Nytpä on testattu tämäkin kombinaatio eli Spectrum +3 ja HxC. Ensinnä piti kuitenkin fiksata sisäinen korppuasema, jonka hihna oli pieninä tahmeina pätkinä levarissa. Hihnaa vaihtaessa ei muuten kannata hukata sitä pientä tappia, jota käytetään kirjoitussuojauksen tarkastamiseen. Jemmassa sattui onneksi olemaan Amstrad CPC:n ylimääräinen hihna, joka on täysin sama kuin Spekun aseman – eikä ihmekään, sillä asemakin näyttää olevan aivan samanlainen. +3 jopa lukee CPC:n 3″ korppuja suoraan. Samankaltaisuudet CPC:n kanssa eivät lopu siihen, sillä ulkoisen levarin liitin on sekin tismalleen sama, kuten myös emulaattorien dsk-levytiedostomuoto. Itse asiassa +3:n korppuja tehdään samoilla työkaluilla kuin CPC:n, koska molemmat ovat variantteja CP/M-formaatista. Toisaalla elää sitten oma TR-DOS-maailmansa, jolla ei ole dsk-imagejen kanssa juuri mitään tekemistä.
HxC kiinni, normaali räplääminen jumpperien ja kaapelin kytkimien kanssa (helpommalla pääsisi, kun nyppäisi sisäisen levarin kokonaan irti johdoista) ja CPC:n korppuimage HxC:hen. Ja toimihan se, sisällysluettelo näkyi ihan ongelmitta. Vaan netistä kaivelluissa Spectrumin dsk-tiedostoissa ei sitten ollutkaan mitään tolkkua, vaikka kokeilin useampia. Pitkällisen pohdinnan ja yrittelyn jälkeen ongelma ratkesi puolivahingossa, kun tulin kokeilleeksi BASIC:n sijasta alkumenusta löytyvää Loaderia, joka latasikin pelit kauniisti jopa B-asemalta.
February 12th, 2013
Löytyipä tällainenkin mainio aineistopaketti: The Computer Magazine Archives, johon on taltioitu hyvällä tarkkuudella satoja vanhojen tietokonelehtien numeroita. Puolestakaan en ole edes kuullut, mutta Byte oli tietysti tuttu, etenkin koska porukat tilasivat sitä minulle noin vuoden joskus 90-luvun puolivälissä. Silloin lehti oli menossa jo kovaa kyytiä alamäkeen, eikä sivuilla ollut mainosten lomassa juurikaan mitään luettavaa. Otin kokeeksi selailuun marraskuun numeron vuodelta 1993, mistä kehkeytyikin lopulta odottamattoman mielenkiintoinen katsaus kahdenkymmenen vuoden takaisiin ajankohtaisiin aiheisiin. Ihan pikaisesti tärkeimpiä huomioita tuosta 400-sivuisesta järkäleestä:
- Windows 3.1 oli vielä kovassa kurssissa, mutta OS/2:n ja Windows NT:n välinen kamppailu bisnespeeseiden sieluista kävi kuumana ja oli samalla koko numeron teema
- NT tehtiin alkujaan monessa eri ympäristössä toimivaksi, tuossakin lehdessä Digital mainosti 150 Megahertsin (!) Alpha-työasemaansa NT:llä varustettuna
- Myös MS-DOS oli vuonna 1993 edelleen relevantti alusta, sille myytiin mm. muistinhallintaohjelmia
- Isojen koneiden Unixit olivat taustalla läsnä kaiken aikaa, vaikka Byte hyvin PC-keskeinen olikin. Solarista myytiin jo Intel-pohjaisena. Pääte- ja X-emulaattoreita tarjottiin ratkaisuksi suurkoneiden kanssa kommunikointiin.
- Silicon Graphics toi markkinoille – suhteessa – edullisen ($4995) Indyn multimediatyöasemaksi
- Pentium oli tuore, vielä kallis tulokas PC-koneissa. Suurin osa mainoksissa myytävistä laitteista oli 486-pohjaisia ja 386 oli jo kadonnut kartalta. Halvimmillaan kokonaisen 486sx-paketin sai noin 1200 dollariin.
