Tulipa kokeiltua emulaattoreitakin kaiken muun ohella. Laatu vaihtelee hyvästä huonoon ja fullscreen on monestikin ongelma, joko kuvasuhteen tai -koon osalta. Jos emulaattoreissa on JIT-kääntäjiä, niin ne ovat useimmiten vain Intelille, joten kurjuus kumuloituu. OpenGL-ruutumoodit ovat käyttökelvottoman hitaita keskimäärin, joten skaalattuja fullscreen-tiloja ei saa sitäkään kautta ilmaiseksi.
- MS-DOS. DOSBox jytää hyvin ja osaa jopa oikean kuvasuhteen fullscreenissä. Emulointi vastaa ehkä nopeaa 386-konetta. VESA-moodien värit menevät väärin.
- PC. Windows XP asentui yön yli Qemuun ja on lähinnä kuriositeetti, Windows 98 tms. voisi jo toimiakin.
- Mac. Mac-on-Linux asentui suoraan paketinhallinnasta, mutta framebuffer-kikkailujeni takia ruutumoodien asennuskikkare sekoittaa näytön. Jos pitää valita MOL:n ja kiihdytetyn X:n välillä, niin ei tarvi pitkään miettiä. Saattaa olla ihan jostain pikku säädöstäkin kiinni.
- MSX. Riittävän nopea OpenMSX:llä. Laitoin emulaatiotarkkuudeksi rivin, mikä ehkä jotain nopeutti. Kuvasuhde venähtää fullscreenissä, mutta sen jälkeen se onkin hyvin linjassa MSX:n läsähtäneen kuvan kanssa 🙂
- Commodore 64. VICE toimii, tosin hienouksia ei voi laittaa päälle. Ääniajuriksi piti valita uss, muuten pätki alituiseen.
- Megadrive. Dgen ei toimi ja Xmess on nimensä mukainen. Ehkä rikki, ehkä vaan vaikea konffattava. PicoDriven sorsat ovat levällään pitkin maailmaa, joten sitä ei voi oikein edes kääntää itse. Seuraavan Gens/GS:n pitäisi olla multiplattis, eli jotain toivoa ainakin on.
- SNES. SNES9x ajelee ainakin Bombermaneja hyvin ikkunassa. Tuplapikseleillä menee tökkiväksi, mutta kun laittaa fullscreeniksi 640×480, niin zoomaamatonkin akkuna on edelleen kohtuullisen kokoinen. Ainakin tällä koneella ALSA toimi paremmin ääniajurina kuin Pulseaudio. edit: Kun ottaa äänasetuksista pois synkronoinnin, niin vauhti kasvaa huomattavasti.
- Amiga. E-UAE jaksaa emuloida A500-tason rautaa kohtuullisesti, riippuen hyvin pitkälti ohjelmasta. Demoja sain ajettua pienennetyssä ikkunassa jopa ihan täydellä frameratella, mutta esim. BC Kid toimi vain frameskipin kanssa. Äänet pitää laittaa 8-bittisiksi tai tulee vain suhinaa. Näytiksi .uaerc:ni. Fullscreen on muuten (fn-)F12-s.
- Atari ST. Tässä listassa Hatari on selvästi paremmasta päästä. Nitkuttamista keksin oikeastaan vain äänien satunnaisesta kakomisesta ja siitä, että graffat eivät ole aivan oikeassa skaalassa.
- ScummVM. Parin pelin perusteella futaa hienosti, tosin kerran tilttasi fullscreenistä palatessa.
Raadin kiitokset menevät siis DOSBoxille, OpenMSX:lle, Hatarille ja ScummVM:lle, sekä varauksin VICElle, E-UAE:lle ynnä SNES9x:lle. USB-joypadit näyttävät muuten toimivan ihan heittämällä ainakin VICEn ja SNES9x:n kanssa.
