Posts filed under 'laitteet'
Parin viikon aktiivisen näpellyksen perusteella Arduino tuntuu olevan varsin näppärä laite. Vanhalle C- ja Processing-koodarille oli helppoa ruveta käyttämään hyvin tutunoloista ympäristöä, eikä itse laitteen käyttöönotossa kauan nokka tuhissut. Duemilanove olisi vaatinut vielä eri ajurit, mutta kiinakaupasta hankittu 20 dollarin Uno ei tarvinnut edes sitä. Hämmentävintä Arduinossa on ollut se yksinkertaisuus, jolla asioita saa tapahtumaan: itse rajapinta on varsin suppea ja piikkirimasta on suoraviivaista vedellä johtoja porteille ja piireille. Toistaiseksi kokeiluni ovat suuntautuneet kasibittisten tietokoneiden kanssa neuvotteluun, mutta tekisihän tuolla vaikka mitä, jos osaisi. Laitteen ympärillä on maailmalla kovasti kuhinaa ja erilaisia versioita sekä lisäosia saatavilla monenlaiseen käyttöön, kuten vaikkapa Lilypad puettavaan elektroniikkaan. Itselläni korkein kynnys on tällä hetkellä se, että viidentoista vuoden takaiset vastenmieliset sähkötekniikan opinnot eivät riitä kovin pitkälle, eikä edes kunnolla juottaminen ollut aluksi helppoa. Softapuolella asiat ovat tutumpia ja yleensä vähemmän dramaattisia — virheellisen koodin voi aina korjata, mutta väärä kytkentä käräyttää helposti jotain pysyvästi. Kotimaisia kuluttajia palvelevat ainakin Månsteri sekä Paeae.
October 9th, 2011
This time in English. After a few nights of intensive hacking, I’m happy to announce the availability of MZduino, a link cable + software to transfer MZF files to Sharp MZ computers using an Arduino board. Full source and instructions available on the dedicated page. I also linked some older snippets to the brand new Projects page.
The roots of MZduino date back to the early 2000s, when I made my first link cable. Back in the day things were a bit easier, since PCs still came equipped with a parallel port, which was easy to control and access. The next time I needed to transfer something to my Sharp, in the summer of 2011, I had to put together a complex setup consisting of an MSX, a Nowind and a cable from the MSX joyport to the Sharp. MSX was then replaced with an Arduino, which is much easier to lug with you. Rather interestingly, the transfer program running on the Sharp is still pretty much the same as the original one, except that now it supports checksums plus load and start addresses.
October 2nd, 2011
Yksi PPC-Linux-kokeilu lisää. Tällä erää meni Ubuntu 10.04 varsinaiseen huippukoneeseen: G5-iMac 2GHz ja kaksi gigaa muistia! Samat perusviritykset tarvitaan kuin esim. iBookin tai PowerBookin kanssa, mutta sitten toimii jokseenkin hyvin. Näyttis on ATI:n, mikä auttaa asiaa (juurikin päinvastoin kuin Intelillä). Raati kiittää:
- Asennus meni läpi ilman mustia ruutuja
- Ubuntu ehdotti ihan itse Broadcom B43:n ajuria, jonka jälkeen Airport alkoi toimia
- X on suoraan 2D-kiihdytetty
- Äänet toimivat ilman eri säätöä
- Tuulettimet eivät huuda. Lämpötila pysyy sensors-appletin mukaan 50 asteen tienoilla. Kannattaa asentaa paneeliin myös CPU frequency monitor.
- OpenOffice on hullun nopea, LyX varsin käyttökelpoinen ja jopa Google Docs siedettävä
Haasteitakin on:
- OpenGL ei toimi suoraan pakasta
- Video-overlay “toimii”, mutta tavujärjestys tms. on väärin, joten kuva on raidallinen
- Yabootia hiukan ronkkimalla saa OpenGL:n sekä overlayn kuntoon, ks. linkit yllä. Kaikki göllikama ei suinkaan futaa, mutta ainakin Compizilla saa ikkunat völlymään halutessaan ja glxgearsilla komeita lukemia.
