Posts filed under 'sekalaista'
Koneen säätiö antoi lissee rahhoo Kotitietokoneiden aika ja teknologisen harrastuskulttuurin perintö -tutkimushankkeelle, joten voin keskittyä tänäkin vuonna tutkimukseen. Nyt keväällä olen ihan 100% vapaalla kesäkuulle asti ja tarkoituksena on kirjoittaa niin paljon kuin vaan suinkin mahdollista. Työn alla on monenlaista artikkelia kräkkereistä konesotiin, minkä lisäksi pitäisi toimittaa WiderScreenin numero 1/2014 sekä ruveta kirjoittamaan opinnäytteen johdantoa. Tekemistä siis riittää – ja hyvä niin, sillä vuosia pelkässä opetuksessa jumittaneena alkoi tuntua siltä, etten enää kehity mihinkään. Vanha koodari joutuu näissä ihmistieteissä toistuvasti mukavuusalueensa ulkopuolelle, mutta sitähän uuden oppiminen juuri vaatii.
January 8th, 2014
Yzin vastaavasta – ja pitkästä – listasta innoittuneena päätin itsekin kerätä vuoden 2013 puuhia yhteen paikkaan, jotta ihan itsellenikin tulee hieman kokonaiskuvaa siitä, mitä tänä kiireisenä vuonna on ehtinyt tapahtua.
Skenekoodaukset
- Ensimmäiselle ulkomaanpartylleni, Revision’13:lle, tehtiin Yzin ja Manun kanssa MSX-demo Amurisus
- Lisää MSX-tuotantoa Vammala Partyille: karaokedemo Abrels
- Ja vuoden viimeisenä MSX-demona Alternative Partyille Amurisusin (Amurisuden?) eräänlainen jatko-osa Atsarias
- Zoo’13:lle pikainen BASIC-viritys nimeltä Beisikki demo
- Ensimmäinen oikea C64-produktio, The First Ball, syntyi Heikkisen ja Yzin kanssa. Myöhemmin porttasimme hänet vielä Plus/4:lle.
- Vuoden suurin menestys oli monipuoliseksi kasvanut PETSCII-editori, joka löysi yleisönsä ilmeisen hyvin. Päätyi jopa Pouetin top 2013 -listalle työkalusarjassa.
PETSCII-Grafiikkaa
Kirjoituksia
Muita sekalaisia touhuja
Olihan sitä siinä jo. Muuten vuosi on mennyt juniorin kasvua seuratessa, länkkäreitä katsellessa ja tutkimuksen parissa. Kiitos Koneen säätiön tutkimusapurahaa on vielä ensi vuodellekin, joten kirjoittaminen jatkuu ahkerasti.
December 30th, 2013
Skrolli 3/2013:ssa julkaistiin juuri Mikko Heinosen ja Petri Lankosken kanssa kirjoittamani artikkeli Tikku-ukoista pikselitisseihin: digitaalisen erotiikan varhaisvuodet. Kyseessä on lyhennetty ja kevennetty versio Digirakkaus 2.0 -kirjassa aiemmin ilmestyneestä tutkimusartikkelistamme Joystickit kuumina – varhaista erotiikkaa kotitietokoneilla.
September 10th, 2013
Ammusta tilttas monsu kesken kräkkäämisen ja eilen kilahti joko kiintari tai emppa linukkapöntöstä. Nepan levaristakin joku konkka pian keittää. Onneks uppasin motukalla just sorsat swapperin purkkiin, niin voin letkuttaa ne sit takas, kunhan vedän bitin eetterillä. Eka en saanut kannuun ees konnua, mut kun flametin sysopin laamaa, niin pääsin kusoileen ja warettaan. Kunhan toi purkkaverssu menee disulta frameen, niin haksataan sit eleetimpi rellu Asmeille introkompoon. Koodari meinas, että laitetaan feidit asmilla ja musat ämppärinä, mutta mulle riittäis modikin, kun ei prosu jaksa pyörittää noita effuja stankkuhardiksella ees feikkaamalla.
