.Markku Reunanen.

Saagaa kerrakseen

January 22nd, 2026

Humble Bundlesta tarttui hihaan pdf-muodossa jo kolmisen vuotta sitten Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin kehuttu Saga, joka on eeppinen, noh, sarjakuvasaaga. Lopulta tänä talvena löytyi aikaa ja motivaatiota ruveta lukemaan megapläjäystä – kymmenen volyymiä, joissa yhteensä 1500 sivua – läpi, eikä siitä mikään tuskainen projekti tullutkaan. 2023 jälkeen sarjista on jatkettu vielä kahdella kaudella (viimeksi ihan viime vuonna), joita en saanut mistään riittävän helpolla tai halvalla käsiini, joten jääköön odottelemaan aikaa parempaa.

Tapahtumien keskiössä ovat Marko ja Alana sekä heidän tyttärensä Hazel. Liitto on varsin epäsopiva, sillä sarvipäinen Marko edustaa Wreathia, taikuudelle omistautunutta kuuta, ja siivekäs Alana puolestaan teknisesti edistynyttä Landfallia. Taivaankappaleet ovat olleet pitkässä ja katkerassa sodassa keskenään, mutta sittemmin taistelu on levinnyt pitkin galaksia, kun mukaan on rekrytty muiden planeettojen lajeja. Päähenkilöiden suhde ja siitä syntynyt hybridilapsi eivät ole sen enempää Wreathin kuin Landfallinkaan mieleen, joten perheen perään usutetaan palkkamurhaajia, freelancereita, ynnä muita tappajia hoitamaan ongelma pois päiväjärjestyksestä. Kirjava hahmokaarti on suuri ja suhteet niin monimutkaisia, etten edes yritä selittää tässä niitä millään tarkkuudella. Pakeneminen planeetalta toiselle on alati toistuva teema, kun silmukka alkaa jälleen kiristyä karkulaisten ympärillä, ja siinä sivussa Hazel kasvaa vauvasta esiteiniksi.

Sarjis on selvästi aikuiselle lukijakunnalle suunnattu, eikä väkivaltaa tai seksiä kaihdeta, vaikkeivät ne mikään pääasia sentään ole. Kiroilua on fucking paljon, millä on epäilemättä haettu rosoisuutta, mutta itseäni köyhä puheenparsi alkoi nopeasti hieman kyllästyttää. Hauskana yksityiskohtana Wreathin asukkaiden omakieliset puhekuplat ovat esperantoksi. Staplesin piirrosjälki on ammattimaista ja tarkoituksessaan hyvin toimivaa, jos nyt ei mitään Moebius-sykähdyttävää. Uskalsin toivoa, että tarina tulisi jonkinlaiseen päätökseensä massiivisten 1500 sivun jälkeen, mutta kuten todettu, Saga jatkuu sitkeästi edelleen. Normaalin alkukankeuden jälkeen sarja löysi äänensä nopeasti, mutta volyymi 10 oli kerronnaltaan sen verran lattea, että mikään kiire jatkolle ei omasta puolestani ole.

Filed under: kirjat