Tämän vuoden Alternative Party on näillä näkymin jäämässä lajinsa viimeiseksi. Jatkossa on ilmeisesti tarkoitus järjestää jotain pienempiä Alt-henkisiä tapahtumia, mutta tiedä sitten, mitä ne voisivat olla ja nähdäänkö mitään käytännössä. Ensimmäisiä mieleen tulevia syitä lopahdukseen ovat rahoitusvaikeudet ja järjestäjien yleinen leipääntyminen raatamiseen.
Itse tuli käytyä Alteilla joka kerta, myös ensimmäisillä partyillä Turussa vuonna 1998, joten käänteet ovat tuttuja. Alkujaanhan tapahtuma lähti liikkeelle erityisesti vaihtoehtoisten koneiden ja käyttöjärjestelmien tiimoilta — Assemblyssä kun ei ollut niille vielä tuolloin sopivia sarjoja. Samoin taustalla voi nähdä tyytymättömyyttä Assemblyjen kaupallistumista kohtaan. Itse pidin selvästi eniten kahdesta ensimmäisestä Altista, koska paikalla oli lähinnä samanhenkisiä vaihtoehtoplattisharrastajia. Myöhemmin ryhdyttiin julistamaan suureen ääneen, että kyse on vaihtoehtoisista produista eikä alustoista. Perinteisen demopartyn rajojen venyttäminen on sinänsä hyvä juttu, mutta virkkaus- ja striptease-kompojen kohdalla alettiin mennä jo lujaa metsään ja samalla etäännyttiin aiemmasta ydinporukasta. Loppujen viimeksi partyä vietiin enemmän ja enemmän suureellisen mediafestivaalin suuntaan, mikä räjäytti työmäärän ja budjetin eri kertaluokkaan. Pieni retrohihhulitapaaminen olisi saanut paljon vähemmän näkyvyyttä, mutta jatkuvuus olisi luultavasti ollut myös parempi.
Parhaiden muistojen joukossa ovat nimekkäät vierailijat, kuten Jeff Minter, Al Lowe, Sophie Wilson sekä RJ Mical, joita tuskin olisi tullut muutoin nähtyä livenä. Alkupäässä tuli osallistuttua kompoihin ja tekeminenhän on aina kivaa, etenkin innostuneella porukalla. 1998 julkaistiin Avaakkus (MSX), 2000 Manschester Schwartzwurst (Atari Falcon) ja 2004 vielä Micery (multiplattis). Hauskaa on ollut ja vaikka olen usein ollutkin eri mieltä tapahtuman suunnasta, niin: Hyviä eläkevuosia, Altparty! 🙂
October 23rd, 2011
Pitkään ja hartaasti työstetty Joystickit kuumina — varhaista erotiikkaa kotitietokoneilla on tulossa julkaisuun ihan näinä päivinä Turun yliopiston Digirakkaus 2.0 -kokoelmateoksessa. Lankosken Petrin ja Heinosen Mikon kanssa kirjoitettu artikkeli käsittelee nostalgista teemaa: 80-luvun ja 90-luvun alkupuoliskon digitaalista erotiikkaa. Aihetta lähestytään yhtäältä sisältöjen kautta ja toisaalta etsitään niitä merkityksiä, joita pornolla oli aikakauden nuorille tietokoneharrastajille. Mukana menossa mm. Sex Games, Samanta Fox Strip Poker, Larry ja Stoker. Tarkempia tietoja kirjasta sen kotisivulla.
October 22nd, 2011
Parin viikon Spectrumin kanssa tusaamisen jälkeen on pakko päästää vähän höyryä ulos. Kaikki kunnia Sir Clive Sinclairille edullisten tietokoneiden pioneerityöstä ja popularisoinnista, mutta herranen aika, millaisia ohareitakin siinä sivussa tehtiin. Syyttävä sormi osoittaa monessa kohtaa myös “vendor lock-in” Amstradin suuntaan. En edes puutu tässä Spekun grafiikka- tai ääniominaisuuksiin — ne piti tehdä halvalla ja riittiväthän ne monenlaiseen.
- Pelikone, johon ei saa vakiona joystickiä kiinni? Yhdessäkään Sinclairin aikana tehdyssä Spekussa ei ollut valmiina niin oleellista asiaa kuin ohjainporttia. Ammu ne sitten lisäsi +2:een, mutta tavoilleen uskollisena sentään sekoitti pinnijärjestyksen, joten standardi Atari-joystick vaatii adapterin. QL:ään ohjainportit laitettiin, mutta täysin absurdilla BT 630W-liittimellä, jota ei saa tätä nykyä yhtään mistään.