September 2nd, 2013
Kotitietokoneiden aika ja teknologisen harrastuskulttuurin perintö -hankkeen eräs keskeisimpiä osia on tietokoneharrastusta koskeva kysely, joka laitettiin näkyville tänään. Jos suinkin ehditte, niin vastatkaa: http://www.webropolsurveys.com/S/4630FEAE174EACA4.par
August 15th, 2013
Suomalaisten kohtuuton vaatimattomuus ja urahenkinen jenkkimeininki kohtaavat hupaisalla tavalla LinkedInin sivuilla. Eri taustoista tulevien työnhakijoiden arvioinnin helpottamiseksi tässä pieni sanasto:
- alkeet – expert level
- asiakaspalvelu – service management
- ei osaa – interested in
- erinomainen – ei tunnettua käännöstä (oletko nyt ihan varma, että olisi erinomainen?)
- graafikko – art director
- heikko – aspiring
- kesätyö – senior specialist trainee
- kohtuullinen – extraordinary
- lukio – college
- merkonomi – MBA
- yo-merkonomi – DBA
- muotoilija/suunnittelija – lead designer
- myyjä – sales coordinator
- ohjelmointi – software achitecture design
- opettaja – associate professor
- pari kurssia – solid background in
- normijamppa – dynamic multi-talent
- sähköposti – business-to-business communication
- tekstinkäsittely – enterprise software solutions
- työntekijä – manager
- välttävä – excellent
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, miten vetäviin myyntipuheisiin tottuneet amerikkalaiset näkevät asian. Kuvaavan anekdootin kertoi Suomessa pitkään asunut ja sittemmin Yhdysvaltoihin palannut tuttuni: jumppatunnin jälkeen personal trainer kyseli, oliko tunti ollut hyvä. Tuttuni vastasi: “It was good.” Valmentaja jo huolestui: “Was there something wrong with it?”, kunnes sai huojentavan oikean vastauksen: “It was excellent.”
edit: Tuli vastaan niin osuva esimerkki, että pistetään oikein näytille.
July 19th, 2013
Vaikken ole Päivi Räsäsen kanssa monesta asiasta samaa mieltä, niin sinänsä on yksi lysti, mitä hän jossain suviseuroissa samanhenkisille saarnaa. Kansankirkolle nämä konservatiiviset ulostulot, etenkin taannoinen kuuluisa Homoilta, ovat kuitenkin melkoinen pr-ongelma ja taloudellinen rasite. Lasketaanpa viimeisen puheen kustannusten suuruusluokka.
- Eronneita: 6500 kappaletta (lähde)
- Suomalaisten keskitulo: 3111 e/kk (vuonna 2011, lähde)
- Kirkollisvero keskimäärin: 1,33 prosenttia (vuonna 2010, lähde)
- 6500 * 3111 e/kk * 12 kk x 0,0133 = 3,2 miljoonaa euroa
Lukemassa on varmasti heittoa yläkanttiin, sillä kaikki eronneet eivät ole verovelvollisia ja kannanotot saattavat myös kannustaa ihmisiä liittymään, mutta kyseessä on yhtä kaikki melkoinen summa menetettyinä verotuloina yhdessä vuodessa. Samaa kaavaa käyttäen Homoillan kustannuksiksi saadaan 40000 eronneella lähes 20 miljoonaa euroa. Suhteessa kirkollisverojen kokonaissummaan (pl. yhteisövero), joka oli 856 miljoonaa euroa vuonna 2011, summa on toki pieni, mutta moniko yksityishenkilö kykenee samaan?
edit: Rupesi kiinnostamaan laskelman oikeellisuus siinä määrin, että kokeillaanpa vielä toista laskutapaa. Jos evlut-kirkolla oli 2011 4170748 Suomessa asuvaa jäsentä, tulee yhden hengen kontribuutioksi noin 205 euroa. Suviseurojen vuotuinen kustannus olisi sillä perusteella 1,33 miljoonaa ja Homoillan 8,2 miljoonaa.