- Näppis on PC-mäinen, johon auttaa vanha kunnon xmodmap-kikka, ks. linkit yllä
- Selaimet toimivat sinänsä, mutta ihan kaikkea ei niiltä kannata odottaa. Firefox on jokseenkin jees, Opera 10.63 nopea mutta pahasti ikääntynyt ja Webkit-pohjaiset vähän sitä sun tätä.
- JIT-JavaScriptin puute on ilmeinen. Nopea prosessori kompensoi jonkin verran, mutta tulkattu JS on silti lähtökohtaisesti hidasta. SunSpider-lukema FF3:lla vaatimaton 5548 ms.
- Virallista Flash-pluginia ei ole, mutta Gnashilla näkyy ainakin mainosroska
- Sleep (suspend) ei ole jostain syystä tuettu. Voisi olla jotenkin korjattavissa, mutta joka tapauksessa vähemmän ongelma näin pöytäkoneessa kuin läppärin kanssa.
DVD-toistoa varten pitää laitella libdvdread4 ja ajaa salainen skripti (ks. /usr/share/doc/libdvdread4). Kyllähän tällaisella koneella jotain tekisi ihan oikeastikin: kohtuullinen surffailu, kirjoittelu, emulaatiopelit, koodailu, leffojen katselu, musankuuntelu, pikku kuvankäsittely ja palvelinprojektit onnistuvat hyvin. Näin modernilla koneella voi ajaa vielä hyvin OS 10.5:ttä, jolla toimivat vielä monet uudetkin ohjelmat, joten kyse on pikemminkin mielenkiinnosta ja tarpeista.
September 27th, 2011
Näinä päivinä olen saanut oppia SID:n eli 6581/8580:n sielunelämästä vähän enemmän kuin olisin välttämättä edes halunnut. Ensinnäkin on tullut todettua, kuinka piiri on herkkä hajoamaan. TV-modulaattori suojannee piiriä, mutta AV-kaapelilla suoraan kytkettäessä maadoitusten ym. on syytä olla kohdallaan — ja laittakaa ne virrat päälle vasta johtojen kytkemisen jälkeen virtapiikkien varalta. Yksi 8580 R5 kohtasi jo loppunsa tätä kautta. Eikä ole mitään erityistä tarvetta edes aktiivisesti rikkoa piiriä: ne hajoavat usein aikaa myöten ihan itsestään. Etenkin filtteri on herkkä kilahtamaan, eikä vikaa välttämättä heti edes huomaa, sillä se saattaa ilmetä vain harvoissa tilanteissa ja hyvin eri tavoin. Hiljattain hankkimassani leipälaatikossa oli jo valmiiksi filtterivikainen 6581 ja netistä ostamissani kahdessa 8580:ssä samoin filtterit risana. Ylimääräinen kompastuskivi korjausprojekteissa on vielä sekin, että vanha ja uusi malli toimivat eri jännitteellä ja niin ollen niitä ei voi laittaa väärän tyypin emolevylle.
SIDejä käytetään tätä nykyä erilaisissa retrosyntetisaattoriprojekteissa pelkkien kuusnepojen lisäksi, ja kun kerran poistuma on suuri, niin kysyntää on. Tällä hetkellä käytetyn toimivan tai “toimivan” yksilön hinta liikkuu kahdenkymmenen euron tietämillä, mikä vaikuttaa melko absurdilta hinnalta, jos kokonaisen käytetyn nepanraadonkin saa n. 40 eurolla. eBaystä tilatessa kannattaa olla tarkkana, sillä risoja piirejä myydään sekä tarkoituksella että vahingossa. Tilanteeseen ei näy tulevan helpotusta ainakaan lähitulevaisuudessa, sillä piirin valmistus on lopetettu jo aikaa sitten, eikä kukaan ole toistaiseksi onnistunut täydellisen kloonin valmistuksessa. Lähimpänä tällä hetkellä on SwinSID, joka on kuitenkin emulaattori sekin.
