Posts filed under 'demoskene'
Muutaman sadan produn katsomisen jälkeen alkaa hahmottua Spectrum-skenen todellisuus. Oikeasti hienoja tuotoksia on ehkä muutama kymmenen ja sitten vastapainoksi aivan riittävästi vanhaa kökköä. Etenkin 90-luvun kama on usein todella simppeliä — demoksi on riittänyt kuva, biisi ja skrolleri. Musiikkikokoelmia tuntuu olleen varsin paljon suhteessa produjen kokonaismäärään. Skene on ollut myös pitkään jakautunut lännen ja idän välillä: Länsi-Euroopassa on tehty 128-kiloisille Sinclairin ja Amstradin laitteille tap-muotoisia “kasetteja” (eihän noita hullukaan oikeasti tietenkään kasetilta lataa, käytännössä on tarvittu divIDE), siinä missä Venäjällä koneena on ollut Pentagon ja formaattina scl-levyketiedosto. Viime vuosina on tapahtunut lähentymistä molemmilla alustoilla toimivien “eurodemojen” muodossa. Seuraavassa pieni katsaus Spectrumin kärkinimikkeisiin osapuilleen Pouetin mukaan sekä niiden toimivuuteen.
- Mescaline Synesthesia (Demarche). Pari osaa sekoaa +2A:lla, vaikka ajaisi erillisen +2A/+3-version. +2:lla ok.
- Aeon (Triebkraft & 4th Dimension). Erikseen Pentagon- ja länsiversiot. Tilttaa puolivälissä +2A:lla, +2:lla toimii.
- Ahh… The Tape loading Era! (Ate Bit). Ei toimi divIDE:llä, vaan pitää ajaa kasetilta.
- Your Song Is Quiet, Pt. 2 (Inward, TPOLM & CPU). Vain neuvostokoneille.
- Machined (Triebkraft & 4th Dimension). Futaa +2/+2A.
- Bomb (Ate Bit). Skulaa +2/+2A.
- Your Song Is Quiet (Inward & CPU). Vain neuvostokoneille.
- Weed (Triebkraft & 4th Dimension). Vain neuvostokoneille.
- Paralacktica (Demarche). Vaatii 128-firmwaren divIDE:lle, minkä jälkeen toimii +2/+2A.
- Justin Beeper (Hooy-Program). Spectrum +16:lle, futaa +2/+2A.
- Goa 4k (Extreme Entertainment). Käytännössä neuvostokoneille, sillä tökkii ja roskaa +2:lla.
- MCMXCVII (Thesuper). Vain neuvostokoneille.
- Nyantro (Hooy-Program). Ok +2/+2A.
- I’am the Seed (CPU & Inward). Vain neuvostokoneille.
- Traumwerk (Triebkraft & 4th Dimension). Vain neuvostokoneille.
- Electrogodzilla & Pink Socks (Triebkraft & 4th Dimension). Vain neuvostokoneille.
- Melange (4th Dimension & Light Future). Sekä Pentagon- että länsiversiot. Hidastelee hivenen länsikoneilla, +2A:lla pahemmin.
- Hackerz Top 2010 Invitation (Target Team). Skulaa +2/+2A.
- Koopaville (UKscene Allstars). Futaa +2:lla täysin, +2A:lla rasteriefekti pielessä.
- Brightpast (Thesuper). Periaatteessa Pentagon-tekele, mutta toimii pikku bugailun kera +2/+2A:lla.
- Kkolor (Triebkraft & 4th Dimension). Pentagonille ja länsikoneille. Tilttaa +2A:lla, +2 ok.
- Detroyt (Triebkraft & 4th Dimension). Käytännössä neuvostokoneille, sillä kilahtaa +2/+2A:lla alun jälkeen.
- Scroller (Demarche). Vain neuvostokoneille.
- 40% (Mr. Plop & Dr. Kvetch). Vain neuvostokoneille.
- Reliable Fraud. Viimeisin fiksattu versio ok +2/+2A.
- <3 Krunk (Ate Bit). Toimii +2 sekä +2A.
- Ugly Kid, Magic Star (Triebkraft & 4th Dimension). Vain neuvostokoneille.
