.Markku Reunanen.

Avannosta ylös

February 18th, 2026

Tänä talvena on pitkästä aikaa nähty Helsingissäkin kunnon merijäitä, siinä missä vaikkapa viime vuonna aikaikkuna oli vain jokusen päivän. Niinpä Akateeminen Trangia-Seura & co. on käyttänyt tilaisuuden hyväksi, ja jäillä on tullut rampattua pari kolme kertaa viikossa. Kalasatamasta pääsee kätevästi Mustikkamaalle, Kivinokkaan, Lammassaareen ja Kuusiluodolle, joten kyllä kelpaa. Aiemmin olen lähinnä kytännyt merijään paksuutta, mutta tänä vuonna hankin lopulta ylimääräiseksi turvavälineeksi jäänaskalit – olisi pitänyt ostaa jo paljon aiemmin, vaikka eipä niitä tuolla jäällä paljon muillakaan näy.

Naskaleita löytyy alan kaupoista joka lähtöön, kuuden euron hinnat alkaen -malleista useamman kympin monipuolisiin tuotteisiin, joissa on mukana suojia, remmejä ja hälytyspilli. Hieman yllättäen ihan kaikki jäänaskalit eivät ole kelluvia, joten asia kannattaa tarkistaa ennen kuin näkee niiden matkaavan kohti pohjaa. Netistä löytyy toki myös askartelijoille ohjeita omien tekoon, mutta näin vakavaan tarkoitukseen on lienee parempi laitella varmasti kestävät. Erään vinkin mukainen “naula kahden viinipullonkorkin läpi” ei ainakaan vakuuta. Kahvaksi muokattu puupulikka ei välttämättä kestä halkeamatta tositilanteessa, minkä lisäksi tavallinen rautanaula vääntyy aika pienessäkin rasituksessa.

Tavoilleni uskollisena lähdin jälleen liikkeelle sieltä hintahaitarin alemmasta päästä ja noukin Prismasta kuudella eurolla Fishermanit, joita myydään monessa muussakin paikassa. Hyvinä puolina mainittakoon varsin jämäkät piikit, käteen asiallisesti sopivat kahvat ja joustava kaulanauha. Heikkouksia löytyy vastapainoksi sitten useampia: piikit ovat aika lyhyet, tasainen kahva lyhentää penetraatiota entisestään, kantohihnassa ei ole pituussäätöä, ja naskalit istuvat kuljetusasennossa vähän turhankin tiukasti kiinni toisissaan. Kuskasin näitä ensin takin rintataskuun piilotettuna, mikä on oikeastaan hieman huono idea, joten lopulta päädyin modaamaan lenksusta oman pituussäädön kaulahihnalle, etteivät naskalit heilu mahan tasolla. Oikeasta avannosta en ole sentään pois yrittänyt, mutta jäällä mahallaan maatessa Fishermaneilla sai hyvän pidon ja pääsi etenemään vauhdikkaasti. Kantapään kautta piti oppia se, että ulkoa tullessa naskalit kannattaa jättää kuivumaan rauhassa tai piikit alkavat ruostua.

Iteraation seuraava askel olivat muksuille hankitut, noin kympin arvoiset PlastPointin Twistit, jotka ovat jo pelkän ulkonäkönsä puolesta vakuuttavammat. Muotoillumpi kahva lienee makuasia, sillä pikatilanteessa naskaleita ei ole välttämättä aikaa asetella juuri oikein päin. Ainakin koko sopii isokätiselle. Fisuihin verrattuna pidemmät piikit ovat plussaa, vaikka toisaalta ne ovat samalla selvästi ohuemmat. Värivaihtoehtoja on tarjolla useita, kaulakiikussa tulee valmiina säätörenksu, eivätkä kahvat jumita sisäkkäin – itse asiassa ongelma on melkein päinvastainen, sillä toisessa parissa kiinnitys oli liiankin löysä. Pieni piikkien vääntely tonkien avulla sai puoliskot pysymään halukkaammin yhdessä. Twistejä ei ole vielä jäällä testattu, mutta eivätköhän nuo toimi.

Filed under: reissut,safka