.Markku Reunanen.

Takaisin kunnian kentille

March 27th, 2026

Viime viikonloppuna palasin kolmen vuoden tauon jälkeen pelaamaan oikein virallisessa pisteytetyssä kisassa, Lauttasaaren suomalaisen shakkikerhon järjestämässä nopean shakin selo-kelpoisessa turnauksessa. Juuri samaisessa kompossa tuhosin 2023 sekä motivaationi että vahvuuslukuni häviämällä nolosti joka ainoan pelin. Ihan pelkän kädettömyyteni piikkiin en sentään kaikkea laita, sillä kisa oli opiskelijavalintojen haastatteluviikolla, joka on jokakeväinen aivot käristävä rutistus.

Sama kirous vaivasi valitettavasti tänäkin vuonna, eli lauantaina Pitäjänmäkeä kohti raahautuessani takana oli kahden päivän pitkät uuvuttavat haastattelurupeamat. Hieman poikkeuksellisesti sain edes nukuttua edellisenä yönä kohtuullisen hyvin. Ihan halpaa lystiä tämä ei ollut, sillä 20 euron osallistumismaksun lisäksi piti maksaa myös seuran jäsenyys ja hankkia 70 euron B-kilpailulisenssi. Saa nähdä, osallistunko tänä vuonna jopa toiseenkin kisaan – pikashakki voisi olla se omin tontti, kun taas pitkä shakki vaikuttaa tässä iässä liian raskaalta.

Pelejä oli kaikkiaan viisi, ja viime kerran sukelluksen perusteella olin asettanut varovaiseksi tavoitteeksi, että voittaisin edes yhden pelin. Lichessin äärellä kulutetut kymmenet ja kymmenet tunnit eivät kuitenkaan olleet menneet hukkaan, vaan lopputulokseksi tuli yli kaikkien odotusten kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja yksi (typerä) häviö, jonka laitan aivosumun piikkiin. Vahvuusluvut eivät ole vielä päivittyneet liiton kantaan, mutta yo. listan perusteella saatoin tienata pari pistettä. Eipä näillä lukemilla paljon voi toki keulia. Eräs ilmeinen juttu oli jälleen se, että laudalla pelaaminen on erilaista kuin ruudulla: asemat ja napit hahmottaa huonommin. Lontoon systeemi palveli tuttuun tapaan hyvin valkoisilla, vaikken saanutkaan siitä erityistä etua, ja mustilla pelasin rohkeasti viimeisen puolen vuoden aikana omaksumaani ranskalaista puolustusta, jossa on kyllä edelleen runsaasti opittavaa.

Filed under: shakki