Testaamiseen olen itse käyttänyt näitä:
September 26th, 2011
Kun jostain vintiltä kaivellaan se pölyyntynyt 80-luvun sotaratsu, niin iskee tenkkapoo: netti on väärällään pelejä ja demoja d64- ja prg-muodossa, mutta ne eivät siirry aidolle laitteelle itsekseen. Vaikka nurkissa sattuisi olemaan vanha PC lerppuasemalla varustettuna, niin tie nousee pystyyn Commodoren oman levykeformaatin takia. Tässä jokunen yleinen ratkaisu tiedonsiirto-ongelmaan:
- Rinnakkaisporttikaapelit kuten XA1541. Näillä kytketään aito levari suoraan kiinni PC:hen ja sitten kirjoitetaan/luetaan lerppuja esimerkiksi OpenCBM:n avulla. Selvästi halvin ratkaisu — näppärä säätäjä kolvaa johdon kasaan itsekin muutaman euron osista. Suurin rajoitus näissä on se valitettava tosiasia, että rinnakkaisportti on kadonnut tietokoneista jo vuosia sitten, eikä USB-rinnakkais-adapteri toimi siirtokäytössä. Rinnakkaisporttikortteja myydään toki, mutta sellaiseen vaadittavan pari kymppiä voi käyttää paremminkin. Jos näiden kanssa haluaa askartaa, niin noin kymmenellä punnalla saa valmiita kaapeleita. eBayssäkin tarjontaa on hyvin.
- Edellisen variantti, USB:hen liitettävä XU1541. Toimii samalla tavalla kuin rinnakkaiskaapeli, mutta tämän saa kiinni uusiinkin tietokoneisiin. Samalla hinta on hieman korkeampi. Adapteria voi ostaa täältä joko kaapelien kanssa tai ilman (£38 ja £29).
- Samanlainen, mutta hieman laajennettavampi USB-kikkale on ZoomFloppy ($35).
- Kunnolla tilaa halajava voi liittää nepaansa IDE-kiintolevyn tai CF-kortin IDE64:n avulla. Sadan euron hinta ei ole kohtuuton, mutta kannattaa muistaa, että turboloaderit eivät toimi kovalevyn kanssa, joten jotkin levyimaget on kirjoitettava joka tapauksessa lerpulle.
- Nykyaikaisia kortinlukijoita edelsivät MMC64 sekä sen seuraaja MMC Replay. Niitä ei enää myydä, eivätkä ne osanneet emuloida levyasemaa, joten turboloadereita käyttävät ohjelmat eivät toimi. Molemmilla saa kirjoitettua d64-tiedostoja levykkeille ja Replayssä on lisäksi muuta toiminnallisuutta, joten tekee näilläkin jotain, jos halvalla vastaan tulee.
- Edellisten suvunjatkaja Chameleon onkin sitten jo hämmentävä laite: kortinlukijan mukana on scandoubler, turbo, REU-muistinlaajennus, liitäntä ulkoiselle näppäimistölle ja hiirelle ynnä muuta. Chameleon osaa emuloida levyasemaa, eli ohjelmien pitäisi toimia paremmin. Tällä hetkellä ohjelmistotuki on keskeneräinen, joten täyttä toiminnallisuutta ei saa vielä käyttöön. 200 euron hinta saattaa laittaa satunnaisen harrastajan yskimään. Tarkemmin laitteesta V2.fi:n arvostelussa.
- Sokerina pohjalla kuusnepapartojen suosikki 1541 Ultimate -kortinlukija. Ultimate emuloi levyasemaa hyvin etenkin uusimman firmiksen kanssa, sen voi ketjuttaa oikean levarin kanssa ja lisäksi se osaa toimia vaikkapa Action Replaynä. Vanha Ultimate toimitettiin pelkkänä piirikorttina, mutta uusi malli on sievästi koteloitu. 129 euron hinta on korkean puolella, mutta rahoilleen saa myös vastinetta.
