Lähdetään niillä huonoilla: Espolón Añejo on ilmeisesti poistunut Alkon valikoimista 🙁 Paitsi, että on ikävää menettää paremman pään tequila listoilta, niin vielä enemmän kirpaisee sen ainoan järkihintaisen hyvän tuotteen katoaminen. Jäljelle jää enää sikahintaisia (50+ euroa) aitoja tequiloja kuten Patrón-sarja ja sitten niitä mixtolitkuja, joita ei kannata ostaa. Kysymys ei ole välttämättä siitä, etteikö kysyntää olisi ollut, vaan kyseessä voi olla myös jonkun kansainvälisen tukkurin temppuilu. Kirjoitan Alkolle oikopäätä, katsotaan mitä vastaavat.
Mutta oli jotain hyvääkin: Helsingin Stockmann myy hintaan 6,50 euroa Schott Zwieselin sherrylaseja, jotka käyvät oikein mainiosti tequilan juomiseen. Itse asiassa Meksikossa noita laseja myytiinkin tequilalaseina ja sieltä niitä ekan kerran roudasin 🙂 Muoto on hyvin lähellä Riedelin virallista tequilalasia.
July 1st, 2011
Tänään ansaittu kaiken jahkailun jälkeen lopulta uimakandidaatin tutkinto. Tarkoitus oli tehdä se itse asiassa jo 20 vuotta sitten, mutta Vammalassa oli hankala suorittaa mitään uimakoulujen ulkopuolella. Kanditaso ei vaadi vielä kovin suuria ponnistuksia: 100 metriä kolmeen minuuttiin rintaa, vaparia ja selkää kutakin, pää edellä hyppy metristä, kuljetus pelastusrenkaalla, 12 metriä pituussukellusta ja kaksi esinettä kahdesta metristä (ks. tavoitetaulukko). Uimamaisterikin menisi luultavasti jo saman tien, mutta palannen sen pariin vasta syksymmällä. Ainoa kammotus on näin korkeanpaikankammoiselle kolmesta metristä hyppääminen, edes jalat edellä. Sivussa on tullut tehtyä myös matkamerkkejä 100 m – 2 km, mutta niiden osalta kyse on lähinnä viitseliäisyydestä, kun suorituksia ei tarvi tehdä kerralla. Jos ei muuta, niin tästä merkkien suorittamisesta on tullut viihdyttävää pikku vipinää uintiharrastukseen, joka muuten on varsin toisteista altaan päästä päähän kauhomista.
June 14th, 2011
Kun minä katselen maailmaa
täältä nojatuolistani
niin minä ymmärrän kaiken
ja korotan vakaan ääneni
Jokaiselle on se oma paikka
jonne hänen värisensä kuuluvat
Näin olen sen pohtinut
ja se tuntuu oikealta
Tämä paikka on meidän
Mutta meidät ajetaan pois
Joka puolelta uhkaa toiseus,
rumuus, irstaus, heikkous
Vaikka olen järjen mies
niin joskus minäkin haaveilen
Ne ovat suuria unia
Voimallisia unia
Kaiken sekasorron keskellä
minä vedän esiin hohtavan aseen
ja siivoan sankarin elkein
tuon kaiken saastan pois
Kun minä katselen maailmaa
täältä nojatuolistani
niin minä näen sen
niin paljon muita selvemmin
May 28th, 2011
Oudshoornin ja Pinchin How Users Matter: The Co-construction of Users and Technology vuodelta 2003 kerää yhteen artikkeleita teknologian tuottajien ja käyttäjien vuorovaikutuksesta. Tutkimusten teemat vaihtelevat laidasta laitaan, ehkäisypillereistä Moog-syntetisaattorin leviämiseen. Itselleni hyödyllisintä luettavaa oli Christina Lindsayn From the Shadows, joka käsittelee TRS-80-kotimikron nykykäyttäjiä. Muuten viihdyttävää sisältöä oli syntikkakaupparatsun lisäksi Anne Sofie Laegranin artikkeli norjalaisesta pikkukylästä, jonka nuoriso on jakautunut hippeihin ja autolla rällääjiin.
Kirja nosti esiin hyvin myös sen, kuinka samoja asioita pöyhitään eri hiekkalaatikoilla joko tarkoituksellisesti tai vahingossa tietämättä muista laatikoista. Jossain toisessa kontekstissa kirjan voisi sanoa käsittelevän yhtä lailla teknologian kotiutumista, kuluttaja- tai kulttuurintutkimusta kuin innovaatioiden leviämistäkin. Oli hämmästyttävää havaita, ettei muista ympyröistä tuttuja nimiä, kuten esimerkiksi diffuusiomies Everett M. Rogersia mainita sanallakaan.
