Hämmentynyt heimoidentiteetti
May 14th, 2011
En ole koskaan pystynyt oikein ymmärtämään niitä, jotka määrittelevät itsensä vahvasti vaikkapa (jäyhiksi) pohjalaisiksi, (kieroiksi) savolaisiksi, (lupsakoiksi) karjalaisiksi tai vaikkapa (urbaaneksi) stadilaisiksi. Vammala oli vain Vammala, ei ison kaupungin sykettä eikä myöskään maaseudun “aitoutta”. Sijainti siellä jossain vähän epämääräisesti Tampereelta rannikolle päin. Paikan nimikään ei ole enää kuntaliitoksen jälkeen ennallaan, vaan nyt pitäisi muistaa puhua Sastamalasta.
Päätin oikein ottaa selvää, millaista heimotunnetta tyrvääläinen voisi niin halutessaan kokea. Vanhoja läänejä, maakuntia ym. Wikipediasta pöyhiessä kävi nopeasti selväksi, miksi mitään identiteettiä ei ole: alue on aina sijainnut jossain rajavyöhykkeellä. Muinanen Häme on ollut lähellä, mutta ei tyrvääläinen itseään hämäläiseksi koe. Jossain vaiheessa kuvittelin olevani satakuntalainen, mutta sekin on oikeastaan länteen päin. Pirkanmaan reunamalla ollaan, mutta koko maakunta on hyvin keinotekoisen tuntuinen, eikä tarjoa tarttumapintaa. Aivan nurkan takana on myös Varsinais-Suomi. 80-luvulla Vammala oli osa Turun ja Porin lääniä, mutta läänimuutosten myötä jossain vaiheessa vaihdettiin Hämeen lääniin.
Eli ei niin mitään heimoa tarjolla – onneksi ilmankin tuntuu toistaiseksi pärjänneen 🙂
Filed under: filosofointi
2 Comments Add your own
1.
Jarkko | May 14th, 2011 at 11:22 am
Siellä satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien!
Onko nyt niin, että kun ei ole enää Vammalaa olemassa, emme ole mistään kotoisin?
2.
marq | May 16th, 2011 at 10:41 am
Ja maamies peltoon pehmeään, kylvää kyntää siementään. Vammalahan on itse asiassa tosi postmoderni paikka, kun ei ole näitä suuria heimotarinoita ja kiinteitä identiteettejä, vaan pelkkää joustavaa silppua. Eli ollaankin itse asiassa oltu todella hyvin ajan hermolla, päinvastoin kuin kaiken maailman heimojunttilat!
Kommentin kirjoitus
You must be logged in to post a comment.
RSS feed for comments on this post.