Listaa voisi jatkaa vielä paljon pidemmäksikin, sillä vuosien varrella tarkoitusta varten on kehitetty kaikenkarvaisia ratkaisuja. Valikoin tähän sellaisia, joita saa vielä jostakin hankittua ja joille on olemassa ainakin jonkin sortin tuotetukea.
Edit: eräänä ratkaisuna vielä Catweasel, eli retrokoneiden levareita tukeva yleisohjain Amigalle ja PC:lle (kiitos BritaLisalle vinkistä). Hintaa PCI-versiolla sata euroa.
Edit2: rinnakkaiskaapeleista on nähtävästi myös piirikortille rakennettuja versioita. Katso tarkemmin täältä. Samalla sivulla myös sd2iec-kortinlukija, joka on koko joukon halvin ($45), mutta ei emuloi levyasemaa.
September 17th, 2011
…ja huonosti suunniteltua saa vastaavasti fiksailla kahden vuoden välein, kuten on käynyt erilaisten videoliitinten kanssa. Tässä kotialttaria rakentaessa on tullut vastaan jo ainakin:
- Composite video (vain huonolaatuiselle videokuvalle, vanhoille laitteille)
- RF-antenniliitin (vaatii virittimen ja sitä myötä tv-luvan, kaikkein huonoin kuva)
- S-video (pieni rimpulaliitin, voittaa compositen marginaalisesti)
- RGB-komponenttivideo (olisi hyvälaatuinen, mutta kolmea kaapelia on tylsä vetää)
- SCART (voi sisältää compositen ja RGB:n, tuskallisen paksu johto ja valtava liitin)
- VGA (lähinnä tietokoneille tai tuoreimmille konsoleille, hajoava liitin, paksu johto)
- DVI (iso liitin, paksu johto, kävi heti vanhanaikaiseksi)
- HDMI (vähän niinkuin DVI, mutta ei sitten kuitenkaan. Vain uusimmille laitteille)
- DisplayPort (vähän niinkuin DVI, mutta taas eri liitin ym.)
Harvinaisempia liittimiä kuten vaikka Amigan D23-monitoriliitin tai DIN löytyy sekalaisista laitteista, joten aina on adapterille tarvetta. Kirjavuus kertoo, paitsi tekniikan kehityksestä ja erilaisista tarpeista, myös kaupallisista syistä, vanhojen standardien sitkeästä mukana roikkumisesta ja kaiken kaikkiaan huonosta suunnittelusta – kouluesimerkkinä etenkin DVI, joka kävi ahtaaksi melkein heti ilmestymisensä jälkeen näyttöjen kasvaessa.
July 2nd, 2011
Näyttävät tämän kevään laitehankinnat olevan kaikki enemmän tai vähemmän katastrofeja. Eilen saapui CompuLabin Trim-Slice, Cortex A9 -pohjainen sulautettu purkki. Todella näppärän kokoinen laite ja ainakin paperilla speksit vaikuttavat hyviltä: kaksi ydintä, giga muistia, Nvidia Tegra 2, 32 gigan SSD, wlan, muutaman watin virrankulutus sekä peräti kaksi hdmi-ulostuloa. Hinta ei ollut mikään tolkuttoman halpa, kun posteineen sai latoa tiskiin kolmisensataa euroa. Todellista käyttökokemusta ei kuitenkaan määritellä paperilla vaan käytännössä. Vaikka ymmärränkin, että Trim-Slice on vasta hyvin aikaisessa vaiheessa, niin softapuoli ei varsin vakuuttanut:
- Näyttö ilmoittaa, että 1920×1080 jees jees, ja Trim-Slicekin on sitä mieltä, että 1920×1080 jees jees, mutta asettaa lopulta absurdin 1922×1080-tarkkuuden, joka ei näytä hyvältä
- Alempiakin tarkkuuksia on, mutta jonkun laskentabugin takia niille tulee hillittömiä monen sadan hertsin taajuuksia