February 15th, 2011
Kun sinä astelet, joutilaasti,
pitkin tämän kylän savista raittia
valkoisissa kengissäsi
niin jopa kääntyy pelloilla päät,
minun muiden mukana
Valkoinen mekko, kultainen tukka,
ihossa kuulas sinisen sävy
Ei sinua tohtisi omistaa,
et sinä yhdelle omaksi ryhdy,
tuollainen tyttö, koko kylän ainoa
February 13th, 2011
Nyt ei ole paljon kurjuutta parempaa tarjolla. OS X:n puolella Java-appletteja voi sentään ajaa välttävästi selaimissa, mutta nopeus on heikko – SciMark 2.0:n mukaan kymmenes pöytä-PC:n tehoista (100 pistettä vs. 1112). Näkyi hyvin myös Processing-appletteja ajaessa. Linuxissa ei ylletä edes siihen: Intelillä voi ajaa puoliksi kelvollista sun-java6-pluginia, mutta PPC:lle sitä ei ole. Vapaa vaihtoehto icedtea ei ole ajan tasalla ja pyörii erittäin hitaasti (5,7 SciMarkia!). IBM teki aikanaan optimoitua virtuaalikonetta myös PPC-Linuxille, mutta se ei toimi enää Firefox 3:n kanssa.
edit: Nähtävästi koko kuva ei ollut vielä ihan tässä. Oletuksena icedtea käyttää nimittäin server-virtuaalikonetta, joka on kaikista hitain. Cacao antoi appletviewerissä jo 90 ja shark puolestaan 105 pistettä. Cacao ei tuntunut toimivan selainpluginissa, mutta shark kyllä. Eli paikkaan /etc/java-6-openjdk/jvm.cfg shark ensimmäiseksi loppupään listaan ja johan nopeutuu. Processingilla tehdyt appletit eivät toimi edelleenkään, mutta monenlaista muuta kyllä ja huomattavasti rivakammin.
February 12th, 2011
Kohtalon oikkujen takia päädyin asentamaan Ubuntua vielä G4/800-iBookiinkin. Sympaattinen pikku laite ja joissakin suhteissa toimi jopa paremmin kuin äveriäs PowerBook. Hyvin pian tuli todettua, että Ubuntu 10.10 oli huono idea laitetuen osalta, mutta 10.04 menikin sitten mukavasti ineen. Jokunen havainto vielä tästäkin projektista:
- Google Docs on vähän hitaansutki kaikilla selaimilla, valitettavasti myös Operalla. Parhaiten toimi yllättäen FireFox. Nopeusero G4/1,33-koneeseen on odottamattoman suuri, vaikka kyseessä on noin puolitoistakertainen ero prosessorissa.
- OpenOfficen kanssa on tehty jotain oikein jossain vaiheessa, sillä se on todella sujuva. Myös LyX yllätti nopeudellaan – G4 Cubella se oli lähes käyttökelvottoman hidas.
- AirPort Extreme toimii hienosti suoraan, kunhan vaan antaa Ubuntun asentaa ehdottamansa ajurin
- iBook antaa PowerBookia enemmän virtaa usb-porteista, joten ulkoiset kiintarit eivät ole ongelma
- Kerneli tunnistaa oikein, ollaanko akun vai laturin varassa, mutta Gnomen työkalut eivät siitä tunnu hetkahtavan. Varmaankin säädettävissä kuntoon.
- OpenGL ja video-overlay vaativat saman yaboot-tempun kuin PowerBookilla
- Compiziä ei kannattane kuitenkaan laittaa päälle, sillä se saa monet ohjelmat tökkimään
- Tämä on nyt jotain suurta ja ennennäkemätöntä: sleeppi toimii! iBook menee unille ja herää kaikkineen ihan täysin.
D-Linkin DWL-G122 näyttää olevan hyvin tuettu wlan-pulikka. Ei tarvinnut kuin tökätä kiinni usb-porttiin ja valita verkko.
February 12th, 2011
PPC-Linux on jäähtynyt viime vuosina, kun harrastajien mielenkiinto on siirtynyt hiljalleen muille laitteille, mikä näkyy mm. siinä, että distrot eivät tue rautaa suoraan tai edes asennu järin helposti. Lukuisat ovat ne foorumien keskustelut, joissa asennuksen lopputuloksena on ollut musta ruutu tai vähintäänkin surkeasti toimiva X-ikkunointi. Riittävästi virittämällä ja googlettamalla voi kuitenkin kiertää useimmat ongelmat. Ei ehkä heikkohermoisen puuhaa, mutta on tässä toisaalta omaa hauskuuttaankin, kun joutuu tekemään salapoliisintyötä. Tällaista on tullut vastaan toistaiseksi Ubuntu 10.04:n ja PowerBook G4:n kanssa:
- Suominäppis toimii joko PC-mäisesti tai sitten hyvin huonosti. Taannoinen postaukseni koskien Mac Miniä pätee PBookillakin.