Maikkarin artikkelissa on käytetty kuukausipalkkojen keskiarvon sijasta mediaania ja päädytty samansuuntaiseen lukemaan.
July 18th, 2013
Meillä on käyty kuluneen vuoden verran kovaa tahtojen taistelua. Edessä on siintänyt koko ajan kasvava musta pilvi. Lähestyvä kesä. Riparikesä.
Teini-ikäinen tyttäreni on harannut henkisesti vastaan saman verran kuin ottaisi voimille roikkua sormien ja varpaiden kynsillä ovensuussa estämässä jotakin menemästä siitä läpi. Meillä on keskusteltu ja väitelty, itketty ja huudettu ja lopulta vetäydytty poteroihin. On yritetty lahjontaa, kiristystä, uhkailua ja kaupankäyntiä. Riparille voisin hänet äärimmäisen pakon edessä vielä päästää, mutta teini haluaisi vielä konfirmaatioonkin.
Olen yrittänyt houkutella tytärtä jättämään riparin suosiolla väliin. Jos ei muuten, niin edes kirkollisveron vuoksi. Onko siihen ihan niin vakavasti edes pakko suhtautua? Ei sinne kukaan muukaan mene. Tapakristittyjähän tässä on Suomi pullollaan. Mutta ei. Lapselle asia on ollut, voi kai näin kuitenkin sanoa, pyhä.
Keskeiseksi kysymykseksi nousi, kuka saa päättää? Onko neljätoistavuotias itse valmis ja kypsä ratkaisuun? Tietääkö hän miten tulee asioista ajattelemaan? Itse en ainakaan tiennyt. Olisin mennyt riparille, ellei minua olisi lahjottu matkalla Amerikkaan. Ateistiksi ryhdyin vasta reilusti myöhemmin. Prometeus-leirillä aika kului lähinnä pokeria pelatessa ja tukkalakkaa suihkuttaessa.
Riparisotamme alkoi kevään mittaan tarkoittaa, että annanko tässä tytön tehdä päätöksen liittyä kirkkoon? Sellaiseen ei mielestäni maailman mustavalkoisena hahmottava teini-ikäinen ole valmis. En olisi halunnut myöskään antaa lapselle sitä viestiä, että tahtonsa saa läpi kun yksinkertaisesti haraa vastaan tarpeeksi kauan. Ja kuitenkin tässä on niin käymässä. Äiti on väsytystaktiikalla käännytetty. Rippikoulu on käyty ja rippileirille ilmoittauduttu. Olen hävinnyt tämän erän.
Auktoriteettiani ei ole murrettu, mutta on se kolhuilla. Kirkkoon tytär ei edelleenkään kuulu. Yksi potero on siis pitänyt. Onneksi ateismi on rationaalinen valinta. Uskon, että tyttö tuosta vielä järkiintyy.
(eli miltä näyttäisi tämä artikkeli toiseen suuntaan)
June 25th, 2013
Tänäkin keväänä monella peruskoulun päättäneellä on ollut edessään klassinen valinta: lukioon vaiko ammattikouluun? Tässä iässä alkaa jo ymmärtää kaikkien koulutusalojen ja -asteiden tarpeellisuuden, mutta 90-luvun alun koto-Vammalassa kysymys oli paljon henkilökohtaisempi. Vammalassa oli vielä kolmaskin vaihtoehto, kätsäkoulu so. Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos – ammattilukiota ei vielä tunnettu. Ajan henkeen sopivasti tärkeää kysymystä käsitellään nykyään tietysti netissä meemien keinoin:
Kahdessakymmenessä vuodessa on muuttunut paljon, mutta stereotyypit ovat vahvasti ennallaan. Lukiolaiset kuvataan naiiveina isin rahoilla elelevinä nörtteinä, siinä missä tyhmät amikset rassaavat autojaan ja polttavat röökiä lippis päässä. Sotiminen tuppaa edelleen olemaan poikien hommaa: kuvissa esiintyy lähes yksinomaan miespuolisia hahmoja ja tekijätkin ovat epäilemättä poikia. Lukiosta Siwan kassalle päätyminen näyttää olevan nykyään vakiokuvastoa – takavuosina samaa teemaa ei oltu vielä näin kanonisoitu, vaan kirjaviisaiden lukiolaisten todettiin vain yleisesti olevan kykenemättömiä mihinkään oikeaan työhön.
