.Markku Reunanen.

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

April 7th, 2026

Kolme kautta Snowpiercer-sarjaa ja leffan nähtyäni alkoi kiinnostaa, millainen oikein onkaan esikuvana toiminut alkuperäinen Le Transperceneige -sarjis (1982–2015). Koko komeuden voi nykyään hankkia kerralla kolme kirjaa sisältävänä laatikkona, joten ei muuta kuin ostoksille. Ihan halpaa hupia tämä ei kylläkään ollut, sillä hintaa ostokselle kertyi tämäkät 60 euroa plus postit. Bonarina mukana seurasi kolme posti/keräilykorttia, joissa nähdään kirjojen kannet. Kompletisti voisi haalia vielä myöhemmin tehdyt esiosatkin, mutta jätän ne tällä erää väliin.

Osat – The Escape, The Explorers sekä Terminus – on tehty pitkällä aikavälillä ja ne ovat keskenään melko erilaisia. Kahdessa jälkimmäisessä ei edes olla Snowpiercerissä, vaan kulkupelinä on luksusjuna Icepiercer. Vaikka kaikki kolme ovat karuja dystopioita, erottuu etenkin ensimmäinen kirja muista toivottomalla synkeydellään, kun syytettyä kuskataan kävellen 1001 vaunua pitkän kylmän junan läpi. Vaikka luokkayhteiskunnan allegoria onkin selvä, ei edes keulassa majaileva ylhäisö elele järin leveästi. Ajanvietteeksi on tarjolla seksiä, surkeita päihteitä ja uskontoa.

Kakkos- ja kolmososa muodostavat keskenään yhtenäisen tarinan, joka kiinnittyy ensimmäiseen kirjaan lähinnä kursorisesti. Kokonaisuus on selvästi tarkemmin suunniteltu “iso tarina”, jossa valta vaihtuu useampaan kertaan ja juna rämpii kohti odotettua eedeniä, joka ei tietenkään ole yhtään sitä, mitä odotettiin. Uutena viihteenä Icepiercerissä on eräänlainen keinotodellisuus, jonka keinoin voi paeta ankeaa arkea. Pariskunta Puig ja Val yrittävät johdattaa ihmiskunnan (ja perheensä) parempaa tulevaisuutta kohti, vaikka tielle nousee mahdottomalta tuntuvia vastuksia toisensa jälkeen. Itse junakin jätetään lopulta taakse, minkä myötä omaleimainen tapahtumien näyttämö vaihtuu geneerisempään skifimaisemaan.

Jean-Marc Rochette on piirtänyt käypäisesti kaikki kolme osaa, mutta jokaisessa on eri käsikirjoittaja. Loppua kohti visuaalinen tyyli muuttuu melkoisesti, kun mukaan tulevat värit, luonnosmaisuus ja paksummat, liitumaiset viivat. Myös ruutujen rajaus on tiukempaa ja taiteellisempaa, jos näin voi sanoa. Yhtäältä on toki kyse piirtäjän oman tyylin löytymisestä, mutta toisaalta muutos kuvastanee myös tapahtumapaikkoja, kun ei olla enää pelkkien nietosten keskellä.

Varsin nopeasti kävi selväksi, että Hollywood-renditiot ovat lainanneet lähinnä junateeman ja joitakin tapahtumia sarjakuvasta; Snowpiercer-sarjan voi perustellusti sanoa pohjaavan enemmän elokuvaan kuin alkuperäisteokseen. Molempien takana on samoja tekijöitä, mikä selittää läheisen sukulaisuuden. Sieltä täältä voi sentään bongata selkeitä esikuvia: junan peräpään kapinoiva kurjalisto, luokkayhteiskunta, vankilaatikot, valtapeli, geneettiset kokeilut sekä hullu keksijäpariskunta olivat näitä ilmeisimpiä. Vaikkei leffaa ja sarjaa voi harmittomiksi ja siisteiksi sanoa – väkivaltaahan riittää molemmissa – ovat ne molemmat, aivan odotetusti, siistittyjä varsinkin seksiteemojen suhteen.

Filed under: kirjat,leffat