Listassa neuvostokoneiden piikkiin on laitettu kaikki scl– ja trd-tiedostot, sillä ne vaativat levarin, joka ei ollut lännessä mitenkään tavallinen laite. Osa noista saattaisi toimia eurokoneillakin, jos ohjain olisi. En omista vielä aitoa 128:aa, joten sen osalta toimivuus menee arvailuksi. +2 on kuitenkin sisuksiltaan lähes identtinen, joten sanottavaa eroa tuskin tulee. +2A:n ajastukset aiheuttavat ongelmia kohtuullisen monen tekeleen kanssa, mikä on sikäli harmi, että kone on muuten +2:ta paremmin rakennettu. Aidot Pentagonit ovat kiven alla, mutta ZX Evolutionin pitäisi olla sen moderni korvike.
Lisään produja muutaman vielä myöhemmin, kunhan saan ne testattua molemmilla Spekuillani. Tulossa myös: +2:n korjausvinkkejä.
November 10th, 2011
Tämän vuoden Alternative Party on näillä näkymin jäämässä lajinsa viimeiseksi. Jatkossa on ilmeisesti tarkoitus järjestää jotain pienempiä Alt-henkisiä tapahtumia, mutta tiedä sitten, mitä ne voisivat olla ja nähdäänkö mitään käytännössä. Ensimmäisiä mieleen tulevia syitä lopahdukseen ovat rahoitusvaikeudet ja järjestäjien yleinen leipääntyminen raatamiseen.
Itse tuli käytyä Alteilla joka kerta, myös ensimmäisillä partyillä Turussa vuonna 1998, joten käänteet ovat tuttuja. Alkujaanhan tapahtuma lähti liikkeelle erityisesti vaihtoehtoisten koneiden ja käyttöjärjestelmien tiimoilta — Assemblyssä kun ei ollut niille vielä tuolloin sopivia sarjoja. Samoin taustalla voi nähdä tyytymättömyyttä Assemblyjen kaupallistumista kohtaan. Itse pidin selvästi eniten kahdesta ensimmäisestä Altista, koska paikalla oli lähinnä samanhenkisiä vaihtoehtoplattisharrastajia. Myöhemmin ryhdyttiin julistamaan suureen ääneen, että kyse on vaihtoehtoisista produista eikä alustoista. Perinteisen demopartyn rajojen venyttäminen on sinänsä hyvä juttu, mutta virkkaus- ja striptease-kompojen kohdalla alettiin mennä jo lujaa metsään ja samalla etäännyttiin aiemmasta ydinporukasta. Loppujen viimeksi partyä vietiin enemmän ja enemmän suureellisen mediafestivaalin suuntaan, mikä räjäytti työmäärän ja budjetin eri kertaluokkaan. Pieni retrohihhulitapaaminen olisi saanut paljon vähemmän näkyvyyttä, mutta jatkuvuus olisi luultavasti ollut myös parempi.
Parhaiden muistojen joukossa ovat nimekkäät vierailijat, kuten Jeff Minter, Al Lowe, Sophie Wilson sekä RJ Mical, joita tuskin olisi tullut muutoin nähtyä livenä. Alkupäässä tuli osallistuttua kompoihin ja tekeminenhän on aina kivaa, etenkin innostuneella porukalla. 1998 julkaistiin Avaakkus (MSX), 2000 Manschester Schwartzwurst (Atari Falcon) ja 2004 vielä Micery (multiplattis). Hauskaa on ollut ja vaikka olen usein ollutkin eri mieltä tapahtuman suunnasta, niin: Hyviä eläkevuosia, Altparty! 🙂
October 23rd, 2011
Viime aikojen retrotouhuilun luontevana jatkeena oli luonnollisesti “Commondoren” eli Commodore 64:n äärellä paluu. Itselläni ei sellaista ollut ennen 90-luvun alkua, jolloin kaverini myi minulle pelikäytössä olleen vanhan 64C:nsä. Samainen kuuslankku on edelleen tallessa ja kauniissa kuosissa – ihmesieni on totisesti nimensä veroinen vanhoja koneenraatoja putsatessa. Kavereilla kuusnepoja oli monellakin, ensinnä kasettiasemalla ja myöhemmin joillakin jopa levyasemalla varustettuna. Jos aidolla laitteella aikoo nykyään mitään tehdä, niin 1541 Ultimate on ainoa järkevä hankinta.