- pbbuttonsd asentui sentään vakiona ja futaa kohtuullisesti. Jos haluaa erikoisnapit toimimaan suoraan ilman fn:ää, niin konffitiedostoon fnkeyslast fnkeysfirstin tilalle.
- Ilman ulkoista hiirtä tulee tukala olo, kun hiiressä on vain yksi nappi. Eniten säätövaraa antoi mouseemu, jolla voi laittaa keski- ja oikean napin joko johonkin näppäimeen tai ctrl/omppu-klikkauksen taakse.
- Huawein E220-mokkula ei toimi suoraan, mutta usb-modeswitchin asennus korjasi kaiken
- Selaimista nopein on Opera, myös JavaScriptissä (ainakin SunSpiderin mukaan). Viimeinen PPC:tä tukeva versio on 10.63.
- Äänet toimivat suorilta hyvin, myös voimakkuussäätö
- Suureksi yllätyksekseni sekä video-overlayn että kiihdytetyn – vaikkakin bugisen – OpenGL:n saa toimimaan ainakin tällä Radeon 9700:lla. Jujuna on laittaa /etc/yaboot.confin append-rivin perään seuraava rimpsu: radeon.modeset=0 radeon.agpmode=1 video=radeonfb:off (edit: kannattanee ottaa toi video=radeonfb:off veke)
- Flash tökkii, kuten odotinkin. Gnashin ja selainpluginin asentamalla ainakin perusmainosroska näkyy, mutta Youtube ei.
- VLC on ikävästi vanha versio (Ubuntu 10.10:ssä olisi tuoreempi), joten se ei osaa näyttää Youtube-videoita suoraan. Ainoaksi ratkaisuksi tällä hetkellä keksin youtube-dl:n, joka sekin kannattaa käydä hakemassa kotisivulta eikä asentaa paketinhallinnasta.
- DVD:t toistuvat asentamalla ensin libdvdread4 ja sen jälkeen vielä ajamalla /usr/share/docs/libdvdread4:n alta löytyvä skripti
- Linuxin puolella gamma-asetus on pienempi kuin OS X:ssä, joten ruutu näyttää vähän pimeältä. Ennen kuin keksin jotain hienostuneempaa, niin laitoin käynnistysskripteihin: xgamma -gamma 1.1
- Ulkoista näyttöä voi kronkkia Preferences – Monitorsin kautta ja sen saa päälle. Jatkettu työpöytä vaatii leveän virtuaaliruudun, jonka asetuskikkare kyllä tekeekin, mutta ei tarpeeksi suurta. Siispä itse puukottamaan paikkaan /etc/X11/xorg.conf
- Gnomen paneelit saa ulkoiseen näyttöön alt pohjassa raahaamalla
- Kaikki aiemmat ja uudet kokemukseni viittaavat siihen, että sleeppi ei toimi. Jotain purkkaratkaisuja löytyy sieltä täältä, jos haluaa askarrella. Läppärissä vähän ikävä juttu, mutta tällaisessa harrasteprojektissa voi antaa monenlaista anteeksikin 🙂
Akkukäytöstä ja virransäästöstä en osaa sanoa vielä mitään, kun akku ei ole saapunut testattavaksi. Perinteisesti Linux syö akun selvästi nopeammin kuin OS X. Toinen toistaiseksi kokeilematta jäänyt on Java. Kyllä sen yleensä lopulta PPC:lläkin pystyyn saa, mutta lopputulos voi hitaan/olemattoman JIT:n johdosta olla tuskallisen hidas.