- Vanhentuneiden 386-pohjaisten koneiden omistajille oli tarjolla samaan kantaan sopivia, edullisia Cyrixin “486”-prosessoreita, joita en muista Suomessa juuri nähneeni
- Kannettavat alkoivat olla jo ihan oikeastikin kannettavia ja niitä sai 486-prosessoreilla ja (pienellä) värinäytöllä varusteltuina
- Motorola mainosti ensimmäistä PPC:tään, 601:tä, mutta Macit olivat edelleen 68k-pohjaisia
- Rinnakkaisportti oli aikansa usb, siihen sai liitettyä vaikkapa nauha-aseman, äänikortin tai CD-aseman
- Nopeimmat myydyt modeemit olivat 14,4 kbitin malleja, 28,8 kbitin standardi teki juuri tuloaan
- Muutenkin umpitylsät printteriarvostelut saavuttivat tässä numerossa varmaan lakipisteensä: 176 printterin vertailu!
- Perinteisten levykkeiden rajat alkoivat tulla vastaan, mutta seuraava askel oli vielä tuntematon. Sonyn MiniDisc tai floptiset asemat olivat ’93 potentiaalisia korpun korvaajia.
- CD-asemien keskinäisessä kilpailussa oli valttia siirtonopeus, Pioneer mainosti maailman nopeinta 4x-asemaansa. Kaiken kaikkiaan CD alkoi olla Amerikassa jo varteenotettava jakelumedia.
- Polttava CD-asema maksoi 4195 dollaria
- “Multimedia” oli muutenkin ajankohtainen aihe, mm. Intel mainosti omaa videoprosessoriaan ja monissa uusissa koneissa tuli jonkinlaiset ääniominaisuudet ja ns. Windows-kiihdytin vakiona.
- C ja etenkin C++ olivat keskeiset ohjelmointikielet, mutta hegemonia ei ollut mitenkään täydellinen tuolloinkaan. FORTRAN-kääntäjiä mainostettiin ja olipa lehdessä Ada-mainoskin.
- Ohjelmien helppo siirrettävyys Windowsin, Unixien, Macin ym. välillä oli taloudellisesti niin merkittävää yritysten kirjavien alustojen vuoksi, että siihen tarkoitukseen myytiin useampaakin ohjelmointikirjastoa
- OpenGL:stä kaavailtiin standardia 3D-rajapintaa Windows NT:hen kilpailevan PEX:n sijaan. Toteutusta ei vielä ollut.
- Lääkkeeksi piratismiin kaupiteltiin dongeleita eli rinnakkaisporttiin laitettavia suojausavaimia. Myös BSA pelotteli piraatteja omassa mainoksessaan.
- Mielenkiintoisena sivujuonteena Typhoon Software mainosti halpaa ohjelmistokehityksen ulkoistamista Venäjälle, ei kovin kauan ennen ulkoistamishuuman alkamista.
- Myös Israelin valtio houkutteli lukijoita investoimaan Juuttaan maalle omalla kahden sivun mainoksellaan.
- Sittemmin marginaaliin jäänyt Corel Draw oli kova tekijä vielä vuonna 1993. Kuvankäsittelyyn oli tarjolla softia kuten CA-Cricket Image, ImageWizard, Picture Publisher ja PhotoStyler.
- Dossiaikana de facto -standardin aseman saavuttanut WordPerfect eli siirtymäkautta Windowsiin. Tiedämme, miten siinä sitten kävi.
- Sähköpostiohjelmissa kuten Lotus cc:Mailissa saattoi olla päällä jopa $495 hintalappu – täh?
Tämä oli hauska paluu niihin aikoihin, kun olin itse lukion toisella luokalla. Täällä (ja muutenkin harrastajan näkökulmasta) tietotekninen maailma näytti jossain määrin erilaiselta: monella tutulla oli edelleen Amiga ykköskoneena. Itselläni oli tietokoneena Hyundain klooni-286 ja ensimmäisen 486:ni hankkimiseen meni tuosta vielä pari vuotta. Kyllähän kehitystä Vammalassakin seurattiin, mutta uusimmat laitteet tulivat käyttöön Byteä paljon rauhallisempaan tahtiin.
February 7th, 2013
Seuraavaksi luettujen pinkkaan siirtyi journalisti ja retroaktiivi Kevin Savetzin elämänkerrallinen Terrible Nerd – True Tales of Growing up Geek!. Savetz käsittelee asioita tietysti hyvin henkilökohtaisesta perspektiivistä, mutta tulee samalla tehneeksi laajan läpileikkauksen amerikkalaiseen tieto- ja pelikoneiden historiaan 1970-luvun lopusta alkaen. Sivuilla vilahtavat niin Intellivision, TRS-80, Apple II, Atari 800, Atari 2600, TI-99/4A, IBM PC kuin Macintoshitkin. Vankkumaton innostus laitteita kohtaan säilyy kolmen vuosikymmenen ajan, lapsuuden BASIC-ohjelmoinnista aikuisempaan elämään toimittajana ja nettiyrittäjänä. Lopulta ympyrä sulkeutuu, kun Savetz kertoo arkistointiprojekteistaan, joissa hän on tallentanut lapsuutensa koneisiin liittyviä lehtiä ja kirjoja verkkoon kaikkien luettavaksi.