Mitä enemmän nepuliin tutustuu, sitä enemmän täytyy kunnioittaa sen alkuperäisiä suunnittelijoita. 6510:stä en edelleenkään perusta, mutta SID ja VIC ovat aikalaisiaan päätään pidempiä. Itse tunnen 8-bittisistä parhaiten MSX:n, joka jää vertailussa lähes joka saralla jälkeen. VIC:n skrollaukset, moninaiset grafiikkatilat, joustavuus ja hyvä värivalikoima ovat omaa luokkaansa, samoin kuin SID:n filtterit ja dynamiikka.
Toistaiseksi olen tehnyt vasta ensimmäisen kuvani, mikä sekin vaati jo laitteiston ja työkalujen kohtuullista tuntemista. Lowres on palikkainen, mikä ei toisaalta ole pahakaan juttu, kun käsin vääntämistä tulee vastaavasti vähemmän. FLI-moodi (lukemattomien muiden ohella) helpottaa värirajoituksia, joten kohtuullisen mukavaahan tuolle oli tehdä. Koodaamaan en ole vielä tosissaan ryhtynyt, etenkin kun laitetta on revitty niin äärimmilleen jo 25 vuotta muiden toimesta.
September 9th, 2011
Daniel Botz sai vihdoin ja viimein demoaiheisen väitöskirjansa julkaistua. Kirja on jämäkkä 400-sivuinen pläjäys aiheesta. Kielimuuri nousee vastaan, kun en saksaa lue, mutta julkaisun merkittävyydestä ei ole kahta puhetta: kyseessä on ensimmäinen väikkäri puhtaasti demoista. Taustalla on massiivinen tutkimus, mikä näkyy jo vaikkapa ruutukaappausten ja nimikkeiden määrässä. Botz lähestyy aihetta estetiikan ja taiteen näkökulmasta, joten oma työni ei onneksi muuttunut turhaksi tämän julkaisun myötä. Tarkemmin kirjaan voi tutustua Danielin omilla sivuilla.
August 21st, 2011
Sain ensimmäisen tietokoneeni, käytetyn Sharp MZ-721:n, joululahjaksi vuonna 1986. MZ-perhe oli saanut alkunsa jo 70-luvun puolella ja 700-sarjan koneet olivat teknisesti varsin pieni kohennus aiempaan arkkitehtuuriin. Yhdysrakenteisuudesta sentään luovuttiin, muistia oli 64 kilotavua ja näyttipä kone kahdeksan väriäkin, mutta toisaalta sama karu merkkigrafiikka ja yksikanavainen sisäinen kaiutin olivat 1982 jo aikansa eläneitä: onhan esim. Commodore 64 samalta vuodelta. Sharp ei ollut maailmalla mikään valtaisa menestys eikä sen enempää Suomessakaan, joten pelitarjonta jäi köyhäksi. Koneen ainoa realistinen käyttötarkoitus oli siis BASIC-ohjelmointi, jonka kautta aukesi edelleen hengissä pihisevä ohjelmointiharrastus.
1991 sain lopulta PC:n, jonka jälkeen Sharp siirtyi normaaliin tapaan hyllyyn pölyttymään. Vaihdoin koneen jopa pois, mutta onneksi sain sen myöhemmin takaisin. 90-luvun puolivälin jälkeen Sharp tuli vastaan lähinnä muuttopuuhissa, kun se piti jälleen johonkin laatikkoon pakata. Samaan aikaan haalin kuitenkin toisen kasibittisen eli MSX:n, jolle tuli tehtyä yhtä sun toista vuosina 1997-1998 ja kymmenen vuoden luovan tauon jälkeen ihan viime aikoinakin.
