.Markku Reunanen.

Pikatestissä Raspi-näyttö

October 8th, 2025

Tilasin jo elokuun puolivälissä Raspberry Pi Monitorin, mutta vielä lokakuun alkuun mennessä mitään ei kuulunut. Oletin ensin, että kyseessä oli toimitusvaikeus varaston loputtua, joten en ollut asiasta kovin huolissani (ärsyyntynyt kylläkin). Myyjä käski ottamaan yhteyttä UPS:ään, joka puolestaan kertoi, että paketti oli saapunut jo elokuussa ja pomppinut muutaman kerran UPS:n ja toimituspisteen väliä ennen varastoon päätymistään. Missään vaiheessa en tietenkään saanut tietoa toimituksesta. Tässä olisi voinut hyvin käydä niin, että paketti olisi tuhottu tai lähetetty takaisin, mutta jostain syystä näin ei ollut käynyt. Lopulta vyyhti lähti selviämään, ja sain näytön onnellisesti haltuuni.

Kyseessähän on siis 15,6 tuuman IPS-näyttö 1920×1080 pikselin tarkkuudella. Liittimiä on vain HDMI, USB-C virransyötölle ja miniplugi äänille, joten minimalistisella otteella mennään. Lisäksi takaa löytyy virtanappi sekä volo- ja kirkkaussäätö. Etupaneelissa on integroidut stereokaiuttimet, joilla saa ainakin diskanttista läppäriääntä pihalle – musiikkia noilla ei kannata edes yrittää kuunnella. Monsu nököttää taittuvan tukensa varassa pöydällä yllättävän tukevasti, ja jos parempaa jalustaa halajaa, löytyy takapuolelta myös 100×100 VESA-kiinnitys. Raspia tai muuta USB-A-virtalähdettä käytettäessä kirkkaus jää 60 % maksimiin ja ääni 50 %:iin: täyteen höökään tarvitaan Raspin oma poweri tai muu USB-C-laturi.

Kuva vaikuttaa tällä testailulla varsin asialliselta, vaikka säätöjä ei kirkkauden lisäksi olekaan. Natiivireson lisäksi kelpuutetaan 1280×720, 720×576, 720×480 ja 640×480. Mukavana pikku yksityiskohtana tarjolla on 60 Hertsin ohella myös joitakin alempia taajuuksia, kuten emulointiin sopiva 50 Hz; nopean kokeilun perusteella taajuus jopa vaihtuu oikeasti. Käytin kuvalähteinä tavallista Linux-läppäriä ja Raspi 2:ta, jotka molemmat toimivat suoraan ilman sen kummempaa virittelyä tai änkyröintiä. Porttien sijainti takana jalan syvennyksessä osoittautui nopeasti kyseenalaiseksi suunnitteluratkaisuksi, sillä piuhoja ei ole järin helppo tunkea paikalleen. Jalka pitää nostaa joka välissä ylös ja VESA-kiinnikkeen kanssa pääsy olisi sen hankalampaa.

Noin sadan euron hinnan huomioiden Raspberry Pi Display on kelpo hankinta. “Oikeaan” näyttöön verrattuna ominaisuudet ovat karut, mutta eipä tällaista työpöydän ykkösnäytöksi hankitakaan. Ohut ja kevyt lätty sujahtaa helposti reppuun, joten matkakäyttö on yksi ilmeinen kohde. Raspin pariksi, asenteluun, kakkosnäytöksi tai emulointiin tällainen hiukan pienempi monsu sopii niin ikään mainiosti – korkea ppi kannattaa toki huomioida, jos on tarkoitus tihrustaa vanhoilla silmillä paljon tekstiä. Kaikkiaan siis symppis vehje, jota on tämän konservatiivisen mustan lisäksi tarjolla myös riehakkaampana valkoisen ja pinkin värisenä versiona.

Filed under: laitteet