Posts filed under 'laitteet'
Just a little blurb so that people find the solutions to these common problems when googling around. These apply to some other models than 3000, too.
- The mouse pad doesn’t work. Press Fn and F7 simultaneously to re-enable it.
- Sudden slowdowns of about a second. Disable ACPI, at least the battery ACPI.
- The machine sucks. Can’t be fixed, buy a new one (some other brand).
Acer “Asseri” Aspire 3000:n kanssa saattaa törmätä kolmeen yleiseen ongelmaan. Myös muiden mallien kanssa voi esiintyä samoja vikoja. Tässä ratkaisut googlettajille:
- Hiiripädi (ohjauslevy) ei toimi. Paina Fn ja F7, jolloin pädi herää taas.
- Kone hidastuu toisinaan noin sekunniksi ilman näkyvää syytä. Poista ACPI käytöstä.
- Kone on rupinen. Ei korjattavissa, osta uusi (jotain muuta merkkiä).
May 12th, 2012
SatanDisk (Atari ST:n kortinlukija) saapui verrattain äkkiä ja olen nyt ehtinyt pikkuisen testailemaan. Tilasin kyllä nopeamman UltraSatanin jo toisesta paikasta marraskuulla, mutta se ei taida tulla ikinä. ST:n tasoisessa laitteessa mikä tahansa tuntuu nopealta korppuasemaan verrattuna, joten sikäli ihan sama.
Atari siirtyi tosissaan kiintolevyaikaan vasta tehokoneiden kuten Falconin myötä 90-luvulla, joten tavallinen tallaaja tuskin ST:ssä kiintolevyä edes näki. Koneen persuuksissa on kyllä ACSI-liitin, mutta kiintarit olivat kalliita ja harvassa. Jos haluaa mennä täysin aidolla retroraudalla, niin saa varautua maksamaan kohtuuttoman paljon huonosta 20-megaisesta kiekosta, siinä missä kortinlukijalla saa gigoja käyttöön noin satasen investoinnilla.
Paketissa tulee koteloimaton piirilevy, kotikutoinen lattakaapeli ja CD:llinen enemmän ja vähemmän hyödyllisiä ohjelmia. Helpoiten pääsee liikkeelle dumppaamalla mukana toimitetun, lähinnä kovalevyltä toimimaan pätsättyjä pelejä sisältävän, levytiedoston kortille. Hddriver on imagessa jo mukana, joten sitäkään ei tarvitse erikseen asennella. Vielä jostain 7-12 Volttia antava muuntaja (kuori positiivinen), niin olet mukana menossa.
Mitä tuollaisella sitten tekee? Noh, ainakin jos on tarkoitus käyttää ST:tä hyötykäyttöön, niin Satku nostaa koneen käyttökelpoisuuden aivan toiselle tasolle. Samoin kalikka sopii hyvin tiedonsiirtoon PC:n ja ST:n välillä, vaikkapa levytiedostojen tekemiseen tai korpuille kirjoitteluun. Pelikäyttökään ei ole pois suljettu, sillä monia klassikoita on konvertoitu kiintolevyltä toimiviksi — CD:llä niita jo tuleekin aika läjä.
April 21st, 2012
Falconin jälkeen oli aika herätellä Atari STE. Kysymykseksi nousi vanha tuttu: millä siirrän tuolle yhtään mitään netistä? Hyötyohjelmista löytyy zippipaketteja, mutta pelit ja demot toimitetaan yleensä MSA- tai ST-levytiedostoina. Niitä voisi muuten yrittää nuljata korpulla koneelle vaikkapa ramdiskille, mutta yleensä tiedostot ovat liian suuria mahtuakseen yhtenä palasena. Sarjapiuhalla siirtely on toinen vaihtoehto, mutta vaatii jonkin verran säätämistä. Tässä lista tarvittavista palasista:
- RS-232-piuha, PC:n päähän tarvii nykykoneilla lisäksi halvan usb-serial-pulikan
- Terminaaliohjelma ST:lle. Taz on pieni ja kun sille ottaa vielä XYZ-paketin, niin saa zmodeminkin toimimaan. Kun siirto alkaa, pitää valita protokollaksi external. Siirtonopeus 19200 on ilmeisesti suurin perus-ST:llä toimiva.