Vaikka tapahtumapaikkana onkin Jenkkilä ja Savetz itseäni muutaman vuoden vanhempi, niin monet teemat ovat hyvin tuttuja: kasibittiset (vaikka täällä Atari ei järin merkittävä ollutkaan), pelien kopiointi kaverilta toiselle, modeemikokeilut, PC-koneiden yleistyminen, Unixin opettelu yliopistossa, Internetin nousu ja niin edelleen. Mittakaava on erilainen ja laitteet vähän eri merkkiä, mutta yhtymäkohtia täkäläiseen harrastajakulttuuriin on yllättävän paljon, mikä luo omanlaisensa veljellisen yhteyden rapakon taakse sekä mahdollistaa omien kokemusten peilaamisen Savetzin käänteisiin.
February 7th, 2013
I feel ripped off now. Namely, I purchased myself an expensive SCART to VGA converter to get a few RGB-outputting gadgets to display on my Optoma DLP projector, which accepts 50/60 Hz modes with composite sync through the first VGA port. The brick was pretty hard to find, too. For the sake of testing I had already bought a generic cheap-ass cable, which didn’t work. As it turns out, the “special” adapter doesn’t do much more than rewire a SCART plug directly to VGA and connect csync to hsync. By cutting and soldering one wire even the five euro cable started working fine. Here’s a rough pinout so that you, dear reader, don’t need to spend 50 euros on a trivial cable:
- VGA – SCART – purpose
- 1 – 15 – red
- 2 – 11 – green
- 3 – 7 – blue
- 4 – nc
- 5 – nc (gnd by VGA spec)
- 6 – 13 – red gnd
- 7 – 9 – green gnd
- 8 – 5 – blue gnd
- 9 – nc
- 10 – 17 – csync gnd
- 11 – nc
- 12 – nc
- 13 – 19 – csync
- 14 – nc
- 15 – nc
In addition, the shield of the VGA plug is connected to the SCART shield, but that might not be necessary. The RGB grounds might not be needed either, but don’t take my word for it. Please let me know in the comments if it worked for you 🙂
edit: And if someone from Optoma ever happens to read this: get your damn act together. Leave the functionality out if it’s not to be used by your very own customers.
February 6th, 2013
Kirjoitin johdatuksen dynaamiseen visualisointiin viime syksynä Kuluttajatutkimuksen vuosikirjaa varten. Jonkun töpin takia artikkeli ei kirjaan kuitenkaan ikinä päätynyt, joten pistetään se näytille nyt edes näin, kun ei aiheesta etenkään suomeksi oikein mitään ole kirjoitettu. Teksti on käytettävissä vapaasti CC-lisenssin mukaisesti. Ja itse filu: dynaaminen-final
And the same introduction to dynamic visualization in English: dynamic-english
February 5th, 2013
Toinen pikainen välipala oli Dan Whiteheadin Speccy Nation, joka käsittelee Spectrum-pelejä omalla perienglantilaisen ironisella tavallaan. Sisältö koostuu parin sivun kuvauksista ja mustavalkoisista ruutukaappauksista (jotka on välillä rajattu hieman pieleen). Valikoima on sikäli mielenkiintoinen, että mukaan on otettu muitakin kuin eniten myyneitä pelejä, esim. innovatiivisuuden perusteella. Joka käänteessä korostetaan, melkeinpä kyllästymiseen saakka, sekä pelien että itse Spectrumin brittiläisyyttä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hauska pikku kirja, joka avasi joitakin uusia näkökulmia Spectrumin historiaan.
February 4th, 2013
Kepeänä, mutta varsin mielenkiintoisena välilukemistona Beauty Bits & Lipsticks – Machines Need Love too. Kyseessä on kuvakirja, johon on yksinkertaisesti koottu vanhoja tietokonemainoksia, joissa esiintyy naisia. Pääosa matskusta on 1980-luvulta, mutta mukana on hiukan uudempaa ja vanhempaakin materiaalia. Japanilaisia mainoksia on hyvin paljon ja amerikkalaisiakin jonkun verran, mutta eurooppalaisia vähänlaisesti, mikä kertonee osaltaan jotain (mainos)kulttuurista. Erääksi vertailukohdaksi voisi ottaa nykyperspektiivistä koomisen törkeiltä vaikuttavat 50- ja 60-luvun mainokset. En puutu tässä sen kummemmin esineellistämiseen, vaan koetan ainoastaan luokitella kuvat arkkityyppeihin:
- Japanin tyttönen. Samaan kuvaan on laitettu tietokone ja nuori viattomalta näyttävä nainen. Näillä kahdella ei ole juuri mitään tekemistä keskenään, nainen on sataprosenttisesti koristeena. Suorasukaisen eroottisia kuvat eivät ole: usein rajaus on pelkissä kasvoissa, mutta myös uimapukukuvia tuli vastaan.
