.Markku Reunanen.

Zorin OS – vaihtoehto, mutta mille?

October 29th, 2025

Viime vuosina en ole juuri hötkyillyt Linux-jakelujen suhteen: hyväksi havaittu Mint Cinnamon on palvellut sekä läppäreissä että pöytäkoneissa. Eipä se mikään täydellinen ole – juuri tänään jäi Nemo jumiin, kunnes irrotin kännykän johdosta – mutta työ- ja viihdeluonteiset asiat toimivat riittävästi. Distroja on tänä päivänä hurja kirjo, joten hiljalleen alkoi herätä mielenkiinto kurkkia taas oman tutun hiekkalaatikon ulkopuolelle, ja kun käsille sattui sopivasti käyttistä vailla oleva vanhahko pönttö (i7-4770+GTX 1070), niin kokeiluun lähti monessa paikkaa kehuttu Zorin OS.

Zorinista on olemassa sekä maksullinen versio “Pro” että ilmainen “Core”, joista latasin jälkimmäisen. Versio oli tuorein eli juuri hiljattain julkaistu 18. Ubuntun pohjallehan tämä on rakennettu, aivan kuten moni muukin jakelu Mintistä Pop!_OS:ään, joten mikään suuri henkinen loikka ei sinänsä ollut edes kyseessä. Jopa ikkunamanageri on vanha tuttu Mutter, vaikka se on toki muokattu hyvin toisennäköiseksi kuin Mintissä. Asennuksessa ei ilmennyt suurempia komplikaatioita, tosin olisi kannattanut saman tien valita alussa Nvidian ajurit, ettei niitä olisi tarvinnut etsiskellä myöhemmin. Rauta on jo sen verran vanhaa ja hyvin Linux-tuettua, että kaikki laitteet tunnistuivat suorilta asiallisesti.

Aloitetaan vaikkapa hyvistä puolista. Vaikka makuasioista voi olla toistakin mieltä, on Zorinin ulkoasu mukavan puunattu ja kauttaaltaan melko yhtenäinen. Läpinäkyvyyttä on, mutta aika kohtuudella. Alapalkki on tässä Windows 10:n tapainen, mutta sen saa myös keskelle Macin malliin tai vanhan koulun taskbar-tyyliseksi. Järjestelmän asetukset on enimmäkseen kerätty yhteen paikkaan, joten niitä ei tarvitse etsiskellä menujen kätköistä. Näppäränä yksityiskohtana alapalkin oikeasta laidasta aukeaa pikkumenu, jossa on kootusti ruudunkaappaus (ml. videon tallennus), verkko- ja ääniasetukset sekä muuta hyödyllistä. Käynnistyskuvakkeita on helppo lisätä alapalkkiin sekä järjestellä siellä. Virtuaalityöpöydät toimivat tällä kokeilulla kätevästi ja niiden välillä vaihtelu on mukavan visuaalista.

Vaan löytyypä niitä ongelmiakin. Kenties Windowsista siirtyjiä silmälläpitäen käyttöliittymä haluaa hyvin hanakasti tunkea ikkunat koko ruudulle tai pinota niitä ruudun puolikkaiksi ym. Itse tahdon mieluummin päättää, mihin asiat menevät, joten kytkin ensi töikseni moiset kotkotukset pois. Suuriin bugeihin en toistaiseksi törmännyt, mutta yhden kerran kuvakkeita järjestellessä alapalkkiin jäi haamu, jota ei saanut sieltä pois kuin uudelleenkäynnistyksellä. Cinnamoniin ja etenkin Mateen verrattuna käytössä huomaa lievää tahmaisuutta, joka ei sentään ylly liialliseksi. Zippejä klikkaamalla luulisi aukeavan tiedostonäkymän, josta voi valita, mitä purkaa. Sen sijaan paketti purkautuu niille sijoilleen enempiä kyselemättä. Eräänä kauneusvirheenä fullscreen-videoissa ja -peleissä ilmeni toisinaan repeilyä, jonka ratkaisin ensi hätään Nvidian kompositoria käyttämällä.

Käyttisversio on sen verran tuore, että näitä lastentauteja luultavasti korjaillaan lähiaikoina päivityksillä. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettei Mintistä pois vaihtamiseen ole läheskään riittävästi syitä – joitakin pikku yksityiskohtia toki saatan jäädä kaipaamaan. Jätän Zorinin toistaiseksi projektipönttöön, jotta se tulee tutummaksi sekä reilun vertailun nimissä. Minttiä on monesti luonnehdittu sopivaksi jakeluksi Windowsista siirtyjälle, ja samalla ovella kolkuttelee selvästi myös Zorin. Itse en moista käyttäjäryhmää edusta, joten mene ja tiedä, mutta voin ainakin arvailla, että Linux-ummikko ei tämän äärellä pahasti säikähdä.

Filed under: linux,softat