC:hen. Ilmaisten paikallispuhelujen puuttuessa modeemiwaretus ei ollut helppoa – vastaavanlaista jakoa ilmaisiin paikallispuheluihin ja maksullisiin kaukopuheluihin ei ollut tietääkseni kuin Turussa ja Helsingissä. Demoskene nousee kirjassa pariin otteeseen esille, siinä missä Suomessa toki oltiin sen harrasteen ydinalueella. Mielenkiintoisena vertailukohtana O’Hara mainitsee artpackit, joita voisi verrata osapuilleen levykelehtiin.
Mikään tutkimuskirja Commodork ei ole, sillä faktat perustuvat lähinnä yhden miehen muistelmiin. Se toimii kuitenkin hyvin viihdyttävänä ja henkilökohtaisena läpileikkauksena kotitietokoneiden historiaan ja tarjoaa samalla autenttista jenkkinäkökulmaa tietokoneharrastukseen. Hakkereista ja peleistä on kirjoitettu paljonkin, mutta tällaisesta “tavallisesta” harrastuksesta huomattavasti vähemmän.
Add comment March 1st, 2011
PowerBook-projekti alkaa kääntyä jo niin pitkälle voiton puolelle, että tekisi mieli jo seuraavaa (jos jollain on 12″ PBookia kaupan, niin ilmoitelkaa :)). Tässä viimeisimmät säädöt:
Add comment February 28th, 2011
This time exceptionally in English – I thought this might benefit some fellow PPC users abroad, too. It seems by all accounts that Megadrive/Genesis emulation under PPC Linux is a hopeless attempt: Dgen just crashes, Xmess doesn’t do any better, and up-to-date emulators, such as Gens/GS, don’t support the PPC platform (a generic Z80 core is apparently under construction). I was looking into compiling the excellent PicoDrive, but its sources seem to be here and there and no generic Linux version exists. So, no Megadrive for us, right?
Luckily I came across Generator, which has been ported to Linux/SDL a few years ago. After the usual configure/make fiddling the emulator actually ran games, but with distorted sound. A quick peek at the sources revealed a tiny endian problem, which was quickly fixed. While I was at it, I added an example config file, a PPC Linux binary, options to force the video overlay off (in case it doesn’t work for you), set the fullscreen resolution and to turn CPU saving off. I didn’t like the fact that the emulator wouldn’t start the games right away, so I turned autostart on, too. There are still some grave issues with sound: for example the music in Sonic 2 doesn’t play correctly, but that’s something out of my scope right now. At some point something has been broken – probably with GCC – since when I tried to compile the emulator on x86 Linux it simply crashed after a while. Not much of an issue, though, since there are other alternatives out there.
Download here (source and binary included): generator-0.35-cbiere-marq-r1.tar.gz
If you wish to compile it yourself, just run ./configure –with-sdl –with-cmz80 ; make in the src directory. For running games: ./generator-sdl-ppc romname (and optionally -c generator.config.example). Tested under Ubuntu 10.04 only, so let me know if it works for you. Alternative solutions to Megadrive emulation are most welcome as well.
edit: Apparently the good folks behind Mednafen are working on Sega support too. Here’s hoping 🙂
4 comments February 26th, 2011
Viikon-parin emulaattorikikkailu PPC-Linuxissa on tuonut aiheeseen mukavasti lisää näkemystä. Useimmat alustat alkavat olla jo varsin käyttökelpoisia nopeudeltaan ja pyörivät jopa koko ruudulla postimerkin kokoisen ikkunan sijaan. Aloitetaan kuitenkin huonoilla uutisilla:
Ja sitten se matalan tarkkuuden tilojen tekeminen helposti: tämän ohjeen perusteella ei pitäisi olla liian haastavaa. Komento gtf tuottaa kauniita modelinejä, joita voi kokeilla xrandr:llä ennen kuin niitä laittaa xorg.confiin. Olin totaalisen hämmästynyt, kun PowerBookin sisäinen näyttö tuntui kelpuuttavan melkein minkä hyvänsä satunnaisen 60 Hz tilan. Nyt on pelikäyttöön 424×286, eli suunnilleen kolminkertaiseksi venytetyt pikselit (näytön oma tarkkuus on 1280×854). Pehmeää vieritystä yritin saada aikaan 50 Hz tiloilla, mutta ne eivät tuntuneet asiaan vaikuttavan.
Viritellessä kannattaa muistaa se, että jos emulaattori tukee Xvideota, niin pienemmän reson käyttämisestä ei ole kuin haittaa, sillä video-overlayn tekemä skaalaus osuu huonommin pikseleihin. On myös hyvä sovitella matalia tarkkuuksia maksimitarkkuuden puolikkaiksi tai kolmanneksiksi, etteivät pikselit venähtele epätasaisesti. Kaikkein rumimman lopputuloksen saa silloin, kun näyttö skaalaa grafiikan huonosti, jonka päälle emulaattori tekee vielä oman skaalauksensa.