- Japanin koulutyttö. Edellisen alalaji, joka ottaa mukaan vielä koulupukufetisismin. Tytöt ovat vieläkin nuorempia, mutta kysehän onkin, ööh, koulutietokoneista. Näitä näyttää tehneen etenkin Hitachi. Esimerkiksi kotimaisen Printti-lehden mainoksissa oli kyllä koulutyttöjä (yleensä tosin poikia), mutta kyseisessä kuvastossa on aika vaikea nähdä vastaavaa eroottista sävyä.
- Sihteeri. Etenkin vanhemman pään jenkki- ja euromainosten arkkityyppi. Siististi pukeutunut, toki kaunis, työhönsä syventynyt nainen. Toisinaan roolia korostaa entisestään kuvassa näkyvä miespuolinen pomo.
- Uranainen. Edellisen kanssa päällekkäinen tyylilaji, jossa naishahmot ovat kuitenkin itsenäisiä. Etenkin Applen yhden aikakauden mainoksissa naiset olivat esimerkiksi kirjailijoita tai opettajia ja esiintyivät omalla nimellään.
- Seksisymboli. Joissakin mainoksissa eroottista viestiä ei ole edes yritetty peitellä, vaan pelejä ja peeseitä on myyty puolialastomilla naisvartaloilla. 50-luvun mainosten tapaan mukaan on laitettu vielä kaksimielinen otsikkokin.
- Perheenäiti. Beauty Bitsiin on valikoitu niukasti näitä kuvia, mutta 80-luvun mainoksissa nähtiin paljon perheitä, joissa ylpeä äiti katsoo tietokonetta käyttävää poikaansa. Hyvin harvoin, jos koskaan, äiti – tai isäkään – osallistuu itse aktiivisesti toimintaan.
Suurin osa kirjan naisista edustaa jotain näistä stereotyypeistä, mutta seassa on myös mielenkiintoisia poikkeuksia, joita on vaikeampi luokitella. Kuvaruudulla näkyvä kybernainen tai 80-luvun raju punkkari eivät istu järjestelmään suoraan, vaikka niitäkin voi hyvin käsitellä samoilla vastapareilla nuori–vanha, eroottinen–neutraali ja itsenäinen–riippuvainen. Japanilaisissa mainoksissa esiintyvät länkkärinaiset lisäävät mukaan vielä eksoottinen–tuttu-akselin, joka omalta osaltaan korostaa vahvuuden ja alistumisen tematiikkaa. Esimerkiksi Japanissa julkaistuissa Ricohin läppärimainoksissa eurooppalaisilta näyttävät vahvat naiset katsovat ujostelematta kameraan, siinä missä kotimaiset naiset esitetään vastaavissa mainoksissa harmittomina ja usein jopa alistuvina.
Kuvat googlattu tasapuolisesti sieltä täältä.
February 3rd, 2013
Olet ammattilainen,
vailla heikkoja kohtia
Esiinnyt huoleti joukkojen edessä
Sinä kirjoitat polttavin kirjaimin
Teho, täydellinen nopeuden huuma
Niistä on sinun sielusi tehty
Sinä kiedot verkkoihisi kuin lukki,
laskelmoiden, tuhansin kierroksin
Kosketa minua, kosketa
Kosketa minua ja mene
(http://www.adorama.com/1/1/136998-hp-elitebook-2760p-12-1-tablet-pc-lj539ut-aba.html)
February 3rd, 2013
Verkkokaupan absurdit tuotekuvaukset ovat ilahduttaneet itseäni jo vuosikaudet: valmistajan mainoshöpöstä käännetään kiireessä ylistävä tekstinpätkä, joka saattaa suomalaisessa asussaan olla jo suorastaan surrealistinen. Ruminkin harmaa loota on tietysti todella tyylikäs ja kämäisinkin suoritin äärimmäisen tehokas. Tässä joitakin poimintoja viiimeisimmistä hassutteluista:
Se on vain tuuman paksu ja painaa ainoastaan yhden kilon eli tavallista aikakauslehteä pienempi ja erittäin helppo kuljettaa mukana. (Packard Bellin miniläppäri)
Aspire One 756:n kompakti rakenne, sulavan pyöreä figuuri ja mattapintainen viimeistely tekevät tästä minikannettavasta erinomaisen mukanakuljetettavan tietokonetyökalun sekä viehättävän asusteen, joka kuvastaa käyttäjäänsä.