May 25th, 2011
Näyttävät tämän kevään laitehankinnat olevan kaikki enemmän tai vähemmän katastrofeja. Eilen saapui CompuLabin Trim-Slice, Cortex A9 -pohjainen sulautettu purkki. Todella näppärän kokoinen laite ja ainakin paperilla speksit vaikuttavat hyviltä: kaksi ydintä, giga muistia, Nvidia Tegra 2, 32 gigan SSD, wlan, muutaman watin virrankulutus sekä peräti kaksi hdmi-ulostuloa. Hinta ei ollut mikään tolkuttoman halpa, kun posteineen sai latoa tiskiin kolmisensataa euroa. Todellista käyttökokemusta ei kuitenkaan määritellä paperilla vaan käytännössä. Vaikka ymmärränkin, että Trim-Slice on vasta hyvin aikaisessa vaiheessa, niin softapuoli ei varsin vakuuttanut:
- Näyttö ilmoittaa, että 1920×1080 jees jees, ja Trim-Slicekin on sitä mieltä, että 1920×1080 jees jees, mutta asettaa lopulta absurdin 1922×1080-tarkkuuden, joka ei näytä hyvältä
- Alempiakin tarkkuuksia on, mutta jonkun laskentabugin takia niille tulee hillittömiä monen sadan hertsin taajuuksia
- Toisen hdmi-portin ulostulon värit ovat pielessä
- Kone kuumenee siinä määrin, että mainosslogan “Cool in more than one way” ei vaikuta järin osuvalta
- Applen alumiininäppäimistö ei toimi ollenkaan, vaikka mikä hyvänsä muu Linux-purkki on sitä tyytyväisenä tukenut
- Virtaledi ei toimi, joten välillä on mahdoton sanoa, onko kone sammumassa, käynnistymässä vaiko pois päältä
- Virtanappikaan ei tunnu tekevän oikein mitään
- Yleisvaikutelma kaikesta on pykälän tahmainen (kuten Efika MX:lläkin), vaikka alla pitäisi sentään olla kohtuullisen tehokasta rautaa ja SSD
Paremmista spekseistä ja uskottavammasta firmasta huolimatta siis hyvin samanlainen murheenkryyni kuin Efika MX. Tuotetuen olisi syytä kohentua varsin nopeasti, sillä tässä muodossaan Trim-Slice ei juurikaan lunasta annettuja lupauksia. Alkaa oikeastaan hahmottua suurempi kuvio: SoC-valmistajat antavat sekä sopimusteknisistä syistä että omaa typeryyttään käyttöön vain huonosti toimivia binääriajureita, minkä vuoksi kukaan muukaan ei voi tukea korjata. Pikkufirmoilla taas ei ole riittävästi kapasiteettia kehittää ja testata laitetukeaan, mikä johtaa viivytyksiin sekä huonosti toimivaan laitteistoon.
May 25th, 2011
Seuraava huonosti toimiva laite saapui… MSX-koodarina olin jo moneen kertaan kyllästynyt korpun vaihteluun kahden koneen välillä, joten Nowind vaikutti kätevältä: moderni tietokone näkyisi MSX:lle levyasemana USB-kaapelin yli. Ensimmäinen kompurointi oli tietysti Sunrisen kanssa, kuten odottaa sopi. Tilauksen sai kyllä tehtyä ja rahatkin kelpasivat, mutta sitten ei kuulunut yli puoleen vuoteen mitään, vaikka lähettelin posteja perään. Surkea firma, mutta samalla ainoa, joka tekee MSX:lle enää mitään.
Sain moduulin lopulta käsiini viime viikolla. Kaunis paketti ja tyylikäs moduuli, mutta toimivuus on kokonaan toinen juttu. Nowindin sivuilla retostellaan, kuinka laite toimii MSX1:stä TurboR:ään asti, mutta kokeilemistani kolmesta koneesta tuntui toimivan vain tasan Philipsin MSX2:lla eikä kummallakaan MSX1:llä. Saattaa liittyä MSX-DOS2:een, mutta eipä aiheesta mitään dokumentaatiota tunnu löytyvän. Toinen myyntivaltti on toimivuus Windowsin lisäksi myös Mäkillä ja Linuxissa. Mukana tulee ohjeet ja ajurit pelkästään Windowsille ja vasta itse tonkimalla löytyi tämä sekava kasa. Linux-version kääntäminen oli monenlaisen asentelun ja virittelyn takana, mutta lopulta se tuntui onnistuvan. Kauneusvirheeksi jäi sitten se, että softa ei toimi. Koetan vielä kääntää toisella mahdollisella USB-kirjastolla, mutta jo tässä vaiheessa askartelun määrä on niin suuri, että useimmilta jäisi tekemättä. Macin tuki saattaa olla vielä tätäkin huonompi; kerron lisää kun tulee sillä yriteltyä.
Yhdistelmistä todennäköisimmin toimiva olisi siis MSX2+Windows, mikä on aika totaalisen säälittävää mainospuheiden ja lupausten valossa. Huonosti käytetyt 70 euroa näillä näkymin, mutta ainakin ainoa suunta on ylöspäin. Postailen lisää, jos jotain kehitystä tapahtuu.