- Ramdisk-ohjelma. Itse totesin M-Diskin hyväksi. Se tekee oletuksena asemasta M:n. Asema ei ilmaannu työpöydälle itsestään, vaan vaatii lisäämisen Options-valikosta.
- Levytiedostojen purkamiseen MSA ja/tai JayMSA. Jälkimmäinen tukee myös ST-muotoa, mutta on hiukan epäluotettava. tai TRACC. .ST-imaget tuntuvat toimivan parhaiten, kun ne konvertoi ensin TRACC:lla ja sitten kirjoittaa MSA:lla.
- Pakettien purkamiseen riittää pitkälti STZip.
- Ison koneen päähän vastaavat siirtokilkkeet. Itse käytän Linuxia, jolla Minicom on toimiva ratkaisu (toimii myös Mäkillä).
- Toisena vaihtoehtona on tehdä ST:stä Linuxille pääte, mikä onnistuu mgettyn avulla. Tiedonsiirtoa varten pitää asentaa sitten vielä lrzsz-paketti. En rupea tähän kokoamaan kaikkia säätöjä, mutta usb-seriaali löytyy yleensä nimellä ttyUSB0 ja asetuksia voi laittaa paikkaan /etc/mgetty/mgetty.config.
Päätteen tapauksessa tiedonsiirto käynnistyy komentamalla “sz filetto.msa”. Kaikkien näiden ohjelmien netistä etsiminen, asentaminen ja testailu on helposti muutaman tunnin urakka, joten tein niistä valmiin paketin, jonka sisältämän utils-hakemiston sisukset voi suoraan kopioida DD-korpulle: st-utils.zip. Useimmista ohjelmista on poistettu dokumentit sun muut ekstrat, jotta koko kasa mahtuu vielä korpulle. Mukana myös klassinen STE_FIX.
Toivon mukaan tämä säätäminen muuttuu tarpeettomaksi jatkossa, kunhan tilaamani SatanDisk saapuu. Peleille riittäisi myös HxC, mutta se ei korvaa kiintolevyä.
March 31st, 2012
Atari Falcon030 oli saanut levätä kaapissa monta vuotta, mutta nyt tuli aika laittaa se jälleen iskuun. Projekti lähti kakoen käyntiin, sillä alkuperäinen kiintolevy oli päässyt kilahtamaan säilytyksessä tai muutossa. Kymmenittäin ruuveja irti, kiintari irti, uusi tilalle, kymmenittäin ruuveja takaisin kiinni. Operaation jälkeen iski heti tenkkapoo, kun Falcon ei tajunnut uudesta levystä yhtään mitään. Netistä ohjeet, regattu hddriver omalta Atari-pushermanilta (kiitti!), osiointi pydeen ja johan soi. Kone tuntuu buuttaavan aina 60 Hz tilaan, mikä on ikävän venähtänyt videomonitorillani eikä käytä kuva-alaa tehokkaasti hyväksi. Seuraavaksi meni asennukseen Videl Inside, joka antoi säätää ruutumoodin sopivaksi, sekä STZip pakettien purkamiseen. Atari-hiirtä ei ollut, joten työlistalle piti laittaa vielä hiiriadapteri, so. piuhanpätkä, joka vetää piikit 1 ja 4 ristiin.
Falcon ei ole aivan yhdenmukainen alusta: muistia on peruskoneessa yleensä neljä megaa, mutta sillä eivät suinkaan toimi kaikki demot ja ohjelmat. Tärkeimpiä lisäyksiä on FPU, minkä lisäksi muistin voi laajentaa 14 megaan asti. Jokunen uudehko Amigalta portattu demo vaatii harvinaisen ja kalliin CT060:n eli 68060-turbon. Itselläni oli joskus CT060, jonka myin käyttämättömänä pois, ja edellinen Falconini oli puolestaan varustettu Nemesiksellä, joka kellotti CPU:n, FPU:n ja DSP:n puolitoistakertaiseen nopeuteen. Nykykoneessa ei ole kuin täysi muisti ja FPU, mikä riittää kuitenkin oikein hyvin useimpiin tarkoituksiin.