- Toisen hdmi-portin ulostulon värit ovat pielessä
- Kone kuumenee siinä määrin, että mainosslogan “Cool in more than one way” ei vaikuta järin osuvalta
- Applen alumiininäppäimistö ei toimi ollenkaan, vaikka mikä hyvänsä muu Linux-purkki on sitä tyytyväisenä tukenut
- Virtaledi ei toimi, joten välillä on mahdoton sanoa, onko kone sammumassa, käynnistymässä vaiko pois päältä
- Virtanappikaan ei tunnu tekevän oikein mitään
- Yleisvaikutelma kaikesta on pykälän tahmainen (kuten Efika MX:lläkin), vaikka alla pitäisi sentään olla kohtuullisen tehokasta rautaa ja SSD
Paremmista spekseistä ja uskottavammasta firmasta huolimatta siis hyvin samanlainen murheenkryyni kuin Efika MX. Tuotetuen olisi syytä kohentua varsin nopeasti, sillä tässä muodossaan Trim-Slice ei juurikaan lunasta annettuja lupauksia. Alkaa oikeastaan hahmottua suurempi kuvio: SoC-valmistajat antavat sekä sopimusteknisistä syistä että omaa typeryyttään käyttöön vain huonosti toimivia binääriajureita, minkä vuoksi kukaan muukaan ei voi tukea korjata. Pikkufirmoilla taas ei ole riittävästi kapasiteettia kehittää ja testata laitetukeaan, mikä johtaa viivytyksiin sekä huonosti toimivaan laitteistoon.
May 25th, 2011
Seuraava huonosti toimiva laite saapui… MSX-koodarina olin jo moneen kertaan kyllästynyt korpun vaihteluun kahden koneen välillä, joten Nowind vaikutti kätevältä: moderni tietokone näkyisi MSX:lle levyasemana USB-kaapelin yli. Ensimmäinen kompurointi oli tietysti Sunrisen kanssa, kuten odottaa sopi. Tilauksen sai kyllä tehtyä ja rahatkin kelpasivat, mutta sitten ei kuulunut yli puoleen vuoteen mitään, vaikka lähettelin posteja perään. Surkea firma, mutta samalla ainoa, joka tekee MSX:lle enää mitään.
Sain moduulin lopulta käsiini viime viikolla. Kaunis paketti ja tyylikäs moduuli, mutta toimivuus on kokonaan toinen juttu. Nowindin sivuilla retostellaan, kuinka laite toimii MSX1:stä TurboR:ään asti, mutta kokeilemistani kolmesta koneesta tuntui toimivan vain tasan Philipsin MSX2:lla eikä kummallakaan MSX1:llä. Saattaa liittyä MSX-DOS2:een, mutta eipä aiheesta mitään dokumentaatiota tunnu löytyvän. Toinen myyntivaltti on toimivuus Windowsin lisäksi myös Mäkillä ja Linuxissa. Mukana tulee ohjeet ja ajurit pelkästään Windowsille ja vasta itse tonkimalla löytyi tämä sekava kasa. Linux-version kääntäminen oli monenlaisen asentelun ja virittelyn takana, mutta lopulta se tuntui onnistuvan. Kauneusvirheeksi jäi sitten se, että softa ei toimi. Koetan vielä kääntää toisella mahdollisella USB-kirjastolla, mutta jo tässä vaiheessa askartelun määrä on niin suuri, että useimmilta jäisi tekemättä. Macin tuki saattaa olla vielä tätäkin huonompi; kerron lisää kun tulee sillä yriteltyä.
Yhdistelmistä todennäköisimmin toimiva olisi siis MSX2+Windows, mikä on aika totaalisen säälittävää mainospuheiden ja lupausten valossa. Huonosti käytetyt 70 euroa näillä näkymin, mutta ainakin ainoa suunta on ylöspäin. Postailen lisää, jos jotain kehitystä tapahtuu.
