Rööriä snögeen

March 31st, 2026

Viime viikkojen katseluviihteestä on saanut vastata Netflixin Snowpiercer-sarja (2020–2024), joka loppui ärsyttävästi kesken, sillä juuri kyseisessä palvelussa on saatavilla vain kolme ensimmäistä kautta. Tämähän on toki vain nykyaikaa, että sisällöt ovat hajallaan siellä täällä pitkin eri suoratoistopalveluja – ainakin siihen asti, kunnes Disney ostaa kaikki loputkin. Oli miten oli, näihin kolmeen kauteen sisältyi epäilemättä sarjan tärkein anti, joten on hyväksyttävää kirjoittaa siitä jo tässä vaiheessa. Vertailukohtana toimii luonnollisesti 2013 ilmestynyt samanniminen elokuva. Alun perinhän kyse on ranskalaisesta sarjakuvasta Le Transperceneige, joka on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1982.

Peräpään surkeutta leffassa

Lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna tuoteperhe sijoittuu tuhat vaunua pitkään Snowpiercer-junaan, jossa matkustavat ihmiskunnan viimeiset jäsenet. Ilmaston lämpenemistä hillitsevät toimenpiteet ovat onnistuneet yli odotusten, ja lopputuloksena maapallo on muuttunut elinkelvottomaksi jään ja lumen peittämäksi helvetiksi. Vuosi on muuten sopivasti juuri 2026. Junaa johtaa mystinen porho Mr. Wilford, ja matkustajat on jaoteltu tiukasti eri yhteiskuntaluokkiin: alkupäässä elelee yltäkylläisyydessä vauras yläluokka, sitten keskiluokka, duunarit ja lopulta “kastittomat” tailiet, jotka pidetään nipin napin hengissä. Teknokratian kaikuja ei tarvitse kaukaa etsiä, sillä insinööritaidot ovat kovaa valuuttaa hiljalleen rapistuvan junan ongelmien ratkomisessa.

Leffassa ja sarjassa on joitakin keskenään vastaavia hahmoja, mutta edes niiden nimet eivät ole samat lukuun ottamatta Wilfordia – alkuperäiset nimet lienevät olleet ranskalaisia. Elokuvaversio ei kahteen tuntiinsa ehdi paljon mahduttaa: sorretut tailiet kapinoivat jälleen kerran ja yrittävät edetä junan kärkeä kohti. Puhtaana arvauksena heitän, että sarjiksessa nähdään suunnilleen samoja käänteitä. Sarjan kolmessa ensimmäisessä kaudessa on yhteensä 30 vajaan tunnin jaksoa, joten sisältöä on pitänyt keksiä omasta päästä huomattavasti enemmän. Ensimmäisellä kaudella etsittiin vielä omaa ääntä, toisessa päästiin hyvään vauhtiin ja kolmannessa ote alkoi jo selvästi lipsua, kun samat ideat lämmiteltiin vielä kerran uudestaan. Niinpä en ole missään suuressa kiireessä viimeisten jaksojen etsinnän kanssa.

Melanie huolehtii sarjassa yläluokan tarpeista

Vaikea näitä kahta on suoraan verrata, kun yhteistä kahdelle renditiolle on lähinnä tapahtumapaikka. Molemmissa on ainakin runsaasti väkivaltaa ja luokkaerojen korostamista. Toive maapallon vielä joskus lämpenemisestä elää niin ikään taustalla. Mielenkiintoisena erona sarjasta on jätetty tuliaseet lähes kokonaan pois, kun taas elokuvassa niillä räiskitään menemään tämän tästä. Toinen konseptuaalinen ero on se, että leffassa hahmot ovat sitä miltä näyttävätkin, kun taas sarjassa alleviivataan moneen kertaan sitä, kuinka kaikissa meissä on sekä hyvä että paha puoli. Esimerkiksi jotkut alussa vittumaiset vartijat ja vallan vahtikoirat saavat ajan myötä synninpäästön; toisaalta hyviksetkin joutuvat ankarissa oloissa venyttämään moraaliaan “oikean asian” nimissä.

Sarjis saapui koko komeudessaan postissa juuri tänään, joten se menee luontevasti seuraavaksi lukulistalle. Palailen lukutuokion jälkeen teeman pariin, kun kolmas vertailukohta on nähty. Entä kannattaako näitä sitten kenenkään katsoa? Snowpiercer-elokuva ei näin jälkikäteen ajatellen ole mikään merkkiteos: ajanvietteenä menee, mutta ei herätä suuria tunteita. Sarja sen sijaan tavoittaa huippuhetkinään niin realistisia – jos kenties ahdistavia – tunnelmia, että sille on helppo antaa suositus.

Filed under: leffat

Kommentin kirjoitus

You must be logged in to post a comment.

RSS feed for comments on this post.


Kommenttien virta

Aiheet