March 25th, 2012
There seems to be a lot of confusion concerning the use of an HxC floppy emulator together with an Oric. Some people got it to work, some not, and altogether the attempts have been more or less problematic. Here’s my two cents on the topic. I personally have an original Oric 3″ Microdisc, so I can’t comment on the Cumana related issues.
- Let’s start with the good news: it works! The bad news it’s rather quirky and not everything is as smooth as it could.
- The normal disk image converter will turn Oric dsk files into hfes, like it should.
- I used a twisted cable connected to the back of the case. With it the HxC can easily be installed as a slave unit, by using the “twisted cable drive B setting”. Works fine, but you can’t boot from it and if you don’t have proper system disks, you won’t get far.
- To set the HxC as the master drive things get a lot trickier. You need to tear open the Microdisc case, remove the floppy drive and set it to be the slave. By default dip switch 2 is on, but turn it off and switch 3 on. The HxC didn’t want to work with the normal drive A setting, but using the Amstrad primary drive setting it finally did.
- There’s the original Oric DOS (plus its improved versions), which is ok for old stuff. Modern programs, however, tend to run on Sedoric. The floppies formatted in one system or the other aren’t compatible. Some commands are different as well.
- The dsk images you’ll come across aren’t equal either. You’ll find 40 track double sided, 42 track double sided (Sedoric), 80 track two-sided images and so on. They do work fine with HxC, but in most cases can’t be written to floppies as is, since the original drive is single-sided.
My Microdisc came without a PSU and replacements are rare to say the least. Fortunately, it doesn’t take much to use a normal AT(X) power supply. You need to bypass the regulators and plug one Molex directly into the floppy drive. The controller needs to be powered, too, so screw the existing wires off and replace them with +12V and +5V. Be sure to check the coloring first! The wires coming from the small regulator are +12V and the bigger one produces +5V. On a standard Molex connector +12V is the yellow and +5V is the red wire. Not for the faint of heart 🙂 In theory the disc drive should power the computer over the ribbon cable, but in my case it didn’t.
March 10th, 2012
Viime aikoina retrokokoelma on karttunut sitä kyytiä, että yksittäiseen laitteeseen ei ole ehtinyt paljon keskittyä. Uusin tuttavuus on Oric Atmos, joka oli käytännössä uudelleenpaketoitu Oric-1 48 kilon muistilla. Laitteessahan on itse asiassa täydet 64k muistia, mutta 16 kiloa peittyy ROM-alueen alle eikä sitä saa sieltä näkyviin kuin levyasemallisessa koneessa. Kävi sen verran säkä, että sain hankittua harvinaiseksi käyneen 3″ levyasemankin, mutta virtalähde vielä puuttuu. Oricille oli tekeillä kortinlukija, mutta projekti juuttui paikalleen ja tällä hetkellä järkevin massamuisti lienee levyasemaohjaimeen kytketty HxC. Kasettiporttiin voi sitten pöristellä äänikortilta pelejä, jos ei ole suuren suuret tiedonsiirtotarpeet.
Ominaisuuksiltaan Atmos ei ole mitenkään poikkeuksellinen aikakauden laitteeksi: 1 MHz 6502, 48k muistia, sisäinen kaiutin, BASIC ja PSG. Joystick-portteja ei ole vakiona, mutta näppäimistö on sentään kasibittiseksi varsin hyvä. Kotelo on verrattain tyylikäs ja etenkin mukavan pieni. Millä Atmos ehkäpä eniten erottuu massasta, on hiukan teksti-tv:tä muistuttava grafiikkatila, jossa voi joko asettaa seuraaville pikseleille attribuutit tai näyttää pikseleitä, mutta ei molempia. Spritejä ei rautaan katsottu tarpeelliseksi laittaa. Laitteessa ei ollut myöskään mitään keinoa synkronoida ohjelmia ruudunpiirtoon, mikä erikoisen grafiikkatilan kera teki Oricista hankalan alustan peleille.