May 24th, 2011
Jostain syystä kesti näin pitkään, ennen kuin lopulta pääsin Cantina Westiin – viimeksi kun oli tarkoitus, niin paikka oli remontissa. Aitomeksikolaisia raflojahan Helsingissä ei oikeastaan ole, jollei sitten Café de nopalia lasketa. Tex-Mexiä on puolestaan senkin edestä, ja kyseiseen kategoriaan kuuluu myös Cantina West. Pöperö oli ok, jos nyt hieman pliisua tai kuivakkaa. Tequilan takiahan sinne joka tapauksessa tuli lähdettyä, eikä sen osalta tarjonta ollutkaan huonoa. Tarjolla oli mixtolitkujen lisäksi paria ihan kelpo sarjaakin, kuten Tapatiota ja Los Tres Tonosia. Myös ehtaa sotolia oli myynnissä.
Mutta ne hinnat, oi voi. Pelkkää maistamista varten kalliista tequiloista oli vaihtoehtoina mihinkään riittämätön 1 cl tippa ja varsinaiseen nautiskeluun normaali 4 cl lasillinen. Neljä senttiä añejo-tequilaa saattoikin sitten maksaa 25 euroa! En tiedä, mihin hinnoittelu oikein perustuu, mutta veikkaisin, ettei edes laatukamaa tuohon hintaan paljon myydä. Halvemmasta päästä löytyi onneksi kaksi hyvää 100% agaave -blancoa (Tapatio ja Viva Mexico), joten kuivin suin ei tarvinnut jäädä.
May 21st, 2011
Pidennetty viikonloppu vierähti Lontoossa, ja kuten nykyään missä hyvänsä ulkomailla, pidin tietysti silmäni auki tequilatarjonnan varalta. Eikä tarvinnut pettyä: jokirannassa muutaman sata metriä Tate Modernista itään sijaitsee Vinopolis, jonka valikoima on oikein edustava. Mukaan lähti Herradura Antiguota, Cazadores Reposadoa, Cabo Wabo Reposadoa, El Tesoro Silveriä, Jose Cuervo Tradicionalia ja pikkupullo sotolia. Kaikenlaista muutakin olisi ollut tarjolla, mm. ylähyllyllä todellisia hifi-tuotteita ja mezcalia, mutta rahat ja matkalaukku asettivat omat rajoitteensa. Hintataso oli osapuilleen sama kuin Suomessa, eli puntia saa varautua latomaan tiskiin aika kasan, mutta laadustahan voi maksaakin.
Tequilan ja/tai meksikopöperön ystävälle voi suositella myös Covent Gardenissa olevaa Cantina Laredoa. Juomalistalla on monenlaista kelpo lientä blancosta añejoon, eikä hintaakaan kohtuuttomasti. Sapuskan osalta tuli kokeiltua quesadilloja ja enchiladoja, joista ensinmainitut olivat varsin hyviä ja jälkimmäiset sitten pykälän vaisuja (lisää potkua salsaan ja enempi tötteröitä lautaselle!).
May 17th, 2011
valkoinen lihaa syövä heteromies
valkoinen lihaa syövä heteronainen
valkoinen lihaa syövä homomies
valkoinen lihaa syövä homonainen
valkoinen kasvissyöjä heteromies
valkoinen kasvissyöjä heteronainen
valkoinen kasvissyöjä homomies
valkoinen kasvissyöjä homonainen
musta lihaa syövä heteromies
musta lihaa syövä heteronainen
musta lihaa syövä homomies
musta lihaa syövä homonainen
musta kasvissyöjä heteromies
musta kasvissyöjä heteronainen
musta kasvissyöjä homomies
musta kasvissyöjä homonainen
May 16th, 2011
En ole koskaan pystynyt oikein ymmärtämään niitä, jotka määrittelevät itsensä vahvasti vaikkapa (jäyhiksi) pohjalaisiksi, (kieroiksi) savolaisiksi, (lupsakoiksi) karjalaisiksi tai vaikkapa (urbaaneksi) stadilaisiksi. Vammala oli vain Vammala, ei ison kaupungin sykettä eikä myöskään maaseudun “aitoutta”. Sijainti siellä jossain vähän epämääräisesti Tampereelta rannikolle päin. Paikan nimikään ei ole enää kuntaliitoksen jälkeen ennallaan, vaan nyt pitäisi muistaa puhua Sastamalasta.
Päätin oikein ottaa selvää, millaista heimotunnetta tyrvääläinen voisi niin halutessaan kokea. Vanhoja läänejä, maakuntia ym. Wikipediasta pöyhiessä kävi nopeasti selväksi, miksi mitään identiteettiä ei ole: alue on aina sijainnut jossain rajavyöhykkeellä. Muinanen Häme on ollut lähellä, mutta ei tyrvääläinen itseään hämäläiseksi koe. Jossain vaiheessa kuvittelin olevani satakuntalainen, mutta sekin on oikeastaan länteen päin. Pirkanmaan reunamalla ollaan, mutta koko maakunta on hyvin keinotekoisen tuntuinen, eikä tarjoa tarttumapintaa. Aivan nurkan takana on myös Varsinais-Suomi. 80-luvulla Vammala oli osa Turun ja Porin lääniä, mutta läänimuutosten myötä jossain vaiheessa vaihdettiin Hämeen lääniin.
Eli ei niin mitään heimoa tarjolla – onneksi ilmankin tuntuu toistaiseksi pärjänneen 🙂
May 14th, 2011
Next Posts
Previous Posts