- Laajennettavuus. Alkuperäisen Spekun takaa pilkistää liitäntä TV:lle ja kasettiasemalle sekä pätkä kortinreunaa. 128:n myötä ilmaantuivat sarjaportti sekä monitoriliitin, josta lisää alla. +2A:han lisättiin vielä “printterille” pätkä kortinreunaa.
- Täysin sattumanvaraisesti vaihdellut näyttöliittimet. 128:ssa, +2A:ssa ja QL:ssä on kaikissa samannäköinen 8-piikkinen DIN monitoriin kytkemistä varten. Ja jokaisessa näistä arvatenkin eri pinnijärjestys ja signaalit. Espanjassa myydyssä 128:ssa oli myös eri pinnit. Osassa koneista on composite, osassa pelkkä RGB. Niissäkään ei voitu käyttää standardeja jännitteitä, vaan väliin tarvii vastukset. Alkuperäinen 16k puolestaan osaa konepellin alla tuottaa compositea, mutta sille ei ole mitään liitintä.
- +2:ssa on vielä sama virtaliitin kuin aiemmissa malleissa, mutta vanha muuntaja saattaa kyykätä kuorman alla. +2A:sta eteenpäin laitettiinkin (yllätys yllätys) täysin erilainen liitin.
- +2A, +2B ja +3 pilattiin pienellä, nimittäin muuttamalla näytön ajastuksia. Niinpä ruudunpiirtoon tarkasti synkronoidut pelit ja demot eivät toimi välttämättä kunnolla. Uudet rommitkin tuottivat lisäksi omia ongelmiaan.
- Kaameat näppäimistöt. Alkuperäisestä kuminäppiksestä ei tarvinne sanoa sen enempää, mutta vielä Plussassa, 128:ssa ja QL:ssä ollut parannettukin versio on tuntumaltaan surkea. Nappeja pitää pikemminkin työnnellä kuin näpytellä. Ammun yritelmät +2:sta eteenpäin ovat jo siedettäviä, jos nyt eivät loistavia nekään.
- Yhdessäkään Spekussa ei ole virtakytkintä sen enempää muuntajassa kuin koneessakaan. Siinähän revit töpseliä seinästä.
QL:n kohdalla voisi vielä halutessaan kirota kummallista microdriveä ja koneen nopeuden tukehduttamista 8-bittisellä väylällä, mutta olkoon 🙂
October 16th, 2011
Another project leaves the nest: Joyduino. Lets you use an Arduino board as a joystick for most retro computers. Tested with Linux and Mac hosts with MSX and C64. Not awfully complex soldering involved. Let me know if you happen to use Joyduino for something and I might find the motivation to improve it at some point. Surely a lot more could be done.
October 15th, 2011
Kyllä on ajat muuttuneet, kun naisetkin voivat laulaa tällaista: Kitkerät Neitsyet — Hei poika. Biisihän on vetävä ja leikittelee hauskasti puumanaisen ja sukupuoliroolien teemoilla. Katsotaanpa säilyykö sävy vielä, kun vaihdetaan sukupuolet:
Hei tyttö
Lakkaat sinäkin epäröimästä
kun vertailet tytärtä ja äitiä
eivät vanhat nuorene tästä
mutta uusia, uusia tulee vain lisää…
Kauan suutelin vain ryppyisiä suita
muut olivat vain kersoja
silloin näin vain metsän enkä puita
niitä nuoria versoja
kerto:
Hei, tyttö (hei tyttö)
Hei, nuori ja kaunis tyttö (hei tyttö)
Tule meille (hei tyttö)
Kun olet vielä nuori!