Perinteisessä enkkuhengessä laitteessa on lukuisia suunnittelu- ja valmistusvirheitä, jotka tekevät elämästä pykälän hankalampaa. Näppäinhatut lähtevät turhankin helposti irti, mikä on kuitenkin ongelmista pienin, samoin kuin helposti korjattava näppäimistön juotosten irtoilu. Regulaattori ja virtalähde ovat kilahdusherkkiä, mutta onneksi virtalähteeksi sopii melkeinpä mikä hyvänsä 9V antava muuntaja (kunhan liittimen kärki on positiivinen). Omalle kohdalleni ei ole vielä sattunut muistivikaista konetta, mutta netin foorumien perusteella muistipiirien hajoaminen on varsin yleinen Oricin kuolinsyy. Ehjässäkin koneessa on sellainen ongelma, että RGB-liittimen jännitetasot eivät ole standardinmukaiset, joten kuva ei välttämättä näy ilman erillistä elektroniikkaa vaativaa vahvistusta. Compositea ei ulos tule. Pohjassa olevalle kaiuttimellekin saisi olla voimakkuudensäätö, etenkin kun sitä ei saa mitenkään kytkettyä pois päältä.
edit: Lisäongelmia Atmosin kanssa aiheuttaa ajastusvirhe, jonka takia kone ei aina halua buutata. Riittävän monta kertaa kun yrittää, niin aina lopulta lähtee, jonka jälkeen toimii kyllä luotettavasti vaikka kymmenen tuntia.
edit2: Netistä tilattu RGB-kaapeli antaa ainakin Philipsillä oikein komiaa kuvaa, huolimatta jännitetasoista. Koneita oli ilmeisesti kahta versiota, joista toisessa ei tarvita erillistä vahvistusta.
February 29th, 2012
Sain käsiini varsin harvinaisen kasibittifriikin tällä viikolla. Panasonic JR-200U ei ollut mikään myyntimenestys, mutta on niitä Suomeenkin päätynyt. Sisuksissa on melko tyypillistä aikakauden rautaa: 32 kiloa muistia, hiukan alta Megahertsin MC6802-klooni, piipperiäänet, kahdeksan väriä ja merkki/palikkagrafiikkatila. Dokumentaatio on kiven alla, mutta jotain on jo selvinnyt. Jatkan metsästystä, sillä tässä kuriositeetissa on jotain viehättävää.
January 25th, 2012
Kasibittikokoelman jatkoksi saapui “Ammu” eli Amstrad CPC 6128. Jokseenkin siisti yksilö, mutta sisäinen levari ei kylläkään toimi kunnolla — noissa kun on vanhemmiten tyyppivikana levarin hihnan sulaminen ja hapertuminen. Ammu ei ole koneena helpoimmasta päästä: hankalat 3″ korput ovat jo käymässä harvinaisiksi samoin kuin itse laitteet, pihalle ei saa kuin tasan RGB:tä (RF ja composite, mitä ne ovat?), virtaa tarvii syöttää kahta eri piuhaa pitkin ja eri videopiireistä seuraa omat ongelmansa. Videomonitori sentään syö SCARTin kautta RGB:tä, mutta videotykki onkin sitten toinen juttu, jollei omista vanhoja videoita tai muuta konvertteripurkkia. Alkujaanhan CPC:t myytiin aina näytön kanssa, ja näyttö toimi samalla virtalähteenä, joten mitään tarvetta ei pitänyt olla telkkarin kanssa käyttämiselle.