Assembly 2011:n lähestyessä iski taasen inspiraatio näpeltää Z80:n äärellä. MSX oli luonteva valinta, mutta rima samalla niin korkealla, että viimeisen viikon alkaessa tuotoksen valmistuminen alkoi näyttää jo toivottomalta. Samaan aikaan olin kaivellut Sharpin kaapista ja pikku sivuprojektina kasaillut sill uuden siirtopiuhan. Päähänpiston seurauksena lähdimme Yzin kanssa tekemään projektia sille ja intensiivisen muutaman päivän puurtamisen tuloksena saatiinkin kasaan kelpo tekele: See Sharp. Yksikanavainen ääni ja kiinteä merkkigrafiikka asettivat tiukkoja rajoituksia, mutta juuri ne haasteet olivatkin kaiken a ja o. Paljon aikaa säästyi sillä, että työkalut kuten SDCC olivat jo tuttuja ja MSX:lle aiemmin tehtyjä kirjastoja ym. pystyi käyttämään lähes suoraan.
Nostalgiaa, nostalgiaa, nostalgiaa. Itse laite on 29-vuotias ja minullakin ollut 25 vuotta, joten tässä on tullut tehtyä jonkinlaista aikamatkaa. “Sarppi” sijaitsi suurimman osan ajasta takkahuoneessa, jossa se lepäsi puisen saunajakkaran päällä mustavalkoiseen matkatelevisioon kytkettynä – taisin nähdä koneen värit vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Kasetilta erikseen ladattu S-BASIC ei ollut aikalaisekseen huono, mutta toki varsin hidas. Konekieli vaikutti pitkään hirvittävän vaikealta, vaikka sen mystinen nopeus samalla kiinnostikin pientä pelintekijää. Tänä päivänä työkalut ovat eri maailmasta: C-ristiinkääntäjä inline-assemblerilla höystettynä, Processing ideoiden testaamiseen ja esilaskentaan, make projektin kääntämiseen, Gimp kuvien editointiin ym. Laite on edelleen tasan sama, mutta saman sisällön tekeminen 80-luvun työkaluilla olisi ollut erittäin hankalaa.
August 7th, 2011
This time in English, again, to serve the international readers 🙂 I wrote some scripts to leech the pouet.net database of productions (over 55000 of them!), after which I wrote a Processing sketch to count the statistics, and finally exported the output to NeoOffice to produce some graphs. The following visualizations should be taken with a grain of salt for a number of reasons, but nevertheless, they reveal some interesting developments.
Edit: one more! Production types per year excluding demos.
May 1st, 2011
Anders Carlsson on kirjoittanut chip-musiikista ennenkin, mutta toistaiseksi ainoastaan lyhyitä artikkeleita tai blogimerkintöjä. Kaikessa hiljaisuudessa on ilmaantunut nyt myös Carlssonin gradu. Aiheesta ei ole paljon kirjoitettu, joten mukana on väistämättä paljon pioneerityötä. Carlsson tekee lukuisia mielenkiintoisia havaintoja nostalgiasta, teknisten rajoitteiden vaikutuksesta ja säveltäjien työtavoista, sekä sijoittaa ilmiöitä jossain määrin myös laajempaan viitekehykseen. Aihetta lähestytään lähinnä haastattelujen kautta, joten mikään yleiskatsaus Power Users and Retro Puppets ei ole, mistä huolimatta kentän monimuotoisuus tulee jo tässäkin hyvin esille: chip-musiikkia tehdään varsin eri lähtökohdista, eri tavoilla ja eri syistä.
March 20th, 2011
Commodork – Sordid Tales from a BBS Junkie on Rob O’Haran muistelmateos, jossa kahlataan henkilöhistoriaa kolmenkymmenen vuoden ajalta Atari 2600:sta Internetiin. O’Hara toimi vuosia aktiivisesti Oklahoman piraattiskenessä ja seurasi läheltä sen muutoksia. Aluksi pelejä vaihdeltiin levykkeillä, sitten hitailla modeemeilla, nopeammilla modeemeilla ja lopulta warez siirtyi Internetin IRC-kanaville ja FTP-palvelimille. Kirjan sivuilla vilahtelee värikkäitä paikallisia hahmoja, jotka vaikuttivat The Brotherhood 405 -ryhmässä. Suomalaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista verrata Jenkkilän tapahtumia omiin kokemuksiin: samat kehityslinjat voi tunnistaa, mutta täällä asiat näyttäytyivät eri muodossa. BBS:t, partyt ja ryhmät ne oli meilläkin, mutta C64:n jälkeen moni siirtyi Amigalle eikä suinkaan suoraan PC:hen. Ilmaisten paikallispuhelujen puuttuessa modeemiwaretus ei ollut helppoa – vastaavanlaista jakoa ilmaisiin paikallispuheluihin ja maksullisiin kaukopuheluihin ei ollut tietääkseni kuin Turussa ja Helsingissä. Demoskene nousee kirjassa pariin otteeseen esille, siinä missä Suomessa toki oltiin sen harrasteen ydinalueella. Mielenkiintoisena vertailukohtana O’Hara mainitsee artpackit, joita voisi verrata osapuilleen levykelehtiin.