Jos en saa nuorta naista
niin olen sitten nuoretta
mutta minut saa vaikka piestä
jos vain liha on tuoretta
En halveksi vanhoja luita
vaikka kauan niitä kalusinkin
silloin saanut en tyttöjä muita
vaikka niitä kovin halusinkin
Kun turvautuu tottuneen troppiin
alkaa klopit riittämään
laitan liikettä ketteriin kroppiin
ja tytöt palaavat kiittämään
En pelkää mä yhteiskunnan vihaa
en kyseenalaista mainetta
kas, olen minäkin verta ja lihaa
en ota tästä painetta
[kerto]
Mä pukeudun luonnonsilkkiin
ja lähden tytönpoimintaan
painan leimani jokaiseen horoon
näin otan osaa nuorisotoimintaan
Heitä parhaissa housuissa seuraan
puen tukisukat pitävät
pian saan heistä varman teuraan
kunhan naisenalut itävät
No, on tässä se pieni vamma
että appiukot karsastaa
muttei hätää, olen vain orhi
joka hiukkasen varsastaa
Nämä tytöt ei hassista mieli
ei kaduilla mölyä
vaan rauhassa ahkera kieli
pyyhkii sedästä pölyä
[kerto]
October 12th, 2011
Parin viikon aktiivisen näpellyksen perusteella Arduino tuntuu olevan varsin näppärä laite. Vanhalle C- ja Processing-koodarille oli helppoa ruveta käyttämään hyvin tutunoloista ympäristöä, eikä itse laitteen käyttöönotossa kauan nokka tuhissut. Duemilanove olisi vaatinut vielä eri ajurit, mutta kiinakaupasta hankittu 20 dollarin Uno ei tarvinnut edes sitä. Hämmentävintä Arduinossa on ollut se yksinkertaisuus, jolla asioita saa tapahtumaan: itse rajapinta on varsin suppea ja piikkirimasta on suoraviivaista vedellä johtoja porteille ja piireille. Toistaiseksi kokeiluni ovat suuntautuneet kasibittisten tietokoneiden kanssa neuvotteluun, mutta tekisihän tuolla vaikka mitä, jos osaisi. Laitteen ympärillä on maailmalla kovasti kuhinaa ja erilaisia versioita sekä lisäosia saatavilla monenlaiseen käyttöön, kuten vaikkapa Lilypad puettavaan elektroniikkaan. Itselläni korkein kynnys on tällä hetkellä se, että viidentoista vuoden takaiset vastenmieliset sähkötekniikan opinnot eivät riitä kovin pitkälle, eikä edes kunnolla juottaminen ollut aluksi helppoa. Softapuolella asiat ovat tutumpia ja yleensä vähemmän dramaattisia — virheellisen koodin voi aina korjata, mutta väärä kytkentä käräyttää helposti jotain pysyvästi. Kotimaisia kuluttajia palvelevat ainakin Månsteri sekä Paeae.
October 9th, 2011
This time in English. After a few nights of intensive hacking, I’m happy to announce the availability of MZduino, a link cable + software to transfer MZF files to Sharp MZ computers using an Arduino board. Full source and instructions available on the dedicated page. I also linked some older snippets to the brand new Projects page.
The roots of MZduino date back to the early 2000s, when I made my first link cable. Back in the day things were a bit easier, since PCs still came equipped with a parallel port, which was easy to control and access. The next time I needed to transfer something to my Sharp, in the summer of 2011, I had to put together a complex setup consisting of an MSX, a Nowind and a cable from the MSX joyport to the Sharp. MSX was then replaced with an Arduino, which is much easier to lug with you. Rather interestingly, the transfer program running on the Sharp is still pretty much the same as the original one, except that now it supports checksums plus load and start addresses.
October 2nd, 2011
Vanha hinta/laatu-suosikkini Espolón Añejo poistui kesällä Alkon valikoimista täysin, mikä jätti ikävän kuilun tequiloihin: toisessa päässä oli jäljellä halvahkoa mixto-kuraa ja toisessa päässä muutamia ylihintaisia hyviä. Nyt tilanne näyttää kuitenkin korjaantuneen, kun Arkadian Alkossa oli hyllyssä El Jimador Añejoa. En vielä ehtinyt maistaa, mutta saman sarjan blanco ja reposado ovat hyviä perustequiloja — eikä Casa Herradura ole vielä pettänyt koskaan — joten eiköhän tuo kelpo liemi ole. Hintaa 37e/plo.
October 1st, 2011
Yksi PPC-Linux-kokeilu lisää. Tällä erää meni Ubuntu 10.04 varsinaiseen huippukoneeseen: G5-iMac 2GHz ja kaksi gigaa muistia! Samat perusviritykset tarvitaan kuin esim. iBookin tai PowerBookin kanssa, mutta sitten toimii jokseenkin hyvin. Näyttis on ATI:n, mikä auttaa asiaa (juurikin päinvastoin kuin Intelillä). Raati kiittää:
- Asennus meni läpi ilman mustia ruutuja
- Ubuntu ehdotti ihan itse Broadcom B43:n ajuria, jonka jälkeen Airport alkoi toimia
- X on suoraan 2D-kiihdytetty
- Äänet toimivat ilman eri säätöä
- Tuulettimet eivät huuda. Lämpötila pysyy sensors-appletin mukaan 50 asteen tienoilla. Kannattaa asentaa paneeliin myös CPU frequency monitor.