Levariongelma ratkesi lopulta varsin näppärästi HxC:llä. HxC lukee normaalilta SD-kortilta levytiedostoja ja emuloi sitten levaria piuhan toisessa päässä olevalle laitteelle. Tukea löytyy Atarista Amigaan ja Amstradista PC:hen, joten laite käy potentiaalisesti monenlaiseen käyttöön. Itse tilasin Lotharekin kaupitteleman version, jonka hinta etenkään koteloituna ei ole järin kukkaroystävällinen. Periaatteessa homma ei ole mutkikasta: SD-kortti formatoidaan FAT32:ksi, kopioidaan sinne asetustiedosto ja sen jälkeen HFE-muotoisia levytiedostoja, joita voi selailla laitteen napeista (tai joillakin alustoilla myös tietokoneelta itseltään). HFE-filuja voi konvertoida lukuisista emulaattorien käyttämistä formaateista Windows-softalla. Laiskalle Mäkki- tai Linux-käyttäjälle tiedoksi, että kikkare toimii riittävästi Winellä. Sorsista voi periaatteessa kääntää komentorivityökalun myös Linuxille, mutta viimeisin versio on rikki. Sain kääntymään lopulta vasta lataamalla viimekesäisen version (178) osapuilleen näin:
svn co https://hxcfloppyemu.svn.sourceforge.net/svnroot/hxcfloppyemu hxcfloppyemu -r {2011-06-01}
cd hxcfloppyemu/HxCFloppyEmulator/HxCFloppyEmulator_software/trunk/linux
make hxcfloppyemulator_convert
edit: Onnistuu samalla loitsulla myös OSX:llä
Itse päädyin nyppäämään sisäisestä levarista kaapelit kokonaan irti, minkä jälkeen jumpperoin HxC:n A-asemaksi (ahkerat harrastajat ovat jopa modanneet HxC:n CPC:n koteloon sisälle). Sisäinen levari ei tykkää olla B-asema ilman eri kolvausta, mihin en halunnut lähteä, minkä lisäksi softat eivät ilmeisesti aina toimi B-asemalta ajettuna. Melkein kaikki kokeilemani demot toimivatkin hienosti tämän järjestelyn jälkeen, paitsi että…
Ammuissa on käytetty eri valmistajien videopiirejä, eikä pelkästään konetta vilkaisemalla voi tarkalleen tietää, mikä sisuksissa majailee. Hyväkäytöksiset ohjelmat toimivat kyllä, mutta demot eivät niitä suinkaan aina ole. Nettiä penkomalla olen alkanut päästä hommasta hiljalleen jyvälle, vaikka piirien vivahde-eroja en väitäkään ymmärtäväni. Tarkkaa ajastusta vaativat demot on tehty joko CRTC0:lle tai CRT1:lle, jotka eivät ole keskenään samanlaisia. CRTC2 tuntuu olevan “välttäkää kuin ruttoa” -osastoa. CRTC 3 ja 4 olivat käytössä uudemmissa Plus-sarjan koneissa ja niissä oli lisätoimintoja kuten enemmän värejä. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan 3 ja 4 muistuttavat muuten lähinnä CRTC0:aa. Ihannetilanteessa koneessa olisi sekä 0 että 1, jotka voisi kytkimellä valita, mutta olkoon nyt toistaiseksi näin, vaikka From Scratch jääkin näkemättä.
January 11th, 2012
Ja sitten sama toisin päin eli kuinka toimivat edellisen listan produt ZX Evolutionilla (perusasetuksilla)? Mahdollisuuksien mukaan ajettu scl-versioita, muussa tapauksessa tappeja.
- Mescaline Synesthesia (Demarche). Ok.
- Aeon (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Ahh… The Tape loading Era! (Ate Bit). Toimii wavina kasettiporttiin soitettuna.
- Your Song Is Quiet, Pt. 2 (Inward, TPOLM & CPU). Ok.
- Machined (Triebkraft & 4th Dimension). Tappi toimii hienosti.
- Bomb (Ate Bit). Ok.
- Your Song Is Quiet (Inward & CPU). Ok.