Ammatillisen koulutuksen profiilia nostettiin jokunen vuosi sitten vastakkainasettelua korostavalla ja hyödyntävällä Amis se vaan tienaa enemmän -kampanjalla. Kampanjan keskeinen teesi oli, että ennen eläkkeelle siirtymistä ammattikoulun käynyt on ehtinyt ansaita enemmän, koska koulussa istumiseen ei ole tarvinnut kuluttaa yhtä monta vuotta kuin ylioppilaan, jonka pitää lukion jälkeen hakeutua ammatillisesti pätevöittävään koulutukseen. Pointtinsa tuossakin, mutta itse en olisi vaihtanut lunkia opiskeluaikaani nuorena työelämässä puurtamiseen 🙂 Jollekulle toiselle sekin varmasti paremmin sopii. Ylen artikkelin perusteella korkeaa palkkaa himoitsevan kannattaa hakeutua lääketieteen opintoihin. Palkkahaitarin toisessa päässä on niin ikään akateeminen kutsumusammatti: lastentarhanopettaja.
edit: lisäsin vielä kolme puuttuvaa kuvaa
June 24th, 2013
Tietotekniikka on ollut pitkälti miesvaltainen ala koko olemassaolonsa ajan. Naisilla on ollut osuutensa sen kehittämisessä ja esimerkiksi monet tietokoneiden käyttäjät olivat heti alusta pitäen naisia. Miehinen historiankirjoitus on luultavasti ylikorostanut mieskeksijöiden roolia, joten on paikallaan tarkastella aihetta myös harvinaiseksi jääneestä naisnäkökulmasta. Faktat pitäisi silti olla kohdallaan:
Mennään yksi kerrallaan. Ada Lovelacea voidaan laajasti tarkastellen pitää ensimmäisenä ohjelmoijana. Matemaattisesti lahjakas Lovelace näki Charles Babbagen suunnittelemalle Analyyttiselle koneelle monenlaisia käyttötarkoituksia, jotka eivät tulleet Babbagelle mieleen. “Ensimmäiseksi ohjelmoijaksi” Lovelacea tituleerataan, koska hän suunnitteli, miten laitteella voisi laskea Bernoullin lukuja. Itse konetta ei Babbagen eläessä 1800-luvulla saatu rakennettua. Analyyttinen kone oli mekaaninen laite, joten on määrittelystä kiinni, oliko se ylipäänsä “ensimmäinen tietokone”. Ensimmäisen elektronisen tietokoneenkaan keksijä ei ole yksiselitteinen: monenlaisia sähköisiä laskimia tehtiin jo 1930-luvun lopulta alkaen.
Hedy Lamarr on viestintäteknologian kehittäjien joukossa poikkeuksellinen tapaus, sillä paremmin hänet muistetaan Hollywood-tähtenä. Langaton verkko, Bluetooth ja GPS on tässä laitettu Lamarrin piikkiin, vaikka lieneekin selvää, ettei hän näitä nimenomaisia protokollia henkilökohtaisesti “keksinyt”. Mainituissa teknologioissa käytetään kuitenkin taajushyppelyyn perustuvaa hajaspektriä, jonka Lamarr kehitti George Antheilin kanssa 1940-luvulla torpedojen ohjaamiseen. Historia ei tässäkään tapauksessa suostu asettumaan kauniisti muottiin: taajuushyppelyä käytettiin jo 1900-luvun alussa ja mm. Nikola Teslalla on aiheesta patentti vuodelta 1903.
