.Markku Reunanen.

Testissä Trangianpoikanen

June 1st, 2026

Mitäs mitäs? Ei kai kukaan sentään kahta Trangiaa oikeasti tarvitse? No enhän minä, se toinen on tietysti vain lahja tyttärelle… Oli miten oli, talouteen ilmaantui ison perinteisen 25-mallin kumppaniksi pienempi ja modernimpi kova-anodisoitu (HA) 27-malli. Otin muksulle tietysti tällaisella materiaalilla, niin ei tarvitse sitten huolehtia alumiinin mahdollisesta liukenemisesta, minkä lisäksi harmaa pinnoite on mukavan näköinen. Kaasukeittimen olisi toki saanut myös valmiina kokonaisuutena, mutta kun aidot polttimet on ylihinnoiteltu niin rajusti, hankin spriiversion ja siihen erikseen Fire-Maplen 25 euron kloonin.

Pikku-Trangiasta oli jo jonkin verran aiempaa kokemusta, joten mitään uutta ja ihmeellistä ei sinänsä ilmennyt. Koko sekä paino ovat huomattavasti isoa protkaletta kätevämmät, ja toisaalta litran kattilat ovat turhan pienet viimeistään kolmen hengen käytössä. Hieman ärsyttävästi kahvalle ei tullut mukana erillistä suojapussia, mihin olin kuitenkin varautunut jo etukäteen ompelemalla harmaasta huovasta vastaavan tuotteen. Tällä erää älysin myös olla heittämättä paistinpannun suojamuovia roskikseen 🙂

Ensimmäinen käyttökokeilu suoritettiin Mustikkamaalla nuudelin voimin, ja hyvinhän se sujui, kuten sopi odottaa. Fire-Maplen brändi ansaitsi jälleen yhden lisätähden, sillä kloonipoltin tuotti tasaista sopivan levyistä liekkiä ilman mitään yskimisiä – tietysti olosuhteetkin olivat helpot näillä keleillä. Lämmityssilmukan puuttuminen on periaatteessa pikku puute, vaikken olekaan tätä nykyä enää kovin vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta. HA-pinnoite on tosiaan vain pinnoite, joten kattiloita ja tuulisuojia kolhiessa alta paljastuu tuttu kirkas alumiini; Trangian nopea pärstääntyminen on joka tapauksessa fakta, joten ei näistä koristeiksi ole. Kaiken kaikkiaan 27-3 HA vaikuttaa olevan sitä mitä pitikin, ja nyt taloudessa on myös se tähän asti puuttunut spriikippo, jos nokisempaa keittelyä haluaa kokeilla.

Filed under: retkeily