- Weed (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Paralacktica (Demarche). Kilahtaa sekä trd:stä että tapista suoraan ladattuna. TR-DOSista erikseen ladattuna toimii (ja vilkkuu asianmukaisesti kuin hullu).
- Justin Beeper (Hooy-Program). Ok.
- Goa 4k (Extreme Entertainment). Ok.
- MCMXCVII (Thesuper). Ok.
- Nyantro (Hooy-Program). Ok.
- I’am the Seed (CPU & Inward). Ok.
- Traumwerk (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Electrogodzilla & Pink Socks (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Melange (4th Dimension & Light Future). Ok.
- Hackerz Top 2010 Invitation (Target Team). Ok.
- Koopaville (UKscene Allstars). Pari osaa hiukan pielessä, etenkin rasterikikkailu.
- Brightpast (Thesuper). Ok.
- Kkolor (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Detroyt (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
- Scroller (Demarche). Ok. Vaatii Covoxin, jota Evo kuitenkin osaa emuloida.
- 40% (Mr. Plop & Dr. Kvetch). Ok.
- Reliable Fraud. Ok.
- <3 Krunk (Ate Bit). Ok.
- Ugly Kid, Magic Star (Triebkraft & 4th Dimension). Ok.
Selvä tapaushan tämä on: kaikki tuoreemman pään demot toimivat hyvin itäkoneella, siinä missä länsikoneilla ehkä noin puolet. Hyvin vanhan kaman tai fiksaamattomien klassikkopelien kohdalla tilanne voi toki olla toinen.
December 26th, 2011
Tähän mennessä kaapintäytteeksi on kertynyt aika lailla peruskamaa, mutta uusin tulokas onkin sitten aika lailla eksoottisempi tekele: ZX Evolution eli käytännössä Pentagonin työnjatkaja, moderni neuvosto-Spectrum. Parhaista spekudemoista ei toimi kuin ehkä puolet länsikoneilla, joten pistin elämän risaiseksi ja tilasin valmiiksi kootun emolevyn 3600 ruplalla (n. 90 euroa). Päälle piti vielä haalia mini-ITX-kotelo ja sopiva pikkunäppis, sekä kolvata kasaan RGB-piuha. 90 eurolleen saa hyvin vastinetta: laite sisältää kortinlukijan, VGA-ulostulon, laajennuspaikkoja, Covoxin, stereo-AY:n, 14 MHz turbon, neljä megaa muistia ja ties mitä muuta. Edellisessä versiossa oli myös composite-ulostulo, mutta se on valitettavasti poistettu viimeisimmästä. SCARTia varten piti vetää emolta piikkirimasta oma johto, joten laiskalle ainoa vaihtoehto on VGA, joka ei sekään ole aivan ongelmaton. Oma littunäyttöni ei synkannut riittävän alas, mutta videotykki sentään taajuuden kelpuutti. VGA:n ja RGB:n välillä voi vaihtaa SysRq-napilla.
Kunhan omalaatuisesta käyttöliittymästä pääsee selville, niin on lopulta varsin helppo latailla scl- ja trd-levytiedostoja ja viimeisimmillä firmiksillä jopa tap-tiedostoja. Buuttirommeja on valmiinakin kolme ja sivuilta saa vielä lisää, minkä lisäksi varsinaisen Spectrumin puolella voi käyttää 48k-, 128- ja TR-DOS-moodeja. Neuvostodemoista toimii suorilta suurin osa, mutta osa vaatii vielä vähän asetusten säätämistä tai vastaavaa. Ominaisuuksia on kaiken kaikkiaan niin paljon, että opettelussa menee vielä pitkään. Dokumentaatio ja keskustelupalstat ovat pääosin venäjäksi, mistä tulee oma lisähaasteensa. Yhtä kaikki: hauska laite ja mielenkiintoinen kurkistus itäisten Spectrumien omintakeiseen maailmaan.
December 24th, 2011
Next Posts
Previous Posts