- OpenOffice on hullun nopea, LyX varsin käyttökelpoinen ja jopa Google Docs siedettävä
Haasteitakin on:
- OpenGL ei toimi suoraan pakasta
- Video-overlay “toimii”, mutta tavujärjestys tms. on väärin, joten kuva on raidallinen
- Yabootia hiukan ronkkimalla saa OpenGL:n sekä overlayn kuntoon, ks. linkit yllä. Kaikki göllikama ei suinkaan futaa, mutta ainakin Compizilla saa ikkunat völlymään halutessaan ja glxgearsilla komeita lukemia.
- Näppis on PC-mäinen, johon auttaa vanha kunnon xmodmap-kikka, ks. linkit yllä
- Selaimet toimivat sinänsä, mutta ihan kaikkea ei niiltä kannata odottaa. Firefox on jokseenkin jees, Opera 10.63 nopea mutta pahasti ikääntynyt ja Webkit-pohjaiset vähän sitä sun tätä.
- JIT-JavaScriptin puute on ilmeinen. Nopea prosessori kompensoi jonkin verran, mutta tulkattu JS on silti lähtökohtaisesti hidasta. SunSpider-lukema FF3:lla vaatimaton 5548 ms.
- Virallista Flash-pluginia ei ole, mutta Gnashilla näkyy ainakin mainosroska
- Sleep (suspend) ei ole jostain syystä tuettu. Voisi olla jotenkin korjattavissa, mutta joka tapauksessa vähemmän ongelma näin pöytäkoneessa kuin läppärin kanssa.
DVD-toistoa varten pitää laitella libdvdread4 ja ajaa salainen skripti (ks. /usr/share/doc/libdvdread4). Kyllähän tällaisella koneella jotain tekisi ihan oikeastikin: kohtuullinen surffailu, kirjoittelu, emulaatiopelit, koodailu, leffojen katselu, musankuuntelu, pikku kuvankäsittely ja palvelinprojektit onnistuvat hyvin. Näin modernilla koneella voi ajaa vielä hyvin OS 10.5:ttä, jolla toimivat vielä monet uudetkin ohjelmat, joten kyse on pikemminkin mielenkiinnosta ja tarpeista.
September 27th, 2011
Näinä päivinä olen saanut oppia SID:n eli 6581/8580:n sielunelämästä vähän enemmän kuin olisin välttämättä edes halunnut. Ensinnäkin on tullut todettua, kuinka piiri on herkkä hajoamaan. TV-modulaattori suojannee piiriä, mutta AV-kaapelilla suoraan kytkettäessä maadoitusten ym. on syytä olla kohdallaan — ja laittakaa ne virrat päälle vasta johtojen kytkemisen jälkeen virtapiikkien varalta. Yksi 8580 R5 kohtasi jo loppunsa tätä kautta. Eikä ole mitään erityistä tarvetta edes aktiivisesti rikkoa piiriä: ne hajoavat usein aikaa myöten ihan itsestään. Etenkin filtteri on herkkä kilahtamaan, eikä vikaa välttämättä heti edes huomaa, sillä se saattaa ilmetä vain harvoissa tilanteissa ja hyvin eri tavoin. Hiljattain hankkimassani leipälaatikossa oli jo valmiiksi filtterivikainen 6581 ja netistä ostamissani kahdessa 8580:ssä samoin filtterit risana. Ylimääräinen kompastuskivi korjausprojekteissa on vielä sekin, että vanha ja uusi malli toimivat eri jännitteellä ja niin ollen niitä ei voi laittaa väärän tyypin emolevylle.
SIDejä käytetään tätä nykyä erilaisissa retrosyntetisaattoriprojekteissa pelkkien kuusnepojen lisäksi, ja kun kerran poistuma on suuri, niin kysyntää on. Tällä hetkellä käytetyn toimivan tai “toimivan” yksilön hinta liikkuu kahdenkymmenen euron tietämillä, mikä vaikuttaa melko absurdilta hinnalta, jos kokonaisen käytetyn nepanraadonkin saa n. 40 eurolla. eBaystä tilatessa kannattaa olla tarkkana, sillä risoja piirejä myydään sekä tarkoituksella että vahingossa. Tilanteeseen ei näy tulevan helpotusta ainakaan lähitulevaisuudessa, sillä piirin valmistus on lopetettu jo aikaa sitten, eikä kukaan ole toistaiseksi onnistunut täydellisen kloonin valmistuksessa. Lähimpänä tällä hetkellä on SwinSID, joka on kuitenkin emulaattori sekin.
Testaamiseen olen itse käyttänyt näitä:
September 26th, 2011
Next Posts
Previous Posts