May 24th, 2011
Järjestelmäpiirit (System-on-a-Chip, SoC) valtaavat alaa kovaa kyytiä kännyköiden, tablettien, käsikonsolien, sulautettujen purkkien ja mediatoistinten myötä. VLSI ei toki ole mikään uusi juttu – onhan suorittimia ja apupiirejä pakattu yhteen jo pitkään, mutta mikä tekee näistä uusista tulokkaista poikkeuksellisia on niiden tehokkuus ja yleiskäyttöisyys. Pienissä ja virtapiheissä laitteissa SoC:t ovat tyypillisesti ARM-pohjaisia, mutta myös Intel tunkee markkinoille Atomeillaan ja onpa uusissa pöytäkoneiden suorittimissakin SoC:n piirteitä, kun näytönohjain on yhdistetty samalle lastulle. Tällä hetkellä yleisiä tai muuten mielenkiintoisia tuoteperheitä ovat ainakin:
- Texas Instrumentsin OMAP. Tehokännykät ovat näitä väärällään, grafiikasta huolehtii jo Dreamcastista tuttu PVR.
- Samsungin hyvin pitkälti samanlainen Hummingbird.
- Applen A4 ja A5. iLaitteista tuttu piiri, jossa graffa on niin ikään PVR:llä.
- Freescalen i.MX, jossa on puolestaan AMD:n grafiikkapiiri.
- Qualcommin Snapdragon. Erilaisissa kännyköissä nähty tämäkin, AMD:n tekniikkaan perustuvat grafiikat.
- Nvidian Tegra. Tällä hetkellä ehkä kiintoisin piiri, koska mukana on firman omaa tekoa oleva GeForce ULP.
ARM oli pitkään tuhnuinen pöytäkoneiden suorittimiin verrattuna (vaikka on se aivan aikojen alussa ollut tehokaskin), mutta tilanne on muuttumassa. Tämänhetkiset Cortex A8:t eivät ole ihan vielä sillä tolalla, että niistä olisi haastajaksi kuin enintään Atomille. Cortex A9 kohentaa tilannetta kuitenkin kiitettävästi, kun samalla kellotaajuudella saadaan enemmän tehoa ja taajuus voidaan nostaa tarvittaessa kahteen gigahertsiin asti. VFP- ja NEON-käskykantojen myötä taakse ovat jääneet hitaat emuloidut liukuluvut ja lisäksi useimmat SoC:t sisältävät rautatukea videon ja äänen purkamiseen. Suunta lienee siis selvä: ARM yrittää ujuttautua kännykkämarkkinoilta tablettien kautta läppäreihin ja lopulta pöytäkoneisiin sekä servereihin.
ARM-Linux alkaa olla tätä nykyä jo käyttökelpoinen, ainakin Ubuntu-kokemuksieni pohjalta. Kohtuullisen vaatimaton suoritinteho näkyy ajoittain hidasteluna, mutta selvästi suurin ongelma tuntuu olevan joka tapauksessa näytönohjainten tuki. Piirien kirjo on suuri ja laitevalmistajat antavat usein ainoastaan binääriajurin OpenGL ES:n käyttämiseen. ES ei myöskään ole ehta GL, joten 3D-kiihdytettyä softaa voi ajaa hyvin rajallisesti. Android puolestaan soveltuu huonohkosti aitoon tietokoneeseen, vaikka tableteissa ja puhelimissa onkin paikallaan. Tämä desktop- ja Android-lahkoihin haarauminen on ärsyttävä ongelma ARM-Linuxille, sillä yhteen tehdyt parannukset eivät välttämättä ikinä päädy toiseen, eivätkä ohjelmatkaan ole vaihtokelpoisia.