February 10th, 2011
Selainvalmistajat ovat joko hylänneet tai hylkäämässä PPC-alustat, luonnollisestikin johtuen pienestä käyttäjäkunnasta. Opera 11, Firefox 4 tai Chrome eivät toimi PPC:llä missään käyttöjärjestelmässä. Lapsipuolen asemassa on oltu itse asiassa jo pitkään, sillä uudet tehokkaat JavaScript-moottorit eivät nekään toimi kuin käytännössä Intelillä. Normiselailu (lukuun ottamatta tietysti onnetonta Flashia) hoituu hyvin, mutta js-intensiiviset sivut, Google Docs tärkeimpänä, voivat olla käyttökelvottoman hitaita etenkin ikääntyneellä koneella. Paljon on kiinni pelkästä selaimesta, joten laitoin kolme Linux- ja OS X -selainta SunSpiderin hiostukseen G4/1,33-PowerBookillani. Lopputulos paljastaakin yhtä sun toista (nopeimmat boldattu):
OS X 10.5
- Safari 4.0.2: 4649 ms
- Safari 5.0.3: 5610 ms
- FireFox 3.6.13: 8323 ms
- Opera 10.63: 8853 ms
Ubuntu 10.04
- Opera 10.63: 4791 ms
- Konqueror/WebKit: 5343 ms
- FireFox 3.6.13: 8812 ms
- Konqueror/KHTML: 17423 ms
Oikean selaimen valitsemalla saa siis kaksinkertaisen nopeuden, mikä ei näillä tehoilla ole suinkaan pikkujuttu. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Opera 10.6:n nopeutettu js-moottori ei näemmä koskaan saapunut PPC-OS X:lle, mutta Linuxissa selain onkin puolestaan nopein (sen vasteajat ovat muutenkin parhaat Linuxissa noin perstuntumalla). Konqueror on silkka etana oletusmoottorillaan, mutta WebKitiin vaihtamalla vauhti paranee hurjasti, aivan Operan tuntumaan. Vertailun vuoksi 2,66 GHz Intel-Mäkki antoi Safarilla lukemaksi 261 ms ja Chromium 3,3 GHz Linux-PC:ssäni 240, joten kauaksi tässä on jo pudottu joka tapauksessa kärjestä – vielä enemmän kuin mitä pelkkä prosessoriteho antaisi odottaa.
February 9th, 2011
Mac Mini palveli – lelukäytössä – hyvin parisen vuotta, mutta mitään suurta tunnesidettä siihen ei kehkeytynyt. Niinpä ei ollut vaikea luopua siitä, kun sopiva ostaja löytyi. Tilalle löytyi onnekkaan sattuman myötä sievässä kunnossa oleva G4 PowerBook (1,33 GHz/768M/40G), joka tosin vaati laturin, akun ja uuden Airport Extreme -kortin hankinnan. Varustelukierteen lähdettyä päälle tilasin vielä lisää muistiakin, koska Leopard siitä tykkää. Ehdin asentaa vasta OS X:n, joten Linuxin toimivuudesta ei ole vielä sanottavaa.
- Leopard (10.5) toimii kaikkiaan hyvin, jos nyt aavistuksen tahmaisesti. Muistin lisääminen saattaa auttaa tilannetta. Alussa kone oli tuskaisen hidas, kun Spotlight indeksoi kovalevyä puolisen tuntia.
- Tiger (10.4) olisi raivokkaan nopea tällaisella koneella, mutta softat alkavat käydä ikävän vanhoiksi – esim. VLC:stä pitää kaivaa ammoinen versio
- Dock on hidas johtuen visuaalisesta kikkailusta. Tämän ohjeen perusteella sen saa kevyemmäksi.
- Muistirajoitteiset voivat harkita myös Dashboardin tappoa
- Flash on tuttuun tapaan hidasta, vaikka webbi muuten toimiikin hyvin. Youtube-videot pyörivät niukin naukin, mutta onneksi tuorein VLC osaa näyttää niitä suoraan ja vie kolmanneksen Fläsän tehoista. Samalla lailla kaikki Java on hidasta PPC:llä.
