Pikavisiitti Düsseldorfiin

June 2nd, 2012

Museum Kunstpalastilla avattiin juuri harvinainen Gallen-Kallelan tuotantoa esittelevä näyttely, jossa pyörii myös tutkimusryhmämme kyhäämä video Suomen vuoden 1900 paviljongista Pariisin maailmannäyttelyssä. Satuin olemaan sopivasti asianomainen, joutilas ja halukas lähtemään, joten pari päivää vierähti Düsseldorfissa koulun piikkiin. Oli samalla ensimmäinen kerta, kun kävin ylipäänsä Saksassa.

Düsseldorf ei ole mahdottoman suuri, ja vanhaa kaunista keskustaa voi helposti koluta ihan kävellen. Muutama tuntikin antoi jo yleiskuvan tarjonnasta: ravintoloita, putiikkeja, historiallisia rakennuksia ja pittoreski tori. Kunstpalast sijaitsee keskustasta hiukan pohjoiseen, samoin kuin suuri puisto, jonka lammessa uiskenteli joutsenia ja hanhia. Julkinen liikenne on kattava, mutta alkuunsa jokseenkin sekava. Opin vasta lentokentälle palatessani, että S-junat ovat paikallisjunia. Vieläkin arvoitukseksi jäi, mitä olivat ne kaksi eri hintavaihtoehtoa junalipulle, sekä A- ja K-vyöhykelippujen ero. Automaateissa oli kaupan vielä mystisempiäkin erikoislippuja.

En puhu saksaa ollenkaan, mutta englannilla ja viittilöimällä pärjäsi ihan riittävästi. Suurimpia yllätyksiä oli, että Saksassa käytetään edelleen paljon käteistä, siinä missä Suomessa siirryttiin maksupäätteisiin pikavauhtia vuoden 2009 aikana. Monissa paikoissa ei ollut edes mahdollista maksaa kortilla. Näin pitkänä kalpeana pohjoismaalaisena olen saanut tottua siihen, että näytän ulkomailla armottomasti turistilta, mutta Germaanien valtakunnassa menin kerrankin ihan paikallisesta, ennen kuin avasin suuni: Do you speak English…?

Totuttuun tapaan pidin silmäni auki tequilan varalta. Googlettamalla ei löytynyt oikein mitään, vaikka muissa Saksan isoissa kaupungeissa onkin yleensä asiallisia kauppoja. Aivan sattumalta törmäsin Kapuzinergrasse 8:ssa sijaitsevaan Der Spirituosenladeniin, josta onneksi tärppäsi. Valikoimassa oli Don Juliota, Patrón-perhettä, Herradura Reposadoa ja Corralejo Blancoa. Don Julio houkutteli kovasti, mutta otin lopulta kustannus- ja kanniskelusyistä mukaan vain Herraduraa ja Corralejoa. Toisesta kaupasta löytyi vielä mezcalia, perusliemi Gusano Rojoa. Lentokentälläkin oli kohtuullinen tarjonta, joten tax freestä lähti vielä Patrón Blanco sekä Sierra Milenario Extra Añejo. Hinnat olivat hieman halvempia kuin kotimaassa, mutta saatavuushan tässä on joka tapauksessa suurin ongelma.

Filed under: reissut,tequila

Kommentin kirjoitus

(pakollinen)

(pakollinen, ei näytetä)

(pakollinen)

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

RSS feed for comments on this post.