Microsoft on sekin herännyt lopulta kehityksen mukaan, sillä Windows 8:aa luvataan ARM-alustalle ja demon perusteella se on jopa kohtuullisen nopea. CE alkoi olla niin ajastaan jäljessä, että jotain oli syytäkin tehdä. Ohjelmistotuen osalta jää sitten nähtäväksi, kuinka paljon laitevalmistajia ja softataloja kiinnostaa kääntää ohjelmiaan kahdelle suorittimelle. Olihan mm. NT4:stä ties mitä PPC- ja Alpha-versioita, joilla ei kuitenkaan paljon mitään käytännössä tehnyt.
Nopeasti laskien omassa hallussani on neljä modernihkoa SoC-pohjaista laitetta: N900, iPod Touch, GP2X Wiz sekä Efika MX Smarttop. Saman ajanjakson sisällä olen hankkinut yhden perinteisen tietokoneen, mikä omalta pieneltä osaltaan heijastelee erilaisten suoritinten myyntimääriä. Mainittujen laitteiden lisäksi kyttään suurella mielenkiinnolla CompuLabin pian ilmestyvää Tegra-pohjaista TrimSliceä. TrimSlice voi hyvin olla se puuttuva lenkki, jonka myötä ARM-laitteista tulee jälleen realistisia pöytätietokoneita – viimeksihän ajan tasalla on oltu joskus RiscPC:n aikakaudella 90-luvun lopulla.
April 24th, 2011
Hetkellisessä mielenhäiriössä tuli hankittua vielä toinenkin ARM-pohjainen sulautettu, Efika MX Smartbook. Riittävästi HP Mini-Noteen petyttyäni kaipasin sille jotakin korviketta ja ei-PC:ssä on aina omaa viehätystään. Plussapuolella Efikassa laitteen vähäinen paino (hieman alle kilon), täydellinen äänettömyys, halpa hinta (189 euroa), kelpo näppis ja mukava akunkesto (viiteen tuntiin päässee käytännössä ilman tehoakkuakin). Langaton verkko toimii ongelmitta, mikä ei ole aina itsestäänselvää Linuxin ja läppärien kanssa pelatessa. Webbikamerakin on tuettu, mutta video-overlayn puuttuessa päivitystaajuus jää heikoksi.
Miinuspuolellakin löytyy valitettavasti. Suurimpana ongelmana on vajavainen tuki AMD:n videopiirille: resoa ei voi vaihtaa, video-overlay ei toimi eikä sisäänrakennettua videonpurkajaa tueta vielä mitenkään. Näihin on luvattu korjauksia, mutta aika hitaasti tuntuu mitään tapahtuvan. Koko laitteessa ei ole muuten mitään videoulostuloa, joten presisten pitämisen saa sitä myöten unohtaa. Toinen todellisessa käytössä ilmenevä ongelma on se, että Cortex A8/800 ei ole hirvittävän nopea. Kännyköissä kelpo piiri, mutta läppärissäkin jo pykälän nuhainen. Paljon auttaisi edes se, että selaimissa olisi tehokkaampi Javascript, mutta ainakaan toistaiseksi sellaista ei oikein ole kuin Androidissa (josta siitäkin on Efikalle joku kokeellinen raakileversio). Safarin myötä myös WebKit-pohjaisten selainten JS:n pitäisi kohentua ainakin teoriassa reippaasti. Pienempää nitinää voi sitten harrastaa vaikka huonosti säädettävästä hiiripädistä, skandinäppiksen puuttumisesta — itse tilasin saksalaisen, 16-bittisestä näyttöpaneelista sekä Eee:n tyylisestä painopisteestä, joka keikauttaa koneen sylissä selälleen. Toivon mukaan fiksailevat videopuolen pikaisesti ja selain saa lisäpuhtia, koska tällaisenaan kone on huomattavasti heikompi kuin mitä pelkkä rauta antaisi odottaa.
edit: Chromium on selvästi nopein JavaScriptissä. SunSpiderissä 5172 ms ja myös käytännösssä selvästi nopein Google Docsin ja WordPressin kanssa.
April 13th, 2011
Next Posts
Previous Posts