- Safaria, Firefoxia ja Opera 10.63:a vertailtuani päädyin Safariin. Kaikki renderöivät kyllä staattista html:ää apinan raivolla ja tökkivät Fläsän kanssa, mutta Safarissa on Sunspiderin perusteella tuplanopea Javascript. FF ja Opera suunnilleen tasoissa. Testailen js:n nopeuksia vielä Linuxin puolella ja postaan sitten tuloksia.
- eBayltä saa varaosia, kuten muistia ja akkuja, sopuhintaan ja helposti. Saksasta suostuvat paremmin postittamaan.
- Radeon 9700 jaksaa puskea 1920×1080-tarkkuutta ulkoiseen näyttöön yllättävän hyvin. VGA:n kautta laatu ei ollut kummoinen (ehkä johtuen kaapelista), joten kokeilen vielä DVI:llä.
- Apple itse ei koskaan tukenut näin vanhoilla Bookeilla kahden sormen vieritystä. Jonkinlaisena ratkaisuna voi asentaa iScroll2:n, joka tuntui toimivan joten kuten. Trackpadin asetuksista pitää laittaa eleet päälle.
Hauska projekti toistaiseksi. Laitteessa on vanhan rahan eleganssia ja jonkinlaista auraa, kun tietää sen maksaneen aikanaan maltaita 🙂 Risan kovalevyn vaihtaminen ei ollut mikään erityisen hauska sessio, mutta onnistui sentään ongelmitta tämän ohjeen perusteella. Muut ruuvit olivat pieniä ristipäitä, mutta kannessa on ikävästi kaksi pientä kuusiokoloruuvia, joihin onneksi löytyi sopiva avain setistäni. Pienenä ärsytyksenaiheena on se, kuinka äänipiiri tai -kaapeli ottaa häiriötä näytönohjaimesta ja kihisee, kun ruudulla tapahtuu enemmän. Ehkä voisi katsoa kaapelin sijoittelua joskus, mutta nyt juuri en halua ruveta repimään konetta taas auki.
February 8th, 2011
Pitkän tahkoamisen jälkeen lukulistalta poistui Douglas Kellnerin Media Culture (1995). Alan perusteoksia, joka olisi varmaan pitänyt lukea jo aikapäiviä sitten, mutta parempi myöhään jne. Vuonna 1995, kuusitoista vuotta sitten, maailma on näyttänyt erilaiselta, joten käsiteltävät ilmiöt eivät ole enää läheskään yhtä ajankohtaisia: Madonna ja Michael Jackson ovat kadonneet kartalta, rap-musiikki on muuttanut muotoaan, eivätkä Beavis ja Butt-head enää aiheuta pahennusta (South Park herätti vastaavaa kohua vuosikymmen myöhemmin).
Oppikirjaksi – tai ainakin oppikirjana käytettäväksi teokseksi – Media Culture on yllättävän poliittinen. Näkökulmaa voisi väittää jopa vasemmistolaiseksi, sillä demokratiaa, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia korostetaan joka välissä. Vastaavasti Reaganin ja vanhemman Bushin konservatiivinen hallinto saa jyrkän tuomion kautta linjan. Kovin toiveikkaasti ei Kellner suhtaudu myöskään Clintoniin. Positiivista nähdä tällaista vastanäkökulmaa amerikkalaisessa kirjassa, vaikka välillä analyyttinen ote unohtuu politikoinnin tieltä.
Kellner kutsuu tutkimusmetodiaan nimellä diagnostic critique ja soveltaa sitä aikansa populaarikulttuurin ilmiöihin kuten Ramboon, Madonnaan ja cyberpunkiin. Harmi kyllä metodi tulee esille lähinnä esimerkkien kautta, eikä sitä ole eksplisiittisesti esitelty missään. Ajatuksia aiheesta kyllä herää, mutta jos samaa metodia haluaisi soveltaa itse, pitää se kasailla palasista.
