.Markku Reunanen.

Kun kehitys ei kehity

February 16th, 2011

Mooren laki transistorien määrän eksponentiaalisesta kasvusta merkitsi pitkään suoritintehojen lähes vastaavaa kasvua. Trankkuja saadaan edelleen tiristettyä piireille kasvavaa tahtia, mutta kuten tämä kuvaaja kertoo, laskentatehon kasvu on tyrehtynyt 2000-luvulle tultaessa. Kellotaajuudetkaan eivät kasva enää entiseen malliinsa – 80- ja 90-luvuilla tietokoneiden parissa eläneet muistanevat hyvin, kuinka megahertsit olivat laadun tae. Itse ohjelmathan harvoin muuttuivat nopeammiksi, kun koodin turpoaminen ja kasvanut abstraktiotaso söivät hyödyn toisesta päästä. Itselläni olleet laitteet, viiden vuoden harppauksiin sovitettuina, tarjoavat konkreettisen esimerkin kehityksen hidastumisesta:

• 1985: Sharp MZ-721, Zilog Z80, 3,5 MHz
• 1990: Hyundai Super-286C, Intel 80286, 10 MHz
• 1995: Partfix 486, Intel 80486, 100 MHz
• 2000: Bulkki-PC, Intel Celeron, 466 MHz
• 2005: Shuttle PC, AMD XP 3000+, 2,2 GHz
• 2010: Shuttle PC, Intel i5, 3,3 GHz

Kannettavassa tietokoneessani oli 2006 Core 2 Duo 2 GHz ja siitä kolmen vuoden päästä Core 2 Duo 2,26. Nykyisin saman sarjan vastaavassa laitteessa on 2,4 GHz suoritin. Vaikka väylät ym. ovatkin parantuneet, niin suunta on selvä: megahertsikilpailu on loppu ja nopeutta haetaan muualta, kuten laittamalla samalle piirille useampia rinnakkaisia ytimiä. Tuhnuisemmassakin mummon kirjoituskoneessa on jo se kaksi ydintä ja tehokkaammissa pöytätietokoneissa helposti jopa neljä. Laskenta on myös osittain siirtynyt grafiikkapiirien huoleksi, etenkin mediaan liittyvissä tehtävissä. Vaikuttaa siis siltä, että tarvitaan jokin uusi keksintö tai juurikin tällainen paradigman muutos, jotta käytännön teho oleellisesti lisääntyisi.

Mitä tämä sitten merkitsee? Ainakin sitä, että 90-luvun hullu päivitystahti on taantumaan päin. Miksi ostaa uutta laitetta, jos vanhallakin tekee edelleen kaiken sujuvasti? Ohjelmistot eivät voi enää turvota vanhaan malliinsa, kun suoritintehon kasvu ei kompensoi hitautta samassa määrin kuin ennen. Hämmästyttävää kyllä, jopa vastakkaisesta kehityksestä on viitteitä: selainten JavaScript-toteutukset ovat muutaman vuoden aikana nopeutuneet moninkertaisiksi, ja sekä Windowsin että Mac OS X:n viimeisimmät versiot ovat nopeampia kuin edelliset (jotka olivatkin kyllä hitaita). Haittaohjelmat, raskaat virustutkat ja itsekseen lahoavat käyttöjärjestelmät kantavat sentään vielä bloatwaren lippua korkealla ja ajavat ihmisiä päivityskierteeseen.

Esiin alkavat nousta muut seikat kuin pelkkä numeronmurskaus. Tyyli, akkukesto, tarkempi/kirkkaampi näyttö, pienempi koko ja lisäominaisuudet kuten 3G-yhteys tai webbikamera – toisin sanoen käytön monimuotoistumiseen liittyvät seikat – voivat olla jo paljon merkittävämpiä kuin gigahertsit tai -tavut. Toki laitteen fyysinen hajoaminen pakottaa edelleenkin päivittämään, etenkin kun integrointiasteen kasvaessa osia ei joko voi tai kannata vaihtaa. Joka tapauksessa nyt ollaan tietynlaisessa käännekohdassa, kun kotitietokoneiden 20 vuotta jatkunut nopeuden kasvu on taittunut, ja jopa viisi vuotta vanhalla tietokoneella voi vielä hoitaa mainiosti päivittäiset asiansa.

Saman aiheen tiimoilta kirjoitti myös Viznut.

Filed under: filosofointi,laitteet