MacBook Airissa on nyt uusimmat Intel-prosessorit ja -grafiikat […]
Lenovo ThinkPad X230:n laadusta viestii kahdeksan armeijan testin läpäiseminen.
Kosketa ja mene. (HP EliteBook)
Sopii ihanteellisesti liikkuville ammattilaisille, jotka tarvitsevat kestävän ja luokkansa parhaan yrityskannettavan kehittyneellä järjestelmä- ja näyttöteholla hallitussa IT-ympäristössä. (HP EliteBook)
HP Pavilion g6 on täydellinen tasapaino muotoilun, suorituskyvyn, kannettavuuden ja tehon kesken.
Jos yhdellä koneella on voitava tehdä työt ja nauttia viihteestä, sekä kotona, konttorilla että kokous matkoilla, se kone on Fujitsu Lifebook AH531.
Lifebook NH532-mallisarja tuo monta muutosta nykyisyyteesi.
Sen prossu vastaa vaativaan suunnitteluun […] (Fujitsu Celsius)
HP Compaq Pro 6305 -mikrotornitietokone on tehokas valtavirran tietokone, joka sisältää tietoturva- ja laajennusominaisuudet, joiden avulla yrityksesi menestyy.
Fujitsu Celsius M720 on katepillariluokan tehotyöasema […]
WIN8 PRO -pöytätietokone erittäin raskaaseen tehokäyttöön ilman näytönohjainta. (Blackstorm Workstation)
Ääjöö asksadasdkfdsafsadf tehokkuuden ansiosta öLölölölöldsfllölölöllöööö tyylikkään Gsudgduuuuguufdsufdsufsduf yrityksen UUUUUUUUUUUUUUU vaativaan HASFASFDGF 432897293432 uusimman ÖSFÖKÖFKÖKÖ täydellinensgjdfgkdjgdfklgj. Office-koekäyttöoikeus.
January 31st, 2013
MSX1-koneiden äärellä elo on huoletonta: kunhan saa jostain kiven alta kaivettua levarin, niin suunnilleen kaikki demot toimivat suorilta, lukuun ottamatta paria rom-muodossa julkaistua. MSX2-demot vaativatkin sitten useimmiten jonkun äänilaajennuksen (varmuuden vuoksi parempi hankkia kaikki neljä “normaalia”) ja ehkä päälle vielä lisää muistia. Korppujen kanssa ei oikein jaksa tusata, joten kortinlukijakin olisi kiva. Lopulta höveli skenettäjä ajautuu ostelukierteeseen, jonka tulos on ennen pitkää tämä:
Vasemmalta sarakkeittain:
- Sunrise CF-IDE, kortinlukija
- MegaFlashROM, flash-moduuli ja SCC-äänipiiri
- FM-PAC, MSX-Musicin mukainen äänikortti (sekä jotain Panasonicin omia kikkaleita)
- 16k mapperi/lisämuisti koristeena
- SD-kortinlukija jonkun Casion julkaiseman golf-pelin kuorissa
- MoonSound-äänikortti
- Nowind, etenkin koodarille sopiva USB-levariemulaattori
- Music Module, MSX-Audion mukainen järkälemäinen äänikortti
- 512k mapperi/lisämuisti
Verrattuna vaikkapa kuusneloseen, jolle riittää oikeastaan hankkia 1541 Ultimate, MSX2-skenetys vaatii enemmän panostusta. Normikoneessa on enintään kaksi moduuliporttia, joten koneeseen kulloinkin kiinni runtattavat laajennukset vaativat hiukan harkintaa. Slot expanderilla (jälleen kaivetaan kuvetta noin satasen verran) saa lisää moduuliportteja, mutta ne eivät ole enää primäärisiä, joten laiskasti kirjoitetut ja/tai vanhat ohjelmat eivät mitenkään välttämättä toimi ylimääräisten laitteiden kanssa. Hauskaa näpräämistä vaiko työlästä ja kallista haalimista – sen päättäköön kukin omalta kohdaltaan 🙂
January 28th, 2013
Next Posts
Previous Posts