Add comment February 24th, 2011
Lähes noloa kahlata läpi tällaisia perusteoksia, jotka muut ovat lukeneet jo aikapäiviä osana kandiopintojaan, mutta jotenkin on vuosien muualla haahuilu kompensoitava! Luettuna nyt Charlie Geren Digital Culture. Vaihteeksi aika iisiä materiaalia eikä sivujakaan ollut viittäsataa. Teoksen nimi voisi olla yhtä hyvin “History of New Media”, sillä mukana on paljon teknologisia virstanpylväitä, joiden historiaa taustoitetaan eri tavoin. Kulttuurisia kytköksiä tehdään erityisesti loppupuolella, jossa uuden median kenttää rinnastetaan aiempaan avant garde -taiteeseen, aktivismiin, filosofiaan ynnä muuhun. Välillä linjanvedot vaikuttavat kaukaa haetuilta tai henkilökohtaisilta mieltymyksiltä, kun esim. John Cagen katsotaan olleen merkittävä taustavaikuttaja digitaalisessa kulttuurissa. Etenkin tekninen historia oli itselleni jo valtaosin tuttua, joten sikäli oppiminen jäi vähäiseksi, mutta toimii kirja ainakin mielenkiintoisena esimerkkinä vaihtoehtoisesta näkökulmasta tuttuihin asioihin.
Add comment February 18th, 2011
Mooren laki transistorien määrän eksponentiaalisesta kasvusta merkitsi pitkään suoritintehojen lähes vastaavaa kasvua. Trankkuja saadaan edelleen tiristettyä piireille kasvavaa tahtia, mutta kuten tämä kuvaaja kertoo, laskentatehon kasvu on tyrehtynyt 2000-luvulle tultaessa. Kellotaajuudetkaan eivät kasva enää entiseen malliinsa – 80- ja 90-luvuilla tietokoneiden parissa eläneet muistanevat hyvin, kuinka megahertsit olivat laadun tae. Itse ohjelmathan harvoin muuttuivat nopeammiksi, kun koodin turpoaminen ja kasvanut abstraktiotaso söivät hyödyn toisesta päästä. Itselläni olleet laitteet, viiden vuoden harppauksiin sovitettuina, tarjoavat konkreettisen esimerkin kehityksen hidastumisesta:
Kannettavassa tietokoneessani oli 2006 Core 2 Duo 2 GHz ja siitä kolmen vuoden päästä Core 2 Duo 2,26. Nykyisin saman sarjan vastaavassa laitteessa on 2,4 GHz suoritin. Vaikka väylät ym. ovatkin parantuneet, niin suunta on selvä: megahertsikilpailu on loppu ja nopeutta haetaan muualta, kuten laittamalla samalle piirille useampia rinnakkaisia ytimiä. Tuhnuisemmassakin mummon kirjoituskoneessa on jo se kaksi ydintä ja tehokkaammissa pöytätietokoneissa helposti jopa neljä. Laskenta on myös osittain siirtynyt grafiikkapiirien huoleksi, etenkin mediaan liittyvissä tehtävissä. Vaikuttaa siis siltä, että tarvitaan jokin uusi keksintö tai juurikin tällainen paradigman muutos, jotta käytännön teho oleellisesti lisääntyisi.
Mitä tämä sitten merkitsee? Ainakin sitä, että 90-luvun hullu päivitystahti on taantumaan päin. Miksi ostaa uutta laitetta, jos vanhallakin tekee edelleen kaiken sujuvasti? Ohjelmistot eivät voi enää turvota vanhaan malliinsa, kun suoritintehon kasvu ei kompensoi hitautta samassa määrin kuin ennen. Hämmästyttävää kyllä, jopa vastakkaisesta kehityksestä on viitteitä: selainten JavaScript-toteutukset ovat muutaman vuoden aikana nopeutuneet moninkertaisiksi, ja sekä Windowsin että Mac OS X:n viimeisimmät versiot ovat nopeampia kuin edelliset (jotka olivatkin kyllä hitaita). Haittaohjelmat, raskaat virustutkat ja itsekseen lahoavat käyttöjärjestelmät kantavat sentään vielä bloatwaren lippua korkealla ja ajavat ihmisiä päivityskierteeseen.
Esiin alkavat nousta muut seikat kuin pelkkä numeronmurskaus. Tyyli, akkukesto, tarkempi/kirkkaampi näyttö, pienempi koko ja lisäominaisuudet kuten 3G-yhteys tai webbikamera – toisin sanoen käytön monimuotoistumiseen liittyvät seikat – voivat olla jo paljon merkittävämpiä kuin gigahertsit tai -tavut. Toki laitteen fyysinen hajoaminen pakottaa edelleenkin päivittämään, etenkin kun integrointiasteen kasvaessa osia ei joko voi tai kannata vaihtaa. Joka tapauksessa nyt ollaan tietynlaisessa käännekohdassa, kun kotitietokoneiden 20 vuotta jatkunut nopeuden kasvu on taittunut, ja jopa viisi vuotta vanhalla tietokoneella voi vielä hoitaa mainiosti päivittäiset asiansa.
Saman aiheen tiimoilta kirjoitti myös Viznut.
Add comment February 16th, 2011