Mikään tutkimuskirja Commodork ei ole, sillä faktat perustuvat lähinnä yhden miehen muistelmiin. Se toimii kuitenkin hyvin viihdyttävänä ja henkilökohtaisena läpileikkauksena kotitietokoneiden historiaan ja tarjoaa samalla autenttista jenkkinäkökulmaa tietokoneharrastukseen. Hakkereista ja peleistä on kirjoitettu paljonkin, mutta tällaisesta “tavallisesta” harrastuksesta huomattavasti vähemmän.
March 1st, 2011
Pitkään sitä odoteltiin, mutta nyt se on lopultakin linjoilla: YLE Demoscene Documentary. Omakin naama vilahtaa parissa kohtaa. Ensinnä kommentoimassa skeneä yleisesti ja myöhemmässä jaksossa Parallaxin Zifin äärellä. Vielä puuttuu ilmeisesti yksi jakso, joka käsittelee demomusiikkia. Luovempana kontribuutiona kyhäsin tunnarin grafiikat Vernen ja Astun avustamana. Pari korkean reson kaappausta videopätkästä – vanha tuttu unzoomeri tietysti:
October 24th, 2010
Se oli sitten 17. kerta Assemblyillä, vuodesta 1994 asti olen käynyt joka jumalan vuosi. 2000-luvun alkupuolen jälkeen meno tuntuu ainakin omalta kohdaltani totaalisesti urautuneen: en enää erota yksittäistä partyä toisesta tai tiedä, tapahtuiko jotain 2006 vaiko 2007. Kyse on varmaan minusta itsestäni, mutta tuntuu myös siltä, että tapahtumakin on melkein sama joka vuosi.
Perjantain kompot olivat aikamoinen pettymys: produihin ei oltu oikein laitettu sydäntä tosissaan mukaan, vaan lähinnä koppuloitu jotain muodon vuoksi kompoon. Entryjä oli kaiken kaikkiaan vähän, mikä toivottavasti ei ole liian oireellista — maineikas The Partyhän kuoli todella nopeasti siinä vaiheessa, kun skenerit sen hylkäsivät. Vielä oli sentään onneksi lauantain kompoihin jotain tiristetty: jokunen todella hieno intro ja demo tuli tänäkin vuonna nähtyä. Massiivinen Breakpointkin saattaa syödä Assyiltä produja, sillä sillä on korkeampi profiili.
Ei Asmeilla aina niin hauskan hauskaakaan ole. Useimmille veteraaneille lienee tuttu assemblyvitutus, joka helposti iskee jossakin vaiheessa. Huonosti nukkuminen, nälkä, hiki, krapula, kompoissa häviäminen ja ei-toivottujen tyyppien tapaaminen ovat tämän mielentilan rakennusaineet. Vanhemmiten näille on tullut ehkä vielä alttiimmaksi, mutta toisaalta tulee nukuttua ja syötyä kotona, mikä tasoittaa toisesta päästä.
Partypaikalla on paljon alaikäisiä, joten alkoholia ei voida tietenkään myydä noin vain. Keskiverto skenepatu alkaa olla kuitenkin jo ainakin kolmekymppinen, joten jotain voisi aivan hyvin järjestää. Eräs mahdollisuus olisi laittaa rajatulle alueelle täysi-ikäisille käyttöön joku Hartwall Areenan baareista. Boozemblyt ovat tietysti tärkeä perinne, mutta eikö olisi mukavaa istua näköalapaikalla kaljan kera katselemassa kompoja? Esim. Alt Partyn yhteydessä on baari, monissa muissakin pikkupartyissä juominen on ok, eikä tämän ikäinen porukka enää luultavasti edes aiheuta mitään sanottavaa häiriötä.
August 8th, 2010
Next Posts
Previous Posts