Top Secret Rosies viittaa toisen maailmansodan aikaiseen ryhmään amerikkalaisia naismatemaatikkoja, jotka ratkoivat armeijan leivissä erilaisia sotaan liittyviä laskelmia. Ryhmästä ainakin Jean Bartik tosiaankin oli varhainen ENIAC:n ohjelmoija, mutta Ruusujen esittäminen “ensimmäisinä tietokoneohjelmoijina” on melkoinen yksinkertaistus.
Grace Murray Hopper tunnetaan parhaiten COBOL-ohjelmointikielestä, joka oli ensimmäisiä korkean tason kieliä ja pitkään suosittu etenkin kaupan ja taloushallinnon järjestelmissä. COBOL poikkesi aikalaisistaan etenkin siinä, että se muistutti puhuttua kieltä. Hopper kehitti COBOLin osana työryhmää ja hänen vaikutuksensa kielessä näkyy etenkin aiemman FLOW-MATIC-kielen kautta. Myöhemmin samanlaista lähestymistä on käytetty mm. HyperCardissa ja siitä lainanneessa AppleScriptissä. Mutta entäpä “ensimmäinen kääntäjä”? Hopperin A-0:n (1951–1952) voidaan tosiaankin katsoa olevan ensimmäinen korkean tason kielen kääntäjä. Historia on jälleen tätä tarinaa sotkuisempi, sillä määritelmästä riippuen ensimmäinen korkean tason ohjelmointikielen kääntäjä voisi olla myös John Backusin IBM:lle toteuttama FORTRAN vuodelta 1957. On myös huomattava, että symbolinen konekieli on ohjelmointikieli sekin, vaikkakaan ei korkean tason kieli. Ensimmäinen assembler on Wikipedian mukaan vuodelta 1949.
Kuten nähdään, maailmanennätysten etsiskely on valaisevaa puuhaa, mutta rinnakkaisten kehityskulkujen, tutkimusryhmien ja määrittelykysymysten vuoksi ei useinkaan ole mahdollista osoittaa yhtä tiettyä keksijää, joka olisi yksinään vastuussa jostakin suuresta kehitysaskeleesta. Keksijäneron myytti on tärkeä osa sankaritarinoita, joten se tuskin mihinkään katoaa. Kuvan otsikko on varmaankin totta – ilman naisia tietotekniikka ei näyttäisi samalta kuin nykyään – mutta väitteen taustalla voi aistia teleologisen näkemyksen siitä, kuinka ilman näitä sinänsä merkittäviä askeleita ei nykyään olisi kenties olemassa sen enempää tietokoneita, kääntäjiä kuin langattomia verkkojakaan.
Lopuksi ehdottaisin listaan joitakin lisäyksiä, joiden kautta hahmottuu etenkin se, kuinka naisten kontribuutio tietotekniikassa on usein ollut ihmislähtöistä – yo. hahmothan edustavat kukin “kovaa teknologiaa”. Aloitetaan Susan Karella, jonka roolia käyttöliittymäsuunnittelussa ei voi kiistää. Adele Goldberg oli puolestaan yksi Smalltalkin ja graafisen käyttöliittymän kehittäjistä. Käytettävyyden puolella naisedustus on muutenkin vahvaa: mainitaan tässä vaikkapa Jenny Preece ja Karen Holtzblatt. Carolina Cruz-Neiralle menevät krediitit yhtenä CAVE-keinotodellisuusympäristön luojana. Media- ja historiantutkijoita on niin paljon, ettei tähän mahdu kuin pieni raapaisu, mutta esiin voisi nostaa vaikkapa Janet Murrayn ja Sherry Turklen.
June 22nd, 2013
Next Posts
Previous Posts