January 29th, 2011
Uusi iPod Touch on ollut yllättävän kovassa käytössä, ja softia on tullut asenneltua ja osteltua muutamia kymmeniä. Kun olen käyttänyt jonkun verran rinnakkain toisen sukupolven mallia ja tätä neljännen sukupolven edustajaa, niin kehitys on tullut selväksi: tarkempi näyttö, nopeampi suoritin, kamera, parempi muotoilu ja moniajo ovat käytännössäkin – eikä pelkästään mainospuheissa – tärkeitä. App Store on kätevä, mutta nykyään tunnetusti täynnä kaikenlaista enemmän ja vähemmän onnistunutta tuotosta, joten hyödyllisen/hauskan sisällön löytäminen on haastavaa. Joitakin omia poimintojani (ehdottakaa vaikka kommenteissa, jos jotain oleellista puuttuu):
- Facebook. Ilmainen kätevä käyttöliittymä iLaitteille. Oleellisesti parempi kuin selaimessa.
- Skype. Tukee nykyään videopuhelujakin ilmeisen toimivasti.
- YLE Areena. Yllättävän onnistunut käyttöliittymä Areenan sisältöihin. Videot ovat pykälän matalalla tarkkuudella kylläkin.
- iBooks. Klassikkoja tuntuu löytyvän ilmaiseksi varsin mukavasti.
- Camera+. Huomattavasti Applen vakiosoftaa monipuolisempi kamera. Välillä yskii käynnistyksessä, mutta toisella kerralla lähtee aina viimeistään.
- Plants vs. Zombies. Toimii kosketusnäytöllä kuin häkä. Viime vuoden parhaita pelikokemuksia.
- Zen Bound (1 & 2). Rauhallista palikoiden sitomista narulla. Plussana kauniit grafiikat.
- Angry Birds. Tätä ei tarvinne enempää selitellä.
- Canabalt. Yllättävän koukuttava ja tyylikäs, vaikka onkin viime kädessä vain simppeli hyppely.
- Cut the Rope (sekä Holiday Gift). Viime joulun tehokas ajanhukka. Hyvä esimerkki siitä, miten kosketusnäyttöä todella hyödynnetään.
- Smurfs’ Village. Periaatteessa silkkaa lapsille sopivaa grindausta, mutta…
- Fieldrunners. Jälleen yksi tornipuolustus, mutta hyvin tehty – ja vaikea!
- Osmos. Tunnelmallinen taidepeli, jossa kasvatetaan omaa eliötä isommaksi.
“Ihan jees” -sarjaan lisäisin vielä muutaman muunkin, kuten Doodle Jump, Fruit Ninja, Twin Blades, Orbital, Peggle ja Soosiz. Moni noistakin tuntuu tykkäävän, mutta itselleni eivät ihan täysillä kolahtaneet.
January 24th, 2011
Ylioppilaslehti sohaisi kuukausi sitten muurahaispesää artikkelillaan Ilonpilaaja, jonka mukaan (vapaaehtoisesti) lapsettomat ovat tilastojen valossa onnellisempia kuin lapsia hankkineet. Aihe oli selvästi kiinnostava, koska sentimentaalisia kommentteja laidasta laitaan näyttää tulleen melkoinen vyöry. Itsellenikin lasten hankkiminen on jossain mielessä ajankohtainen aihe – lähes kaikilla tutuilla kun alkaa olla tässä iässä jälkikasvua – joten kahlasin kommentit läpi mielenkiinnolla. En ota tässä sinänsä kantaa lasten onnellisuutta lisäävään tai vähentävään vaikutukseen, vaan teen jokusen havainnon esiin nousseista teemoista.
Useissa posteissa nostetaan esiin itsekkyys. Ilmeisesti joku on sitä mieltä, että lasten hankkimatta jättäminen on itsekästä: tällainen henkilö haluaa pitää kaiken itse ja elää vain omaan napaansa tuijottaen. Lasten hankkiminen epäilemättä pakottaakin ajattelemaan muita ja jakamaan, mutta silti itsekkääksi leimaaminen on ajatuksena perin absurdi. Aivan samalla logiikalla lasten hankinta on itsekästä: tavoitellaan perheonnea, merkitystä tyhjään elämään ja tyydytetään biologista viettiä. Lapset eivät myöskään pyydä syntyä tänne, joten ajatus lisääntymisestä epäitsekkäänä tekona on vähintäänkin kummallinen. Jos hakemalla haetaan pyyteetöntä vaihtoehtoa, niin se olisi kenties adoptio.
(more…)
January 13th, 2011
Next Posts
Previous Posts